Oletko työyhteisön hankala ihminen?

Ei en ole työyhteisön hankala ihminen.

Muutamista työkavereistani en ole pitänyt ja seikat mistä asioista en ole pitänyt;

- Kova päteminen ja omitaan muiden tekemästä työstä kunnia kun itse ei saada näkyvää aikaiseksi laiskuudesta + osaamattomuudesta johtuen

- Lykätään uudelle työntekijälle töistä joita tämä ei voi osata tehdä ja pakotetaan tämä hoitamaan nämä asiat vaikka seurauksena työturvallisuuden vaarantuminen.

- Epäreiluus muita kohtaan (esim. ei tehdä osaansa töistä, vaarannetaan muiden turvallisuus omalla välinpitämöttömyydellä)

- Epärehellisyys esim. varastetaan työnantajan tavaroita ja vielä leuhkitaan sillä

- Työkavereiden iskeminen ja seksuaalinen häirintä työpaikalla.

Yleensä ottaen olen tullut toimeen melkein kaikkien työkavereiden kanssa mutta muutamia olen kyllä vältellyt kun olemme olleet niin erilaisia elämän arvojen kanssa.

Loistava lista edellisellä. Lisäsin vielä listaan ne ihmiset, jotka itseään korostaakseen alentavat ja mitätöivät muiden ammattitaitoa/asiantuntijuutta. Itseään ja omaa osaamista osataan kyllä tuoda esille, mutta samalla pitää aina vähän painaa alas työkaveria. Siitä en yhtään tykkää.

En myöskään tykkää työnmarttyyreista, jotka yrittävät kalastella sitä kautta esimiehen hyväksyntää ja kehua, kun jäävät aina ylitöihin ensimmäisinä, uhrautuvat kovasti työn takia jne.  Hakevat siis valta-asemaa tällä marttyyrinkruunulla. Moni esimies haksahtaa palvomaan näitä työnmarttyyreitä...

Ja lopuksi vielä vastaan AP:n kysymykseen: en ole hankala ihminen, olen joustava ja ahkera, ja pyrin olemaan itse positiivinen ja kannustava.

Laiskottelijat, tupakkatauoilla aikaa kuluttavat, tarjotinkytät, juoruilijat,takana päin paljon puhuvat, mutta tilanteen vaatiessa eivät puhu mitään, omia etuja tavoittelevat.

Olen. Valitan epäreilusta kohtelusta, vetäydyn omaan rauhaani, en halua keskustella/seurustella muiden kanssa.

Saatan ollakin. Tulen töihin noin tunnin verran myöhemmin kuin muut ja vastaavasti kukaan ei ole katsomassa, kun lähden kotiin. Joitakin tuntuu ärsyttävän, kun he eivät pysty laskemaan, teenkö kaikki työtunnit. En myöskään käy muiden kanssa lounaalla, koska minulla ei ole vielä nälkä, kun he lähtevät. Siksi en ole perillä juoruista eikä heillä juuri ole materiaalia minusta puhumiseen. Keskityn työntekoon enkä juurikaan pysähdy juttelemaan, koska ajatukseni katkeaa helposti ja töitä on niin paljon, että niitä on vaikea ehtiä tekemään työaikana, jos käyttää aikaa toisarvoiseen. Saatan myös kieltäytyä auttamasta, jos en jaksa tehdä enempää ylitöitä.

varmaankin olen.

vastaan työnjaosta tiimissä ja (yllättäen) n 90% tiimiläisistä on mielestään saanut enemmän töitä kuin muut. (miten tämä on mahdollista että lähes kaikilla on enemmän töitä kuin muilla ja vielä samana päivänä on mulle edelleen arvoitus)

Olen, en tosin tahallani. Mutta kärsin sosiaalisten tilanteiden fobiasta ja ymmärrän itsekin että kanssani on aika vaikea kommunikoida. Sähköpostilla hoituu hyvin mutta jos livenä tulee juttelemaan, punastelen ja änkytän vaan. Onneksi työkaverit on tottuneet että minulle kannattaa jutut laittaa sähköpostilla.

En tiedä. Olen aaiakaspalvelussa ja sen ajan kun ei ole asiakkaita tuijotan nettiä. Se on periaatteessa kiellettyä, mutta en jaksa ihan ymmärtää, miksi, kun se ei ole, että tuijottaisin kengänkärkiäni tai jauhaisin tyhjänpäiväistä jargonia työkavereitteni kanssa. 

Sanon myös toisille heidän tehdessään jotain sellaista, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia myöhemmin, vaikken ole mikään esimies. 

Asiakkaat palvelen hyvin ja iloisena, mutta työkavereiden kanssa en löydä oikein yhteistä.

Samoin hoidan joskus edellisen asiani loppuun ennen kuin ryntään takaisin asiakaspuolelle ja se näyttää harmittavan joitakuita. 

Autan kuitenkin aina tarvittaessa, enkä todellakaan pimitä tietoa tms. ja jos on kiirettä lisään tahtia.

Palkka ja työn yksinkertaisuus ilman etenemismahdollisuuksia on sellainen yhtälö, etten ala enempää huhkimaan, eikä seuraavia tulijoitakaan alalla ole jonoksi asti.

Ne, jotka eivät ole kahta ensiksimainittua tajunneet, voivat huhkia minun puolestani jos huvittaa.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 22:21"]

Olen. Valitan epäreilusta kohtelusta, vetäydyn omaan rauhaani, en halua keskustella/seurustella muiden kanssa.

[/quote]

Sama täällä. Olen hankala koska en osaa viihdyttää muita ihmisiä enkä jaksa sietää sitä että sitä vaaditaan.

Hei! Täällä on yksi vihatuimmista myös. Suunnittelen monen ihmisen työvuoro listat. Niissä pitää olla tasapuolisesti ilta-ja aamuvuoroja,viikonloppuja. Teen aina pitkät vapaapäivät eli esim. X tulee ti aamuun ja seuraavan kerran to iltaan. En laita kenellekkään ylitöitä (ei saa laittaa suoraan listaan). Listoissa on sitten erikseen kohdat "puutos" eli ne vuorot ovat vapaata riistaa kaikille. Huomioin myös vapaiden osalta toiveita eikä kukaan ole töissä kahta vkl enempää peräkkäin.

Silti, aina kun lista on valmis tulee nurinaa! Teen myös itse töitä samaisen listan mukaan ja sitten tulee nurinaa kun minulla on aina niin kivat vuorot. No ihan samaisella periaatteella teen omat vuoroni! Ihan yhtä paljon minulla on vkl vapaita kuin muilla.

11 jatkaa.. Sitten on nämä pari vapaiden vuorojen rohmuajaa. Kysyn aina että "jaksatko tehdä? kyllä me saadaan niitä keikkalaisiakin" vastaus "pakkohan jonkun nämä on tehdä". Niinpä niin.. Kun joka listaan tulee se "puolen ihmisen puutos" automaattisesti niin sitten muutamat uhrautuvat ja ottavat nämä vuorot.

Saatan ollakin. Huomautan herkästi epäkohdista ylemmälle johdolle, yritän kehittää toimintaa, pidän pääasiana tehtyä työtä, en työtunteja, luotan että jokainen tekee työnsä ilman kyyläystä, vaadin itseltäni paljon ja siksi myös muilta. Tämä ei miellytä kaikkia. 

Mutta kannusta ihmisiä ja jaan arvostusta, otan ideoita vastaan, keskustelen, olen avoin, saan tulosta aikaan, palkitsen, olen positiivinen ihminen, enkä nipota turhasta ja kaikki ihmiset ovat minulle yhtä arvokkaita. Johtaja ei ole muita hienompi tai tärkeämpi.