Valkoisia valheita lapselle siitä miksei päästä mummolaan?

Mikset mene puhumaan isovanhemmille kasvostusten, ilman lapsia? Itse ottaisin selvää. Ei lapsille myöskään tarvitse valehdella, ja voi silti puhua "neutraalisti". Sanot lapsille että menet nyt selvittämään asiaa. Pitkäkin matka on tuollaisen asian selvittämisen arvoinen.. Jos vaikka papalla on alkoholiongelma tms? Syy voi olla yllättäväkin.

Lisäys edelliseen: Jos serkkulasten vanhemmista toinen on psykopaatti tai kärsii muista mielenterveysongelmista. Tällainen terrorisointi on TODELLA yleistä Suomessa.

Pitäisikö kysyä sieltä mummolasta? Ja jos sinne ei kerran olla tervetulleita, niin en edes yrittäisi mennä, lopettaisin yhteydenpidon kokonaan. Lapsille kertoisin, että pidätte nyt taukoa niin kauan ainakin kunnes sieltä suuntaa tulee aloite muutokseen.

Lapset ei kaipaa mummolaan, jos et erikseen sitä heille opeta. Lapsi kun ei tiedä siitä, mitä ei ole eli lopeta edellisen sukupolven manipuloiminen lapsiin vetoamalla. Kysy mummolta, sopiiko tulla käväisemään, vaikka serkut ovatkin siellä. Yleensä äiti+pari lasta ei ole ongelmana kyläilyssä, vaikka serkut olisivat siellä ilman äitiään.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 03:22"]

Mikset mene puhumaan isovanhemmille kasvostusten, ilman lapsia? Itse ottaisin selvää. Ei lapsille myöskään tarvitse valehdella, ja voi silti puhua "neutraalisti". Sanot lapsille että menet nyt selvittämään asiaa. Pitkäkin matka on tuollaisen asian selvittämisen arvoinen.. Jos vaikka papalla on alkoholiongelma tms? Syy voi olla yllättäväkin.

[/quote]

Yleensä se syy on lapsenlapsissa: isovanhemmat eivät jaksa riiviölapsia, jos voivat valita kiltit ja kivat, jotka tottelevat eivätkä vietä aikaansa hajottamalla.

Miten se nyt pitäisi kertoa? Jos ette ole menossa, et ole lapsille tietenkään mitään kertonut ja on aika typerää sitten yllättäen sanoa, että hei lapset, me EI olla menossa mummolaan. Ei ne lapset ole olleet sinne menossakaan, joten miksi ottaa asiaa esille? Tuskin kerrot heille aamulla, että me emme tänään syö lihapullia tai me emme mene oopperaan.

Meillä kanssa sama ongelma. Yksi sisarukseni on narsistinen ja mielenterveyspotilas (usein myös psykoottinen). Serkukset ovat varanneet "mummolan" (kaikki koulujen lomat), emmekä saa tulla sinne silloin kuin tämä sisarukseni perheineen on siellä.

Olemme ratkaisseet tilanteen seuraavasti: lomilla lapset menevät toiseen mummolaan. Lapseni eivät tiedä tilanteesta. Omilla vanhemmillani on "muuta menoa loma-aikana", kiireitä... siis valkoisia valheita. Käymme vanhempieni luona perheeni kanssa vain silloin kuin sisarukseni ei ole paikalla.

Itse näen asian näin, että tämä sairas sisarukseni käyttää hyväksensä vanhempiani. Että vanhempani ovat hänen uhrejansa. Sääliksi käy lähinnä vanhempiani. Ei lapsiani.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 08:46"]

Meillä kanssa sama ongelma. Yksi sisarukseni on narsistinen ja mielenterveyspotilas (usein myös psykoottinen). Serkukset ovat varanneet "mummolan" (kaikki koulujen lomat), emmekä saa tulla sinne silloin kuin tämä sisarukseni perheineen on siellä.

Olemme ratkaisseet tilanteen seuraavasti: lomilla lapset menevät toiseen mummolaan. Lapseni eivät tiedä tilanteesta. Omilla vanhemmillani on "muuta menoa loma-aikana", kiireitä... siis valkoisia valheita. Käymme vanhempieni luona perheeni kanssa vain silloin kuin sisarukseni ei ole paikalla.

Itse näen asian näin, että tämä sairas sisarukseni käyttää hyväksensä vanhempiani. Että vanhempani ovat hänen uhrejansa. Sääliksi käy lähinnä vanhempiani. Ei lapsiani.

[/quote]

Tuo on totta. Liian usein iäkkäät vanhemmat hoitavat sairasta lasta ja ovat tämän tukena, esim. syöpään sairastuneen tyttären lapset otetaan vaikka viikoiksi hoitoon, kun äitinsä on sairaalassa, vaikka on olemassa lastenkotimahdollisuuskin. Sairaus ei saa olla se syy, jolla lapsiaan arvottaa, oma terve aikuinen lapsi tarvitsee ihan samalla tavalla vapaata omista  lapsistaan kuin sairaskin.

Mulla on tähän vähän toisenlaisia näkemyksiä.

Minunkin sisareni on sairas ja vanhempani tukevat häntä paljon. Minun puolestani saavat tukeakin, en ole pätkääkään kateellinen kun näen siskoni tuskissaan. Tuen itsekin minkä pystyn. Lisäksi minä en tarvitse lomaa lapsistani, vaikka yhdellä heistä on sama sairaus kuin siskollanikin (tauti ei ole perinnöllinen, mutta taipumus on. Kumpikaan ei kuole siihen ja kummallakin on välillä erittäin hyviä aikoja, mutta on niitä huonompiakin). Vanhempamme eivät arvota meitä sairauden perusteella, mutta onhan se väistämätöntä, että jos toinen on välillä liikuntakyvytön ja tarvii konkreettistä autonkuljettajaa, kaupassakävijää ja ruoanlaitto- tai pyykkäysapua sekä olkapäätä jolle itkeä, häneen täytyy kuluttaa enemmän aikaa kuin siihen, jonka arjessa ei ole ihan samanlaisia haasteita.

Jos ap yrittää vanhemmilleen kylään 2 kertaa vuodessa ja loukkaantuu kun juuri silloin ei sovi, hän vetään minusta herneen nenäänsä liian helposti. Ehkä hänen kannattaisi lähteä liikkeelle mieluummin niin, että kysyisi, MILLOIN vanhemmille sopii, eikä olettaisi, että satunnaisesti valitun päivän on sovittava.

Minulla on yksi mummo, jonka luona en käy (siis minun mummoni, lasten isomummo). Lapsi oli 11 kun osasi kysyä, miksi emme käy tämän mummon luona. Sanoin, että kyseinen mummo ei halua, että hänen luonaan käydään, koska hän on sairas ja siitä olisi hänelle liikaa vaivaa, pitäisi siivota ja laittaa tarjottavaa ja kaikkea. Tämä oli totuus. Se, mitä jätin sanomatta oli, että kyseinen mummo oli tosiaan lähettänyt terveisiä, että hän ei halua meitä sinne, koska hänen alkoholisminsa jäljet arkielämässä eivät sovi lasten näkyville (missä hän oli aivan oikeassa)  ja hän ei viitsi niitä siivotakaan.