Lue keskustelun säännöt.
Työttömiltä ja kotivanhemmilta päivähoito pois
18.06.2013 |
Mielestäni työttömillä ja kotona olevilla vanhemmilla ei tulisi olla päivähoito oikeutta, paitsi mikäli hoidon tarpeena olisi perusteltu syy esim. sairaus ja tästäkin lääkärin todistus.
Suurin syy tähän mielipiteeseen on se että liiankin moni näistä käyttää tätä hoito-oikeutta hyväkseen, vieläpä täysin ilmaiseksi. Työssäkäyvät ihmiset eivät varaa turhia hoitoja, ja koittavat päästä mahdollisimman vähällä hoidon tarpeella.
Kun taasen nämä joilla on niin pienet tulot ettei heidän tarvitse maksaa päivähoidosta, vievät lapsensa 5 päivänä viikossa hoitoon täysillä tunneilla. (samaan aikaan korostavat kotiäitiyden vaikeutta? )
Lusmuilta hoito-oikeus pois, niin ruvetaan saamaan säästöjä.
Kommentit (150)
Meillä täysipäiväinen paikka yksityisessä päiväkodissa josta itse maksamme pitkän pennin energiselle, kavereita kaipaavalle 4v. lapselle ja minä kotona 2v:n kanssa samalla kun teen työhakmuksia ja vien pienempää lasta kerhoihin ja muskareihin johon isomman kanssa ei voi mennä ikänsä takia. Kuitenkaan 4v. ei ole kokoaikaisesti siellä, vaan aamuisin ja yksi vapaa päivä viikossa. Toimii meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä lisää, aloitimme tämän järjestelyn kun 2v. sairasteli niin paljon viime talven että hyvä kun päästtin pari kertaa viikossa ulos. Ei siis millän tavalla hyvä 4v:lle!
Työttömän pitäisi tehdä ainakin 6 tuntia päivässä aktiivista työnhakua ja mahdollinen työpaikkakin pitäisi pystyä vastaanottamaan nopeasti..kyllä sitä hoitopaikkaa ihan oikeasti tarvitsee.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 21:52"]
"Juurikin näin tiedän monia ihmisiä, joista molemmat vanhemmat makaa työttöminä kotona, aikomustakaan hakea töitä, lapsien ollessa joka arkipäivä hoidossa."
Näitä tyyppejä ei ole edes tilastollisesti paljoa, mutta oikeasti juuri näiden lapsille se päivähoito on eniten tarpeen syrjäytymisen ehkäisyssä ja ongelmien ennakoinnissa.
[/quote]
En minä tiedä, mistä näitä ihmisiä toisten tuttavapiireihin sikiää useita. Minun tuntemistani työttömistä suurin osa haluaa töihin. Pari on tullut vastaan, jotka ovat julistaneet olevansa lusmuja. Toinen noista kyseli kavereiltaan töitä siksi aikaa, että pääsisi takaisin ansiosidonnaiselle ja onnistuikin paikan saamaan. Vaan niinpä se työ voitti, kun tajusi, että siellähän tienaa enemmän ja on edennyt urallaan. Toinen lusmu taas auttoi sukunsa vanhoja ihmisiä (hui, kohta palveluyritykset suuttuu ja hänen päivärahansa peritään siltä ajalta pois) lumen aurauksessa yms. sen minkä kerkesi. Siitä huolimatta, että julistaa olevansa laiska lusmu, käy heittämässä keikkatyötä silloin tällöin ihan laillisesti ja saa niistä palkkaa. Tosiasiassa hän taitaa olla sen verran varoissaan, ettei mahdollinen karenssikaan todellisuudessa hetkauta mihinkään; taitaa vain piruuttaan kiusata työttömien halveksujia. Varmaan noita laiskoja työttömiä on, mutta vaikka itse olen kierrellyt erinäisissä tukipaikoissa ja kursseilla työttömyysaikanani, ei vastaan ole montaa tullut. Pari lintsaria kursseille sattui, mutta en sano tuntevani heitä, kun en yhtään tiedä miksi lintsailivat ja minne sitten lopulta ovat kadonneet. Osa tukityöllistetyistä on ollut työntekijöitä vakkareitakin ahkerampia, siihen joukkoon lasken myös itseni. Sehän vakkareita vituttaa...
"Lastenhoitoapua löytyy kyllä yksityisiltäkin markkinoilta ja perhe voi ostaa sitä tarvitessaan itse."
Päivähoidossa ei ole kansainvälisesti katsottuna kyse vain ja ainoastaan "lastenhoitoavusta", vaan sillä on myös ihan pedagogista arvoa. Suomessa niin moni tuntuu ajattelevan päiväkotien olevan vain lasten säilytyspaikkoja vanhempien työnteon ajaksi, mutta melkein kaikissa muissa länsimaalaisissa maissa asia nähdään toisin. Monessa muussa Euroopan maassa tarjotaan ilmainen tai puoli-ilmainen OSAPÄIVÄHOITO, on se sitten esikoulun tai koulun nimikkeellä jo n. 2,5-vuotiaasta lähtien. Ihan yhtälailla näissäkin maissa toimintaa tuetaan verovaroin. Ja esim. Ruotsissa ajatellaan asia niin, että lapsella on oikeus päivähoitoon 1-vuotiaasta alkaen. Siellä(kin) lapsen voi viedä osapäivähoitoon, vaikka vanhempi/vanhemmat kotona.
Niin kauan kuin Suomella ei ole tarjota vastaavaa "eskaritoimintaa" vaikkapa yli 3-vuotiaille, niin se tarvittava viriketoiminta haetaan päiväkodeista. Mielestäni virikehoitoa voitaisiin aivan hyvin rajoittaa osapäivähoidoksi, mutta virikehoidon kieltäminen täysin olisi aivan päinvastainen suuntaus kuin muualla Euroopassa.
Itse olen siinä mielessä kanssasi samaa mieltä, että yksityinen sektori voi tuoda helpotusta paikkapulaan. Yksityiset päiväkodit eivät kuitenkaan pärjää kuin harvoilla ja valituilla alueilla ilman kunnan ja kelan heille maksamaa tukea. (Nämä tuet muuten työllistävätkin) Hyvin harvalla hyvinkään toimeentulevalla perheellä on varaa progressiivisen verotuksen ja kalliiden asuntojen maassa maksaa päivähoidon todellisia kustannuksia, varsinkaan yksityisellä puolella. N. 1000e kuussa osapäivähoidosta. Lopputulema olisi se, että vain harvat ja valitut TODELLA hyvin toimeentulevat saisivat pilttinsä hoitoon, kuten myös alemman tuloluokan perheet kunnalliselle puolelle ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi. Ja jälleen keskiluokalle jäisi luu käteen.
Olen virikehoidon rajoittamisen kannalla osapäiväiseksi, se olisi suuressa osassa tapauksista lapsen edun mukaista. Tai sitten tulisi järjestää jokin erillinen viriketoimintamuoto. Eskaritoiminnan aikaistaminen 5-vuotiaille olisi sekin tuonut jo positiivista muutosta, mutta sekin torpattiin heti. Ihmeen negatiivisesti Suomessa suhtaudutaan päiväkoteihin, vaikka kansainvälisesti meidän järjestelmä on saanut paljon kiitosta ja kunnioitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 13:38"]
Juurikin näin tiedän monia ihmisiä, joista molemmat vanhemmat makaa työttöminä kotona, aikomustakaan hakea töitä, lapsien ollessa joka arkipäivä hoidossa.
Ja sekin voisi olla toimiva keino, että työttömän tuli todistaa hakevansa aktiivisesti töitä, saadakseen muutaman hoitopäivän kuussa (ei todellakaan paljoa, sillä niitä ihan oikeasti voi lisätä tarpeen mukaan)
ap
[/quote]
Tiedätkö ap, mä en tunne yhtäkään. Ehkä sun kannattais vaihtaa vähän laadukkaampaan tuttavapiiriin?
[/quote]
Hei käytin ilmaisua tuttava juurikin siksi, että tiedän ihmiset en sanonut olevani heidän kanssa päivittäin tekemisissä. Sen verran tunnen heitä että osa ollut asiakkainani ja sitä myöten tutuksi tulleet, ja joka kerta heidän asiat ovat samaa.
Ehkäpä myös siksi tiedän nämä ihmiset, koska olen ravintolassa töissä ja siellä ihmiset tuppaa avautumaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 21:23"]
Ap joutui kyllä tekemään jo niin monta myönnytystä, että ne säästöt sulivat jo pois. Taitaa tulla vielä kalliimmaksi kaikkine "resurssipaikkoineen" ja byrokratioineen.
[/quote]
Ajatustuksena että mikäli tälläinen tulisi ja pystyisi tulemaan täytyisi ottaa erinäkökannat huomioon. Joissain asioissa pitäisi myöntyä ja joissain olla tiukkana.
Ja tämähän on ajatusleikkiä, kuinka asia saataisiin toimimaan järkevästi, mikäli saisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 20:55"]
ja samaan aikaan kun 100 hehkuttaa perheen parhaan takia, joku ehkä joutuu selviämään ilman hoitopaikkaa miten parhaiten taitaa, koska 100 panttaa hoitopaikkaa, johon hänellä oikeasti ei ole mitään yksinoikeutta. Jokainen saisi omat pilttinsä tarvittaessa helpommin siihen lähihoitopaikkaan, jos paikat laitettais reilusti kiertoon silloin kun niitä ei tarvitse. Virikkeet voisi jokainen maksaa itse.
[/quote]
Ei nyt ihan noinkaan. Lapsemme on siis päiväkodissa sopimuksella 12 päivää kuukaudessa (mutta käytämme tästä vain 9 päivää, vaikka siis maksamme 12 päivästä), ja päiväkodissa on myös muita osaviikkoisia lapsia, osittain limittäin. Maksamme muutenkin suhteessa enemmän näistä päivistä kuin maksaisimme, jos lapsemme olisi hoidossa siellä joka päivä. Olemme tietyllä tapaa erittäin ihanteellinen ja tuottoisa asiakas nimenomaiselle yksityiselle päiväkodille.
Päiväkoti itse ehdotti tätä järjestelyä. Kuten myös neuvola, kun muuta apua ei ollut tarjota tähän "arki-yksinhuoltajuuteen".
Ja tottahan toki ajattelemme perheemme ja erityisesti lapsemme parasta. Koemme että yksi isoimmista lapsemme hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä on hyvä ja luotettava päiväkoti, ja ehdottomasti pysyvä sellainen. Emme halua päiväkodin, ryhmän tai hoitajien vaihtuvan turhan usein. Jos emme olisi pitäneet tätä paikkaa, joutuisimme etsimään uutta hoitopaikkaa n. vuoden päästä. Suurella todennäköisyydellä lapsemme joutuisivat aivan uuteen paikkaan, uuteen ryhmään, kauemmas kodistamme (mikä tarkoittaisi pitempiä hoitopäiviä). Emme halunneet emmekä edelleenkään halua sitä lapsellemme, itsekästä tai ei.
T. 100
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 00:22"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 18:38"]
No minä taidan olla sellainen "aito" lusmuilija sitten, eli olen äitiyslomalla vauvan kanssa kotona ja esikoinen (3v) on kaksi kertaa viikossa päiväkodissa, tosin ei noinakaan päivinä täyttä päivää. Ei ole kunnallisessa päivähoidossa vaan yksityisessä, mutta toki kunta maksaa yksityisen hoidon tukea.
Meidän syyt tälle järjestelylle, ei tosin tärkeysjärjestyksessä esitettynä:
- Ihana kodinomainen pieni yksityinen päiväkoti, jonne pitkät jonot. Paikka olisi muutoin menetetty, nyt meillä on mahdollisuus saada sinne myös pikkuveli kun aikoinaan palaan takaisin töihin. Erityisplussana se, että päiväkoti on AIVAN kotimme vieressä. Emme halunneet riskeerata näin hyvää hoitopaikkaa äitiysloman takia.
- Oma jaksaminen ennaltaehkäisevästi. Mieheni tekee pitkiä päiviä ja paljon reissutöissä. Lasten hoito on useimpina arkipäivinä (ja aina välillä viikonloppuisinkin) täysin minun vastuullani aamusta iltaan, siis siitä asti kun lapset heräävät aina sinne asti kun menevät nukkumaan. Plus toki yöherätykset siihen päälle.
- Olemattomat tukiverkostot, suku asuu muualla, kuten myös samassa elämäntilanteessa olevat ystävät.
- Ne paljon parjatut virikkeet ja kaverisuhteet. Lapsi nauttii, oppii, kehittyy. Ja tämä ei tarkoita, ettikö nauttisi, kehittyisi tai oppisi kotona tai perhekerhossa (jossa käymme kerta viikkoon). Mutta kiva lisä. Pari yhteistä iltaharrastusta jouduimme lopettamaan vauvan synnyttyä (muskari ja vanhempi-lapsi-jumppa), kun mukaan ei vauvaa saanut ottaakaan, ja tosiaan meidän perheessä on arkisin vain yksi vanhempi. Nyt pääsee muskaritoimintaan päiväkodissa.
- Meillä on pari hyvää ystävää, jotka asuvat ulkosuomalaisina muualla. Heidän lapsensa ovat äitien kotiäitiydestä huolimatta joka päivä puolipäiväisesti päivähoidossa. Se on aivan yleinen käytäntö ympäri maailmaa, sen ajatellaan olevan lapsen edunmukaista. En ymmärrä miten lapset olisivat Suomessa niin erilaisia, että täällä he kärsisivät moisesta.
- Esikoisen päiväkotipäivän aikana ei nyt ihan hirveästi mitään kummallista ehdi vauvan hoidon ohessa, mutta usein teen pakkasen täyteen ruokaan, suursiivouksen, jumppaan tai nukun univelkoja pois edellyttäen että vauvakin nukkuu. Varsinkin kokkailu pakkaseen helpottaa niitä muita arkipäiviä.
- Miehellä on parempi omatunto, kun tietää että saan edes hieman apua.
- Vaihtelua arkeen.
- En väsähdä. En masennu.
- Paluu työelämään tulee olemaan helpompi, kun on tuttu päivähoitopaikka valmiina.
Tässä meidän perheen rehelliset syyt. Me pohdimme pitkään eri vaihtoehtojen välillä (vaihtoehtoja ei kyllä juurikaan ollut), tämä järjestely toimi ajatellen koko perheen parasta.
[/quote]
Ihan hyviä syitä, mutta valitettavasti mielestäni yksikään ei täytä sitä vaatimusta, että yhteiskunnan tulisi taata ja rahoittaa teille tätä palvelua? Siis edes välillisesti. Kaikki ovat mukavuussyitä, jotka perheellänne olisi varmasti varaa rahoittaa aivan kokonaan jos koette ne välttämättömiksi.Kaikista meistä olisi ihanaa ottaa nokoset univelan poistamiseksi, mutta onko se perustellusti yhteiskunnan tuessa olevaa toimintaa? Onko yhteiskunnan velvollisuus lievittää miehen huonoa omaatuntoa pitkistä työpäivistä ajattelulla että "kiva kun rouvalla on siellä apua kun isompi on päiväkodissa, hoidan tässä vielä 4-5 tilausta niin päästään taas ensi helmikuussa Phuketiin rentoutumaan"?
Ne ulkosuomalaiset osaavat varmaan kertoa mitä se pienten "varhaiskasvatus" heille maksaa? Tai siis heidän työnantajilleen. Ainakin omassa kohdemaassamme n. 1000 €/kk ja täällä mm. jotkut firmat ovat kieltäytyneet maksamasta alle 4-vuotiaiden "koulumaksuja" sopimuksissa, koska se ei ole tarpeenmukaista. Toki on maakohtaisia eroja.
[/quote]
Paitsi että emme ole mitenkään erityisen hyvin toimeentuleva perhe, emme ole kertaakaan käyneet mainitsemassasi Thaimaassa, ja tämänkin kesän lomabudjetti on ihan minimaalinen. Työelämä vaan nyt on nykyään sellaista monella alalla, että itsestä on annettava kaikkensa, eikä se suinkaan aina kompensoidu hyvinä palkkoina.
Mutta asiaan. Olemme pitäneet hyvää päiväkotipaikkaa tärkeänä lastemme hyvinvoinnin kannalta, niin tärkeänä että olemme olleet valmiita maksamaan hieman enemmän kuin kunnallisen puolen korkein maksuluokka on. Pidämme myös niitä paria päivää viikossa siinä arvossa, että niistä kannattaa maksaa. (Mielummin kuin Thaimaan lomasta ;) ). Tietenkään meillä ei olisi varaa maksaa yksityisen päiväkodin tai edes kunnallisen osapäivähoidon todellisia kustannuksia. Harvalla on.
Mitä muihin maihin tulee. En tietenkään voi puhua kaikkien maiden puolesta, mutta ystäväperheemme asuu tällä hetkellä Belgiassa, jossa tarjotaan kaikille yli 2,5-vuotiaille täysin ilmainen pre-school. Perheen äiti ei ole työelämässä, eli hänen työpaikkansa ei sitä ainakaan kustanna. Ilmaisena he ovat siitä aina puhuneet. Toinen tuttavaperheemme asuu Ruotsissa, pienen pientä maksua maksavat.
Toki onhan niitä maita, joissa lasten hoitoa ei tueta lainkaan. Suurimmassa osassa maailmaa ei myöskään tueta kotivanhemmuutta kuten täällä Suomessa, mutta monessa näistä maista tuetaan silti lasten "virikehoitoa", lasten edun mukaisena.
En nyt näe kamalana asiana sitä, että meidän lapsemme on päivähoidossa yksityisellä puolella. Tarjotkaa todellinen vaihtoehto tälle, niin ehkä miettisimme silloin uudestaan. Mutta kun todellista vaihtoehtoa virikehoidolle ei juurikaan ole (paitsi se kerran viikossa kaksi tuntia seurakunnan kerhossa).
T. 100
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin tätä juttua lisää. Oletetaan nyt että olisimme luopuneet loistavaksi havaitusta päiväkotipaikasta reiluksi vuodeksi äitiysloman takia. Mitkä olisivat olleet seuraukset?
- Lapsi olisi ensin ollut reilun vuoden päiväkodissa, sitten reilun vuoden kotona, sitten taas joutunut aloittamaan uudessa paikassa, ollut siinä ryhmässä reilun vuoden, tämän jälkeen vuosi uudessa eskariryhmässä, sitten kouluun. Isoja muutoksia vuoden välein. Missä pysyvyys? Lapsen etu?
- Näin läheltä emme saisi uutta päiväkotipaikkaa, huonoimmassa skenaariossa uusi paikka löytyisi puolenkin tunnin matkan päästä. Lopputulema? Lapsien pidentyneet päiväkotipäivät matkojen takia. Ja mikä onkaan peruspalstavalitus lasten päivähoidosta? Pitkät päiväkotipäivät!
Me olemme miettineet tämän asian lapsemme kannalta niin hyvin kuin mahdollista, jotta hänellä olisi hyvä ja tuttu pysyvä päiväkoti fiksulla etäisyydellä niin, että päiväkotipäivien pituus pysyy fiksun rajoissa sitten kun palaan töihin.
Ihanko totta olisit itse luopunut paikasta yleisen hyvän takia? Ja muistetaan, me emme kuormita julkista puolta.
Äskeinen oli siis numero 100. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites pätkätyöläiset ja freelancerit? Itse olen valmistumisen jälkeen ollut töissä 5-12 kk per vuosi, pisin työttömyyskausi 3 kk. Ei kai kukaan niin pässi ole että tarkoittaa että joka kerta kun työt on katkolla lapsi pitäisi ottaa pois tarhasta ja anoa sitten uutta paikkaa?
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 18:43"]
Mites pätkätyöläiset ja freelancerit? Itse olen valmistumisen jälkeen ollut töissä 5-12 kk per vuosi, pisin työttömyyskausi 3 kk. Ei kai kukaan niin pässi ole että tarkoittaa että joka kerta kun työt on katkolla lapsi pitäisi ottaa pois tarhasta ja anoa sitten uutta paikkaa?
[/quote]
Juu katsos kun se laadukas ja pysyvä päivähoito kuuluu vain niiden jälkeläisille, jotka ovat onnistuneet saamaan vakkarityöpaikat. Muiden lapset on sitä b-luokkaa, joka vain kuormittaa systeemiä ja huonontaa a-luokan lasten päivähoidon laatua. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä niitä työpaikkoja on, jota kotiäidit ja isät hakevat? Koko ajan vaan lomautetaan ja lopetetaan yrityksiä ja mammat ostaa vaan ulkomaalaista, eli ei niitä työpaikkoja ole lisääkään tulossa. Mihin te urpot kuvittelette työllistyvänne? Ottakaa nyt vaan ne lapset kotiin, halvemmaksi se tulee kaikille ja ehkä joku kunta välttyy lomautuksilta.
Ap:n mallissa päiväkodin tilojen ja henkilökunnan pitäisi olla todella joustavia. Jos 15 lapsen ryhmässä viiden lapsen vanhempi joutuu toistaiseksi lomautetuksi samalta työnantajalta, pitäisi nämä 5 lasta ottaa pois päivähoidosta, mutta he kävisivät hoidossa sen yhden päivän kuukaudessa. Tyhjiä paikkoja ei päiväkodissa kannata pitää, joten poisjääneiden tilalle otetaan 5 lasta. Annetaanko uusille lapsille paikat määräajaksi, koska lomautetut vanhemmat voivat päästä takaisin töihin milloin vain? Vai onko sitten ryhmässä 20 lasta 15 sijaan? Mikäs siinä, kyllähän samaan sänkyyn mahtuu kaksikin lasta yhtäaikaa päiväunille, mutta eihän henkilökuntaa tuosta vaan repäistä lisää.
Voisihan se olla hauskaa, kun eräänä päivänä lasta hakiessa hoitaja sanookin, että Liisa tulee huomenna takaisin joka päivä hoitoon, joten teidän Matti ei nyt enää pääse tänne. Vai pistetäänkö päiväkodin ovelle portsari, joka päästää 15 ensin ehtinyttä lasta sisälle ja sanoo lopuille, että "meillä on aivan täyttä, yrittäkää huomenna uudestaan".
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 00:10"]
Hölynpölyä. Ei teillä ole mitään moraalista oikeutta pantata hoitopaikkaa, kun sinä olet kotona. Työssäkäyvillä on isompi oikeus siihen kuin kotonaolijalla. Turha spekuloida mahdollisilla koliikeilla ja vielä turhempi rutkuttaa maksetuista veroista - velaksihan useimmat kunnat ovat jo nyt vuosia eläneet, eikä tilanne parane sillä, että kaikki yrittävät kupata mahdollisimman paljon katetta maksamilleen veroeuroille. Tilanne käy kestämättömäksi kun kaikki ovat käsi munaskuita myöten kunnan taskuilla, vaikkei siihen olisi edes tarvetta. Lastenhoitoapua löytyy kyllä yksityisiltäkin markkinoilta ja perhe voi ostaa sitä tarvitessaan itse.
[/quote]
Tiedätkö, ei kiinnosta sun moraaliset mielipiteesi pätkääkään. Minä ajattelen vain oman perheeni parasta tässä asiassa. Ja yhteiskunnan sikäli, että korkeakoulutettu juristi on järkevää pitää järjissään vanhempainvapaan ajan, jotta voi palata taas työelämään vuoden - puolentoista kuluttua maksamaan veroja.
Hei ap, onko keskustelusta tullut sinulle mitään uutta mieleen?
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 00:10"]
Hölynpölyä. Ei teillä ole mitään moraalista oikeutta pantata hoitopaikkaa, kun sinä olet kotona. Työssäkäyvillä on isompi oikeus siihen kuin kotonaolijalla. Turha spekuloida mahdollisilla koliikeilla ja vielä turhempi rutkuttaa maksetuista veroista - velaksihan useimmat kunnat ovat jo nyt vuosia eläneet, eikä tilanne parane sillä, että kaikki yrittävät kupata mahdollisimman paljon katetta maksamilleen veroeuroille. Tilanne käy kestämättömäksi kun kaikki ovat käsi munaskuita myöten kunnan taskuilla, vaikkei siihen olisi edes tarvetta. Lastenhoitoapua löytyy kyllä yksityisiltäkin markkinoilta ja perhe voi ostaa sitä tarvitessaan itse.
[/quote]
Tiedätkö, ei kiinnosta sun moraaliset mielipiteesi pätkääkään. Minä ajattelen vain oman perheeni parasta tässä asiassa. Ja yhteiskunnan sikäli, että korkeakoulutettu juristi on järkevää pitää järjissään vanhempainvapaan ajan, jotta voi palata taas työelämään vuoden - puolentoista kuluttua maksamaan veroja.
[/quote]
Juristille ei ole mikään meriitti se, ettei edes omien lasten kanssa selviä sekoamatta.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 18:38"]
No minä taidan olla sellainen "aito" lusmuilija sitten, eli olen äitiyslomalla vauvan kanssa kotona ja esikoinen (3v) on kaksi kertaa viikossa päiväkodissa, tosin ei noinakaan päivinä täyttä päivää. Ei ole kunnallisessa päivähoidossa vaan yksityisessä, mutta toki kunta maksaa yksityisen hoidon tukea.
Meidän syyt tälle järjestelylle, ei tosin tärkeysjärjestyksessä esitettynä:
- Ihana kodinomainen pieni yksityinen päiväkoti, jonne pitkät jonot. Paikka olisi muutoin menetetty, nyt meillä on mahdollisuus saada sinne myös pikkuveli kun aikoinaan palaan takaisin töihin. Erityisplussana se, että päiväkoti on AIVAN kotimme vieressä. Emme halunneet riskeerata näin hyvää hoitopaikkaa äitiysloman takia.
- Oma jaksaminen ennaltaehkäisevästi. Mieheni tekee pitkiä päiviä ja paljon reissutöissä. Lasten hoito on useimpina arkipäivinä (ja aina välillä viikonloppuisinkin) täysin minun vastuullani aamusta iltaan, siis siitä asti kun lapset heräävät aina sinne asti kun menevät nukkumaan. Plus toki yöherätykset siihen päälle.
- Olemattomat tukiverkostot, suku asuu muualla, kuten myös samassa elämäntilanteessa olevat ystävät.
- Ne paljon parjatut virikkeet ja kaverisuhteet. Lapsi nauttii, oppii, kehittyy. Ja tämä ei tarkoita, ettikö nauttisi, kehittyisi tai oppisi kotona tai perhekerhossa (jossa käymme kerta viikkoon). Mutta kiva lisä. Pari yhteistä iltaharrastusta jouduimme lopettamaan vauvan synnyttyä (muskari ja vanhempi-lapsi-jumppa), kun mukaan ei vauvaa saanut ottaakaan, ja tosiaan meidän perheessä on arkisin vain yksi vanhempi. Nyt pääsee muskaritoimintaan päiväkodissa.
- Meillä on pari hyvää ystävää, jotka asuvat ulkosuomalaisina muualla. Heidän lapsensa ovat äitien kotiäitiydestä huolimatta joka päivä puolipäiväisesti päivähoidossa. Se on aivan yleinen käytäntö ympäri maailmaa, sen ajatellaan olevan lapsen edunmukaista. En ymmärrä miten lapset olisivat Suomessa niin erilaisia, että täällä he kärsisivät moisesta.
- Esikoisen päiväkotipäivän aikana ei nyt ihan hirveästi mitään kummallista ehdi vauvan hoidon ohessa, mutta usein teen pakkasen täyteen ruokaan, suursiivouksen, jumppaan tai nukun univelkoja pois edellyttäen että vauvakin nukkuu. Varsinkin kokkailu pakkaseen helpottaa niitä muita arkipäiviä.
- Miehellä on parempi omatunto, kun tietää että saan edes hieman apua.
- Vaihtelua arkeen.
- En väsähdä. En masennu.
- Paluu työelämään tulee olemaan helpompi, kun on tuttu päivähoitopaikka valmiina.
Tässä meidän perheen rehelliset syyt. Me pohdimme pitkään eri vaihtoehtojen välillä (vaihtoehtoja ei kyllä juurikaan ollut), tämä järjestely toimi ajatellen koko perheen parasta.
[/quote]
Ihan hyviä syitä, mutta valitettavasti mielestäni yksikään ei täytä sitä vaatimusta, että yhteiskunnan tulisi taata ja rahoittaa teille tätä palvelua? Siis edes välillisesti. Kaikki ovat mukavuussyitä, jotka perheellänne olisi varmasti varaa rahoittaa aivan kokonaan jos koette ne välttämättömiksi.Kaikista meistä olisi ihanaa ottaa nokoset univelan poistamiseksi, mutta onko se perustellusti yhteiskunnan tuessa olevaa toimintaa? Onko yhteiskunnan velvollisuus lievittää miehen huonoa omaatuntoa pitkistä työpäivistä ajattelulla että "kiva kun rouvalla on siellä apua kun isompi on päiväkodissa, hoidan tässä vielä 4-5 tilausta niin päästään taas ensi helmikuussa Phuketiin rentoutumaan"?
Ne ulkosuomalaiset osaavat varmaan kertoa mitä se pienten "varhaiskasvatus" heille maksaa? Tai siis heidän työnantajilleen. Ainakin omassa kohdemaassamme n. 1000 €/kk ja täällä mm. jotkut firmat ovat kieltäytyneet maksamasta alle 4-vuotiaiden "koulumaksuja" sopimuksissa, koska se ei ole tarpeenmukaista. Toki on maakohtaisia eroja.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 22:17"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 16:28"]
Äitiyslomalaiset ja vanhempainvapaalla olevat eivät todellakaan hoitopaikkaa tarvitse paitsi, jos ovat sairaana. Kun nämä "ylimääräiset" lapset otetaan pois hoidosta, eiköhän silloin löytyisi riittävästi joustoa, jotta lapset saisi hoitoon lyhyelläkin ajalla tarvittaessa.
Minä en ymmärrä millä rahoilla te kuvittelette että kaikki päiväkodit, iltapäiväkerhot ym. pidetään pystyssä.
[/quote]
Ihanko totta? Mitäpä mieltä meidän tilanteesta: minun mieheni tekee vaativaa työtä arkisin n. 12 h, jopa 15 h päivässä. Esikoinen 2 v on päivähoidossa, koska olen itse palannut jo töihin. Syksyllä tulossa uusi vauva ja todellakin aiomme pitää kiinni esikoisen hyvästä hoitopaikasta, toki vain osa-aikaisena. Miksikö? Jos vauva sattuu olemaan esim. koliikkitapaus tai muuten herättelee paljon, minä yksinkertaisesti sekoan, jos en saa edes päivisin nukkua sitä aikaa kun vauva nukkuu. Näin jouduin tekemään esikoisenkin kanssa. Lisäksi en ole kotona kuitenkaan kuin reilun vuoden, puolitoista. Minusta meillä on todellakin oikeus esikoisen hoitopaikkaan, mutta mistäpä sitä tietäisi, jos subjektiivinen päivähoito-oikeus poistuisi ja joku sosiaalitantta selittäisi, että "kyllä tässä isän vaan täytyy olla enemmän kotona..."
Ja vastauksena kysymykseesi, kuka maksaa kasvavat päivähoidon kulut: muun muassa me. Maksamme veroja vuodessa kutakuinkin 60.000 euroa vuodessa (kiitos mieheni pitkien päivien) eli 5.000 e / kk. Eiköhän sillä yksi osapäivähoitopaikka irtoa, vai kuinka? Vaikka törkeä äitiyslomalainen vain lusmuileekin kotona.
Näitä tilanteita ja hoidon tarpeen syitä voi siis olla todella monenlaisia.
[/quote]
Hölynpölyä. Ei teillä ole mitään moraalista oikeutta pantata hoitopaikkaa, kun sinä olet kotona. Työssäkäyvillä on isompi oikeus siihen kuin kotonaolijalla. Turha spekuloida mahdollisilla koliikeilla ja vielä turhempi rutkuttaa maksetuista veroista - velaksihan useimmat kunnat ovat jo nyt vuosia eläneet, eikä tilanne parane sillä, että kaikki yrittävät kupata mahdollisimman paljon katetta maksamilleen veroeuroille. Tilanne käy kestämättömäksi kun kaikki ovat käsi munaskuita myöten kunnan taskuilla, vaikkei siihen olisi edes tarvetta. Lastenhoitoapua löytyy kyllä yksityisiltäkin markkinoilta ja perhe voi ostaa sitä tarvitessaan itse.