Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kuulua niihin jotka on vuosikausia "vain" kihloissa
06.03.2013 |
Harmittaa kun ei tullut silloin aikanaan heti lyötyä lukkoon hääpäivää. Nyt ollaan oltu kihloissa 9 vuotta. Tuntuu että kuulutaan siihen sakkiin joka menee hetken mielijohteesta kihloihin eikä se merkitse mitään. Siis että mennään kihloihin huvin vuoksi vaan. Tällaista porukkaa ku löytyy.
Aika on mennyt vaan jotenkin tosi nopeasti ja nyt on niin tiukka rahatilanne ettei ainakaan mitään kunnon häitä voida järjestää. Ja toisaalta olis ollut mukava mennä naimisiin siinä vaiheessa kun oli vielä sitä alun huumaa jäljellä..
Naamakirjassakin on vähän väliä päivityksiä kun porukkaa menee kihloihin ja hetken päästä lukee ettei ole enää kihloissa. Näillä ei ole mitään aikomustakaan olla menossa naimisiin. Tuntuu että keräilevät vaan onnitteluja kavereilta.
Ärsyttää kun mekin on vaan roikuttu kihloissa näin kauan.
Kommentit (50)
22 vuotta kihloissa eikä aiettakaan mennä naimisiin. Sormukset ostettiin vakaassa harkinnassa: osoittavat suvulle, että aietta ja lupausta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ne sormukset mistään kerro. Sitoutuminen ja rakkaus toiseen on jotain ihan muuta. Ja on typerää haluta naimisiin häiden takia. Jos avioliiton haluaa, se onnistuu maistraatissa tai papin puheilla muutenkin. Todistajatkin saa ihan niistä paikoista.
Sinuna hankkiutuisin naimisiin vähin äänin ja mainostamatta sitä kenellekään. Jos joku joskus kysyy, niin sanot vaan, että ollaanhan me oltu naimisissa jo aikaa. Ihan kaksistaan mentiin, järjestetään kyllä juhlat sitten kun on aikaa ja rahaa.
aivan onhan moni mennyt naimisiin ja sitten parin vuoden päästä pitävät juhlat. toisaalta mun mielestä naimisiin voo mennä vaikkei olis aikomuskaan isoihin juhliin. mä varmaan anuttisin enemmän, jos olisi vaan mies ja lapset maistraatissa hurlumhei tahdon ja sitten reissuun.. tai komeesti syömään ihan vaan ME. kiitos ideasta! ;) taidan mennä tänä vuinna naimisiin.
Ymmärrän ap:ta. Mielestäni kihloihin meno on lupaus avioliitosta. Eikä kihloissa kuulu olla vuosikausia. Soitatte vaan maistraattiin ja sovitte vihkiäispäivän? noin vaan. Mitä siinä kuhnastelemaan jos häiritsee olla vain kihloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ilmoitin aikanaan miehelle useiden kihlausvuosien jälkeen, että joko mennään naimisiin tai minä lähden. Asia vain oli minulle niin tärkeä. Halusin, että kun kerraan suunniteltiin lapsia niin koko perheellä olisi yhtenäinen nimi, ja että omaisuus tulee samalla suojattua. Ilmoitin toki, että rakastan miestäni, enkä mennä naimisiin ihmisen kanssa, joka ei halua kanssani naimisiin. Enkä halua viettää pakkohäitä, jossa ollaan naama rutussa. Mutta että minä en voi jatkaa yhteisiä suunnitelmia ennen kuin tämä asia on hoidettu.
Häät järjestettiin miehen toivomalla tavalla. Ilmeni, että hän ei halua naimisiin siksi, että inhoaa isoja juhlia. Siispä hoidimme asian lähimpien ystävien kesken rennosti matkalla. Vihkimisen jälkeen hän ilmoitti, että kyseessä on hänen elämänsä onnellisin päivä. Ja että hän ajatteli,että paperinpala ei voisi tuntua niin hyvältä.
Onnellisia vuosia naimisissa on kertynyt tuon jälkeen 11.
Ap, menkää ihmeessä naimisiin ja pitäkää juuri sellaiset juhlat kun haluatte, kunhan taloustilanteenne paranee. Mun mielestä voi ajatella niinkin, että nythän se on parempi aika pitää häät kuin alkuaikoina, kun saa sitä alun huumaa takaisin, ja juhlaa arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan vielä korostaa sitä, että naimisiin voi mennä pienimuotoisesti ja kahdestaan sekä kirkossa että maistraatissa. Kumpikaan ei automaattisesti määrää hääjuhlien kokoa. Häät on ihan eri asia kuin avioliiton solmiminen (joka tietysti kannattaa tehdä siinä paikassa missä itse haluaa ja niissä vaatteissa missä itse haluaa jne.).
Meillä minä olin se, joka halusi pienet juhlat (mulle olisi sopinut myös ei juhlia ollenkaan, häämatkalle vaan) ja maistraatissa kun en kuulu kirkkoon, mutta jos miehelle olisi ollut tärkeää, olisin toki taipunut kirkon siunaukseen.
Ihan niin kuin aloittajan mielestä liitossa ja parisuhteessa tärkeintä olisi se Facebook-status. On sinkut, vaikeasti selitettävät ja kihlautujat, ja sitten on naimisiin menneet kunnolliset. Tuskin te 9 vuoden jälkeen olette "vain kihloissa". Tai jos nyt eroaisitte, niin olisiko se sama asia, kuin jos joku Fb-kaveri puolen vuoden tuttavuuden ja kihlojen jälkeen eroaa? Luulen että se olisi lähempänä 9 vuoden avioliiton päättymistä, vaikka käytännön järjestelyissä onkin eroa.
Oon sikäli samassa tilanteessa, että kihloissa on oltu 5 vuotta. Tämä on kuitenkin avoliitto, ei seurustelua. Kummallakaan ei ole erityistä hinkua häiden järjestämiseen eikä toisaalta pelkkään siviiliseremoniaan ilman juhlia, joten tässä ollaan kunnes alkaa kiinnostaa joku juhlajärkkäily. Mutta sitouduttu on silti yhteen, on lapset ja talo ja yhteiset rahat ja joustaminen toisen hyväksi. Uskoisin että tiukemmin tässä ollaan kuin monet avioparit toisissaan. Mulle on ihan sama, jos joku ulkopuolinen luulee, että tämä on jotain aikuisten kotileikkiä vaan. Häät on kun näkökulmasta sitä aikuisten leikkiä, ihanaa juhlaa ja varmaan senkin aika meillä vielä tulee mutta nyt on tärkeämpiä oikeita asioita hoidettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks jotkut pitää niin lujaa kiinni siitä, että on "siviiliseremonia ilman juhlia" ja "kirkkohäät"? Kun ei niillä asioilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa, siis vihkimispaikalla/seremonialla ja juhlien koolla.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 10:20"]
Ihan niin kuin aloittajan mielestä liitossa ja parisuhteessa tärkeintä olisi se Facebook-status. On sinkut, vaikeasti selitettävät ja kihlautujat, ja sitten on naimisiin menneet kunnolliset. Tuskin te 9 vuoden jälkeen olette "vain kihloissa". Tai jos nyt eroaisitte, niin olisiko se sama asia, kuin jos joku Fb-kaveri puolen vuoden tuttavuuden ja kihlojen jälkeen eroaa? Luulen että se olisi lähempänä 9 vuoden avioliiton päättymistä, vaikka käytännön järjestelyissä onkin eroa.
Oon sikäli samassa tilanteessa, että kihloissa on oltu 5 vuotta. Tämä on kuitenkin avoliitto, ei seurustelua. Kummallakaan ei ole erityistä hinkua häiden järjestämiseen eikä toisaalta pelkkään siviiliseremoniaan ilman juhlia, joten tässä ollaan kunnes alkaa kiinnostaa joku juhlajärkkäily. Mutta sitouduttu on silti yhteen, on lapset ja talo ja yhteiset rahat ja joustaminen toisen hyväksi. Uskoisin että tiukemmin tässä ollaan kuin monet avioparit toisissaan. Mulle on ihan sama, jos joku ulkopuolinen luulee, että tämä on jotain aikuisten kotileikkiä vaan. Häät on kun näkökulmasta sitä aikuisten leikkiä, ihanaa juhlaa ja varmaan senkin aika meillä vielä tulee mutta nyt on tärkeämpiä oikeita asioita hoidettavana.
[/quote]
Sori, hyvä kun korjasit.
Ja piti vielä lisätä, että en vähättele vihkimisen ja häiden merkitystä symbolisena tapahtumana ja siirtymäriittinä, eli paljon muunakin kuin pirskeinä. Tässä vaiheessa vaan tuntuu että sellainen merkitys on itselle pieni, kun muutenkin ollaan ja eletään ikään kuin avioliitossa.
T. 11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tämä jos mikä on naurettavinta. Naimisissa oleva pari leikki häitä myöhemmin ja kerjää lahjoja. Todella säälittävää ja kornia.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 10:03"]
Naimisiinkin asti voi mennä ja jättää se häiden järjestäminen silti myöhemmäksi.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 10:04"]
22 vuotta kihloissa eikä aiettakaan mennä naimisiin. Sormukset ostettiin vakaassa harkinnassa: osoittavat suvulle, että aietta ja lupausta on.
[/quote]
Ja vuosien kuluessa se suku on huomannut, että todellista aietta ja lupausta ei ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 10:04"]
22 vuotta kihloissa eikä aiettakaan mennä naimisiin. Sormukset ostettiin vakaassa harkinnassa: osoittavat suvulle, että aietta ja lupausta on.
[/quote]
Ja vuosien kuluessa se suku on huomannut, että todellista aietta ja lupausta ei ollutkaan.
[/quote]
En olisi sitä itse sanonut paremmin :)
Mun ex meni kanssa "teinikihloihin" nyxän kanssa, ei kuulemma ole tarkoitustakaan mennä naimisiin, mutta haluttiin vain sormukset, että kaikki näkevät, kuinka tosissaan ovat Muahhahhaaaaaaaaaaa
Minä en ymmärrä miksi mennään kihloihin jos ei ole aikomusta mennä naimisiin.
Minulle kihlaus on lupaus mennä naimisiin, ts. kun mennään kihloihin samalla lyödään lukkoon se häiden ajankohta (eikä välttämättä tismalleen tarkkaa päivämäärää, mutta esim. kesällä 2014 tmv.) mikä voidaan myös kertoa asiasta kysyville.
On jotenkin kornia että moni ajattelee kihlauksella olevan jotain merkitystä, aivan kuin se "loputon kihlausaika" tekisi suhteesta jollakin tapaa "kestävämmän" tai vakiintuneemman vert. ei oltaisi kihloissa.
Minä määrittelen muiden ihmisten suhteet sen mukaan miten pitkään/vakavasti ovat yhdessä. Jos pari on ollut yhdessä vuoden, asuu saman katon alla ja lapsi tulossa =uskon suhteen olevan vakava. Jos pari on asunut saman katon alla pidempään, ei lapsia, pidän suhdetta vakavana. Sitten taas joku teini joka kuukauden seukkaamisen jälkeen menee kihloihin, en pidä suhdetta vielä minään tuossa vaiheessa (aika toki voi muuttaa ksäitystäni).
Ja käytännössä nuo eivät mitään merkkaa arkielämässä, mutta itse en ymmärrä ihmisten halua mennä kihloihin koska se sinällään ei merkkaa mitään, ellei sitä hääpäivää samalla sovita. Tiedän myös ihmisiä jotka eivät ole ensikään menneet kihloihin (=hankkineet sormuksia) vaan menneet suoraan naimisiin, ihan ok vaihtoehto tuokin.
Mun mielestä on yleensäkään älytöntä olla muka "kihloissa" jos ei ole hääpäivää saatikka vuotta sovittuna! Kihloissa olohan määritelmän mukaan nimenomaan tarkoittaa kosinnan ja häiden välistä aikaa. Jos mitään häitä ei ole tulossa niin ei ole kihlojakaan, oli sormuksia tai ei. Kihloissa voi olla myös ilman sormuksia, vaikkakin se tavan mukaan tietysti yleensä asiaan kuuluu ulkoisena merkkinä siitä että naimisiin menosta on sovittu.
Heh. Ap:n viestistä sain vaikutelman, että tärkeintä on vaan, mitä muut ajattelevat. Sori jos tulkitsin väärin. Olin exäni kanssa kihloissa lukemattomat vuodet kunnes tajusin, että hänelle todellinen perhe-elämä ja sitoutuminen ovat vasta "sitten joskus", joka aina siirtyi myöhemmäksi. Toisaalta olin itsekin epävarma ja yritin olla moderni ja menevä, kunnes lopulta olin rehellinen itselleni ja erosimme (taisi olla kummallekin helpotus). Löysin pian nykyisen mieheni, joka kosi, kun olimme olleet alle vuoden yhdessä ja sen myötä olimme sitten kihloissa. Häät olivat siitä reilun puolen vuoden päästä. Nykyisin hirvittää ajatellakin sitä aiempaa jahkaamista :( Niin, naimisissa olemme nyt olleet reilut kymmenen vuotta. Meitä ei muuten vihitty kirkossa vaan kotipihallamme. Häät olivat ihan kohtuullisen kokoiset, mutta aivan mahdollistahan on järjestää häät aivan pienimuotoisesti. Vai luuletteko, että papit tekevät jotain laskelmia häävieraiden määrästä :)
Ei se ole kenenkään muun asia, mitä kihlaus kenellekin merkitsee. Ei kannata niin paljoa huolehtia muiden asioista, semminkin kun ne vaikuttavat olevan ihan reilassa (harva kai menee kihloihin kun menee huonosti, voisi oletta...)
Ei kai kenenkään kihlaus syystä kuin syystä voi toisia noin paljoa ahdistaa?
En olisi suostunut tuollaiseen. Kun ostimme kihlat, sovittiin hääpäivä.
Naimisiinkin asti voi mennä ja jättää se häiden järjestäminen silti myöhemmäksi.