Onko kukaan saanut apua perheneuvolasta tms eroa miettiessä / tehtäessä?

Me kävimme, ei auttanut. Ero tuli. Riidat ja rakkaudettomuus ajoi meidät erilleen, eikä siinä perheneuvola paljoa auttanut. Oli hyvä päätös erota, vaikka helppoa se ei ollutkaan.

OletKo menossa yksin vai pariskuntana? Mikä on ongelmanne?

Kaikki on niin pienestä kiinni sitten lopulta.

Me olemme käyneet pariterapiassa,minä yksilönä psykologilla ja mies eräänlaisessa "pois väkivallasta"-keskusteluryhmässä. Ongelmia ovat jatkuvat riidat ja omalta kantilta miehen viha/agressiot, hän ei myöskään ihan ymmärrä käsitettä perhe.

Meillä ei ole alkoholi tai huumeongelmia eikä pettämistä mutta kaikki muu kusee suoraan sanoen.

Perheneuvolaan meillä myös tulossa aika mutta en jaksa uskoa sen pelastavaan voimaan kun miehen motivaatio muuttaa omaa käytöstään on hyvin piilotettu ainakin.

Teidän ei tarvitse nähdä edes järjetöntä vaivaa jos tosiaan se tärkein eli motivaatio parantaa asioita on mukana, ilman sitä voin sanoa suoraan että mikään taho ei voi auttaa :(

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 08:35"]

OletKo menossa yksin vai pariskuntana? Mikä on ongelmanne?

[/quote]

En tiedä. Kumpana kannattaa mennä??? Ongelma lyhykäisyydessään: lapsi syntyi, minä masennuin, kun aloin toipumaan lapsi aloitti yövalvomiset ja huusi vuoden putkeen, kun siitä aloimme selviämään, jäi mies työttömäksi. Kriisiä kriisin perään. Rakkautta voisi olla, mutta tahtoa rakastaa ei taida enää olla. En tiedä enää mikä auttaa, en haluaisi erota, mutta jollakin tämä riitely pitää saada loppumaan, jo lapsen hyvinvoinninkin takia!

ap

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 08:40"]

Kaikki on niin pienestä kiinni sitten lopulta.

Me olemme käyneet pariterapiassa,minä yksilönä psykologilla ja mies eräänlaisessa "pois väkivallasta"-keskusteluryhmässä. Ongelmia ovat jatkuvat riidat ja omalta kantilta miehen viha/agressiot, hän ei myöskään ihan ymmärrä käsitettä perhe.

Meillä ei ole alkoholi tai huumeongelmia eikä pettämistä mutta kaikki muu kusee suoraan sanoen.

Perheneuvolaan meillä myös tulossa aika mutta en jaksa uskoa sen pelastavaan voimaan kun miehen motivaatio muuttaa omaa käytöstään on hyvin piilotettu ainakin.

Teidän ei tarvitse nähdä edes järjetöntä vaivaa jos tosiaan se tärkein eli motivaatio parantaa asioita on mukana, ilman sitä voin sanoa suoraan että mikään taho ei voi auttaa :(

[/quote]

Siinäpä se taikasana onkin; motivaatio. En tiedä onko sitä. Omalta osaltani on, mutta tuntuu, että mies on niin hajalla ja kapeakatseinen, että.... en tiedä.. huoh :(

ap

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 08:40"]

Kaikki on niin pienestä kiinni sitten lopulta.

Me olemme käyneet pariterapiassa,minä yksilönä psykologilla ja mies eräänlaisessa "pois väkivallasta"-keskusteluryhmässä. Ongelmia ovat jatkuvat riidat ja omalta kantilta miehen viha/agressiot, hän ei myöskään ihan ymmärrä käsitettä perhe.

Meillä ei ole alkoholi tai huumeongelmia eikä pettämistä mutta kaikki muu kusee suoraan sanoen.

Perheneuvolaan meillä myös tulossa aika mutta en jaksa uskoa sen pelastavaan voimaan kun miehen motivaatio muuttaa omaa käytöstään on hyvin piilotettu ainakin.

Teidän ei tarvitse nähdä edes järjetöntä vaivaa jos tosiaan se tärkein eli motivaatio parantaa asioita on mukana, ilman sitä voin sanoa suoraan että mikään taho ei voi auttaa :(

[/quote]

Siinäpä se taikasana onkin; motivaatio. En tiedä onko sitä. Omalta osaltani on, mutta tuntuu, että mies on niin hajalla ja kapeakatseinen, että.... en tiedä.. huoh :(

ap

Oli apua, vaikka ero tulikin. Tuli hyvin paljon sivistyneempi ero. Keskusteluyhteydellä.

Yhdessä mentiin, kumpikaan ei olisi halunnut erota, mutta kun tekoja sen suhteen eteen ei sitten tapahtunut (no kun niitä ei tehty!) niin paras ratkaisu näin.

Meillä kävi niin että myös minulla oli masennusta tai sanotaan paremmin joku ahdistus/stressihäiriö toisen lapsen syntymän aikoihin, sain kuopuksen ollessa n.4kk jonkun hermoromahduksenkin tapaisen kun sitä' edeltävän vuoden olinkin itkenyt päivittäin.

Miehen asenne tuohon kaikkeen oli syytellä minua, hän osoittelee edelleen sormella kaiken joka minulta on jäänyt tekemättä... Mikä milloinmkin siivoukseen liittyvä asia. Myönnän etten ui pesuaineissa päivittäin ja olen luonteeltani aika suurpiirteinen. Niin on tosin miehenikin mutta sillä ei tunnu olevan väliä, minä olen huono äiti hänen mielestään kaikinpuolin.

Tuo tuntuu todella pahalle kun ottaa huomioon että minä huono äiti olen synnyttänyt hänelle kaksi tervettä lasta lähes putkeen ja hoitanut heidät yöt ja päivät.

Mies yrittää ainakin kontrolloida rahaa ja vapaa-aikaa, tuosta myös saamme isot riidat aikaiseksi kun hän sanoo minun olevan velkaa ja laskee prosentteja kuinka paljon (vähän) saisin rahaa käyttää omiin tarpeisiini ymmärtämättä kuitenkaan että esim. tuplavaunujen hankinta ei ole niinkään minun tarpeeni vaan lasten.

Vapaa-ajasta olen yrittänyt pitää kiinni niin että viikoittain näen kaveria kahvin merkeissä joskus harvoin n.3-6kk välein olen tehnyt isomman reissun eli tyttöjen iltaa tms.

Nämä mies yrittää sabotoida aina olemalla myöhään töissä tai soittelemalla minulle pitkin iltaa. Viimeksi kun oli oikein kunnolla ulkona(kotona jo 23.00) päätti mies kostaa ja oli laksenut minun olleen kotonta pois yli 10h joten lähti itse aamusta ollakseen saman verran pois... Toki vapaat kuuluu molemmille mutta jos tuon olisin tiennyt olisi pari olutta jäänyt ottamatta etten olisi sitten krapulassa joutunut yksin lapsia hoitamaan..

Tulihan vuodatusta :)

Miehelläni on tosiaan motivaatio mukana mutta hänen intressit on vain saada minut näyttämään huonolle ja epäonnistuneella eikä suinkaan suhteen tai perheen elämänlaadun parantaminen.

On vaikea keskustella tyypin kanssa joka on esimerkiksi lyönyt ja toteaa sen johtuneen minusta kun nyt vain olen niin ärsyttävä ja tein hänestä väkivaltaisen...

Taidan olla aika mahti nainen kun kykenen noin kivan ja ihanan miehen muuttumaan täysin  empatiakyvyttömäksi ja kylmäksi naistenhakkaajaksi..

Sitten näissä terapioissa kuulen miten tuhoisaa tälläinen perhe-elämä on lapsille ja miten iso vastuu meillä on vanhempina... Mies kuulee asiat niinkuin haluaa ja sysää vastuun lasten hyvinvoinnista ja koko suhteestamme minulle. Ei häntä ole yksikään näistä "ammattilaisista" asettanut vastuuseen lapsista, ei ei... hän on mies ja jo se nostaa pisteitä että on joskus vaipan vaihtanut :)

t:nro4

No joo, meillä kanssa mies ei "anna anteeksi" minulle tuota masennustilaa (ja masennuksesta minulle ei ole ollut omaa, eikä tuttujenkaan kohdalla koskaan aiemmin edes kokemusta, eikä miehellänikään!!!). Mies melkein päivittäin kaivaa vuoden parin takaisia asiasioita ja muistuttaa, kuinka silloin sanoin sitä ja tätä. Hän ei ymmärrä, että olin silloin sairas ja en ollut oma itseni. Koen, että hän syyllistää mua koko ajan. Ei kuulemma tee sitä tietoisesti. 

En haluaisi erota, tässä suhteess olisi vielä paljon hyvää. Voi kunpa voisi kääntää kelloja siihen hetkeen kun mietimme lapsen hankintaa ja voisimme vaan todeta, että voimme paremmin kaksin. Lapsi ei ole tähän syypää, mutta lapsen syntymä laukaisi mussa sen synnytyksenjälk.masennuksen ja siitä koko pallo lähti pyörimään :(

ap

Hui ap :( Kuulostaa niin tutulle.

Meilläkin mies alkanut raivota kuinka en "et jaksa edes lapsia" "itket joka päivä" jne.

Olin niin niin loppu etten koskaan aiemmin voinut tietää että tuosta voi edes selvitä hengissä.

Minä tosiaan itkin joka päivä noin vuoden ajan. Se oli täyttä helvettiä ja siinä sivussa mies avautuu miten huonosti olen pöydän pyyhkinyt.

Missä päin ap asut? Ihan mielenkiinnosta. Olen itse pk.seudulta ja jos joskus haluat voisimme jakaa toisillemme hieman vertaistukea. En koe että minulla on yhtäläisyyksiä kovin moneen "elämäntapa-masentuneisiin" vaan tämä kaikki oli mulle hyvin uutta ja pelottavaa. Omassa lähipiirissä on vain onnellisia äitejä/odottajia enkä jaksaisi enää yhtä'än säälivää katsetta tms.

Asun Pirkanmaalla, valitettavasti :( Ja tosiaan, en myöskään saa yhteyttä niihin, jotka ovat enemmän tai vähemmän olleet masentuneita koko elämänsä. Itse olen jo jaloillani ja lääkkeet lopetin vuoden vaihteessa, mutta tosiaan pitäisi vielä mieskin saada yli siitä. Silloin kyllä sanoin kaikkea (että kadun lapsen hankintaa ja olisin voinut antaa sen kelle vaan), mutta en tosiaan ollut oma itseni. Mies myös samalla löi vettä myllyyn toivomalla lapselleen toisenlaista äitiä. Miehen mielestä ajattelen aina pahaa lapsestani ja toivon hänelle vain pahaa. Arvaa miltä se tuntuu??? Mutta kaikki vaan kielii siitä, että mies ei ole päässyt masennuksestani yli :(

Asun Pirkanmaalla, valitettavasti :( Ja tosiaan, en myöskään saa yhteyttä niihin, jotka ovat enemmän tai vähemmän olleet masentuneita koko elämänsä. Itse olen jo jaloillani ja lääkkeet lopetin vuoden vaihteessa, mutta tosiaan pitäisi vielä mieskin saada yli siitä. Silloin kyllä sanoin kaikkea (että kadun lapsen hankintaa ja olisin voinut antaa sen kelle vaan), mutta en tosiaan ollut oma itseni. Mies myös samalla löi vettä myllyyn toivomalla lapselleen toisenlaista äitiä. Miehen mielestä ajattelen aina pahaa lapsestani ja toivon hänelle vain pahaa. Arvaa miltä se tuntuu??? Mutta kaikki vaan kielii siitä, että mies ei ole päässyt masennuksestani yli :(

Asun Pirkanmaalla, valitettavasti :( Ja tosiaan, en myöskään saa yhteyttä niihin, jotka ovat enemmän tai vähemmän olleet masentuneita koko elämänsä. Itse olen jo jaloillani ja lääkkeet lopetin vuoden vaihteessa, mutta tosiaan pitäisi vielä mieskin saada yli siitä. Silloin kyllä sanoin kaikkea (että kadun lapsen hankintaa ja olisin voinut antaa sen kelle vaan), mutta en tosiaan ollut oma itseni. Mies myös samalla löi vettä myllyyn toivomalla lapselleen toisenlaista äitiä. Miehen mielestä ajattelen aina pahaa lapsestani ja toivon hänelle vain pahaa. Arvaa miltä se tuntuu??? Mutta kaikki vaan kielii siitä, että mies ei ole päässyt masennuksestani yli :(

Kyllä ensimmäinen ajatus on välisinkin että,  lastenteko luvanvaraiseksi, kun näitä lukee. Ja äkkiä....

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 12:05"]

Kyllä ensimmäinen ajatus on välisinkin että,  lastenteko luvanvaraiseksi, kun näitä lukee. Ja äkkiä....

[/quote]

Millä perusteella??? AP:n tapauksessa kaikki oli ilmeisesti hyvin, kunnes sitten lapsi syntyi ja siitä puhkesi masennus (jota ei kukaan osaa aavistaa etukäteen) ja siitä seurasi monta muuta vastoinkäymistä. 

Perustele vastauksesi paremmin. Nimettömänä on helppo huudella Timo Soini -tyyppisiä kommentteja!