Lue keskustelun säännöt.
Kaverit
07.10.2013 |
Tunnen olevani täysin yhdentekevä kavereilleni.
Asun yksin, minulla ei ole kumppania eikä työpaikkaa tällä hetkellä.
Suurin osa kavereistani on perheellisiä, monilla parisuhde, vain muutama sinkku. Yksi kavereista sanoo olevansa huono ottamaan yhteyttä eli minä otan aina häneen yhteyttä. Se tuntuu kummalta, koska kuitenkin muille ihmisille tuntuu soittelevan ongelmitta.
Entinen paras ystäväni ei ole missään yhteydessä minuun, kyllästyin parin vuoden jälkeen siihen, että olin jälleen se joka yritti pitää yhteyttä, mutta häntä ei kiinnostanut vastata puhelimeen tai soittaa takaisin. Joten en jaksanut enää soitella.
Yksi kavereistani pyysi häihinsä morsiusneidoksi. Minulla oli paljon aikaa hoitaa asioita ja olimme tapahtuman tiimoilta paljon tekemisissä. Nyt, kaiken jälkeen, hänestä ei kuulu mitään.
Yhden kaverin lapsi aloitti koulun juuri syksyllä. Lähetin postissa kirjan lapselle, mutta heistä ei kuulu mitään. Ei edes kiitosta.
Ikävintä oli, että järjestin kesällä juhlat, kun valmistuin. Lähetin postissa kutsut ja vielä myöhemmin lisäsin muistutuksena kavereita facebookissa tilaisuuteen, jottei se unohtuisi. Kulutin satoja euroja ruokiin, juomiin ja koristeisiin. Kutsuin lähemmäs 40 ihmistä.
Paikalle ilmaantui vanhempani, veljeni ja kaksi kaveria opiskelupaikasta.
Lähimmät kaverini eivät edes ilmoittaneet mitään, vaikka kutsussa sitä nimenomaan pyydettiin. (Käytän sanaa kaveri, koska ei oikein ystäväksikään voi kutsua, kun ovat noin piittaamattomia.)
Vietin illan yksin kotona.
Hassua oli se, että kun kutsuin myös ihmisiä, jotka eivät edes kunnolla tunne minua (olivat tekemisissä opinnäytteen kanssa), heillä oli aikaa vastata ja pahoitella etteivät pääse juhliini.
Ymmärrän niitä kavereita tietenkin, joilla on lapsia, mutta hassua kyllä, he ovat olleet niitä, jotka edes joskus pitävät yhteyttä.
Olen ollut se, joka soittelee ja keksii kaikenlaista piristystä kavereille. Tykkään ostaa lahjoja muille, vaikka ei olisi varaakaan oikeastaan. Olen valmis auttamaan, esim. pyytämättä autoin kesällä remontissa kaveria. Aiemmin ehdotin kaikenlaista hauskaa tekemistä, mutta lähtökohtaisesti siihen aina vastattiin kieltävästi, niin en jaksa enää ehdottaa. Menen nykyään vain yksinäni tapahtumiin, museoihin, näyttelyihin jne.
Tarvitsisin ympärilleni ennakkoluulottomia ihmisiä, joita kiinnostaisi ympärillään olevat asiat. Nyt ei voi lähteä messuille tai katsomaan elokuvaa, jos se "ei ole voittanut oscareita, vaan on joku tylsä taide-elokuva". Ei voi lähteä toiseen kapakkaan, koska se on toisessa kaupunginosassa ja sinne on ihan liian pitkä matka.
Sairastan lisäksi masennusta, joten uusiin ihmisiin tutustuminen on omalta osaltaan vähän raskasta, kun ei jaksa olla niin positiivinen. Tiedän, että sairauteni vuoksi en välttämättä ole niin hehkeää seuraa, enkä kavereille avaudukkaan mieltäni painavista asioista, vaan koitan pitää hyvää mieltä yllä tavatessa.
Ainut ihminen, joka on mielellään ollut minuun yhteydessä, valitettavasti on alkoholisti. Hän on minulle tärkeä, mutta nyttemmin hän on vajonnut niin syvälle viinaan, ettei häneen oikein saa yhteyttä eikä hän muista edellisistä päivistä mitään yms.
Päivät kuluvat sisällä, koneen edessä. Saattaa mennä parikin viikkoa, että en edes tule jutelleeksi kenenkään kanssa mitään. Jos ei lasketa sitä moi ja kiitos, joka sanotaan kaupan kassalle.
En tiedä, mistä löytäisin samanhenkisiä ihmisiä joita kiinnostaisi maailmassa tapahtuvat asiat. Olen työllistänyt itseäni tekemällä vapaaehtoistyötä eläinten parissa, mutta loppujen lopuksi nekään eivät korvaa ihmiskontaktia.
Pitäisikö minun poistaa nämä "kaverit" facebook-listauksestani ja elämästäni ja yrittää löytää uusia ihmisiä, joiden kanssa toimia?
Kommentit (7)
Uusia tuttavuuksia kannattaa toki yrittää etsiä ja helpommin heitä löydät, kun et lähde sosiaalisesta nollapisteestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 02:35"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 02:14"]
Pitäisikö minun poistaa nämä "kaverit" facebook-listauksestani ja elämästäni ja yrittää löytää uusia ihmisiä, joiden kanssa toimia?
[/quote]Ei mun mielestä kannata, ainakaan ellei sulla ole heidän lisäkseen kymmeniä tai satoja (sua kohtaan aktiivisia) fb-kavereita ja jos kommentoivat tilaasi ja kuviasi edes satunnaisesti. Kaikki huomio ja kaverit fb:ssä on hyvästä ja tekemällä itsestäsi sosiaalisen median erakon ammut vain omaan jalkaasi. Uusien ystävien saaminen sekä fb:ssä että oikeassa elämässä vaikeutuu huomattavasti, jos vaikutat fb:n perusteella yksinäiseltä nolifeltä. Eli lopeta yhteydenpito irl mutta anna heidän roikkua kaverilistallasi niin tilanne ei näy ulospäin.
[/quote]
Ai että nykyään ihmiset tuomitsee sen perusteella muut paljonko on kavereita jossain facebookissa? Minkähän lynkkauksen ne saa jotka ei edes ole facebookissa;) Ap kirjoitti mielestäni ihan fiksusti ja että häntä kiinnostaa maailmassa tapahtuvat asiat = hän antoi itsestään fiksun kuvan. Ei älykkäät ihmiset ajattele noin laumasielumaisesti, että olisi pakko kuulua johonkin (facebookiin) ja pakko siellä olla jotakin (kerätä 1000 kaveria että on ah niin suosittu), ollakseen jotakin.
Samoinko te ajattelette vaikkapa että jos joku käyttää gmailin sijasta jotain muuta sähköpostia, hänessä on jotain vikaa ja on sosiaalisesti hylkiö? En minä ainakaan ole ampunut itseäni jalkaan kun en ole facebookissa. Oikeat ystävät kyllä ottavat yhteyttä muutenkin kuin facebookin välityksellä, enkä kaipaa elämääni muita. En tarvitse jotain näennäiskavereita pönkittämään itsetuntoa suosituimmuudestani, tai osoittamaan miten sosiaalisesti kyvykäs olen. Ei mun tarvitse näytellä että kaikki hyvänpäivän tutut ja joku monta sataa muuta olisivat sellaisia joiden kanssa olen joku huippuystävä.
Tällainen ajattelu on vaan niin sellaista mitä en ymmärrä:)
Mutta ap:lle, etsi uutta seuraa joka arvostaa myös sinun seuraasi. Ei varmaankaan ole järkevää roikottaa ihmisiä jossain verkkoyhteisössä jos et heistä pidä. Kysehän on siitäkin aiotko olla enää tekemisissä heidän kanssaan? Jos et, niin miksi pitää heitä missään facebookissakaan. Itse jättäisin pitämättä yhteyttä jos minua kohdeltaisiin noin, toki jokainen tekee omat ratkaisunsa. Tilanteesi noin muuten kuulostaa hyvinkin tutulle, on masennusta ollut itselläkin ja noinhan se meni aika kuten sinullakin. Olen karsinut elämästäni pois ihmiset joiden kanssa en viihdy, jotka tuovat enemmän negatiivista kuin positiivista. En jaksa tuhlata voimavarojani sellaisiin ihmisiin, mieluummin olen yksin ja teen muuta kuin olen epämiellyttävän ihmisen seurassa. Nettiinkin voi laittaa myös kaverihaku-ilmoituksia, on paljon yksinäisiä samoista syistäkin joten voi löytää sitä mieluisampaa seuraa muualtakin:) Minkä ikäinen ja mistä päin olet?
mulla on hieman samanlaisia tilanteita ja tuntemuksia. Nyt viimeisen tapahtuman jälkeen josta olen järkyttynyt (minua ei kutsuttu yhteisiin juhliin joissa olen vuosien aikana monesti käynyt) suutuin ja aloin miettimään myös tuota fb-kavereiden poistoa... mutta sitten mietin myös että ei ainakaan suutuspäissään kannata... se on oikeastaan ihan sama :) toki siellä roikkuu sellaisia ei oikeita kavereita listoilla, mutta ei se hetkauta ketään jos poistan jonkun sieltä.
Mulla on onneksi tällä hetkellä parisuhde, mutta ei se yksi ihminen korvaa niitä kavereita. Toki tämä mun kumppani on myös mun parasystävä, mutta silti kaipaan kavereita ja niitä puolituttujakin sosiaaliseen elämään. Kyllä ihminen on laumaeläin vaikka meistä niin moni onkin yksin.
En tiedä miten voisin auttaa sinua koska itsekin koen olevani todella yksinäinen vaikka ympärilläni on enemmän ihmisiä kuin sinulla...
Aloittaja
En saa yhteydenottoja myöskään facebookin kautta, jos kirjaudun sinne, kukaan ei ala juttelemaan eikä ole kommentoinut juuri koskaan mitään laittamaani kuvaa yms. En päivitä sitä koko ajan "kävin kaupassa", "kävin lenkillä" tai muuta turhaa. Laitan sinne katsomiani hyviä dokkareiden linkkejä, linkkejä uutisiin, hyviin kirjoituksiin..
Elämäni ei perustu sille montako tyyppiä minulla on fb-kavereina. Tai että pitäisi olla tietty määrä tykkäyksiä. Käytän sitä, koska se on halvempaa kuin soittelu ja yhteydenpito niihin ihmisiin, esim. sukulaisiin, joihin on vaikeampi pitää yhteyttä.
Kavereita tietysti näkisin mieluummin livenä. Ärsyttää nykyään se, että mennään vaikka tuopille, niin toinen on nenä kiinni koko ajan älypuhelimessa. Sen vuoksi en ole itselleni sellaista ostanut.
Työpaikkahan on monille sellainen, jossa saa niitä sosiaalisia kontakteja. Minäkin olen saanut ihan kavereita sitä kautta. Valitettavasti hekin ovat jääneet unholaan. Ja nyt kun ei ole mitään missä käydä joka päivä, on liikaa yksin.
oletko yhtään miettinyt, mistä voi johtua, että kaikki kaverisi ovat tuollaisia? Kun selvästi tunnut pitävän kavereita tärkeinä ja yrität sen myös näyttää, tuntuu omituiselta, että kaikki käyttäytyvät noin.
Minä en tilannetta tuntematta osaa yhtään arvailla, mistä on kyse, mutta mieti esim. tällaisia asioita:
- ovatko kaverisi aina olleet samanlaisia vai onko jossain vaiheessa tapahtunut muutos, jonka jälkeen he ovat alkaneet kohdalla sinua kuin ilmaa
- jos muutos on tapahtunut, niin mistä se voi johtua? Olisiko tapahtnut jotain, josta on syntynyt joku väärinkäsitys ja kaverisi tahallaan ovat huomioimatta sinua? Vai mustamaalaako joku tms?
- jos ei ole tapahtut muutosta vaan noin on ollut aina, niin miksi kyseiset henkilöt ylipäätään ovat kavereitasi? Ovatko he oikeasti olleet kavereitasi vai oletko ollut vain yksi porukasta?
- onko sinussa tapahtunut joku muutos, esim. masennuksen vuoksi (itse olen kärsinyt myös masennuksesta ja olen myös vetäytnyt kavereiden seurasta, mutta se johtuu mielestäni minusta, ei heistä. Huomasin myös olevani paljon itsekeskeisempi kuin olin aiemmin, luulen että masennus vaikuttaa joskus myös niin)
Minä en ehkä väkisin yrittäisi olla kenekään kaveri, mutta oletko silti ihan varma, että tilanne tosiaan on noin? Ettei se vaan sinusta tunnu siltä, masentuneena tuntetemukset voivat joskus olla vähän "harhaisia" (älä ota tätä loukkauksena, en tarkoita pahaa, itse vaan masentuneena olen huomannut tällaista omalla kohdalla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 02:14"]
Pitäisikö minun poistaa nämä "kaverit" facebook-listauksestani ja elämästäni ja yrittää löytää uusia ihmisiä, joiden kanssa toimia?
[/quote]Ei mun mielestä kannata, ainakaan ellei sulla ole heidän lisäkseen kymmeniä tai satoja (sua kohtaan aktiivisia) fb-kavereita ja jos kommentoivat tilaasi ja kuviasi edes satunnaisesti. Kaikki huomio ja kaverit fb:ssä on hyvästä ja tekemällä itsestäsi sosiaalisen median erakon ammut vain omaan jalkaasi. Uusien ystävien saaminen sekä fb:ssä että oikeassa elämässä vaikeutuu huomattavasti, jos vaikutat fb:n perusteella yksinäiseltä nolifeltä. Eli lopeta yhteydenpito irl mutta anna heidän roikkua kaverilistallasi niin tilanne ei näy ulospäin.