Ihmetyttää. Siskoni saa minut aina epäileväiseksi.

Miten siskosi siis kommentoi juttujasi?

Toisaalta eikö se ole hyvä, että saat uutta perspektiiviä asioihin siskoltasi. Hän tavallaan herättää sinut ajattelemaan uudelta kantilta asioita joita olet kokenut.

No hänellä on usein todella vastakkainen tapa ajatella asioita, johtuen siitä, että hän on kovin uskonnollinen ja minä en. Mm. saattaa todeta, ettei kehenkään ei-uskovaan voi luottaa yms, ja ei-uskovalla tarkoitetaan siis myös ihan perus tapakristittyjä ev.lutteja. Jotenkin vaan tilanne ahdistaa, kun en kaipaisi epäilyksiä tiettyihin elämäni asioihin ja nyt ne on taas herätetty, vaikka juuri ne sain painettua pois mielestäni. ap

No virheitä tekee kaikki elämässä.

Sinä päätät elämästäsi ja minusta on myös hienoa että sinulla on joku joka saa sanottua jonkun toisen perspektiivin.

Kuulostaa melko oudolle jos uskonto on syy miksi luottaa johonkuhun. Itse uskon mutten suhtaudu sinisilmäisesti kehenkään, uskoviinkaan.

Minusta on hienoa että on sisarrus jonka kanssa voi puhua elämästään ja valinnoistaan, se että et kestä muiden mielipiteitä minusta kertoo siitä että ystävät saattaa olla kanssasi melko pinnallisella asteella läheisiä eikä he kerro oikeasti mielipiteitään, kunhan menee mielipiteesi mukana kun taas siskosi saattaa kertoakin mielipiteensä rehellisesti.

Jos sinulla on heikko itsetunto ja sinusta tuntuu että sisaresi on päätöksiäsi vastaan niin kannattaa harkita terapiaan lähdöstä. Sillä mitä sitten vaikka olisi eri mieltä? Tottakai hänellä on oikeus siihen. Mutta äkkiseltään kerrot niin oudosti hänestä että sinun pitää saada nimenomaan ymmärrystä toisillenne että olette erilaisia. Kun käyt terapiassa niin sinun takana on joku joka rohkaisee lähestymään sisartasi ja kysyy miten teillä suhde etenee. Terapiassa et siis saa taputusta päälaelle vaan opit ottamaan vastuuta elämästäsi ja olemaan valintojesi takana. Siskosi elää sitten omien valintojensa myötä, vaikka sinä et hänen uskoaan kunnioittaisikaan. Näetkö?

Teillä on varmaan menossa joku kumma vaihe jossa omat valinnat on oikeita, uskonto on sinulle mitä se on mutta jätä siskollesi oikeus omaan valintaansa. Lopeta hänen arvostelu myös. Teistä tulee tuolla menolla toisienne pahimmat viholliset, nyt vielä te itse olette sitä. Pitää elää omaa elämää ja jättää muille oikeus omaansa. Anna siskollesi hänen usko ja pidä sinä omat valintasi.

Minusta teidän kuuluu vaan puhua, tuskin tuo selviää yhdessä illassa mutta yksi on varmaa: te välitätte toisistanne mutta lopettakaa taistelu oikeassa olemisesta. Jokainen saa tehdä virheitä. Ne silti perustuu valinnoista joita tekee, vaikka te teette erilaisia valintoja niin pitää ymmärtää että virheitä tehdään.

Itseasiassa siskoni on enemmän kanssani samaa mieltä asioista ja tavallaan ruokkii omia epäluulojani. En arvostele häntä, hän enemmänkin arvostelee ihmisiä, lokeroimalla luotettaviin uskovaisiin ja ei luotettaviin ym, mutten jaksa hänen kanssaan tästä asiasta kättä vääntää. Jokaisella on kuitenkin oikeus omaan mielipiteeseensä.

Ystäväni ovat kaikki läheisiä ja yleensä ajattelevat paljon enemmän järjellä kuin tunteella. Tästä syystä, kun heidän kanssa käyn syväluotaavia keskusteluja, omat epäluulot haihtuvat, koska huomaan kuinka turhia ja tyhmiä ne ovat. Siskoni on siinä mielessä samanlainen kanssani, että maalailee piruja seinälle heti kun on vähänkin mahdollista, joten hänen kanssaan päädyn vatvomaan aina niitä huonoimpia vaihtoehtoja. Toki niihinkin on hyvä valmistautua etukäteen.. Jotenkin vaan kaipaisin ainoalta sisareltani edes joskus sellaista rauhoittelevaa kannanottoa, voisihan sitä vaikka sanoa, että "niin ja näin voi käydä, mutta älä siitä murehdi etukäteen"..

Me emme varsinaisesti taistele oikeassa olemisesta. Niissä asioissa, joissa olen erimieltä, en jaksa enää vääntää hänen kanssaan ja annan hänen olla sitä mieltä kun on. Kuten sanoin, hänen epäluulonsa vain lisää omaa epäluuloani.