Lue keskustelun säännöt.
mies ei osallistu vauvan (6vkoa) hoitoon
02.02.2014 |
Mies ei osallistu oma-alotteisesti vauvan hoitoon mitenkään. Alan olemaan tosi puhki kun vauvan monen tunnin iltakäninän aikana joutuu joka kerta pyytämään josko mies voisi pitää vauvaa edes sen aikaa että pääsen vessaan. Öisin mies ei ole kertaakaan noussut vauvan itkiessä. Ei yleensä avaa edes silmiään.
Joskus vahingossa jos sattuu pitämään poikaa sylissä tämän itkiessä Ei yleensä edes lohduta tätä vaan saattaa tavallaan säikytellä lasta. Yrittää kuulema antaa vauvalle muuta ajateltavaa ,ihan helvetin naurettavaa käytöstä. Vauvan ollessa n viikon ikäinen mies karjui pienelle "hiljaa saatana" kun raukka itki kipeää mahaa.
Mies on muuttunut aivan täysin enkä pysty kuvittelemaan elämää tuollaisen kanssa. Tekisi mieli pakata kimpsut ja vauva ja lähteä mutta ylireagoinko vielä hormoonihuuruissani. Itken päivittäin tuntikaupalla. Pientä vauvaa käy niin sääliksi kun isällä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä että pieni tarvitsee vielä vain rakkautta ja lohdutusta, ei mitään koulutusta.
Kommentit (63)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko isällä olla baby blues? Se ei ole nimittäin pelkästään äitien vaiva.. Jos kerta miehen käytös on täysin muuttunut vauvan syntymän jälkeen niin voisi epäillä jotain tuollaista. Onko mies mustasukkainen sinusta vauvalle? Myös tämä voi olla osasyy junttiin käytökseen vauvan muuttaman arjen lisäksi.
Meillä mies osallistui hyvin molempien lasten hoitoon, mutta kitkaa meilläkin on ollut molempien kohdalla kolmen ekan kuukauden aikana.. Osittain syynä mustasukkaisuus, molempien väsymys ja elämän muutos uuden vauvan kanssa. Vaikka mies hoiti suht mukavasti lapsia vauvana niin huomattavasti luontevammaksi se kävi kun lapset olivat vuoden ja sen yli... Pari viikkoa sitten mies lähti lasten kanssa vanhemmilleen viikonlopuksi ja lapset ovat nyt 2,5-v ja 1v1kk.
Voisiko isällä olla baby blues? Se ei ole nimittäin pelkästään äitien vaiva.. Jos kerta miehen käytös on täysin muuttunut vauvan syntymän jälkeen niin voisi epäillä jotain tuollaista. Onko mies mustasukkainen sinusta vauvalle? Myös tämä voi olla osasyy junttiin käytökseen vauvan muuttaman arjen lisäksi.
Meillä mies osallistui hyvin molempien lasten hoitoon, mutta kitkaa meilläkin on ollut molempien kohdalla kolmen ekan kuukauden aikana.. Osittain syynä mustasukkaisuus, molempien väsymys ja elämän muutos uuden vauvan kanssa. Vaikka mies hoiti suht mukavasti lapsia vauvana niin huomattavasti luontevammaksi se kävi kun lapset olivat vuoden ja sen yli... Pari viikkoa sitten mies lähti lasten kanssa vanhemmilleen viikonlopuksi ja lapset ovat nyt 2,5-v ja 1v1kk.
Kuullostaa omalta mieheltäni ekan lapsen syntymän jälkeen. Tiuski lapselle ja ei halunnut hoitaa. Olin aivan masentunut ja väsynyt. Nykyään mies katuu käytöstään. Tajusi käytöksensä vasta sen jälkeen, kun minä lähdin töihin ja itse jäi hoitovapaalle. Tsemppiä <3 mielestäni paras ratkaisu ei ole ero vaan puhuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meilläkään mies ole pieniä vauvoja hoitanut. Minä imetin ja siksi heräsin öisin. En tarvinnut miestä katsomaan viereen. Ja olin äitiyslomalla, mies töissä joten tietysti hoidin vauvan. Älä nyt ihmeitä odota ja anna ajan kulua! Ei myöskään vaihtanut kakkavaippoja kuin pakkotilanteessa. En nähnyt syytä tästkään hermostua. Hoidin homman ja nyt mm. harrastekuskauksissa mies hoitaa enemmän kuin minä - asiat katsotaan pitkässä juoksussa!
Mies on tullut mukaan kuvioihin kun lapset kasvaneet. Palasin töihin esikoisen jälkeen kun lapsi 9 kk ja sen jälkeen mies hoiti arjen pyörityksen mun kanssa puoliksi ollen mm. suurimman osan arkipäivistä lapsen kanssa kotona kun mulla nk. virkatyöaika.
Lueta sillä ääliömiehelläsi Eve Hietamiehen Yösyöttö-kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse hoidin suurimmilta osin vauvani ja mies oli hiukka apuna.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 20:10"]Ei meilläkään mies ole pieniä vauvoja hoitanut. Minä imetin ja siksi heräsin öisin. En tarvinnut miestä katsomaan viereen.
[/quote]
Minäkään en nimenomaan halua miestä katsomaan kun imetän. Voisi lopettaa sen tollottamisen kerta ei halua muulla tavalla osallustua vauvan hoitoon. Mielestäni mies voisi osallustua mm.ottamalla itkevän vauvan syliin ja lohduttaa tätä.
En oikein usko miehen olevan mustasukkainenkaan, käytös vaikuttaa jotenkin enemmän pettynyneeltä ja välinpitämättömältä molempia kohtaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa miehistä on just tuollaisia, kykenemättömiä hoitamaan vauvaa tai jaksamaan sitä aikaa jne. käyttäytyvät kuin pikkulapset itse, olisi mielenkiintoista tietää johtuuko tämä käytös vain tyhmyydestä miltä se kylllä paljolti kuulostaa.. Tiedän monta tästä syystä eronnutta kun vauva-aikana miehestä on kuoritunut tyhmä kuin saapas.
Mies on huomannut, ettei lapsiperhe-elämä olekaan sitä, mitä hän elämältä haluaa. Hän ei nauti isän roolista eikä halua toteuttaa sitä. Häntä kalvaa paitsi ahdistus kurjasta tilanteestaan myös syyllisyys tällaisista tunteista ja siitä, ettei hän voi vastata odotuksiin.
Sama kuvio toistuu joka päivä jossakin päin Suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei myöskään meinaa ymmärtää ettei elämä jatku vauvan kanssa samanlaisena kuin ennen. Mies haluaisi työpäivän jälkeen rassata autoa yms, siinä vaiheessa päivää minä en joinain päivinä ole kerennyt vielä syömään mitään. ( minun kanssa ollessaan vauva haluaa viettää lhes kaiken aikansa tissi suussa, pitää minua siis tuttina.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
33 voi olla oikeassa.. tai semmoinen tunne minulle miehestä tulee.. tietysti tähän vaikuttaa ne miehen lipsaitukset joissa sanonut vauvaa huonoksi ja olevansa pettynyt..
Meillä mies aloitteli lapsen hoidon tekemällä vaunulenkkejä. Sai itseluottamusta siitä että selvisi puolituntia/tunnin vauvan kanssa kahden, vaikkakin vaunuajelulla. Mutta miehelle se oli kova suoritus.
Kannattaisi ajatella ETUKÄTEEN tekeekö kersoja ja kenen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 20:49"]Kannattaisi ajatella ETUKÄTEEN tekeekö kersoja ja kenen kanssa.
[/quote]
Jos osaisit lukea ketjua tietäisit, että miehen käytös ei ETUKÄTEEN ollut samanlaista vaan mies tuntuu muuttuneen kokonaan toiseksi ihmiseksi lapsen synnyttyä.
Anna miehelle aikaa. Useimmiten äiti rakastaa ja tuntee vauvan omaksensa jo heti synnytyksen jälkeen, miehillä voi kestää pidempään rakastumisessa ja kiintymisessä. Sitten kun vauvasta rupeaa löytymään se oma persoonansa ja rupeaa jollain tavalla kommunikoimaan niin miehelläkin se yhteiselo rupeaa toimimaan. Puhun kokemuksesta. Anna aikaa.
kuulostaa melko tutulta. Mutta hei, vauva on KUUSI viikkoa. älä hätiköi, hormonit sekaisin, shokki äitiydestä, uusi elämä, yhtäkkiä ootte perhe. Meillä kesti noin vuosi tapella vauvan ja kodin hoidosta ja arjesta yleensä, ennen kuin löydettiin yhteinen sävel koko lystiin. Muistan sen raivon mikä seurasi sitä kun tajusi että mullehan se muksu tuli eikä tolle miehelle. ja mies ei ymmärrä miten väsynyt oot ja miten henkisesti rankkaa on saada ensimmäinen lapsi. usko pois, et itke montaa viikkoa. kolmen kuukauden kohdalla oot jo uus ihminen, mutta puhu miehellesi mikä mieltäsi painaa. huom, puhu, älä huuda, nalkuta, mökötä. yritä ymmärtää häntäkin.
Tiedätkö minun mieheni oli aivan samanlainen, keskusteltiin ja kerroin tunteistani, miehellä vain selityksiä ja tekosyitä.. Nyt vauva melkein 10kk ja mies on muuttunut paljon paljon avuliaammaksi ja touhuaa vauvan kanssa. Miehille tuo pikkuvauva aika saattaa olla 'rankka' ja tylsä kun ne vauvat vaa möllöttää ja itkee :D suunnilleen 4-5kk kohilla rupes helpottaa.. Älä tee mitää hätiköityjä päätöksiä, kaikki sanoo että eka vuos on rankin eikä silloin kannata erota, jos hän on samanlainen passiivinen vielä senkin jälkeen ni harkitse vasta sitten eroa. Tsemppiä, uskon että pian helpottaa :)