Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoret työelämässä hämmästyttää
19.10.2013 |
Vähän aikaa sitten keskusteltiin työkavereiden kanssa nykyisten nuorten naisten työpaikkakäytöksestä. Kun muistelee itse aikaa kun parikymppisenä mentiin uuteen työpaikkaan, oli se aika kaukana nykymenosta. Ei silloin olisi tullut mieleenkään myöhästyä vähän väliä töistä ja olla että souwat tai että kesken työpäivän olisi mennyt jonnekin soittelemaan poikkikselle tai kavereille, saati että olisi vänkytetty vastaan että en taatusti pukeudu niin tai ota läväriä pois, koska nää on mun persoona.
Ei tietenkään kaikki ole tällaisia, mutta nykyään on yllättävän paljon nuoria, joiden mielestä on outoa että heille huomautetaan myöhästelystä "no kun mä olin eilen bilettämässä niin en herännyt", "no kun puhelimen akku oli loppu niin ei se herättänyt", "näin yhen kaverin ja myöhästyin bussista" - jaa no eihän se sitten mitään kun olit bilettämässä ja kaverinkin näit. Tai kesken työtehtävän ei näykäännuorta siellä missä pitäisi kun se on puhelimessa istuksimassa lattialla jossakin seinustalla -"no mun poikkis soitti niin enhän mä voinut olla vastaamatta", "kävin kattoon facessa onks yks ottanu yhteyttä". Työvaatteiden käyttöhän on aivan mahdotonta, puhumattakaan siitä että vesirajaminarin, paksun iltameikin ja kilon korumäärän käytöstä esimies huomauttaa - "mulla on oikeus ja mä saan olla persoonallinen enkä tommosta massaa". Ja sitten ihmetellään kun työsuhteet ei kestä koeaikaa pitemmälle.
Mistä ihmeestä joillekin nuorille on tullut käsitys, että työpaikka ja työelämä on jokin minä-foorumi, jossa saa sooloilla omilla säännöillään ja palkan saamiseksi riittää, että tulee paikalle ja sama vaikka myöhässäkin? Luulisi että aikuisina itseään pitäville ihmisille olisi itsestäänselvää esim. ajoissa tulo ja jos viivästys tulee, siitä ilmoitetaan eikä se ole vakiintunut käytäntö, töissä ollaan työpaikan säännöillä ja persoonallisuuden vuoro on vapaa-ajalla ja omat puhelut ja suhteet kuuluu myöskin sinne vapaa-ajalle eikä työajalle. Eikä se, että niistä esimies huomauttaa, tarkoita että esimies olisi kateellinen kurppa vanhapiika, vaikka hän ei yökerholookissa käykään töissä kikattelemassa miehelleen puhelimessa lattialla istuksien töiden kasaantuessa.
Kommentit (65)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule, meillä on töissä 36v ikäinen "teini", joka ei suostu hyväksymään hankintalain säädöksiä. Jatkuvasti päädytään markkinaoikeuteen vain siksi, että hän "ei vaan voi käsittää", miksi asiat pitää tehdä jollain tietyllä tavalla.
Työnantajien ongelma monesti, kun palkkaavat näitä. Pitäisi pitää vähän tarkempi seula.
Aivan oikeata toimintaa. Alistuva orjamentaliteetti ja työn sankaruus on aikansa elänyttä eilispäivää. Ihminen ei elä työtä varten.
Onneksi on olemassa koeaika, saa karsittua ihan hyvin tuollaiset tapaukset pois. Työpaikka ei ole sitä varten, että joutuu perustelemaan jollekin pissikselle, miksi facebookissa ei ole soveliasta chatata työajalla. Ja jos aina myöhästyy jostain aivan kamalasta (teko)syystä johtuen, pitäisi ehkä yrittää töihin lähteä hieman aikaisemmin, eikä syyttää tie mitä muuta kuin itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ihminen ei elä työtä varten."
Vaan kun palkka on vastike tehdystä työstä ja jos ei työtä työpaikalla tee, ei synny perustetta vastikkeellekaan eli palkanmaksulle. Ilmeisesti se, että rahaa tulee yhteiskunnan tukien kautta ilmaiseksi, vääristää nuorten käsitystä työelämästä. Ei tajuta, että siellä ihan oikeasti on oltava sinä aikana, joka on työaikaa ja siellä on myös tehtävä sitä, mikä työtehtäviin kuuluu. Ei riitä, että on vain kansalainen ja sitä kautta oikeutettu ilmaiseen rahaan.
Tässä luulen ongelman olevan. Ei tarvitse mennä kovin kauas taaksepäin kun työttömyys oli vielä jos ei häpeä niin ainakin tla, josta haluttiin mahdollisimman pian pois, työkkärirahat ja toimeentulotuet koettiin väliaikaisina tukimuotoina joista ei kauheasti huudeltu vaan haettiin töitä että olisi taas päästy itsensä elättämisen toivottuun tilaan ja pitkäaikaistyöttömyyttä ei ihannoinut kukaan.
Mielenkiintoinen nykyilmiö on sekin, että jos nuorella on jokin koulutus mutta ei työkokemusta ja harjoittelijana työtehtäviin kuuluu ns. vähäisempiäkin tehtäviä, niitä ei millään tehtäisi vaan vedotaan siihen, että kun mulla on sejase koulutus. Esim. oman työpisteen siistinäpito ei käy, koska mä en ole siivooja. Ja sitten tosiaan ihmetellään kun aina on työpaikoilla hankaluuksia ja määräaikaisia ei jatketa tai koeaikana tulee kenkää.
Meillä on näitä vähät väliä ihmisiä ja kyllä ne on siinä nelissäkymmenissä. Kovia ovat myös pistämään omat hommansa harjoittelijoille tai meille nuoremmille ja viettävät paljon aikaa kahvilla ja tupakalla, kun on niin kiire ja rankkaa. Muiden tehtyä työnsä kehtaavat vielä valittaa tuloksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20-30-vuotiaat ovat liian epäkypsiä työelämään. Tuon ikäiset ovat itsekkäitä. He eivät voi sille mitään, että tietynlainen narsismi kuuluu nuoruuteen. Suurin osa nuorista naisista valitettavasti on pissiksiä.
Olen itse nuori aikuinen ja vasta aloittelemassa työelämää. Nämä valitukset nuorista työntekijöistä ovat aina ihmetyttäneet, koska en ole ikinä huomannut tällaista käytöstä niin itseni kuin ystävienikään kohdalla. Kaikki kertomukset ovat tuntuneet liioittelulta, kunnes törmäsin vihdoinkin tähän ilmiöön: olin kiireisessä työvuorossa, johon tuli sijaisena parikymppinen opiskelijatyttö. Hän ei tehnyt yhtään mitään muuta kuin yhden pikkujutun, jonka lopulta käskin tekemään kun hän seisoi tumput suorina puhumatta tai kysymättä mitään. Tämän jälkeen hän alkoi näprätä älypuhelintaan ja ilmoitti puoli tuntia ennen vuoron loppumista lähtevänsä kotiin. En enää yhtään ihmettele, miksi olen saanut kaikilta työnantajiltani kiitosta ja useita työtarjouksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori ap, et varmasti halua tällaista vastausta, mutta oli näitä ennenkin, tosin silloin ei ollut kännyköitä, joilla soitella, mutta ns itsekkäitä kuiten, jotka vähän halusivat säätää omaa työtään.
Mutta tänään tämä on yleisempää, koska joka ikinen mukula kasvaa ja tulee tietoiseksi, että se oma itse on tärkeämpi kuin muut, voi vaikuttaa omaan tekemiseen jo kotona. Ja näin on. Kaikki nämä tietää, ettei ole saanut ikinä tukkapöllyä, kun se on laissa kielletty. Siksikin oppivat enemmän itsekkäimmiksi, mutta niin ovat vanhempansakin, vaikka toisin on kasvatettu.
Nykyajan ikävyyksiä, onhan niitä muitakin.
Voi olla, että ap:n havainnoima ilmiö on todellinen, mutta mun on vaikea uskoa että eikö sitä olisi liioiteltu paljonkin. Tein ensimmäiset kesätyöt 10 vuotta sitten, jonka jälkeen kokemusta on tullut monista työympäristöistä.
Nuoret on oppinut, että työelämä on raakaa ja julmaa. Tiedetään, että paskatyöt ei muutu miksikään vaikka niitä tekisi kuinka ahkerasti. Työpaikoilla ei voi tehdä uraa, ja eikä edes halutakaan tehdä uraa jossain lähikaupan kassalla. Sen lisäksi esim. työharjoittelijoille luvataan tyyliin pomon assaria vastaava paikka, mutta todellisuus on 95% siivoamista. Sen lisäksi koulussa vaihtuu projektit kuuden viikoin välein. Projektityöskenneellä ihmisellä voi olla todella puuduttavaa siivota/istua kassalla 40 viikossa. Siinä luulee, että aika pysähtyy. Itse kaupankassalla harrastin kaikennäköisiä ajatuspelejä, että pysyin järjissäni :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Työpaikoilla ei voi tehdä uraa, ja eikä edes halutakaan tehdä uraa jossain lähikaupan kassalla."
Jos haluaa uraa tehdä, sitä tehdään tänä päivänä hankkimalla kunnon koulutus pohjalle. Ei lähikaupan kassalla ole ennenkään uraputket alkaneet.
Jaa niin, mutta kun kouluunkin tarvii herätä edes joskus ja vaikka vielä sen välttäisi, on tehtävä kaikenlaista rasittavaa valmistuakseen. Ja sehän taas ei sovi vaan ilman koulutusta olisi saatava huippuduuni huippupalkalla ja mielellään ilman että tarvitsee edes mennä töihin tai tehdä työpaikalla mitään. Onneksi meillä on hyvinvointiyhteiskunta, joka mahdollistaa lusmuilun.
Uran saamiseen vaaditaan aika paljon enemmän kuin se että tulee paikalle ajoissa ja tekee jotakin edes etäisesti työhön liittyvää, joka sekin on monelle nykynuorelle liikaa vaadittu. Ne nuoret, jotka ovat kunnianhimoisia ja haluavat elämältään muutakin kuin hengailua ja kaupungin kämpän, ovat hankkineet tutkinnon ja osaavat käyttäytyä työelämässä vaaditulla tavalla. On aivan selkeä ero nuorella, jonka joka toinen sana on poikkis, bileet tai kengät ja nuorella, joka miettii asuntolainaa, haastavampia työtehtäviä ja jatkokoulutusta. Työpaikalla tämän eron huomaa helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 16:04"]
Voi olla, että ap:n havainnoima ilmiö on todellinen, mutta mun on vaikea uskoa että eikö sitä olisi liioiteltu paljonkin. Tein ensimmäiset kesätyöt 10 vuotta sitten, jonka jälkeen kokemusta on tullut monista työympäristöistä.
Nuoret on oppinut, että työelämä on raakaa ja julmaa. Tiedetään, että paskatyöt ei muutu miksikään vaikka niitä tekisi kuinka ahkerasti. Työpaikoilla ei voi tehdä uraa, ja eikä edes halutakaan tehdä uraa jossain lähikaupan kassalla. Sen lisäksi esim. työharjoittelijoille luvataan tyyliin pomon assaria vastaava paikka, mutta todellisuus on 95% siivoamista. Sen lisäksi koulussa vaihtuu projektit kuuden viikoin välein. Projektityöskenneellä ihmisellä voi olla todella puuduttavaa siivota/istua kassalla 40 viikossa. Siinä luulee, että aika pysähtyy. Itse kaupankassalla harrastin kaikennäköisiä ajatuspelejä, että pysyin järjissäni :D
[/quote]
Olen 26-vuotias ja olen kyllä huomannut ihan tuon saman ilmiön. Olen sen verran perfektionisti, että olen aina tehnyt kaikilla työpaikoillani työni niin hyvin kuin olen pystynyt, myös ne "paskahommat" ja työharjoittelut. Varmaan paljolti omasta asenteestani johtuen minulle onkin aina riittänyt töitä, ja jo paljon ennen valmistumistani pääsin hyviin oman alani töihin ja olen niistä saanut hyvät suositukset.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 16:09"]
"Työpaikoilla ei voi tehdä uraa, ja eikä edes halutakaan tehdä uraa jossain lähikaupan kassalla."
Jos haluaa uraa tehdä, sitä tehdään tänä päivänä hankkimalla kunnon koulutus pohjalle. Ei lähikaupan kassalla ole ennenkään uraputket alkaneet.
Jaa niin, mutta kun kouluunkin tarvii herätä edes joskus ja vaikka vielä sen välttäisi, on tehtävä kaikenlaista rasittavaa valmistuakseen. Ja sehän taas ei sovi vaan ilman koulutusta olisi saatava huippuduuni huippupalkalla ja mielellään ilman että tarvitsee edes mennä töihin tai tehdä työpaikalla mitään. Onneksi meillä on hyvinvointiyhteiskunta, joka mahdollistaa lusmuilun.
[/quote]
En kyllä tunne yhtään näin ajattelevaa ihmistä. Ammattikoulun käyneet tekee duunejaan, amkilaiset siivoaa työharjoittelut ja toivoo jotain parempaa ja jotkut löytääkin. Yliopistolaiset juopottelee ja elää opiskelijaelämää, valmistuu ja menee töihin. Näin nuorten aikuisten tuttavapiirissäni.
kännykkä netti homma on ainakin ihan todellinen. töissä ärsyttää muut oman ikäiet, joilla aina kiireempää katsoa facessa hauskoja kuvia
Olet harvinaisen oikeassa, ap, vaikka tuolla muutamat yrittävät nujertaa sinut. Jo aika monta vuotta sitten pohdimme työpaikalla samaa asiaa. Meillä vaihtui eläköitymisen vuoksi henkilöstö aika rajusti. Tilalle tuli lähes pelkästään suhteellisen nuorta väkeä, koulutettua toki, mutta työelämän kokemusta ei juuri lainkaan. Aika pian totesimme, että varsin monelta puuttui tietynlainen nöyryys, siis sen tunnustaminen, että ei ole vielä valmis ja täydellinen, ja että olisi ihan fiksua kysellä pitempää talossa olleilta, millaisia käytänteitä talossa on jne. Mutta kun on nuori, niin helposti luulee osaavansa kaiken jo valmiiksi. Kun sitten mokaa ja joutuu neuvottavaksi, niin sitten itketään, kun joku vanha ämmä tai äijä tulee puuttumaan asioihin. Minä ja minun oikeuteni on se kaikkein tärkein. Eturiviin, maksoi mitä maksoi. Ja sairaslomalle heti, kun vähän päätä kivistää (=kankkunen usein), eikä kiitoksen sanaa paikkaajille. No, itsehän me olemme tämän itsekkään sukupolven kasvattaneet, että nyt sitten kärsimme. Kyllä ne nuoret oppivat, kantapään kautta ja päätä seinään lyömällä. Ja eräänä päivänä ne huomaavat, että voi pihkura, minkälaisia kakaroita nykyään tulee työlämään! Näin se vaan menee.
Tuossa lähikaupan kassa-uraputkessa tiivistyy koko ongelma; ei haluta töihin lähikauppaan, koska se "p-kaduunia" jossa on vielä huono liksakin. Mutta ei haluta opiskellakaan, koska eihän tutkintopaperilla töitä tehdä ja muutenkin koulutus on yliarvostettua. Mutta kun ilman tutkintoa ei pääse kuin niihin p-kaduuneihin, jos niihinkään, koska edes jonkinlaisen koulutkksen hankkineitakin on kaupan kassalle tulossa. Tutkinnon suorittaminen nyt kuitenkin kertoo ihmisestä paljon enemmän positiivista kuin kouluttamaton, huippuduuneja ilman ensimmäistäkään edellytystä haluava marmattaja, joka kuvittelee että kaikki kannetaan valmiina eteen ja jos ei kanneta, antaa sit olla koko homman.
Työttömyysturvan uudistuksesta on ollut paljon puhetta. Mielestäni se voitaisiin sitoa työhistoriaan - työttömyysturvaan olisi oikeus jokaisella työmarkkinoille tulijalla rajoitetun ajan, joka jälkeen työttömyysturvan saamisen edellytyksenä olisi työssäolo. Johan alkaisi turha nirppailu vähentyä ja ehkä urakehityskin alkaisi haihattelun ja puheiden sijaan - ura kun yleensä edellyttää työskentelyä.
Nuoria on monenlaisia, suurin osa ihan kunnollisia.
T. Lukion opettaja, jolla on kymmenen vuoden kokemus suomalaisista nuorista
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 19:05"]
kaveripomo in action!
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 18:16"]
On muuten mielenkiintoista, kuinka nämä jatkuvasti 5-10 minuuttia myöhästyvät eivät koskaan myöhästy kotiinlähdössä vaikka muuten ajanhallinta on hakusessa ja itsekin sanovat, ettei ajankulkua aina huomaa ja hups taasko kello on noin paljon. Töistälähtöaika ei koskaan jää huomaamatta, mutta sinne tuloaika onkin vähän väliä hups.
[/quote]
Minua ei haittaa, jos myöhästyminen on vain 5-10 minuuttia. Itse asiassa ärsyttää suunnattomasti sellaiset, jotka nipottavat tuostakin. Olen sanonut työntekijöillenikin, ettei meillä viilailla pilkkua - pääasia, että työnkuvaan kuuluvat työt tulee tehtyä kunnolla. Samoin sallin kunnolliset ruokatauot, joita ei mittailla minuutilleen. Eri asia varmaankin jos on kaupankassana tms. ja on vastuussa täsmälleen tiettyyn aikaan alkavasta palvelusta, mutta meillä toimistossa on vähän rennompaa. Olenkin saanut kiitosta hyvästä työilmapiiristä ja firman tulokset ovat todella hyviä.
T: esimies
[/quote]
[/quote]
Jos työ ei ole tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottua kuten vaikka sairaalatyö, poliisin työ, puhelinvaihteen työ tms, niin ymmärrän hyvin tuon ns kaveripomon asenteen. Jos työ on asiantuntijahommaa jossain toimistossa, niin mitä väliä sillä loppujen lopuksi on missä ja milloin sen työn tekee? Joku tykkää tehdä hommia kotona ja pitää etäpäiviä, toiset keskittyy hyvin jossain kahvilassa lattemukin äärellä. Tietotekniikka mahdollistaa monenlaisia ratkaisuja. On todellakin vanhanaikaista kyyläillä jotain kellokorttileimoja. Tai no, eri asia sitten jos hommat ei hoidu, sitten varmaan pitää kytätäkin.