Lue keskustelun säännöt.
Psykiatri ei vastaa mitään
02.10.2013 |
Millaisia kokemuksia teillä on psykiatreista tai terapiasta yleensä? Olen sellaisessa tilanteessa, että tarvitsisin ulkopuolista apua, mutta psykiatreilla käyminen on alkanut tuntua vastenmieliseltä. Takana on siis pari huonoa kokemusta. Nämä psykiatrit eivät juurikaan vastanneet kun puhuin, tuijottivat vain ja olivat hiljaa. Tiedän sen kuuluvan työnkuvaan, mutta minkäänlaista keskustelua ei juurikaan synny jonka seurauksena en lopulta keksi mitä seuraavaksi sanoisin ja kiusaannun. Huoneen täyttää loputtomalta tuntuva hiljaisuus enkä yksinkertaisesti keksi mitä seuraavaksi sanoisin. Välillä kun hiljaisuus jatkuu sietämättömän pitkäksi psykiatri kysyy jotain pientä jonka jälkeen ollaan taas hiljaa. Alkaa jopa hävettämään kertoa asioita kun psykiatri vain tuijottaa tympääntyneenä eikä vastaa. On ollut helpotus päästä ulos siitä huoneesta. Psykologilla käydessä sentään juteltiin ja päästiin asioiden purkamisessa eteenpäin.
Onko muilla ollut tällaisia kokemuksia? Tuntuu että rahat menee kankkulan kaivoon.
Kommentit (99)
No ei ole ollut tuollaista kokemusta. Mutta onha. Se tosiaasia, ettei psykiatri mikään keskusteluterapeutti ole, eikä ole tarkoituskaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei ole tarkoitus olla juu, mutta mikähän tarkoitus siinä sitten on? Voin jutella kelle tahansa asioistani saamatta mitään vastausta mihinkään eikä tarvitse sentään maksaa 80€.
AP
jotkut psykiatrit ja terapeutit ovat tuollaisia. Kannattaa vaihtaa jos ei tunnu hyvältä.
Olen miettinyt onko tämä ihan joku terapiointitekniikka mitä heille opetetaan opiskeluvaiheessa? Kun kaverikin kerran kertoi törmänneenäs tällaiseen.
AP
Minulla ihana terapeutti, jonka kanssa keskustellaan. kyselee, kyseenalaistaa, kehuu ja antaa palautetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatrin tehtävä on päästä diagnoosiin. Jos kerrot itse tarpeellisen, ei psykiatrin tarvitse juuri muuta kuin kuunnella. Psykiatri voi olla myös psykoterapeutti, tällöin on jo olemassaoleva diagnoosi, ja terapia on yleensä luonteeltaan hieman toisen tyyppistä.
Kannattaa valita psykiatri, jolla on myös psykoterapeutin koulutus. Psykiatrin on tarkoitus arvioida tilanteesi ja kirjoittaa lausunto terapiahakemukseen jos sen näette tarpeelliseksi. Psykiatrin tehtävä taitaa lähinnä olla arvioida tilannetta ja määrätä mahd. lääkkeet. Harvoin ovat kovin puheliaita... Kokemusta on aika monesta psykiatrista pitkän masennushistorian takia. Onneksi olen avun saanut. Tsemppiä ja sinnikkyyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9 tarkentaa, jos siis menet yksityiselle, niin kannattaa valita psykiatri jolla on jo terapiakoulutus jos mahdollista.
Mulla ei edes ollut mikään iso vaiva, mutta yleislääkäri suositteli psykiatria ja tämä tapahtui Helsingissä. Yhtään valehtelematta kävin kymmenellä psykiatrilla, joista suurin osa vain itketti tai pelotteli minua, kunnes viimein löytyi sellainen, joka oikeasti kuunteli ja kysyi ja puhui. Mun neuvo on: etsi parempia, kunnes löytyy se, jonka kanssa homma hoituu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olen psykiatrilla käynyt niin olen tosiaan kertonut kaiken oleellisen ja kun tajusin, ettei tämäkään aio vastata mitään yritin kertoa vielä lisää. Ja keskustelu lähes kuolee siihen. Menen lukkoon kun tilanteesta tulee niin kiusallinen. Kävin viime viikolla konsultointikäynnissä ja psykiatri ei juurikaan kysellyt mistään mitään mitä kerroin. Nyt pitäisi sitten mennä vielä johonkin toiselle psykiatrille ja jos sekin on tätä samaa luokkaa taidan jättää koko terapiatouhut väliin ja sinnitellä.
AP
Oletkohan törmännyt psykoanalyyttisesti suuntautuneisiin psykiatreihin? Heillä terapiasuuntaukseen kuuluu, että asiakasta lähinnä kuunnellaan ja välillä esitetään jokin kysymys. Psykiatrin työssä on tärkeää antaa asiakkaalle tilaa ja antaa hänen itse kertoa vaikeuksistaan, jolloin psykiatri pystyy tekemään asiakkaan tilasta ja hänen kokemistaan ongelmista johtopäätöksiä. Pystyisitkö itse arvioimaan asiakkaan psyykkistä tilaa, jos olisit samalla itse koko ajan äänessä? Tietenkään jonkin asteinen empatiakyky ei ole psykiatrin tai varsinkaan terapeutin ammatissa pahaksi. Jos et koe oloasi hyväksi, niin etsi uusi terapeutti. On tärkeää, että terapiassa asiakkaan ja terapeutin kemiat kohtaavat, se vaikuttaa terapian tuloksellisuuteenkin tutkitusti enemmän kuin terapiasuuntaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi se hiljaisuus on sinusta kiusallista?
Siksi koska istun huoneessa täysin vieraan ihmisen kanssa joka tuijottaa minua, enkä tiedä mitä enää sanoisin kun olen jo kertonut ongelmistani.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 06:58"]
Siksi koska istun huoneessa täysin vieraan ihmisen kanssa joka tuijottaa minua, enkä tiedä mitä enää sanoisin kun olen jo kertonut ongelmistani.
AP
[/quote]
Tuo kuulostaa kyllä aika helvetilliseltä. Istua nyt siinä ainoana puhujana ja toinen tuijottaa jähmeästi kuin joku ylimielinen työkaveri lounastunnilla :/
Otsikosta tuli mieleen nämä "kysy jotain, kätilö vastaa" tai "psykologi vastaa" aloitukset - kerrankin näin päin, että "psykiatri ei vastaa".... mutta vakavasti ottaen, olet ehkä hakeutunut psykoanalyyttisesti/psykodynaamisesti suuntautuneelle psykiatrille/psykoterapeutille. Tähän kuuluu, että asiakas kertoo ongelmastaan, elämäntilanteestaan, unistaan, ajatuksistaan, toiveistaan. Psykiatri kuuntelee ja kuuntelee ja kuuntelee, esittää joskus jonkun tarkentavan tai syventävän tai uudelleen suuntaavaan ajatuksen tai kysymyksen mutta pääosin potilas itse puhuu. Psykoanalyyttinen terapia on pitkäkestoista, usein vuosia, terapiakertoja useita viikossa - todella kallis terapiamuoto ja nykykäsityksen mukaan ei välttämättä kovin tehokas. Mm. Ruotsissa psykoanalyyttista terapiaa ei enää julkisena korvata.
Hakeudu toiselle terapeutille ja varmista ensin, että on esim. kognitiiviseen psykoterapiaan suuntautunut. Terapeutti tekee työtä omalla persoonallaan, vaikka onkon terapiakoulututettu ja joskus vaatii useamman kokeilun, että löytyy se terapeutti, jonka kanssa kemiat toimii.
Miksei tuollaisessa tilanteessa voi sanoa vaikka että: "Minua kiusaa se ettet keskustele kanssani. Ole hyvä ja avaa sinäkin suusi välillä." ?
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 22:14"]
Kun olen psykiatrilla käynyt niin olen tosiaan kertonut kaiken oleellisen ja kun tajusin, ettei tämäkään aio vastata mitään yritin kertoa vielä lisää. Ja keskustelu lähes kuolee siihen. Menen lukkoon kun tilanteesta tulee niin kiusallinen. Kävin viime viikolla konsultointikäynnissä ja psykiatri ei juurikaan kysellyt mistään mitään mitä kerroin. Nyt pitäisi sitten mennä vielä johonkin toiselle psykiatrille ja jos sekin on tätä samaa luokkaa taidan jättää koko terapiatouhut väliin ja sinnitellä.
AP
[/quote]
Olin opiskeluaikanani todella masentunut, enkä päässyt pahimpiin aikoihin edes ruokakauppaan. Sitten kovalla tuskan sain itseni raahattua lääkäriin ja psykiatrille (kieltäydyin lääkkeistä ja toivoin keskustelun auttavan). Ja sitten psykiatri oli juuri tuollainen. Syvässä masennuksessa olevalle ihmiselle jolle ulko-oven avaaminenkin on vaikeaa on ihan hirveää, jos pitäisi vielä olla itsessä niin paljon voimia että vie keskustelua eteenpäin kun toinen lähinnä tuijottaa seinää! Kävin harvakseen 5-10 kertaa ja jossain vaiheessa jätin vain menemättä, kun yhtään mitään apua en saanut. Masennus lieveni muista syistä, mutta masennuksen syyhyn en saanut mitään apua ja huomaan sen saavan minusta otetta taas näin syksyllä. Minnekään lääkäriin en kyllä mene enää ikinä, kävelen sitten junan alle seuraavalla kerralla jos joskus vielä noin pahaksi menee. (Silloin mm. kävelin silmät kiinni autotiellä jos oli pakko mennä yliopistolle, koska auton alle jääminen pelotti vähemmän..)
Ehkä sinun olisi parasta hakeutua terapiaan, TERAPEUTILLE, ei psykiatrille. Kognitiivinen terapeuttia tai kognitiivis-analyyttinen terapeutti, näillä on yleensä aktiivinen keskusteleva työote.
jotkut terapeutit toimii noin, jotkut ei. Itsekin kaipaan sitä, että terapeutti auttaa eteenpäin, muuten saatan vain vatvoa omia päivittäisiä mietteitäni enkä pääse siitä minnekään. Ei sellaisesta viitsisi maksaa niin paljon...
Itse olen kokeillut yhtä psykoanalyyttistä terapiaa antavaa terapeuttia, mutta lopetin sen alkuvaiheessa, kun ei terapia edistynyt minnekään. Nyt olen aloittanut kognitiivisen terapian, joka tuntuu sittenkin sopivan minulle paremmin. Sopisi8kohan se sinullekin?
täältä voit lukea aiheesta, ja noiden sivujen terapeuttiluettelosta löysin oman terapeuttinikin.
http://www.kognitiivinenpsykoterapia.fi/?page_id=4
Mutta jos tuo ei tunnu sopivalta, niin tutustu eri terapiamuotoihin (googlaa esim. pyskoterapia), ja etsi itsellesi sopiva terapeutti, kyllä sellainen varmasti löytyy.
Ovat kiinni omissa ongelmissaan. Liika lukeneisuus voi ilmentyä myös noin.