Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psykiatri ei vastaa mitään
02.10.2013 |
Millaisia kokemuksia teillä on psykiatreista tai terapiasta yleensä? Olen sellaisessa tilanteessa, että tarvitsisin ulkopuolista apua, mutta psykiatreilla käyminen on alkanut tuntua vastenmieliseltä. Takana on siis pari huonoa kokemusta. Nämä psykiatrit eivät juurikaan vastanneet kun puhuin, tuijottivat vain ja olivat hiljaa. Tiedän sen kuuluvan työnkuvaan, mutta minkäänlaista keskustelua ei juurikaan synny jonka seurauksena en lopulta keksi mitä seuraavaksi sanoisin ja kiusaannun. Huoneen täyttää loputtomalta tuntuva hiljaisuus enkä yksinkertaisesti keksi mitä seuraavaksi sanoisin. Välillä kun hiljaisuus jatkuu sietämättömän pitkäksi psykiatri kysyy jotain pientä jonka jälkeen ollaan taas hiljaa. Alkaa jopa hävettämään kertoa asioita kun psykiatri vain tuijottaa tympääntyneenä eikä vastaa. On ollut helpotus päästä ulos siitä huoneesta. Psykologilla käydessä sentään juteltiin ja päästiin asioiden purkamisessa eteenpäin.
Onko muilla ollut tällaisia kokemuksia? Tuntuu että rahat menee kankkulan kaivoon.
Kommentit (99)
Tuo on paskamaista. Ammattilaisilla tulisikin olla jokin järjestelmä, josta ammentaa keskusteluun sisältöä ja syvyyttä tarvittaessa mikäli ne ovat potilaan normaalin aloitekyvyn ja hahmottamisen ulkopuolella, ettei kallis terapia-aika menisi täysin hukkaan niin kuin se liian useinkin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatri on lääkäri, joka arvioi, määrää lääkkeitä ja laatii suunnitelmia. Aika harvat psykiatrit työskentelevät varsinaisina terapeutteina, vaikka olisivat myös psykoterapeutteja.
Vierailija kirjoitti:
Joo ei ole tarkoitus olla juu, mutta mikähän tarkoitus siinä sitten on? Voin jutella kelle tahansa asioistani saamatta mitään vastausta mihinkään eikä tarvitse sentään maksaa 80€.
AP
Oot nyt ymmärtänyt psykiatrin työnkuvan täysin väärin. He ei ole terapeutteja vaan lääkäreitä jotka määrää psyyk lääkkeitä ( tai muita) ja voit mennä heidän vastaanotolle ainoastaan näissä lääkeasioissa, esim. Jos joku lääke aiheuttaa sivuvaikutuksia jne. Ei heillä ole koulutusta muuhun. Toki psykiatrikin voi olla jatkokouluttautunut terapeutiksi mutta pitäisin sitä outona.....
Jos haluat keslusteluapua niin psykologi tai teapeutti kunnollisella pohjakoulutuksella tai pappi tai diakpni tai kirkon perheterapeutti oisi oikeampi.
Vierailija kirjoitti:
Niitä on moneen junaan, niin psykiatreja, psykologeja kuin terapeuttejakin. Ehkä kannattaa vaan keskittyä henkilökemioiden toimivuuteen. Jos nykyinen ei vastaa tarvettasi, vaihda. Turhan hintavaa hiljaisuutta, sanoisin... Päiväkirja on usein pätevämpi väline omien ajatusten lajitteluun ja lokerointiin.
Mulla on kokemusta lähinnä lastenpsykiatriasta ja nuorisopsykiatriasta.
Kieltämättä halusin oman lapsen kohdalla lyödä hanskat tiskiin monta kertaa (ja nyt on lyöty). Tuntui tosi oudolta, että terapeutti haluaa istua 8-vuotiaan kanssa kasvotusten ja kysyy "haluaisitko jutella jostakin?" tai "keskustellaanko siitä miltä sinusta tuntui 2 vuotta sitten?" Oikeasti se 8-vuotias haluaa ehkä esitellä uutta lelua tai konsolipeliä tai vaikka kuvistyötään :/ Ja kun terpapiasessio sattui vaikka aamulle, oli lähinnä pöhkö ajatus aloittaa päivä kiusaamalla lasta asioilla, jotka terapeutti katsoi tarpeellisiksi. Yleensä koko (koulu)päivä oli lapselta pilalla, usein seuraavakin päivä.
Sokerina pohjalla oli vielä lastenpsykiatrian asenne: vanhempia ei tarvitse uskoa tai kuunnella. Lastenpsykiatriassa uskotaan ensisijaisesti mm.koulun ja muiden "virallisten" tahojen kantaan ja "hoito" eli terapia määräytyy sen mukaan. Huh huh...
No, terapia on terapiaa, se on selvä. Tyhjän saa pyytämättäkin. Toivottavasti löydät sopivan kuuntelijan, ap. Onhan joku löytänyt sen kuuluisan neulankin heinäsuovasta.
Et ole edelleenkään käyttänyt lastasi terapeutilla vaan psykiatrilla.
Vierailija kirjoitti:
Minua tosiaan lääkäri määräsi varaamaan ajan juuri psykiatrille. Ehkä pitää vielä katsoa minkälainen tyyppi seuraavaksi on luvassa. Onko kukaan muuten käynyt Kelan terapiassa? Onko sitä ainoastaan työajalla vai mahdollista käydä myös työajan jälkeen? En ole tähän saanut oikein selkeää vastausta psykiatrilta kun toinen puhuu toista ja toinen toista.
AP
No jokainen terapeutti on yrittäjä ja varmasti ilmoituksessaan kertoo jos he suostuu ilta ja viikonloppuvastaanottoihin. Tapauskohtaisesti. Jos taas menet kunnan mt- toimiston asiakkaaksi niin siellä sitten virka-aikoja noudatetaan. Ellet päädy osastolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
terapeutit ei ole kaikki hyviä. olen tavannut pari osaavaa ja hyvää mutta olen myös ollut yhdella, joka sai myöhemmin huomautuksen toiminnastaan ammattieettiseltä lautakunnalta. toimii ammattissaa yhä, eivätkä muut asiakkaat tiedä huomautuksesta.
terapian terapeuteista johtuvista ongelmista ei puhuta juurikaan. ammattiala on saanut ihmeellisen aseman, jossa heidän toimintaansa ei kyseenalaisteta.
toivoisin, että julkisuudessa keskusteltaisiin valituksista, joita terapeuteista on tehty ja asiakkaiden huonoista kokemuksista.
Olen samaa mieltä ammattialan oudosta asemasta. Vaikuttaa siltä ettei alalla toimijoita voi koskaan kyseenalaistaa vaan syy löydetään aina asiakkaista. Helppoa toimia terapeuttina, kun ei tarvitse ottaa oikein mitään vastuuta ja hyvät korvaukset juoksevat valtion tukemina.
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista kokemusta täälläkin, huoh sentään... psykiatrinen sairaanhoitaja kyseessä. Sain omia asioita purettua kyllä, esim syyt ja seuraukset omiin ongelmiini, mutta suurin apu oli se lääke mikä mulle määrättiin silloin. Elämä kirkastui silmissä ja pääsin ahdistuksen tunteesta, sekä sen aikaisista peloista. Mutta niin, erittäin epämiellyttävää ja melkein paniikkikohtauksen partaalla olin kun tämä hoitaja vaan monesti jäi silmät pyöreänä tuijottamaan. Mikä siinä on sitten syynä, onko tarkoituksenmukaista vai häh? Outoa kylläkin. Meillä kyllä oli myös keskustelua tottahan toki mutta nuo hiljaiset tuijotushetket niin hyh
No mitä ihmeen " gurua" odotit 2 v . Hoitoalaa opiskelleesta sairaanhoitajasta???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat kokemukseni psykiatreista (lääkäreistä) on, että tapaamiset ovat tehokkaita. Kyselevät paljon potilaan tilanteesta: yrittävät kartoittaa syytä lääkärikäyntiin, mistä ongelmat voisivat johtua ja millaisesta hoidosta voisi olla hyötyä.
Psykoterapeuteissa (keskusteluterapia) voi olla eroa siinä onko kyseessä psykodynaaminen suuntaus vai kognitiivinen. Psykoanalyysiin voi nimenomaan kuulua se, että vain asiakas puhuu ja terapeutti välttää vaikuttamasta tämän ajatuksenjuoksuun. Kognitiiviset suuntaukset ovat usein paljon vastavuoroisempia.
Psykoterapeuttia valitessa kannattaa miettiä ensin, millaista terapiaa haluaa ja sen jälkeen käydä ensin muutaman eri terapeutin luona tutustumiskäynnillä, jotta näkee kenen kanssa kemiat pelaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrit saattavat sairastuttaa terveitä ihmisiä määräämällä heille lääkkeitä, joita he eivät tarvitse. Sitä itsekin ihmettelen, että miksei kokonaisuutta tutkita kuten Ap sanoi. Tuen sinua täysin!
Psykiatrit saattavat lääkityksellään tehdä terveistä ihmisistä narkkareita ja alkoholisteja, koska lääkkeet koukuttavat!
Juu, sehän se skitsofreenikon tai kaksisuuntaisen maniavaiheen suurin pelko onkin, että alkaa tykkäämään lääkkeistään. 🙄
Kyllä ne on ne ortopedit jotka niitä mömmöjä jakelee miten sattuu.
Eivät esimerkiksi neuroleptit tai manian hoidossa käytetyt mielentasaajat hoida spesifisti mitään sairauksia, vaan ne ovat vaikutuksiltaan moniin mielen toimintoihin vaikuttavia psykoaktiivisia aineita. Esimerkiksi eivät neuroleptit sitoutuessaan dopamiinireseptoreihin estä mitenkään spesifisti harhaisiksi tulkittujen ajatusten syntymistä, vaan ne lamaavat monia muitakin kognitiivisia toimintoja. Siksi ne laskevat potilaiden älyllistä suorituskykyä, kun niitä syödään vuosikausia. Lääkitystä suositellaan psykoosinestoon tai manian estoon tutkimusten perusteella, jossa lääkityksellä olleet potilaat vieroitetaan yleensä alle kahdessa viikossa ja tutkitaan, tuleeko potilaalle psyykkisiä oireita, kuten ahdistusta, ylivireyttä yms. Tutkimuksissa käytettään kirjavia relapsin kriteerejä ja toisin kuin voisi kuvitella, relapsi ei esimerkiksi skitsofrenian lääkekokeissa viittaa useimmiten psykoosin uusiutumiseen, vaan yleisoireisiin, kuten ahdistukseen tai muuhun esimerkiksi PANSS-skaalalla mitattaviin yleisoireisin. Tutkitusti relapsin kriteerejä on melkein yhtä paljon kuin tutkimuksia itsessään, mikä herättää kysymyksiä näiden kokeiden tieteellisestä tasosta. Mitattavat relapsin kriteerit täyttävät oireet taas todennäköisesti suurelta osin johtuvat siitä, että koehenkilöt vieroitetaan liian nopeasti lääkitykseltä. On täysin luonnollista ja ymmärrettävää, miksi tällaiset tutkimukset antavat harhaanjohtavan kuvan lääkityksen tehosta niin sanottujen mielisairauksien hoidossa. Osin harhaanjohtavat tieteellisen näytön tai näyttöä käyttävien asiantuntijoiden lukutaidottomuuden/korruptoituneisuuden johdosta psykiatrit eivät käsitä, miksi potilas on niin kovin lääkekielteinen menetettyään tajuntansa keskellä päivää lääkkeen ottamien jälkeen tai kärsittyään päiväkausia akathisiasta eli sietämättömästä kehollisesta levottomuudesta, joka estää häntä istumasta paikallaan tai nukkumasta. Entä sitten jos alkaa raajat vispaamaan tai silmäluomiin tulee pakkottavaa nykimistä? Tai lihoo kymmeniä kiloja ja nukkuu 12 h päivässä? Monien pitkäaikaistutkimusten mukaan lääkkeistä tykkääminen onkin mielisairaan suurin tragedia, koska lääkekielteisillä on pitkällä aikavälillä rajusti parempi toimintakyky joka osa-alueella. Tämähän on täysin ymmärrettävää kun ymmärtää, mitä nuo kemialliseksi lobotomiaksikin kutsutut psykoaktiiviset aineet aiheuttavat ihmisen älyllisille toiminnoille ja motivaatiolle.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30923288
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0920996419303913?via…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan täysin loogista että psykiatri ei vastaa mitään. Myös muu psykiatrin oudolta ja jopa aggressiiviselta vaikuttava käytös on täysin loogista. Esim tälläistä logiikkaa psykiatrit usein käyttävät "vuorovaikutuksessaan" asiakkaan kanssa:
1. Jos asiakas kysyy jotain ja psykiatri ei tiedä vastausta niin hän ei ikinä vastaa "en tiedä". Hän joko vaikenee tai kiertää kysymyksen kokonaan tai valehtelee mitä päähän sattuu tulemaan. Näin hän tekee koska jos hän vastaisi "en tiedä" niin asiakas saattaisi menettää luottamuksensa ja arvostuksensa psykiatria kohtaan. Eihän yksikään asiakas tahdo mennä psykiatrille joka ei tiedä kaikkea.
2. Jos asiakkaalla on traumoja, pelkoja ja suruja joista hänen on vaikea puhua niin psykiatrin täytyy vihaisena uhkaavasti huutaa asiakkaalle. Tällä lailla psykiatri saa asiakkaan kamppailemaan "vastaan", mutta ei siis psykiatria vastaan vaan omia ongelmiaan vastaan. Psykiatri voi myös nöyryyttää ja sättiä asiakasta - tällä lailla psykiatri saa asiakkaan ottamaan itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytymään ja tekemään töitä omia ongelmiaan korjatakseen. Asiakkaan työ on korjata omat ongelmansa, tehdä oma paranemistyö - psykiatrin työ on vain ohjata asiakasta tässä työssä.
3. Jos asiakas on psykiatrin mielestä kaikin puolin kelvoton selkärangaton surkimus niin psykiatri inhoaa asiakastaan, tietysti, koska psykiatrikin on vain ihminen. Tällöin psykiatria ei kiinnosta kuunnella potilasta, joten psykiatri on vain hiljaa mietteissään kun asiakas puhuu. Mutta koska psykiatri on kuitenkin työlleen omistautunut ammattilainen niin hän jatkaa potilaan hoitamista eli kyykyttämistä. Koska kyllä psykiatrin täytyy tehdä työnsä kunnolla vaikka potilas olisi inhottava. Psykiatri jatkaa työhön panostamista kunnolla, vaikka potilas ei panostaisi paranemiseensa yhtään. Ja sehän on selvää ettei potilas panosta paranemiseensa, koska eihän hänelle muutoin olisi mielenterveysongelmia päässyt muodostumaankaan. Ei itseensä panostaville ihmisille muodostu mielenterveysongelmia, tämän psykiatri tietää oikein hyvin, koska hän panostaa itseensä eikä hänellä ole mielenterveysongelmia.
4. Kun asiakas kysyy jotain niin psykiatrin ei kannata vastata. Usein psykiatri ei saa antaa vastauksia asiakkaalle koska silloinhan asiakas ei itse joutuisi pohtimaan asioita yhtään. On asiakkaan työ pohtia omia ongelmiaan, löytää omat vastaukset omiin kysymyksiin. Ja psykiatri ei ylipäänsäkään saa kertoa asiakkaalle liikaa asioita, koska hän pystyy ohjaamaan potilasta paranemistyössään paljon paremmin jos hän pimittää potilaalta tietoa. Psykiatrin työ on manipuloida potilasta oikeaan suuntaan paranemisprosessissa. Manipuloinnin kannalta on ensiarvoisen tärkeää pimittää tietoa, valehdella, jne. Psykiatri ei koskaan saa paljastaa kaikkia korttejaan. Psykiatrin täytyy pitää paljon salaisuuksia. Mutta potilaan tulee olla täysin avoin ja rehellinen. Jos potilas salaa jotain tai valehtelee niin potilasta ei voi parantaa koska hän on sosiopaatti tai patologinen valehtelija tai hoitovastainen.
--
Jos nyt ajattelet että eipä tuo järin loogiselta vaikuta niin olet väärässä. Kyllä tuo on aivan täyttä aitoa narsistien logiikkaa.
En ole koskaan saanut psykiatrilta mitään ns. henkistä apua. Siis toki ovat kirjoittaneet, uusineet reseptin tai tehneet lausunnon mutta eivät he siellä paikan päällä ole mitään sen kummempaa apua tarjonneet. Osa on aika tympeitä eikä tiedä kuuntelevatko he edes mitä sanoo, osa on pitänyt ihme tenttaustuokioita eli kuin ristikuulustelussa. Sen muistan että kerran yksi naispsykiatri hieman hymyili ja se tuntui että häneen sai edes jonkin yhteyden. Etäisiä ja jotenkin kylmän oloisia on kaikki olleet. Toki en ole heiltä mitään henkistä apua odottanutkaan.
Psykiatrinen sairaanhoitaja oli ihan ns. normaalin asiallinen. Toki vähän etäinen mutta hänelle pystyi kuitenkin jotakin puhumaan mikä tavallaan helpotti mutta en häneltäkään mitään sen kummempaa apua mihinkään ole saanut. Helpotti että sai ylipäätään vähän puhuttua jollekin. Psykologit on olleet myös etäisiä ja vaiteliaita. Eräs nuori psykologinainen taisi sentään jotain johonkin kommentoida vuosikymmen sitten.
Itselleni se apu on ollut lähinnä sitä että on edes joku jolle vähän puhua. Eli kun on yksinäinen ja epätoivoinen niin on edes joku johon hetkeksi saa pienen kontaktin muodostettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei ole tarkoitus olla juu, mutta mikähän tarkoitus siinä sitten on? Voin jutella kelle tahansa asioistani saamatta mitään vastausta mihinkään eikä tarvitse sentään maksaa 80€.
APOot nyt ymmärtänyt psykiatrin työnkuvan täysin väärin. He ei ole terapeutteja vaan lääkäreitä jotka määrää psyyk lääkkeitä ( tai muita) ja voit mennä heidän vastaanotolle ainoastaan näissä lääkeasioissa, esim. Jos joku lääke aiheuttaa sivuvaikutuksia jne. Ei heillä ole koulutusta muuhun. Toki psykiatrikin voi olla jatkokouluttautunut terapeutiksi mutta pitäisin sitä outona.....
Jos haluat keslusteluapua niin psykologi tai teapeutti kunnollisella pohjakoulutuksella tai pappi tai diakpni tai kirkon perheterapeutti oisi oikeampi.
Kyllä minä tiedän psykiatreja joilla on myös terapeutin pätevyys, mutta eivät he sitä juurikaan perus vastaanotolla voi hyödyntää, kun kyse on yksittäisestä käyntikerrasta eikä mistään säännöllisestä terapiasta. Psykiatrin tehtävä on esittää tarvittavat kysymysket oireiden ja tilanteen arviointia varten, määrätä tarvittavat tutkimukset ja lääkityksen. Varsinaisen psykososiaalinen hoito tapahtuu ihan muualla kuin psykiatrin vastaanotolla (psykologin hoidolliset käynnit, psykoterapia, psyk.sh:n vastaanotolla hoidollinen käyntijakso tms). Itse olen psyk sh, ja yksi psykiatri kerran ihan suoraan sanoikin, että onneksi hänen ei tarvitse pohtia hoidon sisältöä, koska hänellä ei olisi harmainta haisua mitä pitäisi tehdä. Hän vaan asettaa diagnoosin ja määrää niiden pohjalta hoidon, mutta sen hoidon toteutus on sitten jonkun ihan muun heiniä. Lääkeseurantaa toki osaltaan tekee itsekin, mutta myös siitä vastaa suurelta osin psyk.sh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siellä psykiatrin vastaanotolla ole tarkoituskaan avautua sen kummemmin. Ihan ydinoireiden kertominen riittää. Psykiatri kysyy sitten tarkentavat kysymykset. Varmaan joo hämmentävää psykiatrille jos menne sinne pitämään paatoksella puheen jossa suurinpiirtein kerrot elämäntarinasi. Jos minä olisin se psykiatri niin varmaan heittäisin kysymyksen että mikä olikaan se varsinainen ongelma mihin nyt haluat hoitoa. Ei hän elämääsi voi muuttaa, vaan diagnosoi sinut oireiden perusteella ja määrää hoidon. Ihmisillä on erikoisia käsityksiä psykiatrin työstä.
Vierailija kirjoitti:
Minua tosiaan lääkäri määräsi varaamaan ajan juuri psykiatrille. Ehkä pitää vielä katsoa minkälainen tyyppi seuraavaksi on luvassa. Onko kukaan muuten käynyt Kelan terapiassa? Onko sitä ainoastaan työajalla vai mahdollista käydä myös työajan jälkeen? En ole tähän saanut oikein selkeää vastausta psykiatrilta kun toinen puhuu toista ja toinen toista.
AP
Psykiatri ON lääkäri. Ilmeisesti olet ensin käynyt yleislääkärin vastaanotolla, ja sinut on sieltä ohjattu psykiatrille? Psykiatri on siis psykiatrian erikoislääkäri, kuten esimerkiksi gynekologi on naistentautien erikoislääkäri, tai pediatri lastentautien erikoislääkäri. Lääkäri siis määrää hoidon, mutta se hoito toteutetaan kyllä jossain muualla.
Joo tunnen yhden psykologin joka normikeskustelussakin tuijottaa ja pysyy hiljaa. Hänen tehtävänsä on kuulemma vaan kuunnella, kun itse keksit ratkaisut ongelmiisi. No ihan kiva, mutta normi keskustelu ei kyllä toimi niin vaikka terapia toimisikin, enkä kyllä usko että terapiakaan toimii niin. Lähinnä rahastusta siitä, että tuijottavat ja pysyvät hiljaa.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/10873799/kertokaa-kokemuksia-psykiatrei…
Tuolla on asiallista keskustelua psykiatreista
Alue: Aihe vapaa
Kuule psykiatrit ja psykologit ovat kaikki lapsenraiskaajakiduttajamurhaajahuijareita. Oma on vikasi, jos heihin haluat törmäillä. Sitä saa mitä tilaa.