Lue keskustelun säännöt.
G:Koulu- tai opiskeluaikaiset traumasi?
25.10.2013 |
Kerro niistä ja miten selvisit, vai selvisitkö? Tiedätkö syytä niihin?
Jospa tästä olisi apua toinen toisillemme, kun huomataan, että niitä on muillakin - vai onko?
Kommentit (12)
Meillä oli lukiossa opettajan (en muista mikä aine oli kyseessä) järjestämä kysely, jossa oli luokasta pakko valita joku henkilö, jonka kanssa haluaisi esim. autiolle saarelle ja oli kyllä muitakin vaihtoehtoja, kuten esim. kenelle uskoutua jne.
Koko luokan oli pakko vastata lappuäänestyksellä ja kukaan ei laittanut nimeäni mihinkään. Eräällä toisella tunnilla joku toinen opettaja teki vähän samanlaisen kyselyn eli piti laittaa ammatteja, jotka sopisivat kellekin luokkakaverille ja minulle laitettiin ammatteja, jotka sopivat täysin koulututtamattomille, vaikka olin vain masentunut ja ujo.
Inhosin lukioaikaa. Masennuin, koska eräs minulle tärkeä ihminen sairastui syöpään, enkä siksi ollut oikein mukana muiden pinnallisuudessa ja sellasessa.
Traumoista pääsin vasta aikuisena yli 30-vuotiaana monen mutkan kautta ja tajusin, että me kaikki oltiin silloin vielä keskenkasvuisia, vaikka toisilla olikin suuret kuvitelmat itsestään jo nuorina, eikä huolen häivää.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut rankasti koulukiusattu, mutta kaikin puolin alempiarvoinen. Sellainen nössö, joka ilahtuu aina, kun joku haluaa olla kaveri, joka ei uskalla laittaa vastaan, on vähän höntti ja jolle voi ilmeillä, jos joku asia sattuu ärsyttämään. Opettajat eivät puuttuneet "hienovaraiseen" kiusaamiseen mitenkään; sehän oli vain aivan tavallista kaveritoimintaa, kun toista ei huolittu mukaan, naurettiin selän takana jne. Jälkeenpäin olen ajatellut myös kotini osuutta asioihin: olin todella arka kouluun mennessäni, eikä vanhemmillani riittänyt kanttia puuttua asioihin mitenkään. "Se vaan on sellaista".
Olen sinänsä selviytynyt, mutta kuva omasta itsestä, aito itsetuntemus, on aika puutteellista. Olen kokenut olevani luonnostani luuseri, joka ei vaan voi olla hyvä missään. Toisaalta kaipasin kouluaikoinani vain pois koko paikkakunnalta, enkä tajunnut, että muuton jälkeen en automaattisesti muutu "omaksi itsekseni" ja vietä loppuelämääni onnellisena ja tasapainoisena. En ole tottunut näkemään vaivaa esim. ihmisten kanssa jutellessa, koska lapsena kannatti vain sulautua tapettiin. Monia, monia juttuja on pitänyt opetella kantapään kautta.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 19:04"]
Meillä oli lukiossa opettajan (en muista mikä aine oli kyseessä) järjestämä kysely, jossa oli luokasta pakko valita joku henkilö, jonka kanssa haluaisi esim. autiolle saarelle ja oli kyllä muitakin vaihtoehtoja, kuten esim. kenelle uskoutua jne.
Koko luokan oli pakko vastata lappuäänestyksellä ja kukaan ei laittanut nimeäni mihinkään. Eräällä toisella tunnilla joku toinen opettaja teki vähän samanlaisen kyselyn eli piti laittaa ammatteja, jotka sopisivat kellekin luokkakaverille ja minulle laitettiin ammatteja, jotka sopivat täysin koulututtamattomille, vaikka olin vain masentunut ja ujo.
Inhosin lukioaikaa. Masennuin, koska eräs minulle tärkeä ihminen sairastui syöpään, enkä siksi ollut oikein mukana muiden pinnallisuudessa ja sellasessa.
Traumoista pääsin vasta aikuisena yli 30-vuotiaana monen mutkan kautta ja tajusin, että me kaikki oltiin silloin vielä keskenkasvuisia, vaikka toisilla olikin suuret kuvitelmat itsestään jo nuorina, eikä huolen häivää.
ap.
[/quote]
Niin ja lisään vielä, että toivottavasti tällaisiä kyselyjä opettajat eivät nykyään saisi enää tehdä. Sitten oli vielä yksi sellainen yhteiskuntaopin tunnilla, jossa ope tiedusteli koko luokalta, asuvatko vuokralla vai omistusasunnossa ja okt, vai mikä? Vähän tuntui pahalta sen yhden ainoan pojan puolesta meidän luokalla, joka asui vuokralla kerrostalossa, kun kaikilla muilla oli oma okt! ap.
Eli älkää opet järjestäkö tällaisia kyselyitä, taidatte tehdä niitä ihan huviksenne kartoittaaksenne omiin tarkoituksiinne luokkanne kemioita, sosialista statusta tai muuta sellaista!!
Kuudennella luokalla olin hieman pyöristynyt ja yksi poika takanani jossakin jonossa sanoi, että "no niin...Katikin on läski, lihavia ei pitäis päästää kouluun ollenkaan"! Onneksi tuo poika oli ihan idari, eikä merkinnyt minulle yhtään mitään, joten en saanut siitä kauheita traumoja, mutta muistan kuitenkin hyvin loppuikäni.
Meillä oli yläasteella lappukysely jossa piti nimetä kaksi parasta ystävää omalta luokalta. Näistä piirrettiin suhdeverkosto (ilman nimiä tosin), joka esiteltiin koko luokalle piirtoheittimellä. Yksinäinen oppilas oli pieni pallo kaavion nurkassa. Ja tämä ei ole läheskään pahin kokemus kouluajoilta, tulipahan vaan mieleen tuosta edellisestä viestistä.
Ala-asteella opettaja kyseli vanhempien ammatit ja arvioi mitä sosiaaliluokkaa ne edustivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta nykyisin ainakin tuossa lapseni alakoulussa ollaan hyvin korrekteja ja vältetään tilanteita, joissa joku joutuisi silmätikuksi tms. Sanotaan mitä sanotaan nykyajan kylmyydestä ja koulukiusaamisesta, mutta ainakin tuossa koulussa puututaan kiusaamisiin paljon kovemmalla kädellä mitä aikanaan omassa koulussani.
4
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 19:09"]
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 19:04"]
Meillä oli lukiossa opettajan (en muista mikä aine oli kyseessä) järjestämä kysely, jossa oli luokasta pakko valita joku henkilö, jonka kanssa haluaisi esim. autiolle saarelle ja oli kyllä muitakin vaihtoehtoja, kuten esim. kenelle uskoutua jne.
Koko luokan oli pakko vastata lappuäänestyksellä ja kukaan ei laittanut nimeäni mihinkään. Eräällä toisella tunnilla joku toinen opettaja teki vähän samanlaisen kyselyn eli piti laittaa ammatteja, jotka sopisivat kellekin luokkakaverille ja minulle laitettiin ammatteja, jotka sopivat täysin koulututtamattomille, vaikka olin vain masentunut ja ujo.
Inhosin lukioaikaa. Masennuin, koska eräs minulle tärkeä ihminen sairastui syöpään, enkä siksi ollut oikein mukana muiden pinnallisuudessa ja sellasessa.
Traumoista pääsin vasta aikuisena yli 30-vuotiaana monen mutkan kautta ja tajusin, että me kaikki oltiin silloin vielä keskenkasvuisia, vaikka toisilla olikin suuret kuvitelmat itsestään jo nuorina, eikä huolen häivää.
ap.
[/quote]
Niin ja lisään vielä, että toivottavasti tällaisiä kyselyjä opettajat eivät nykyään saisi enää tehdä. Sitten oli vielä yksi sellainen yhteiskuntaopin tunnilla, jossa ope tiedusteli koko luokalta, asuvatko vuokralla vai omistusasunnossa ja okt, vai mikä? Vähän tuntui pahalta sen yhden ainoan pojan puolesta meidän luokalla, joka asui vuokralla kerrostalossa, kun kaikilla muilla oli oma okt! ap.
Eli älkää opet järjestäkö tällaisia kyselyitä, taidatte tehdä niitä ihan huviksenne kartoittaaksenne omiin tarkoituksiinne luokkanne kemioita, sosialista statusta tai muuta sellaista!!
[/quote]
Vähän irrelevantti kysymys, mutta mitä säälittävää tässä on? Ei omakotitalo ole mikään onnellisuuden mittari :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 19:32"]
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 19:09"]
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 19:04"]
Meillä oli lukiossa opettajan (en muista mikä aine oli kyseessä) järjestämä kysely, jossa oli luokasta pakko valita joku henkilö, jonka kanssa haluaisi esim. autiolle saarelle ja oli kyllä muitakin vaihtoehtoja, kuten esim. kenelle uskoutua jne.
Koko luokan oli pakko vastata lappuäänestyksellä ja kukaan ei laittanut nimeäni mihinkään. Eräällä toisella tunnilla joku toinen opettaja teki vähän samanlaisen kyselyn eli piti laittaa ammatteja, jotka sopisivat kellekin luokkakaverille ja minulle laitettiin ammatteja, jotka sopivat täysin koulututtamattomille, vaikka olin vain masentunut ja ujo.
Inhosin lukioaikaa. Masennuin, koska eräs minulle tärkeä ihminen sairastui syöpään, enkä siksi ollut oikein mukana muiden pinnallisuudessa ja sellasessa.
Traumoista pääsin vasta aikuisena yli 30-vuotiaana monen mutkan kautta ja tajusin, että me kaikki oltiin silloin vielä keskenkasvuisia, vaikka toisilla olikin suuret kuvitelmat itsestään jo nuorina, eikä huolen häivää.
ap.
[/quote]
Niin ja lisään vielä, että toivottavasti tällaisiä kyselyjä opettajat eivät nykyään saisi enää tehdä. Sitten oli vielä yksi sellainen yhteiskuntaopin tunnilla, jossa ope tiedusteli koko luokalta, asuvatko vuokralla vai omistusasunnossa ja okt, vai mikä? Vähän tuntui pahalta sen yhden ainoan pojan puolesta meidän luokalla, joka asui vuokralla kerrostalossa, kun kaikilla muilla oli oma okt! ap.
Eli älkää opet järjestäkö tällaisia kyselyitä, taidatte tehdä niitä ihan huviksenne kartoittaaksenne omiin tarkoituksiinne luokkanne kemioita, sosialista statusta tai muuta sellaista!!
[/quote]
Vähän irrelevantti kysymys, mutta mitä säälittävää tässä on? Ei omakotitalo ole mikään onnellisuuden mittari :)
[/quote]
No ei tietenkään ole, mutta jos koko muu luokka asuu omassa okt:ssa ja yksi sanoo, että vuokralla kerrostalossa, niin miltäköhän se on tuntunut siitä vastaajasta, nuoresta pojasta?
Siitähän tässä on kysymys, eikä mistään onnellisuudesta lukioiässä.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 19:34"]
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 19:32"]
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 19:09"]
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 19:04"]
Meillä oli lukiossa opettajan (en muista mikä aine oli kyseessä) järjestämä kysely, jossa oli luokasta pakko valita joku henkilö, jonka kanssa haluaisi esim. autiolle saarelle ja oli kyllä muitakin vaihtoehtoja, kuten esim. kenelle uskoutua jne.
Koko luokan oli pakko vastata lappuäänestyksellä ja kukaan ei laittanut nimeäni mihinkään. Eräällä toisella tunnilla joku toinen opettaja teki vähän samanlaisen kyselyn eli piti laittaa ammatteja, jotka sopisivat kellekin luokkakaverille ja minulle laitettiin ammatteja, jotka sopivat täysin koulututtamattomille, vaikka olin vain masentunut ja ujo.
Inhosin lukioaikaa. Masennuin, koska eräs minulle tärkeä ihminen sairastui syöpään, enkä siksi ollut oikein mukana muiden pinnallisuudessa ja sellasessa.
Traumoista pääsin vasta aikuisena yli 30-vuotiaana monen mutkan kautta ja tajusin, että me kaikki oltiin silloin vielä keskenkasvuisia, vaikka toisilla olikin suuret kuvitelmat itsestään jo nuorina, eikä huolen häivää.
ap.
[/quote]
Niin ja lisään vielä, että toivottavasti tällaisiä kyselyjä opettajat eivät nykyään saisi enää tehdä. Sitten oli vielä yksi sellainen yhteiskuntaopin tunnilla, jossa ope tiedusteli koko luokalta, asuvatko vuokralla vai omistusasunnossa ja okt, vai mikä? Vähän tuntui pahalta sen yhden ainoan pojan puolesta meidän luokalla, joka asui vuokralla kerrostalossa, kun kaikilla muilla oli oma okt! ap.
Eli älkää opet järjestäkö tällaisia kyselyitä, taidatte tehdä niitä ihan huviksenne kartoittaaksenne omiin tarkoituksiinne luokkanne kemioita, sosialista statusta tai muuta sellaista!!
[/quote]
Vähän irrelevantti kysymys, mutta mitä säälittävää tässä on? Ei omakotitalo ole mikään onnellisuuden mittari :)
[/quote]
No ei tietenkään ole, mutta jos koko muu luokka asuu omassa okt:ssa ja yksi sanoo, että vuokralla kerrostalossa, niin miltäköhän se on tuntunut siitä vastaajasta, nuoresta pojasta?
Siitähän tässä on kysymys, eikä mistään onnellisuudesta lukioiässä.
[/quote]
Hyvä on, tajuan pointtisi. Mutta ei ainakaan minun tuntemissani kouluissa kukaan lapsista/teineistä tuomitse toisia asuinpaikan perusteella. Vanhemmat sen taitaa tehdä. (En tiedä miten siellä. Mutta jos tuomitaan, niin varmasti tuntui pojasta pahalta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut paska matikassa. Siis aivan lahjaton. Kasin keväällä mulla oli matikka 6. Ysin syksyllä sain valtakunnallisesta matikan kokeesta 9-, joka oli luokkani parhaimmistoa. Matematiikan opettaja laski joulutodistukseen numeroni vitoseen, kannustukseksi. Koko luokka protestoi, vanhempani soittivat kouluun (kerrankin) ja itse pyysin perusteluja. Ei myöntänyt ope virhettään, mutta sentään kutosen sain ysin keväällä. Vielä 20 vuotta myöhemmin vituttaa kun ajattelenkin.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 19:08"]
En ollut rankasti koulukiusattu, mutta kaikin puolin alempiarvoinen. Sellainen nössö, joka ilahtuu aina, kun joku haluaa olla kaveri, joka ei uskalla laittaa vastaan, on vähän höntti ja jolle voi ilmeillä, jos joku asia sattuu ärsyttämään. Opettajat eivät puuttuneet "hienovaraiseen" kiusaamiseen mitenkään; sehän oli vain aivan tavallista kaveritoimintaa, kun toista ei huolittu mukaan, naurettiin selän takana jne. Jälkeenpäin olen ajatellut myös kotini osuutta asioihin: olin todella arka kouluun mennessäni, eikä vanhemmillani riittänyt kanttia puuttua asioihin mitenkään. "Se vaan on sellaista".
Olen sinänsä selviytynyt, mutta kuva omasta itsestä, aito itsetuntemus, on aika puutteellista. Olen kokenut olevani luonnostani luuseri, joka ei vaan voi olla hyvä missään. Toisaalta kaipasin kouluaikoinani vain pois koko paikkakunnalta, enkä tajunnut, että muuton jälkeen en automaattisesti muutu "omaksi itsekseni" ja vietä loppuelämääni onnellisena ja tasapainoisena. En ole tottunut näkemään vaivaa esim. ihmisten kanssa jutellessa, koska lapsena kannatti vain sulautua tapettiin. Monia, monia juttuja on pitänyt opetella kantapään kautta.
[/quote]
Huoh, tää ois voinut olla mun näppikseltä. Itse olin kanssa just sellanen ujo ja "harmiton nössö", vielä lukiossakin. Toisaalta tapettina olosta oli hyötyäkin, joskus saattoi lintsata jonkun tunnin ilman että kukaan, edes opettaja, huomasi.
No, lukion jälkeen muutin opiskelemaan 600 km päähän, täysin vieraaseen kaupunkiin. Ja niin, eihän ihminen yhtäkkiä taikaiskusta mihinkään muutu, ja terapiassa käytiinkin sitten 5 vuotta. Ok, asioita oli takana paljon muitakin kuin vain "kouluaikainen nössöys", mutta silti. Ja kyllä minä nyt kolmekymppisenä erotan ihmiset jotka ovat jotenkin "siipeensä saaneita". Sellaista kanssa mulla yleensä synkkaa melko hyvin :)
Pieniä hetkiä lukioajalta oli ohimenevien poikien "muka huomaamattomasti mumistut, mutta silti kuultaviksi tarkoitetut" muminat: "vittu sul on isot tissit" "vitun anorektikko" jne. Ja siis olin laiha ja aikas rinnaton, mutta en sentäs anorektikko. Että jee, olin harmaa ja huomaamaton hiirulainen ja sitten kun jonkin "ihanan huomionosoituksen" sain, se oli tuota luokkaa >:(
Nyttemmin tekee melkeimpä hyvää huomata että ne entiset "suositut" ovat kaikkea muuta kuin samanlaisia "hottiksia" joita he mielestään olivat lukioaikana. Sekin huvittaa että osa näistä ihmisistä pyytelee sitten jossakin facebookissa kaveriksi!?! Että haloo, jos et edes koskaan jutellut mulle mitään, tai jos jotakin sanoit se oli ivaa ja pilkkaa niin juu, nyt vaan sitten haalitaan niitä some-kavereita ja koitetaan yhä pitää yllä "kivan tyypin" kuvaa...
Tilliliha ja kanaviillokki, kumpikin aiheuttaa yökkäysreaktion vielä tänäkin päivänä.