Lue keskustelun säännöt.
mies ei osallistu vauvan (6vkoa) hoitoon
02.02.2014 |
Mies ei osallistu oma-alotteisesti vauvan hoitoon mitenkään. Alan olemaan tosi puhki kun vauvan monen tunnin iltakäninän aikana joutuu joka kerta pyytämään josko mies voisi pitää vauvaa edes sen aikaa että pääsen vessaan. Öisin mies ei ole kertaakaan noussut vauvan itkiessä. Ei yleensä avaa edes silmiään.
Joskus vahingossa jos sattuu pitämään poikaa sylissä tämän itkiessä Ei yleensä edes lohduta tätä vaan saattaa tavallaan säikytellä lasta. Yrittää kuulema antaa vauvalle muuta ajateltavaa ,ihan helvetin naurettavaa käytöstä. Vauvan ollessa n viikon ikäinen mies karjui pienelle "hiljaa saatana" kun raukka itki kipeää mahaa.
Mies on muuttunut aivan täysin enkä pysty kuvittelemaan elämää tuollaisen kanssa. Tekisi mieli pakata kimpsut ja vauva ja lähteä mutta ylireagoinko vielä hormoonihuuruissani. Itken päivittäin tuntikaupalla. Pientä vauvaa käy niin sääliksi kun isällä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä että pieni tarvitsee vielä vain rakkautta ja lohdutusta, ei mitään koulutusta.
Kommentit (63)
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 19:19"][quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 19:12"]Muutos on ollut miehellekin iso ja kertomasi perusteella ei ole (aikaisemminkaan ollut?) kovin keskustelevaa ja sinun kanssasi asioita pohdiskelevaa tyyppiä.
[/quote]
Mies oli ennen öapsen syntymää meistä se enemmän keskusteleva ja halusi aina käydä kaikki asiat läpi..
Ap
[/quote]
Luulen että miehesi on totaalisen hukassa tässä tilanteessa. Meillä useampi lapsi, ja miea on kertonut että kunnollinen suhde vauvaan/ lapseen on alkanut syntyä vasta 1.n vuoden kieppeillä. Silloin mieskin on alkanut näkemään mitä lapsen kanssa voi tehdä. Äläkä nyt herran jumala neuvo koko ajan! Mies on muutenkin epävarma, ja äiti kyttää selän takana mitä tapahtuu. Sanot joskus että tuossa on vaippa ja tuossa on vauva. Jos se itkee, sitten se itkee, tekee sitä muutenkin paljon. Vaipanvaihdon jälkeen syliin esim olkapäälle ja hiljaa pompahdellen kävelyä & hyräilyä. Myös keinutus esim kantokopassa usein rauhoittaa. Näitä mieskin voi tehdä. Mutta parempi olisi jos kuulisi asiasta juuri esim neuvolasta, ettet sinä äitinä ole opastamassa ja neuvomassa kaikessa. Tuet miestä ja sanot että osaat kyllä, se on sinun lapsesi. Jos nyt vaippa menee vähä vinoon tai huonosti niin mitä välii?!! Tai vaatteet on väärää paria jne. Meillä mies on ollut myös aina kylvetysvastaava. Itse en leikkausten jälkeen ole siihen pystynyt. Pyydä neuvolasta näyttämään kylvetys, jos ei mies sairaalasta muista. Anna aikaa ja armoa miehelle sopeutua tilanteeseen! Hänelle se on nyt vasta konkretisoitunut, nainen aloittaa valmistautumisen jo kun tulee raskaaksi. Mieas ei samalla tavalla siihen pysty.
Kaikkea hyvää teille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmasti on kyse siitä että isä ei ole sinut uuden roolinsa kanssa. täällä on tullut hyviä vinkkejä jo. Sen halusin vain jakaa, että minun puolisoni oli alkuun pettynyt siihen että vauva ei hänelle rauhoittunut, ja koki jäävänsä syrjään perheessä. Siihen ei auttanut muu kuin aika, ja sitten kun vauva oli muutaman kuukauden vanha niin se että lähdin omille menoille ja puoliso sai olla vauvan kanssa ihan kaksin ilman että minä siinä säädin mukana.
Myös ihan sellainen rehellinen kertominen, tyyliin että illalla ei ole vielä ehtinyt aamusuikuun tai että on syönyt koko päivän jkukurttia auttoi. Mutta kyllä minunkin apua piti pyytää, en sitä automaattisesti saanut!
Sitäkin mietin että oliskohan miehellä masennusta? Neuvolan kautta hän voisi saada keskusteluapua, vauvan vanhemmat saa sitä kiireellisenä.
Vauvalle onneksi riittää yksi turvallinen ihmissuhde, joten vauvan kehittymisen puolesta sinun on turha pelätä jos vauva sinuun kiintyy turvallisesti eli jos itse voit hyvin ja jaksat vauvan tarpeisiin vastata!
Uskaltaako miehen antaa hoitaa lasta? Siis jos aikuinen mies huutaa viikon ikäiselle vauvalle, että hiljaa saatana, niin minusta kuulostaa pahalta. Jotenkin hirveän kylmältä..
Ei todellakaan ole normaalia, että isä sanoo omaa lasta huonoksi ja huutaa sille "hiljaa saatana!". Sinun pitää hakea apua. En usko, että mies innostuu mitään esitteitä lukemaan, vauvan kasvusta jne., jos ajatusmaailma on tuollainen. En uskaltaisi antaa tuollaisen miehen hoitaa vauvaa. Hän saattaa hermostua ja vaikka ravistella vauvaa niin, että aiheuttaa vaikeat vauriot. Puhu neuvolassa, tai mene turvakotiin, tai sano miehellesi, ettet uskalla olla hänen kanssaan jos hn on tuollainen. Jos hän kerran on muuttunut ja voi huonosti, niin aikuisen ihmisen pitää silloin ymmärtää hakea apua itselleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sit mäkätetään naisille, kun isit "työnnetään" pois vauvan elämästä... Just.
Ihan niinkuin isillä ei olis mitään vastuuta tekemisistään. Parin vuoden päästä tämäkin saadaan ihan helposti käännettyä äidin syyksi.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 22:00"]
kuulostaa melko tutulta. Mutta hei, vauva on KUUSI viikkoa. älä hätiköi, hormonit sekaisin, shokki äitiydestä, uusi elämä, yhtäkkiä ootte perhe. Meillä kesti noin vuosi tapella vauvan ja kodin hoidosta ja arjesta yleensä, ennen kuin löydettiin yhteinen sävel koko lystiin. Muistan sen raivon mikä seurasi sitä kun tajusi että mullehan se muksu tuli eikä tolle miehelle. ja mies ei ymmärrä miten väsynyt oot ja miten henkisesti rankkaa on saada ensimmäinen lapsi. usko pois, et itke montaa viikkoa. kolmen kuukauden kohdalla oot jo uus ihminen, mutta puhu miehellesi mikä mieltäsi painaa. huom, puhu, älä huuda, nalkuta, mökötä. yritä ymmärtää häntäkin.
[/quote]
Hei ei se noin mene, että kolmen kuukauden kohdalla alkaisi autuus! Mulla meni juuri päinvastoin. Kolme ekaa kuukautta oli helppoja ja sitten se muuttui vasta paskemmaksi. Eikä mullakaan mies auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-meillä oli samanlainen tilanne, kun esikoinen syntyi. Fiksusta miehestä kuoriutui varsinainen kakara, ja vauva jäi miltei kokonaan minun hoidettavakseni. Myöhemmin ollaan tästä puhuttu ja miheni on sanonut, että se suuri elämänmuutos oli tavaton shokki ja vauva oli pelottava kaikessa avuttomuudessaan, että mies meni ihan sekaisin.
Kun imetys loppui ja vauva vähän vahvistui, mies alkoi olla aktiivisemmin isä. Nyt vauvan ollessa 8kk, saan käydä paljon omissa harrastuksissani ym. sillä mies on mielellään vauvan kanssa kaksin.
Niinkuin joku muukin sanoi, älä neuvo liikaa, ainoastaan jos vauvalla on hätä, eikä mies auta. Mies lamaantuu liioista neuvoista. Hänen täytyy löytää oma tapansa olla vauvan kanssa.
Nyt ei auta kuin odottaa. Vaikein aika menee yllättävän nopeasti ohi. Jos mies on vielä lapsen 1v syttärienkin aikaan samanlainen, voit harkita eroa, mutta ennen sitä ei ehkä. Niin monet parit päätyy erooon vauva-vuotena, koska se on niin suuri mullistus parisuhteelle se vauvan tulo ja ihmiset luovuttavat helposti.
Kun luen tätä,niin mietin että turha minä miestäni moitin..joskus...oikkunsa hänelläkiin on mutta..hyvä kultainen ihminen ja isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 20:49"]
Kannattaisi ajatella ETUKÄTEEN tekeekö kersoja ja kenen kanssa.
[/quote]
Joo ja _harjoitella_ etukäteen! Minä hoksasin, että voi tulla ongelmia, kun mies on luonnostaan hieman kömpelö. Halusin ehdottomasti välttää ap.:n kaltaisen kuvion. - Järkkäsin harjoituksen, jossa molemmat vuorotellen otti ison nuken kaapin hyllyltä kuin se olisi ollut vauva ja vaihtoi yksinään kaikki vauvan vaatteet nukelta pois ja takaisin, vaippa myös kunnolla. Ja sitten oikein ottein vauva kaappiin nukkumaan. - Päätin, että katson osaako mies - osasi ja vaihtoi lapsemme ekan kakkavaipan synnärillä, kun mua hirvitti. Mullakaan ei ollut mitään kokemusta vauvoista ja olin valinnut hyvän miehen, joka hoiti yövalvomiset päivätyönsä ohella.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 01:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 20:49"]
Kannattaisi ajatella ETUKÄTEEN tekeekö kersoja ja kenen kanssa.
[/quote]
Joo ja _harjoitella_ etukäteen! Minä hoksasin, että voi tulla ongelmia, kun mies on luonnostaan hieman kömpelö. Halusin ehdottomasti välttää ap.:n kaltaisen kuvion. - Järkkäsin harjoituksen, jossa molemmat vuorotellen otti ison nuken kaapin hyllyltä kuin se olisi ollut vauva ja vaihtoi yksinään kaikki vauvan vaatteet nukelta pois ja takaisin, vaippa myös kunnolla. Ja sitten oikein ottein vauva kaappiin nukkumaan. - Päätin, että katson osaako mies - osasi ja vaihtoi lapsemme ekan kakkavaipan synnärillä, kun mua hirvitti. Mullakaan ei ollut mitään kokemusta vauvoista ja olin valinnut hyvän miehen, joka hoiti yövalvomiset päivätyönsä ohella.
[/quote]
Fiksua! Minkä ikäisiä olette? Miten sun mies jaksoi yölläkin hoitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 20:47"]
Meillä mies aloitteli lapsen hoidon tekemällä vaunulenkkejä. Sai itseluottamusta siitä että selvisi puolituntia/tunnin vauvan kanssa kahden, vaikkakin vaunuajelulla. Mutta miehelle se oli kova suoritus.
[/quote]
Tää olisi hyvä idea! Eiköhän se ole nyt vain itseluottamuksen puutetta, korkea kynnys aloittaa ja miehinen ylpeys vielä samaan syssyyn. Naisten on vaikea ymmärtää sellaista, kun naiset uskaltavat olla avuttomia ja pyytää sitä apua.
Miten mies on suhtautunut muiden vauvoihin tai lapsiin? Onko ollut hoivaava luonne? Onko hoivannut miten ap:tä?
Mies on tullut katumapäälle. Oireilee tiuskimalla ja etsii epätoivoisesti ulospääsyä.
Vauva-arki on miehelle pelkkää pettymystä.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 01:29"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 01:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 20:49"]
Kannattaisi ajatella ETUKÄTEEN tekeekö kersoja ja kenen kanssa.
[/quote]
Joo ja _harjoitella_ etukäteen! Minä hoksasin, että voi tulla ongelmia, kun mies on luonnostaan hieman kömpelö. Halusin ehdottomasti välttää ap.:n kaltaisen kuvion. - Järkkäsin harjoituksen, jossa molemmat vuorotellen otti ison nuken kaapin hyllyltä kuin se olisi ollut vauva ja vaihtoi yksinään kaikki vauvan vaatteet nukelta pois ja takaisin, vaippa myös kunnolla. Ja sitten oikein ottein vauva kaappiin nukkumaan. - Päätin, että katson osaako mies - osasi ja vaihtoi lapsemme ekan kakkavaipan synnärillä, kun mua hirvitti. Mullakaan ei ollut mitään kokemusta vauvoista ja olin valinnut hyvän miehen, joka hoiti yövalvomiset päivätyönsä ohella.
[/quote]
Fiksua! Minkä ikäisiä olette? Miten sun mies jaksoi yölläkin hoitaa?
[/quote]
40 + molemmat. No, mä nyt valitsin miehen yhtenä kriteerinä se, että huomasin hänen olevan etevä.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 20:32"]Suurin osa miehistä on just tuollaisia, kykenemättömiä hoitamaan vauvaa tai jaksamaan sitä aikaa jne. käyttäytyvät kuin pikkulapset itse, olisi mielenkiintoista tietää johtuuko tämä käytös vain tyhmyydestä miltä se kylllä paljolti kuulostaa.. Tiedän monta tästä syystä eronnutta kun vauva-aikana miehestä on kuoritunut tyhmä kuin saapas.
[/quote]
Aika kova väite, jota en nyt kyllä allekirjoita. Suurin osa? Mä en tunne yhtäkään tuommoista. Mutta aivan ihania ja osallistuvia isiä tunnen monia!
Löytyisikö paikkakunnalta ensikotia, mistä saisitte apua. Minusta tuntuu, että molemmat voitte nyt huonosti, ja tarvitsisitte ulkopuolista apua. Ehkä teillä molemmilla on sitä synnytyksen jälkeistä masennusta.
Aika normaalia. Ei lapsiperhearki muuten samanlaisena pysy. Vauvaltakin saa isompana enemmän positiivista palautetta, jos jaksaa ekat 4 kuukautta hoitaa ei niin palkitsevaa vauvaa. :)
Isäksi kasvaminen vie aikaa, eikä se tapahdu mitään tekemättä.
Jos käy ahdistavaksi tilanne, voisitko vaikka muuttaa vähäksi aikaa äitisi/vanhempiesi luokse jos teillä on hyvät välit? Saisit lisäapua lapsen hoitoon. Miehesi toimii kuin pikkulapsi ja imee sinusta loputkin energiat.