Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kuulua niihin jotka on vuosikausia "vain" kihloissa
06.03.2013 |
Harmittaa kun ei tullut silloin aikanaan heti lyötyä lukkoon hääpäivää. Nyt ollaan oltu kihloissa 9 vuotta. Tuntuu että kuulutaan siihen sakkiin joka menee hetken mielijohteesta kihloihin eikä se merkitse mitään. Siis että mennään kihloihin huvin vuoksi vaan. Tällaista porukkaa ku löytyy.
Aika on mennyt vaan jotenkin tosi nopeasti ja nyt on niin tiukka rahatilanne ettei ainakaan mitään kunnon häitä voida järjestää. Ja toisaalta olis ollut mukava mennä naimisiin siinä vaiheessa kun oli vielä sitä alun huumaa jäljellä..
Naamakirjassakin on vähän väliä päivityksiä kun porukkaa menee kihloihin ja hetken päästä lukee ettei ole enää kihloissa. Näillä ei ole mitään aikomustakaan olla menossa naimisiin. Tuntuu että keräilevät vaan onnitteluja kavereilta.
Ärsyttää kun mekin on vaan roikuttu kihloissa näin kauan.
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 13:52"]
Mies kyselee täälä että mitenkä niihin kihloihin mennään?
Naimisiin mennään ilmeisesti ottamalla yhteyttä maistraattiin ja täyttämällä kaavakkeita, mutta entä tuo kihla?
Onko se vain yhteinen sopimus? Onko kihla sama, kuin avoliitto?
Tuli vain mieleen, kun en ole tutustunut ateistina kristittyihin tapoihin.
[/quote]
Avioliittolupaus = kihloihin meno. Ei liity kristittyihin tapoihin mitenkään.
Jos joku kysyis multa, "mennäänkö kihloihin?", vastaisin ei. Oikea kysymys on, "mennäänkö naimisiin?".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 13:41"]
Ei se ole kenenkään muun asia, mitä kihlaus kenellekin merkitsee. Ei kannata niin paljoa huolehtia muiden asioista, semminkin kun ne vaikuttavat olevan ihan reilassa (harva kai menee kihloihin kun menee huonosti, voisi oletta...)
Ei kai kenenkään kihlaus syystä kuin syystä voi toisia noin paljoa ahdistaa?
[/quote]
Ei se ahdistakaan, se vaan on sama asia kuin väittäisi vaikka olevansa rekisteröidyssä parisuhteessa tai naimisissa mutta ei ole :) (siis jos väittää olevansa kihloissa vaikka ei ole). Kihlaus nyt kuitenkin on sana jolle on olemassa ihan oma määritelmä: Nykyään kihlaus on henkilöiden välinen sopimus, jolla on samanlainen lain suoja kuin muillakin lupauksilla ja sopimuksilla. Avioliittolakiin on jätetty vain kihlauksen määritelmä: ”Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet”.
Joo no sitten emme ole lupautuneet vielä tosillemme.
Olin pitänyt tuota kihla asiaa kristittynä tapana.
Ainakin avioliitto taitaa olla sellainen.
Missäs sormessa niitä sormuksia sitten pidellään kihloissa ja naimisissa? Osaisiko joku selittää, jos joskus ajattelen kysyä että mennäänkö kihloihin tai tuletko sa morsmaikukseni.
Mulle on aivan sama mitä kenenkin kihlaus tai avoliitto merkitsee kenellekin. Menetin muutama vuosi sitten sisareni yllättäin. Oli kuulkaa ikävä tilanne kun vainajan maksama osuus pariskunnan yhdessä hankkimasta asunnosta ja sen sisällöstä kuuluukin hänen vanhemmilleen, jotka voivat myös periaatteessa viedä puolisolta yhdessä hankitun auton pihasta jne. Maksettu auto kun oli vain toisen nimissä.
Tilannehan on hankala siis myös niille ihmisille, jotka perivät omaisuutta, jonka katsovan kuuluvan jollekulle toiselle. Ja jos verisukua ei ole niin silloinhan omaisuus menee valtiolle.
Kukaan ei ajattele kuolevansa ennen aikojaan, mutta aina joku kuitenkin kuolee. Säästäkää läheisiänne ja tehkää paperit, jollette mene naimisiin.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 14:01"]
Joo no sitten emme ole lupautuneet vielä tosillemme.
Olin pitänyt tuota kihla asiaa kristittynä tapana.
Ainakin avioliitto taitaa olla sellainen.
Missäs sormessa niitä sormuksia sitten pidellään kihloissa ja naimisissa? Osaisiko joku selittää, jos joskus ajattelen kysyä että mennäänkö kihloihin tai tuletko sa morsmaikukseni.
[/quote]
Kihlat ja avioliitto on vanhankansan juttu. Ei teidän nuorten kannata pitää moista konservatiivista turhaketta yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 14:01"]
Joo no sitten emme ole lupautuneet vielä tosillemme.
Olin pitänyt tuota kihla asiaa kristittynä tapana.
Ainakin avioliitto taitaa olla sellainen.
Missäs sormessa niitä sormuksia sitten pidellään kihloissa ja naimisissa? Osaisiko joku selittää, jos joskus ajattelen kysyä että mennäänkö kihloihin tai tuletko sa morsmaikukseni.
[/quote]
VÄÄRIN. Avioliitto ei todellakaan ole mikään kristitty tapa. Luepa vaikka itseäsi sivistääkseni tämä opus avioliittolaista:
Sormuksia ei ole mikään pakko olla ja eri kulttuureissa (uskonnosta riippumatta) on erilaisia tapoja niiden käyttämiseen.
Avioliitto on juridinen sopimus ja ihan riippumaton uskonnosta/uskonnottomuudessa. Toki niiden sisällä on erilaisia tapoja aiheeseen. Sormi on vasen nimetön, paitsi ortodoksikristityt taitaa vaihtaa sormuksen vasemmasta oikeaan solmiessaan avioliiton? Itselleni kihlaus on tosin vaan merkki siitä, että olen sitoutunut tuohon rakkaimpaani henkisesti pysyvällä tavalla. Olisin ilman sormustakin, mutta koen sen sormuksen olevan symbolisesti merkkinä siitä mitä tunnen tuota ihmistä kohtaan. Kyllä me naimisiinkin mennään, kunhan muutamat asiat muuten selkiää, ei vielä tiedetä, milloin. Tai sitten ei, rakkaus on voimassa oltiin sitä juridisesti miten vaan. Yhteisiä lapsiakaan ei ole eikä tule, omaisuutta ei kummallakaan ole joten siitäkään ei murhetta tarvitse kantaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 14:06"]
Mulle on aivan sama mitä kenenkin kihlaus tai avoliitto merkitsee kenellekin. Menetin muutama vuosi sitten sisareni yllättäin. Oli kuulkaa ikävä tilanne kun vainajan maksama osuus pariskunnan yhdessä hankkimasta asunnosta ja sen sisällöstä kuuluukin hänen vanhemmilleen, jotka voivat myös periaatteessa viedä puolisolta yhdessä hankitun auton pihasta jne. Maksettu auto kun oli vain toisen nimissä.
Tilannehan on hankala siis myös niille ihmisille, jotka perivät omaisuutta, jonka katsovan kuuluvan jollekulle toiselle. Ja jos verisukua ei ole niin silloinhan omaisuus menee valtiolle.
Kukaan ei ajattele kuolevansa ennen aikojaan, mutta aina joku kuitenkin kuolee. Säästäkää läheisiänne ja tehkää paperit, jollette mene naimisiin.
[/quote]
Tai sitten voi elää vähän vaatimattomammin. Eikä hanki autoa ja pesukonetta... Ei hanki perus konservatiivista elämää.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 14:01"]
Joo no sitten emme ole lupautuneet vielä tosillemme.
Olin pitänyt tuota kihla asiaa kristittynä tapana.
Ainakin avioliitto taitaa olla sellainen.
Missäs sormessa niitä sormuksia sitten pidellään kihloissa ja naimisissa? Osaisiko joku selittää, jos joskus ajattelen kysyä että mennäänkö kihloihin tai tuletko sa morsmaikukseni.
[/quote]
Ei avioliittokaan ole mikään kristillinen tapa. Kyllä tätä tapaa on ollut sekä kristityillä että varsinkin ei-kristityillä. Ja avioliitto ei alunperin edes ollut mikään kirkon keksimä juttu, kirkko tuli itseasiassa koko hommaan mukaan vasta myöhemmin.
Avioliitto on kahden ihmisen keskenään tekemä juridinen sopimus. Kirkolla ei sen kanssa ole muuta tekemistä kuin että ovat saaneet oikeuden vihkiä pareja. Muuten avioliiton kanssa toimitaan Suomen lakien mukaan, se ei ole mikään kirkon asia eikä kirkko siitä mitenkään päätä. Monilla on toki väärä käsitys siitä, että kirkko olisi avioliiton takana, mutta näin se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 14:08"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 14:01"]
Joo no sitten emme ole lupautuneet vielä tosillemme.
Olin pitänyt tuota kihla asiaa kristittynä tapana.
Ainakin avioliitto taitaa olla sellainen.
Missäs sormessa niitä sormuksia sitten pidellään kihloissa ja naimisissa? Osaisiko joku selittää, jos joskus ajattelen kysyä että mennäänkö kihloihin tai tuletko sa morsmaikukseni.
[/quote]
VÄÄRIN.
[/quote]
Älä suutu.
Miks sä huuat :/
Minun vanhempani olivat 9 vuotta kihloissa. Naimisiin menivät sitten pari päivää ennen siskoni eli esikoisensa syntymää. Nyt ovat olleet sitten 25 vuotta naimisissa.
Itse en osaa pitää kihloja avioliittolupauksena. Pidän niitä enemmän suhteen "virallistamisena" ja sitoutumisen merkkinä. En niinkään tulkitse sitä niin, että no koskas te meette naimisiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 14:01"]
Joo no sitten emme ole lupautuneet vielä tosillemme.
Olin pitänyt tuota kihla asiaa kristittynä tapana.
Ainakin avioliitto taitaa olla sellainen.
Missäs sormessa niitä sormuksia sitten pidellään kihloissa ja naimisissa? Osaisiko joku selittää, jos joskus ajattelen kysyä että mennäänkö kihloihin tai tuletko sa morsmaikukseni.
[/quote]
Ei avioliittokaan ole mikään kristillinen tapa. Kyllä tätä tapaa on ollut sekä kristityillä että varsinkin ei-kristityillä. Ja avioliitto ei alunperin edes ollut mikään kirkon keksimä juttu, kirkko tuli itseasiassa koko hommaan mukaan vasta myöhemmin.
Avioliitto on kahden ihmisen keskenään tekemä juridinen sopimus. Kirkolla ei sen kanssa ole muuta tekemistä kuin että ovat saaneet oikeuden vihkiä pareja. Muuten avioliiton kanssa toimitaan Suomen lakien mukaan, se ei ole mikään kirkon asia eikä kirkko siitä mitenkään päätä. Monilla on toki väärä käsitys siitä, että kirkko olisi avioliiton takana, mutta näin se ei ole.
[/quote]
Eli käytännössä olemme hyviä ystäviä jotka nai keskenään ja meillä on lapsi.
Siirtyykö se sormus sitten nimettömästä johonkin toiseen sormeen ja muuttuuko hopeinen sormus kultaiseksi, jossa on timantti?
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 14:06"]
Mulle on aivan sama mitä kenenkin kihlaus tai avoliitto merkitsee kenellekin. Menetin muutama vuosi sitten sisareni yllättäin. Oli kuulkaa ikävä tilanne kun vainajan maksama osuus pariskunnan yhdessä hankkimasta asunnosta ja sen sisällöstä kuuluukin hänen vanhemmilleen, jotka voivat myös periaatteessa viedä puolisolta yhdessä hankitun auton pihasta jne. Maksettu auto kun oli vain toisen nimissä.
Tilannehan on hankala siis myös niille ihmisille, jotka perivät omaisuutta, jonka katsovan kuuluvan jollekulle toiselle. Ja jos verisukua ei ole niin silloinhan omaisuus menee valtiolle.
Kukaan ei ajattele kuolevansa ennen aikojaan, mutta aina joku kuitenkin kuolee. Säästäkää läheisiänne ja tehkää paperit, jollette mene naimisiin.
[/quote]
Tai sitten voi elää vähän vaatimattomammin. Eikä hanki autoa ja pesukonetta... Ei hanki perus konservatiivista elämää.
[/quote]
Hohhoijaa. Toki. Aika monelle niitä pesukoneita vain tuppaa kerääntymään vuosikymmenten saatossa. Voi myös olla realisti ja ajatella elävänsä 80-vuotiaaksi.
Seuraava sisko, joka kuolee eikä ole suojannut omaisuuttaan jättää puolisonsa ilman perintöä. Kun vanhemmatkin ovat menneet niin minä en jaksa enää yhdenkään ihmisen tyhmyyden vuoksi alkaa tekemään ylimääräisiä paperitöitä vaan sanon kiitos ja kumarrus ylimääräisille rahoille.
Naimisiinhan ei tarvitse mennä suojatakseen omaisuuttansa. Sen voi tehdä muutenkin. Avioliitto on yksinkertainen tapa.
En väitä hetkeäkään etteikö voisi olla rakastunut ja sitoutunut ilman naimisiinmenoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä tämä sormkuskeskustelu oikein on?
Kyllä mä ainakin tunnen ihmisiä, jotka ovat kihloissa tai naimisissa, mutteivät pidä sormusta. Sormushan on vain symbolinen merkki... Olen nähnyt pariskunnan, joka sormuksien sijaan otti tatuoinnit olkavarteen. Kai ihmisillä on vain tarve tuoda asia esiin. Minä ainakin halusin huutaa koko maailmalle olevani juuri tuon miehen nainen.
Joskus muinoin kihlaus oli avioliittolupaus. On tainnut menettää merkitystään kun niin monet tuntuvat menevän kihloihin, eroavat ja taas seuraavan kanssa kihloihin kunnes eroavat. Parempi tietty että erovat ennenkuin ovat avioliittoon ehtineet.
Aika monille se kihlaus ei taida merkitä muuta kuin mahdollisesti pikku bileitä.
Itse menin kihloihin sillä meiningillä että naimisiin mennään ja niin vuoden kuluttua tapahtuikin, oli mukavaa kun oli hoidettu ennen lasten hankintaa ja talon ostoa.
Kaikki tehköön niinkuin parhaalta tuntuu, itse vähän oudoksun 10 vuotta kihloissa olleita, miksi kihloihin jos ei avioliittoon, tosin tiedän parikin perhettä joissa lähes aikuiset lapset, talot ja tavarat mutta miehet eivät halua naimisiin ja pitävät ne puolisonsa neiteinä josta yksi tuttavani on kamalan katkera kun haluaisi avioon. Syitä en tiedä.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 14:26"]
Siis mikä tämä sormkuskeskustelu oikein on?
Kyllä mä ainakin tunnen ihmisiä, jotka ovat kihloissa tai naimisissa, mutteivät pidä sormusta. Sormushan on vain symbolinen merkki... Olen nähnyt pariskunnan, joka sormuksien sijaan otti tatuoinnit olkavarteen. Kai ihmisillä on vain tarve tuoda asia esiin. Minä ainakin halusin huutaa koko maailmalle olevani juuri tuon miehen nainen.
[/quote]
Joo kyse oli lähinnä kavereista jotka nai keskenään ja heillä on lapsi.
Rakkauskin on sellainen kemiallinen tunne. Rakkaus on tavallaan uskontoihin liittyvä juttu. Kristinuskossahan on rakkaus mainittu kai?
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 14:31"]
Kaikki tehköön niinkuin parhaalta tuntuu, itse vähän oudoksun 10 vuotta kihloissa olleita, miksi kihloihin jos ei avioliittoon, tosin tiedän parikin perhettä joissa lähes aikuiset lapset, talot ja tavarat mutta miehet eivät halua naimisiin ja pitävät ne puolisonsa neiteinä josta yksi tuttavani on kamalan katkera kun haluaisi avioon. Syitä en tiedä.
[/quote]
Huh, olisipa kamalaa olla neiti vaikka on 10-vuotiaassa suhteessa! Mutta varmaan ok jos nainen on neiti omasta halustaan eikä siksi ettei mies halua naimisiin.
Avioliitto ja rakkaus.
Avioliitto kuuluu uskontoihin ja vanhoihin tapoihin. Rakkaus kuuluu myös uskontoihin. Rakkaus on aika epämääräinen konsepti. Se kuvaa monia asioita epämääräisesti.
Minusta todellinen kumppanuus on ystävyyttä jossa kumppani naivat keskenään ja heille syntyy lapsia. Ei kihloja ei naimisiinmenoja ei mitään ylimääräistä krääsää.
Mies kyselee täälä että mitenkä niihin kihloihin mennään?
Naimisiin mennään ilmeisesti ottamalla yhteyttä maistraattiin ja täyttämällä kaavakkeita, mutta entä tuo kihla?
Onko se vain yhteinen sopimus? Onko kihla sama, kuin avoliitto?
Tuli vain mieleen, kun en ole tutustunut ateistina kristittyihin tapoihin.