Psykiatri ei vastaa mitään
Millaisia kokemuksia teillä on psykiatreista tai terapiasta yleensä? Olen sellaisessa tilanteessa, että tarvitsisin ulkopuolista apua, mutta psykiatreilla käyminen on alkanut tuntua vastenmieliseltä. Takana on siis pari huonoa kokemusta. Nämä psykiatrit eivät juurikaan vastanneet kun puhuin, tuijottivat vain ja olivat hiljaa. Tiedän sen kuuluvan työnkuvaan, mutta minkäänlaista keskustelua ei juurikaan synny jonka seurauksena en lopulta keksi mitä seuraavaksi sanoisin ja kiusaannun. Huoneen täyttää loputtomalta tuntuva hiljaisuus enkä yksinkertaisesti keksi mitä seuraavaksi sanoisin. Välillä kun hiljaisuus jatkuu sietämättömän pitkäksi psykiatri kysyy jotain pientä jonka jälkeen ollaan taas hiljaa. Alkaa jopa hävettämään kertoa asioita kun psykiatri vain tuijottaa tympääntyneenä eikä vastaa. On ollut helpotus päästä ulos siitä huoneesta. Psykologilla käydessä sentään juteltiin ja päästiin asioiden purkamisessa eteenpäin.
Onko muilla ollut tällaisia kokemuksia? Tuntuu että rahat menee kankkulan kaivoon.
Kommentit (99)
terapeutit ei ole kaikki hyviä. olen tavannut pari osaavaa ja hyvää mutta olen myös ollut yhdella, joka sai myöhemmin huomautuksen toiminnastaan ammattieettiseltä lautakunnalta. toimii ammattissaa yhä, eivätkä muut asiakkaat tiedä huomautuksesta.
terapian terapeuteista johtuvista ongelmista ei puhuta juurikaan. ammattiala on saanut ihmeellisen aseman, jossa heidän toimintaansa ei kyseenalaisteta.
toivoisin, että julkisuudessa keskusteltaisiin valituksista, joita terapeuteista on tehty ja asiakkaiden huonoista kokemuksista.
varsinaista keskusteluapua et ap varmaan pelkältä psykiatrilta saa, mutta arvion tilanteestasi ja ohjausta, mihin voisit hakeutua.
oma kokemukseni psykiatreista on paljon myönteisempi kuin psykologeista tai terapeuteista. psykiatrit näkevät paljon sairaita ihmisiä ja osaavat suhteuttaa siihen ihmisen voinnin.
psykologit ovat mielestäni aika ongelmakeskeisiä. täytyy myös muistaa, että psykologien ja terapeuttien elanto tulee loputtomasta asiakkaan ongelmien vatvomisesta.
miettikää myös sitä, että on olemassa koulutus, psykologin siis, jonka avulla on mahdollista ratkoa muiden mielensolmuja ja olla itse ongelmien yläpuolella. eikö sellainen koulutus tulisi siis antaa kaikille ihmisille?
Niitä on moneen junaan, niin psykiatreja, psykologeja kuin terapeuttejakin. Ehkä kannattaa vaan keskittyä henkilökemioiden toimivuuteen. Jos nykyinen ei vastaa tarvettasi, vaihda. Turhan hintavaa hiljaisuutta, sanoisin... Päiväkirja on usein pätevämpi väline omien ajatusten lajitteluun ja lokerointiin.
Mulla on kokemusta lähinnä lastenpsykiatriasta ja nuorisopsykiatriasta.
Kieltämättä halusin oman lapsen kohdalla lyödä hanskat tiskiin monta kertaa (ja nyt on lyöty). Tuntui tosi oudolta, että terapeutti haluaa istua 8-vuotiaan kanssa kasvotusten ja kysyy "haluaisitko jutella jostakin?" tai "keskustellaanko siitä miltä sinusta tuntui 2 vuotta sitten?" Oikeasti se 8-vuotias haluaa ehkä esitellä uutta lelua tai konsolipeliä tai vaikka kuvistyötään :/ Ja kun terpapiasessio sattui vaikka aamulle, oli lähinnä pöhkö ajatus aloittaa päivä kiusaamalla lasta asioilla, jotka terapeutti katsoi tarpeellisiksi. Yleensä koko (koulu)päivä oli lapselta pilalla, usein seuraavakin päivä.
Sokerina pohjalla oli vielä lastenpsykiatrian asenne: vanhempia ei tarvitse uskoa tai kuunnella. Lastenpsykiatriassa uskotaan ensisijaisesti mm.koulun ja muiden "virallisten" tahojen kantaan ja "hoito" eli terapia määräytyy sen mukaan. Huh huh...
No, terapia on terapiaa, se on selvä. Tyhjän saa pyytämättäkin. Toivottavasti löydät sopivan kuuntelijan, ap. Onhan joku löytänyt sen kuuluisan neulankin heinäsuovasta.
Minua tosiaan lääkäri määräsi varaamaan ajan juuri psykiatrille. Ehkä pitää vielä katsoa minkälainen tyyppi seuraavaksi on luvassa. Onko kukaan muuten käynyt Kelan terapiassa? Onko sitä ainoastaan työajalla vai mahdollista käydä myös työajan jälkeen? En ole tähän saanut oikein selkeää vastausta psykiatrilta kun toinen puhuu toista ja toinen toista.
AP
en tiedä, mitä tarkoitat kelan terapialla? Minä olen käsittänyt, että terapiaan on mahdollista saada kelan tukea, mutta itse terapia kyllä järjestetään ja maksetaan itse, kela vaan tukee sitä tietyllä summalla, jos tuki myönnetään (tukea varten on tietyt ehdot, ei sitä kaikille myönnetä).
Mutta on myös olemassa kunnan tarjoamaa terapiaa,siitä en tarkemmin tiedä. Mutta esim. täällä on tietoa asiasta:
http://www.mtkl.fi/tietopankki/mista_apua/hoitoon_hakeutuminen/
No mä menisin oven taakse nauramaan ja miettisin että eiköhän tämä ole tässä.
Psykiatrit saattavat sairastuttaa terveitä ihmisiä määräämällä heille lääkkeitä, joita he eivät tarvitse. Sitä itsekin ihmettelen, että miksei kokonaisuutta tutkita kuten Ap sanoi. Tuen sinua täysin!
Psykiatrit saattavat lääkityksellään tehdä terveistä ihmisistä narkkareita ja alkoholisteja, koska lääkkeet koukuttavat!
Asperger ei huomaa tilanteessa mitään kiusallista, ihmettelee vain kun ensin puhuit paljon ja sitten yhtäkkiä hiljenit.
Kokeile ensi kerralla että neuvot psykiatria, tyyliin: ”Kyllä sun nyt pitää avata se pharmaca fennica, vai mikä se nyt on ja katsoa sieltä, sitten määräät minulle sitä ja tätä ja laitat lähetteen. Minä odotan.”
Sitten olet hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrit saattavat sairastuttaa terveitä ihmisiä määräämällä heille lääkkeitä, joita he eivät tarvitse. Sitä itsekin ihmettelen, että miksei kokonaisuutta tutkita kuten Ap sanoi. Tuen sinua täysin!
Psykiatrit saattavat lääkityksellään tehdä terveistä ihmisistä narkkareita ja alkoholisteja, koska lääkkeet koukuttavat!
Juu, sehän se skitsofreenikon tai kaksisuuntaisen maniavaiheen suurin pelko onkin, että alkaa tykkäämään lääkkeistään. 🙄
Kyllä ne on ne ortopedit jotka niitä mömmöjä jakelee miten sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt onko tämä ihan joku terapiointitekniikka mitä heille opetetaan opiskeluvaiheessa? Kun kaverikin kerran kertoi törmänneenäs tällaiseen.
AP
Psykoanalyytikot ovat tuollaisia.
Välttäkää!
🇺🇦🇮🇱
Eikös koko psykoanalyysi ole jo todistettu ja tunnustettu yliammutuksi ylitulkitsemiseksi jossa äiti on aina syypää, oli kyse vaikka mistä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi se hiljaisuus on sinusta kiusallista?
Kyllä sitä kannanottoa ja ajatuksien johdatusta odottaa, jos siitä maksaa.
Jos lopputulos on tapaamisessa nolla, saman tuloksen saa, kun puhelee asiansa kännyn muistiin ja kuuntelee sen. Voi tulla hyviä ideoita oman elämänsä ohjailuun. Isot asiat alkavat kuullostaa pienemmiltä ja maailma aukenee uudella tavalla.
Kokeile.
Siis ihan ensisijainen asia olisi kertoa mielenterveyden kanssa painijoille siitä, mitä eri alojen ja nimikkeiden alla toimivat tekevät!
Itsellenikin tuli jo tätä ketjua lukiessa ihan uutta tietoa, että psykiatrin tehtävä on päästä diagboosiin, ei niinkään puhua. Jo tällä tiedolla osaisi itse suhtautua asiaan eri tavalla. Eli kysyä vaikka jäätävän hiljaisuuden koittaessa psykiatrilta ”saako näillä antamillani ajatuksilla kokoon mitään diagnoosia tilanteesta?” Kun tietäisi jo ennakkoon sen, että toinen analysoi vaan puheitasi saadakseen sinut johonkin lokeroon. Se helpottaisi.
Itse olen aina myös luullut että psykiatri on se psykologia vielä korkeampi guru, jolla on tietämys ja ongelmien purkukyky huippuluokkaa, olisin ollut minäkin syvästi pettynyt pelkästään seinää tuijottavasta hemmosta. Suurin osa ihmisistä varmaan kaipaa ratkaisukeskeistä keskusteluapua, jossa tilannetta jollain tasolla ohjaillaan terapeutin toimesta.
Miksiköhän ap on ohjattu psykiatrin puheille? Mielestäni sinun kuuluisi olla psykologin tai psykoterapeutin asiakas. Oletko ottanut selvää, että mitkä ovat kotikuntasi palvelut aikuispsykiatrian puolella? Meillä työterveyshuollon asiakkaat ohjataan kunnallisen aikuispsykiatrian puolelle, josta saa keskusteluapua psykologin kanssa ja tarvittaessa sieltä ohjataan työssäkäyvä Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan. Kuntoutuspsykoterapiaan hakeutuminen vaatii 2 psykiatrin lausuntoa, mutta psykiatrin luona ei todellakaan käydä keskustelemassa säännöllisesti.
Tsemppiä.
Olisit kysynyt psykiatrilta, että mikä hänellä on hätänä kun ei puhu ja sanonut, että mulle voit kertoa.
Psykiatri ei ole terapeutti, vaan lääkäri.
Psykiatri kirjoittaa lääkkeet ja laittaa lähetteitä tutkimuksiin ja määrittää diagnoosit ja kirjoittaa sairauslomat, mutta terapiassa ei psykiatrin luona käydä.
Psykiatri kirjoittaa lähetteen terapiaan, jolloin saat kelakorvauksen. Terapeutin kanssa sitten käytte asioita läpi. Ja psykiatri voi myös kertoa millaisesta terapiasta sinulle voisi olla eniten hyötyä, ja antaa vaikka joidenkin terapeuttien yhteystietoja.
Toivottavasti löydät hyvän terapeutin jonka kanssa kemiat kohtaa ja saat ongelmasi vähitellen auki :)
Mitä psykologi sitten tekee? Keneltä saa diagnoosin? Meillä työterveydessä on vain psykologeja. Haluaisin kuitenkin saada diagnoosin ennen terapiaa. Ei kai terapeutti muuten voi tietää mitä pitäisi terapoida.
Samanlaista kokemusta täälläkin, huoh sentään... psykiatrinen sairaanhoitaja kyseessä. Sain omia asioita purettua kyllä, esim syyt ja seuraukset omiin ongelmiini, mutta suurin apu oli se lääke mikä mulle määrättiin silloin. Elämä kirkastui silmissä ja pääsin ahdistuksen tunteesta, sekä sen aikaisista peloista. Mutta niin, erittäin epämiellyttävää ja melkein paniikkikohtauksen partaalla olin kun tämä hoitaja vaan monesti jäi silmät pyöreänä tuijottamaan. Mikä siinä on sitten syynä, onko tarkoituksenmukaista vai häh? Outoa kylläkin. Meillä kyllä oli myös keskustelua tottahan toki mutta nuo hiljaiset tuijotushetket niin hyh
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 06:58"]
Siksi koska istun huoneessa täysin vieraan ihmisen kanssa joka tuijottaa minua, enkä tiedä mitä enää sanoisin kun olen jo kertonut ongelmistani.
AP
[/quote]
Niin mutta miksi se on kiusallista?