Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoret työelämässä hämmästyttää
19.10.2013 |
Vähän aikaa sitten keskusteltiin työkavereiden kanssa nykyisten nuorten naisten työpaikkakäytöksestä. Kun muistelee itse aikaa kun parikymppisenä mentiin uuteen työpaikkaan, oli se aika kaukana nykymenosta. Ei silloin olisi tullut mieleenkään myöhästyä vähän väliä töistä ja olla että souwat tai että kesken työpäivän olisi mennyt jonnekin soittelemaan poikkikselle tai kavereille, saati että olisi vänkytetty vastaan että en taatusti pukeudu niin tai ota läväriä pois, koska nää on mun persoona.
Ei tietenkään kaikki ole tällaisia, mutta nykyään on yllättävän paljon nuoria, joiden mielestä on outoa että heille huomautetaan myöhästelystä "no kun mä olin eilen bilettämässä niin en herännyt", "no kun puhelimen akku oli loppu niin ei se herättänyt", "näin yhen kaverin ja myöhästyin bussista" - jaa no eihän se sitten mitään kun olit bilettämässä ja kaverinkin näit. Tai kesken työtehtävän ei näykäännuorta siellä missä pitäisi kun se on puhelimessa istuksimassa lattialla jossakin seinustalla -"no mun poikkis soitti niin enhän mä voinut olla vastaamatta", "kävin kattoon facessa onks yks ottanu yhteyttä". Työvaatteiden käyttöhän on aivan mahdotonta, puhumattakaan siitä että vesirajaminarin, paksun iltameikin ja kilon korumäärän käytöstä esimies huomauttaa - "mulla on oikeus ja mä saan olla persoonallinen enkä tommosta massaa". Ja sitten ihmetellään kun työsuhteet ei kestä koeaikaa pitemmälle.
Mistä ihmeestä joillekin nuorille on tullut käsitys, että työpaikka ja työelämä on jokin minä-foorumi, jossa saa sooloilla omilla säännöillään ja palkan saamiseksi riittää, että tulee paikalle ja sama vaikka myöhässäkin? Luulisi että aikuisina itseään pitäville ihmisille olisi itsestäänselvää esim. ajoissa tulo ja jos viivästys tulee, siitä ilmoitetaan eikä se ole vakiintunut käytäntö, töissä ollaan työpaikan säännöillä ja persoonallisuuden vuoro on vapaa-ajalla ja omat puhelut ja suhteet kuuluu myöskin sinne vapaa-ajalle eikä työajalle. Eikä se, että niistä esimies huomauttaa, tarkoita että esimies olisi kateellinen kurppa vanhapiika, vaikka hän ei yökerholookissa käykään töissä kikattelemassa miehelleen puhelimessa lattialla istuksien töiden kasaantuessa.
Kommentit (65)
Mun tuttava kertoi entisestä (yllättäen :D) työntekijästä, joka oli käynyt pari kertaa tunnissa meikkailemassa vessassa, siis työpäivän aikana. Oikein mihinkään ei voinut koskea eikä esim. laatikoita avata, koska just oli rakennekynnet huollettu. Jos jokin pieni esine putosi, oli pyydettävä toinen työkaveri nostamaan se, koska monen sentin rakennekynsillä ei saanut sitä nostettua. Ja tietenkään ei voinut hakea mitään yhtään korkeammalta, koska ei voinut nousta jakkaralle minihameessa ja korkkareissa. Ja tämän ihmisen mielestä töissä ja niiden järjestelyssä oli vikaa, mitään vikaa ei ollut jtkuvassa meikkailussa, naurettavissa kynsissä ja pukeutumisessa vaikeuttamassa työntekoa. Olipahan hyvät naurut saatu tuonkin kustannuksella vaikka ilmeisesti luuli olevansa ihailtu ja kadehdittu :DDDDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 16:33"]
Tuossa lähikaupan kassa-uraputkessa tiivistyy koko ongelma; ei haluta töihin lähikauppaan, koska se "p-kaduunia" jossa on vielä huono liksakin. Mutta ei haluta opiskellakaan, koska eihän tutkintopaperilla töitä tehdä ja muutenkin koulutus on yliarvostettua. Mutta kun ilman tutkintoa ei pääse kuin niihin p-kaduuneihin, jos niihinkään, koska edes jonkinlaisen koulutkksen hankkineitakin on kaupan kassalle tulossa. Tutkinnon suorittaminen nyt kuitenkin kertoo ihmisestä paljon enemmän positiivista kuin kouluttamaton, huippuduuneja ilman ensimmäistäkään edellytystä haluava marmattaja, joka kuvittelee että kaikki kannetaan valmiina eteen ja jos ei kanneta, antaa sit olla koko homman.
Työttömyysturvan uudistuksesta on ollut paljon puhetta. Mielestäni se voitaisiin sitoa työhistoriaan - työttömyysturvaan olisi oikeus jokaisella työmarkkinoille tulijalla rajoitetun ajan, joka jälkeen työttömyysturvan saamisen edellytyksenä olisi työssäolo. Johan alkaisi turha nirppailu vähentyä ja ehkä urakehityskin alkaisi haihattelun ja puheiden sijaan - ura kun yleensä edellyttää työskentelyä.
[/quote]
Kirjoitin tuon kaupankassa-uraputki viestin. Kirjoitin sen oman näkemykseni mukaan. En tunne yhtään ihmistä, jotka eivät haluaisi käydä kouluja. Ongelma onkin mielestäni se että kun koulutus on, silti ei aukea kuin jotain minkä voisi luokitella p-duuniksi. Näillle ihmisille on kuitenkin opinnonohjaajien ja opettajien puheissa luvattu jotain aivan muuta. Välillä myös työhaastattelussa. Olisi kiva tietää mistä aloista puhutaan, koska silläkin voi olla suurta vaikutusta. Itse puhun oikeastaan restonomeista ja jossain määrin ystäväpiirini tradenomeista.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 15:53"]
20-30-vuotiaat ovat liian epäkypsiä työelämään. Tuon ikäiset ovat itsekkäitä. He eivät voi sille mitään, että tietynlainen narsismi kuuluu nuoruuteen. Suurin osa nuorista naisista valitettavasti on pissiksiä.
[/quote]
Tämä kommentti kyllä ärsyttää oikeasti! Itse olen ollut vastuullisessa hoitotyössä kesät jo heti peruskoulun jälkeen, ja opiskelujen jälkeen täysaikaisesti. Ja olen ottanut työni yhtä vakavasti ja vastuullisesti jo alusta alkaen. En todellakaan tunnista mitään noista ominaisuuksista itsestäni silloin, kun olin nuori työntekijä. Muistan, että silloinkin minua ärsyttivät työnsä laiminlyövät tai toisella kädellä hoitavat, laiskat ihmiset. Samoin kuin nytkin.
Että älä yleistä! Nuorissa on eroja, samoin kuin aikuisissa! Sen olen huomannut työelämässä myöhemminkin.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 16:40"]
Mä luulen, että yksi syy on, jos töihin ei pääse/joudu jo vähän nuorempana kuin 2-kymppisenä. Ei pääse harjoittelemaan töitä silloin vähän nuorempana jo. Silloin, kun on vielä aika ymmärrettävää, jos ei ole kaikki ihan jämptisti hoidettua. Joka paikassa niitä töitä ei ole tarjolla, vaikka kuinka hakisi. Joidenkin ei tarvitse edes hakea töitä, kun vanhemmat maksavat ilomielin nuoren kaikki kulut ja kannustavat keskittymään ennemmin koulukäyntiin, kotona saa olla täysihoidossa jne. Parikymppisenä voi olla vaikea oppia siihen, että pitäisikin olla vastuussa jostain, jos ei ole koskaan aiemmin tarvinut yhtään ottaa vastuuta.
[/quote]
Tuo on totta, ei monikaan nuori saa työtä, mutta silti sanoisin, että nekin jotka saavat, ja käyttäytyvät ei hyvin, se juontaa siitä tekijästä itsestään, jopa perheestään... Ei ole vaadittu, ei ole annettu, oikeassa mittasuhteessa ainakaan.
Erittäin hyvä keskustelunaihe. UP!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei motivoi lukea tradenomiksi, jos pääsee kaupankassalle. Jos ei kunnianhimo ja henkilökohtaiset ominaisuudet riitä mihinkään jakkupuku-uralle.
"esim. työharjoittelijoille luvataan tyyliin pomon assaria vastaava paikka, mutta todellisuus on 95% siivoamista."
Tähän on todettava, että nykyilmiöitä on tittelintärkeys. Töitä ei enää voi kutsua niiden oikeilla nimillä vaan esimerkiksi konsulentti / tuote-esittelijä on nykyään promoottori ja tällä nimikkeellä varustettuna näytejakelusta ja tuotemaistatuksesta tuleekin hienoa ja haluttua hommaa kun taas konsulentiksi ei kukaan halua vaikka työ on aivan samaa. Puhelinmyyjän homma ei kelpaa kenellekään, mutta kun samansisältöiselle työlle annetaan nimikkeeksi markkinointiassistentti, jo alkaa sama huonosti palkattu puhelintyrkytys kiinnostaa. Ja siivoojathan ovat nykyään palveluvastaavia, vastaava-nimike antaa työlle vähän kuin johtotason glooriaa vaikka mopista ja sen jäljestä vastaamisesta vain onkin kysymys.
Kun hakee töitä ja pääsee haastatteluun, kannattaa kysyä, MITÄ työ sisältää ja mitä siitä maksetaan eikä mennä mukahienon kuuloisen tittelin perässä. Alkaa tilanne muistuttaa juppivuosia kun käyntikortit oli se, millä saatiin tyrkytysmyyntihommat kiinnostamaan nuoria. Viis palkasta kunhan sai omat käyntikortit, joilla päteä.
Monet ihmiset on oikeasti vähän naurettavia tärkeilyssään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 16:46"]
Kirjoitin tuon kaupankassa-uraputki viestin. Kirjoitin sen oman näkemykseni mukaan. En tunne yhtään ihmistä, jotka eivät haluaisi käydä kouluja. Ongelma onkin mielestäni se että kun koulutus on, silti ei aukea kuin jotain minkä voisi luokitella p-duuniksi. Näillle ihmisille on kuitenkin opinnonohjaajien ja opettajien puheissa luvattu jotain aivan muuta. Välillä myös työhaastattelussa. Olisi kiva tietää mistä aloista puhutaan, koska silläkin voi olla suurta vaikutusta. Itse puhun oikeastaan restonomeista ja jossain määrin ystäväpiirini tradenomeista.
[/quote]
Minä en ole halunnut käydä kouluja enkä ole käynyt. Ikää 30+, IT-alalla asiantuntijana, sivutoiminen yrittäjä. Rahantulo reilua keskitasoa. Ovet auki kaikkialle paitsi kunnallisiin virkoihin ja toimiin. En haluaisikaan, joten ei haittaa että en hukannut 5 vuotta elämästäni paperien saamiseen.
Oikeassa olet siitä että nuoret aikuiset kuvittelevat aivan liikaa niistä papereistaan. Vähän väliä näkee vaikka nyt AMK-insinöörejä, joilla ei ole mitään kokemusta, saati osaamista ja kuinka voisikaan olla pelkästään sen perusteella mitä koulussa on yritetty opettaa. On vain hajanaista ja vanhentunutta tietoa jostain pikkuasioista eikä mitään ymmärrystä liiketoiminnasta, toisilla ei edes työskentelykulttuurista mistä tämä ketju lähti. Ja koulu unohti kertoa, että puuhun on tapana kiivetä tyvestä.
"Ei motivoi lukea tradenomiksi, jos pääsee kaupankassalle. Jos ei kunnianhimo ja henkilökohtaiset ominaisuudet riitä mihinkään jakkupuku-uralle."
Jos opiskeltu ala valitaan jonkun niin naurettavan perusteella kuin että töissä saa pukeutua jakkupukuun, niin aika lapsellinen on aikuinen ihminen. Vaikka onhan niitä, joille on tärkeintä hienonkuuloinen titteli (nykyäänhän varsinkin ei-halutuille työtehtäville on annettu prameat, joskin harhaanjohtavat nimikkeet ja arvatenkin nämä pikkutärkeät sitten kilvan menevät myymään kaikenlaista puhelimessa kun saavat sanoa olevansa asiakasneuvojia tai markkinointivastaavia).
Minulle aikuisena ihmisenä on aivan sama, mihin töissä pukeutuu. Toimenkuva ja palkka ovat ne asit, jotka ratkaisevat. En saisi mitään iloa jakkupuvusta jos tuntipalkkani olisi jokin vaivainen 10e/h.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kyllä ole tuommoisiin nuoriin törmännyt missään. Me kaikki nuoret, keitä tunnen, tehdään työmme moitteettoman hyvin ja todella tarkasti. Mutta motivaatiota joskus laskee nämä keski-iän paikkeille olevat (miehet ja naiset), jotka nyrpistävät nokkaansa kun kävelee ohi ja painostavat: "kun mulla on sitä kokemusta enemmän kuin sulla", vaikka itse kuinka olisit oikeassa ja tämä väärässä. Tehdään sitten niin, kuin sinä haluat, vaikka olisin kuinka oikeassa...
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 17:02"]
"esim. työharjoittelijoille luvataan tyyliin pomon assaria vastaava paikka, mutta todellisuus on 95% siivoamista."
Tähän on todettava, että nykyilmiöitä on tittelintärkeys. Töitä ei enää voi kutsua niiden oikeilla nimillä vaan esimerkiksi konsulentti / tuote-esittelijä on nykyään promoottori ja tällä nimikkeellä varustettuna näytejakelusta ja tuotemaistatuksesta tuleekin hienoa ja haluttua hommaa kun taas konsulentiksi ei kukaan halua vaikka työ on aivan samaa. Puhelinmyyjän homma ei kelpaa kenellekään, mutta kun samansisältöiselle työlle annetaan nimikkeeksi markkinointiassistentti, jo alkaa sama huonosti palkattu puhelintyrkytys kiinnostaa. Ja siivoojathan ovat nykyään palveluvastaavia, vastaava-nimike antaa työlle vähän kuin johtotason glooriaa vaikka mopista ja sen jäljestä vastaamisesta vain onkin kysymys.
Kun hakee töitä ja pääsee haastatteluun, kannattaa kysyä, MITÄ työ sisältää ja mitä siitä maksetaan eikä mennä mukahienon kuuloisen tittelin perässä. Alkaa tilanne muistuttaa juppivuosia kun käyntikortit oli se, millä saatiin tyrkytysmyyntihommat kiinnostamaan nuoria. Viis palkasta kunhan sai omat käyntikortit, joilla päteä.
Monet ihmiset on oikeasti vähän naurettavia tärkeilyssään.
[/quote]
Olet aivan oikeassa.
Eri asia kuitenkin mitä tarkoitin. Puhuin työharjoitteluista. Itse olen saanut 10 sivuisen firman harjoittelija-ohjelman. No intoa hihkuen aloitin harjoittelun. Ensimmäiset 4vk pelkkää siivoamista, seuraavat 8 vk noin kolmannes työstä siivoamista. Toisessa harjoittelussa komennettiin, että mene ton siivoojan mukaan kun se tekee suursiivousta useampana päivänä. Eikä tämä oikeastaan liittynyt aloittajan aiheeseen, mutta voi selittää jonkun nuoren ei niin motivoitunutta käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaapa työnantajat miksi palkaatte näitä pissaliisoja? Tunnen monia kunnollisia, ahkeria nuoria jotka eivät löydä kesätöitä.
Meillä on töissä 22v kirjanpitäjä joka tulee ja menee miten lystää. Ei voi valittaa, on omistajan tytär. Olisi kiva tietää milloin on paikalla kun häntä kumminkin kysellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin jonkun yleisen tervehdyksen käyttöön vaikkapa kättelyn tai poskisuudelman.
Nythän ei ole tavataessa sääntöjä vaan se riippuu ihan paikasta ja henkilöstä joten arvonta tilanteen mukaan on ärsyttävää...
Työttömyysturva perustuu jo nyt tössäoloon, siis yhtään parempi työttömyysturva. 500 kuussa saa jos ei ole kassassa ja työssäoloehto ei täyty. Se asumistuen kanssakaan ei hirveän pitkälle riitä, tai vaatii vähän luovuutta. Mut mikäs, jos kuukausipalkkalainen sitä kadehtii, siitä vaan irtisanoutumaan (pitää toki varautua 3kk karenssiin).
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 17:19"]
Kertokaapa työnantajat miksi palkaatte näitä pissaliisoja? Tunnen monia kunnollisia, ahkeria nuoria jotka eivät löydä kesätöitä.
[/quote]
No edellisen työpaikan pomo oli samanlainen. Laiska, tyhjänjauhaja, juoruämmä. Kaksi työntekijää otettiin seuraavanakin kesänä. Samanlainen tyttö ja semmonen laiskanpuoleinen (toki muuten hyvä tyyppi) mallipoika. Samaan aikaan kunnollisia ja ahkeria työntekijöitä potkittiin pihalle.
No meidän perheessä 2 nuorinta on juuri tuommoisia: Äitini hommasi siskolle ja vuotta nuoremmalle veljelleen (itse olin tuolloin 23v,jo työelämässä kiinni) kesätyöpaikat,kun eivät itse olleet saaneet aikaiseksi niitä hankkia. Työpaikalle menivät ajoissa,mutta saivat kuulemma aika lyhyen perehdytyksen työtehtäviin (tämän kuulin kaverilta,oli tässä samaisessa työpaikassa) Sisarukseni olivat aivan pää pyörryksissä että mitä pitää tehdä,kävivät salaa tupakkatauoilla (kun koulussakin käydään salaa nurkan takana,miksei myös töissäkin,just..) Myöhästelivät ja lopulta eivät enää ilmestyneet töihin ja puhelimella ei saatu kiinni. Eivätpä saaneet enää töitä kyseisestä paikasta,huoh.. Ja äiti tietysti maksoi loppukesäloman riennot. Minä en ole samanlainen kun minulta on vaadittu usein enemmän,ehkä se on se esikoisen osa? Mutta kyllä tälläinen sukupolvi pian siirtyy työelämään,se on selvä.
Naisille täytytyisi säätää pakollinen asevelvollisuus (tai vaikkapa kurinalaisuutta painottava emäntäkoulu), jotta oppisivat tottelevaisiksi, täsmällisiksi ja käyttäytymään siivosti. Johan pärjäisivät työelämässäkin paremmin, on se kumma kun monet naiset eivät nykyään osaa edes perunaa keittää. Onneksi miesten kohdalla asia on jo ratkaistu, siksi lie pärjäävätkin naisia paremmin työelämässä?
"Ensimmäiset 4vk pelkkää siivoamista, seuraavat 8 vk noin kolmannes työstä siivoamista. Toisessa harjoittelussa komennettiin, että mene ton siivoojan mukaan kun se tekee suursiivousta useampana päivänä. Eikä tämä oikeastaan liittynyt aloittajan aiheeseen, mutta voi selittää jonkun nuoren ei niin motivoitunutta käytöstä."
Jos menee siivousfirmaan siivoojaharjoittelijaksi, siivoamisen ei luulisi tulevan yllätyksenä. Jos on mennyt asiantuntijatehtäviin koulutusta vaativaan työhön, ei taatusti joudu siivoamaan. Opiskeluun liittyvän työharjoittelun on taas oltava opintoihin liittyvää, joten jos ei opiskele siivoojaksi, senkun ottaa yhteyttä oppilaitokseen että harjoittelu ei vastaa opintoja.
Vai tarkoittiko kirjoittaja jotakin työkkärin määräämiä harjoitteluja? Koulutusta ja työkokemusta omaamattomille ja/tai pitkäaikaistyöttömille tarkoitettuja. Eihän ne harjoittelut voi tuon kummempia ollakaan kun niihin joutunut ei mitään osaa.
Alue: Aihe vapaa
Mä luulen, että yksi syy on, jos töihin ei pääse/joudu jo vähän nuorempana kuin 2-kymppisenä. Ei pääse harjoittelemaan töitä silloin vähän nuorempana jo. Silloin, kun on vielä aika ymmärrettävää, jos ei ole kaikki ihan jämptisti hoidettua. Joka paikassa niitä töitä ei ole tarjolla, vaikka kuinka hakisi. Joidenkin ei tarvitse edes hakea töitä, kun vanhemmat maksavat ilomielin nuoren kaikki kulut ja kannustavat keskittymään ennemmin koulukäyntiin, kotona saa olla täysihoidossa jne. Parikymppisenä voi olla vaikea oppia siihen, että pitäisikin olla vastuussa jostain, jos ei ole koskaan aiemmin tarvinut yhtään ottaa vastuuta.