Lue keskustelun säännöt.
Joe eläisit elämääni jaksaisitko elää vai et?
23.05.2013 |
Olen se heikkolahjainen 40v nainen, mies ja poika löytyy. Olen palstan innoittamana hakenut taas moniin töihin ja kursseille mutta aina tulee seina vastaan. Esim. pph.ksi en pääse niitä on liikaa,lähihoitajakouluun en terveydellisistä syistä päässyt, koulunkäyntiavustajaksi en pääse oppimisvaikeuksien takia.Siivoojan työt eivät sairauksien takia onnistu. Lisäksi kysyin pääsenkö jatkamaan merkonomin opintoja mutta se hylättiin koska koulun mukaan minusta ei niihin ole. Monenlaista olen yrittänyt. Päiväni ovat pelkkää siivousta,pyykinpesua,ruuanlaittoa yms paskaa päivästä toiseen. Kysynkin jos olisit minä jatkaisitko elämää vai luovuttaisitko?
Kommentit (61)
Mä ainakin koen että työ on vain jotain joka vie mun vuorokaudesta 9 tuntia pois kaikesta kivemmasta jota voisin olla tekemässä. Uskosin että suurimmalle osalle työssäkäyvistä työ on vain konsti saada rahaa eikä mitään sen kummempaa.
En ymmärrä minkälainen kuva sulla on työssäkäynnistä? Mä ainakin laitan lapset aamuvarhaisella valmiiks kouluun ja päiväkotiin ja tuun sitten tänne toimistolle jossa nökötän koneen ääressä neljään ja sitten haen lapset ja pääsen viettämään päivän parasta aikaa. Tärkeämpi mä olen kotona äitinä ja vaimona kuin täällä töissä tän pöydän ääressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole heikkolahjainen, mutta sairaus rajaa noin 99,9% kaikista työpaikoista pois. Joskus kannattaa luopua niistä tavoitteista mitä kaikilla muillakin on ja kehittää ihan uusia ja omia, vähän toisenlaisia unelmia ja tavoitteita.
Mitä sairauksia sulla on, kun et lähihoitajakouluun pääse? Jos haluat kuitenkin töitä tehdä, hakeutuisin sinuna työharjoittelijaksi (millä eri nimikkeillä niitä harjoittelijoita onkaan) esim. vanhusten palvelutaloon työkkärin kautta. Siinä ainakin kokisit olevasi apuna, koska niitä tarvitaan esim. syöttämisessä yms. Yleensäkin jos et mihinkään ammatilliseen koulutukseen ole päässyt, hakeutuisin koko ajan uusiin harjoittelupaikkoihin.
Jos on lapsi, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa elämää.
En nyt enää ehdottele koulutuksia ja töitä, niitä on täällä ehdotettu vaikka millä mitalla, ehkä joskus keksit jotain tai sitten et.
Miten sitten jaksaisit jatkaa elämää?
1. Psykoterapia, voi auttaa ns. muuttamaan omaa asennetta myönteisemmäksi ja toisaalta auttaa kestämään paremmin vastoinkäymisiä. Vaikutat masentuneeltakin.
2. Lievempi versio edellisestä, esim. teet itse mindfulness-harjoituksia (netistä löytyy kokonaisia ohjelmia).
3. Alat vaan tehdä JOTAIN. Niitä asioita, mitä pystyt, vaikka väkisin. Esimerkiksi, ala kirjoittaa fiktiota. Sitä voi tehdä kotona kun lapsi on mennyt nukkumaan. Ja eikö lapsi ollut päiväkodissa? Se on todella hauskaa, vaikka ei osaisikaan. Kannattaa olla asettamatta mitään rimoja ja vaan TEHDÄ.
Samalla voit lukea, itse asiassa sun asemassa mä tutustuisin varmaan oikein kunnolla maailmankirjallisuuteen ja kirjallisuusteorioihin ja suunnittelisin omaa romaania. Lukihäiriö tms. ei haittaa lainkaan. Mä en osaa lainkaan kirjoittaa mutta silti kirjoittelen toisinaan huvikseni tarinoita.
Ehkä toi ei ole lopulta sun juttu, mutta pointtini on, että a) löytyy oikeasti asioita, joita voisit tehdä, ja jotka ovat mielekkäitä ja b) että joskus kannattaa vaan väkisin alkaa tehdä jotain, vaikka tuntuu, että "ei tästä mitään voi tulla" tai "en kuitenkaan osaa" tai "ei tässä ole mitään järkeä". Tekeminen sinänsä on terapeuttista ja antaa aikaansaamisen kokemuksia, mitä tunnut todella tarvitsevan.
Ja mitä sä voit menettää muuttamalla toimintaasi, vaikka hulluunkin suuntaan? Eikö mikä tahansa olisi parempaa kuin nykytilanne?
Muita ehdotuksia:
-näytelmäkerho? Monilla työväenopistoilla on.
-maalaa/piirrä. Mene kurssille, lainaa kirjastosta taidekirjoja, katso netistä maalauksia, opettele katsomaan taidetta ja tuottamaan sitä.
4. Urheilu on hyvästä fyysisesti ja psyykkisesti. Uiminen ja vesijuoksu sopii lähes kaikille. Tai aloittelija-tason jooga.
Ymmärrän, että sulla on ollut ja on todella paljon vaikeuksia elämässä, ja tietenkin ne ovat lannistaneet sua. Mutta oikeasti, sun nykyinen asenne elämään ja toimintaan on tärkein tekijä, joka estää sua olemasta onnellinen. Sä voit oikeasti vaikuttaa onnellisuuteesi ja elämääsi, jos vain haluat.
Lopuksi haluaisin kysyä:
Mitä pitäisi tapahtua, että voisit kestää sen, ettet voi tehdä töitä?
Ja vielä lopuksi: sun lapsi ansaitsee iloisen äidin, joka ei koko ajan surkuttele kohtaloaan.
Ylempi, 57, oli todella hieno viesti! Kiitos ylevälle kirjoittajalleen! T. 55
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos :) jos ap et ole provo, niin toivon kovasti, että löydät jostain voimia muuttaa elämääsi tavalla tai toisella. Se on ihan oikeasti mahdollista!
t. 57
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 14:35"]
Ylempi, 57, oli todella hieno viesti! Kiitos ylevälle kirjoittajalleen! T. 55
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:45"]
No minähän harrastan lapsen kanssa esim. käydään puistoissa,ulkoillaan,hoidetaan puutarhaa yms en vaan saa mieheltäni ja lapseltani mitään, minä haluaisin kaiken siis perheen,työn,kodin yms.
[/quote]
Mitä oikein tarkoitat? Haluat perheen ja kodin, mutta et nykyistä miestäsi ja lastasi, koska et saa heiltä mitään, niinkö?
Noista luettelemistasi asioista sinulla on käsittääkseni kaikki paitsi työ, jonka puuttuminen toki saa tuskastuttaa. Itse en haluaisi käydä töissä, mutta on pakko, yksin kun elän (omasta tahdosta).
[/quote]
No en oikein pidä perhe-elämästä uskon että eläni olisi ollut parempi jos olisin sinkku tai sitten naimisissa mutta lapseton,olisi mielenkiintoinen työ ja ammatti ja kiva koti. Sellaista elämää en ikinä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:58"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 10:54"]En kestäisi noin ahdistavaa elämää ja ensimmäiseksi eroaisin. [/quote]
Mitä se eroaminen auttaisi?sitten saisin pienen työmarkkinatuen ja yksin jossain pienessä yksiössä olisin.
[/quote]
Saisit uuden itsenäisen alun elämällesi. Tarvitset minusta etäisyyttä ja aikaa itsellesi.
[/quote]
No tuo olisi aika vaikea toteuttaa rahan puolesta ja muutenkin.
[/quote]
No jos helppoa muutosta odottelet, niin tuskin on tulossa ikinä.
[/quote]
Joutuisin lähtemään rahattomana asumaan johonkin pieneen yksiöön ja hakemaan kenties toimeentulotukea yms ei sekään unelmaelämää olisi. Lapsi jäisi isälleen sillä paremmat olosuhteet täällä ja tulotkin. Lisäksi joskus olen todella sairas ja tarvi´tsen esim.apua kaupassa käymiseen yms niin kuka mua sitten auttaisi kun miestä ei olisi?
[/quote]
Elikkä olet riippuvainen miehestäsi. Itsestähän se pärjääminen on kiinni ja ei se tietenkään voi onnistua jollei edes ole halua yrittää. Eilen täällä oli valitusta meitä kohtaan jotka pärjäämme mainiosti sinkkuina ja kyllä tämä ketju vaan todistaa että me elämme onnellisempana.
[/quote]
Varmasti sellaiset terveet,lapsettomat ja oman työpaikan omaavat sinkut onkin onnellisempia mutta mulla on fyysisiä rajoituksia että joutuisin pyytämään kotipalvelua yms.
[/quote]
Miksi lapsettomat?? Olen onnellisempi koska minulla on lapsia. Olet lisännyt aloitusviestiisi paljon lisää jälkikäteen. Ensin me vastaamme ja sitten vasta kerrot lisää rajoitteita elämässäsi. Mitä järkeä siinä nyt??
Onko sinulla ystäviä? Auttaisiko jos kerran tai kaksi vuodessa lähtisitte miehen kanssa kaksin lomalle? Olisi ainakin jotain odotettavaa. Elämä on epäreilua, ja olen joskus itse miettinyt, että jaksaisinko elää, jos sairastuisin niin kuin äitini, jonka elämä on vielä rajatumpaa kuin sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta vapaaehtoisesti lapseton on luultavasti onnellisin ihminen. Ei ole huolta ja murhetta niinkuin niitä lapsista aina on. On vapaampi menemään yms. Meillä mies halusi lapsen, onneksi vaan yhden. Itse olisin voinut hyvin olla ilmankin. En tullut millään raskaaksi koska mulla pco ja miehellä huono sperma se tutkittiin kun yli 1v oltiin ilman ehkäisyä. Olisin päässyt lapsettomuushoitoihin mutta en halunnut koska minulla ei ollut merkitystä saanko lapsen vai en. Tulin sitten luomusti raskaaksi vaikka se piti olla melkein mahdotonat.Onneksi mieheni ei enempää lapsia kinua.ap
Luuletko todella että lapsesi on este onnellesi? Ala elää elämääsi itse etkä muiden kautta. Jos et nyt pysty kouluttamaan itseäsi, niin tuskin lapsi siihen on esteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs päiväkotiin avustajaksi, vaikka ensin harjoitteluun, niin näkevät kuinka sujuu.. Sinuna kyyisin myös seurakunnalta, olisiko siellä mitään ideaa. Entäs pikaruokapaikat, nehän palkkaavat myös heikkolahjaisia. Minulle tulee kuva, että haluaisit tuntea itsesi hyödylliseksi.. Voisitkohan toiminimellä tehdä keikkaluontoisesti siivousta / ikkunnpesua tms., silloin kun sairaudet antaa myöten? Kannattaa myös ehdottomasti kysyä vuokratyöfirmoista, kosk siellä on usein keikkaluontoista, helppoa hommaa.. onko sinulla kasvimaata, missä touhuta? Keräätkö sieniä ja marjoja? Teetkä käsitöitä? Kaikkia noitkin voi myydä.. marketeissa tarvitaan myös hyllyjen täyttäjiä...
Kyllä. Mä en ole edes heikkolahjainen mutta siltikin ilman työtä ja elän kotirouvan elämää. Työ ei ole elämisen ainoa tarkoitus. Lapset ja perhe sekä harrastukset on mulle paljon tärkeämpiä asioita. Työ on vain toimeentulon lähde ja jos saan kuitenkin sen verran rahaa, että eläminen onnistuu niin mikäs hätä tässä.
Itseään ei kannata määrittää työn kautta. Sulla sitä paitsi on työtä. Joutuisit tekemään kotihommia kuitenkin. Relaa ja nauti elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 12:53"]
Onko sinulla ystäviä? Auttaisiko jos kerran tai kaksi vuodessa lähtisitte miehen kanssa kaksin lomalle? Olisi ainakin jotain odotettavaa. Elämä on epäreilua, ja olen joskus itse miettinyt, että jaksaisinko elää, jos sairastuisin niin kuin äitini, jonka elämä on vielä rajatumpaa kuin sinun.
[/quote]
ei ole ystäviä olen niitä yrittänyt löytää onnistumatta. Reissu kerran vuodessa ei talouden ja ennenkaikkea lapsen hoidon takia onnistu ei ole ketään kenelle hänet jättäisi. Mummo jaksaa korkeintaan yön hoitaa.ap
mähän oisin vaan iloinen jos en pääsis mihinkään! olen kotiäiti ja kotona on kivaa! Nauttisit!
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 12:41"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 11:45"]
No minähän harrastan lapsen kanssa esim. käydään puistoissa,ulkoillaan,hoidetaan puutarhaa yms en vaan saa mieheltäni ja lapseltani mitään, minä haluaisin kaiken siis perheen,työn,kodin yms.
[/quote]
Mitä oikein tarkoitat? Haluat perheen ja kodin, mutta et nykyistä miestäsi ja lastasi, koska et saa heiltä mitään, niinkö?
Noista luettelemistasi asioista sinulla on käsittääkseni kaikki paitsi työ, jonka puuttuminen toki saa tuskastuttaa. Itse en haluaisi käydä töissä, mutta on pakko, yksin kun elän (omasta tahdosta).
[/quote]
No en oikein pidä perhe-elämästä uskon että eläni olisi ollut parempi jos olisin sinkku tai sitten naimisissa mutta lapseton,olisi mielenkiintoinen työ ja ammatti ja kiva koti. Sellaista elämää en ikinä saa.
[/quote]
Onko tässä kyse jostain fantasia-ajattelusta? Haluaisit sitä sun tätä. Kaikkea ei tosiaan saa. Vaikka sinulla ei olisi tuota miestä ja lasta, niin samat rajoitteet työelämään pätisivät kohdallasi kuin nytkin. Sinä olet tehnyt valintoja, joiden seurauksena sinulla on mies, lapsi ja koti. Ylläolevien viestien perusteella et halua niistä kuitenkaan luopua. Eikö se jo kerro sinulle, että tämä nykyinen tilanne on kuitenkin mielestäsi parempi kuin asua yksin?
Saattaisit olla masentunut, vaikka sinulla olisi kaikki se, mistä nyt haaveilet, ja silloin et pitäisi niitä asioita yhtään tärkeänä.
Tsemppiä sinulle kuitenkin!
Sua on kyllä huijattu, pph:sta on kova pula! Paitsi jos asut tuppukylässä.
Mä en tykkää olla vaan kotona. Musta on kurjaa selitellä tutuille,sukulaisille yms että olen vaan kotona. Onneksi en ole kotiäiti. Olen pitänyt lapsen hoidossa pienestä alkaen tosin silloin opiskelin sitä pieleen mennyttä merkonomin tutkintoa. Hän on 10 päivänä kuussa hoidossa syksyllä kun täyttää 5v on 15 päivää kuussa hoidossa. Pidän siitä kun saan olla yksin kotona ja ideaalitilanne olisi jos olisi vain mieheni ja minä.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 13:11"]
Sua on kyllä huijattu, pph:sta on kova pula! Paitsi jos asut tuppukylässä.
[/quote]
no 24000 asukkaan kaupungissa asun ja johtaja joka niistä päättää sanoi niin.
Toivottavasti lapsi ei aisti sitä, että sinä pidät häntä onnesi esteenä. Toisia on aina helppo syyllistää omasta saamattomuudestaan.