mielekäs toisen asteen koulutus?

Olen alle 30v ja ammatiton. Kolmannen asteen koulutus ei nyt tule kysymykseen monesta pienestä syystä.

Onko olemassa mitään muuta järkevää kuin hoitoalan koulutus ja jos ei ole, voisiko joku alalla pitempään viihtynyt kertoa mikä on hirvein asia jonka olet joutunut todistamaan, jotta voisin päätellä kestäisinkö sitä vai ei? Entä millä mahdollisuuksilla tuosta voisi päästä ohjaavaan työhön kuten mm.vanhusten ja vajaakuntoisten avustamiseen? Olin itse parikymppisenä eräänlaisessa kuntoutuksessa jossa luonani vieraili nuori nainen jonka kanssa hengailimme kaupungilla ja hoidimme asioita; hän vastuuhenkilönä. Olen ajatellut että tuollainen työ sopisi minulle hyvin, mutta en tiedä miltä pohjalta hän siihen ponnisti. Veikkaan että oli sosionomiksi käynyt.

Haluaisin periaatteessa oppia jonkun uuden kädentaidon (sikäli kun korkeakoulutus ei nyt näytä realistiselta) tai kehittää itseäni vastaavalla tavalla ja aika suuri osa näistä tarjolla olevista vaihtoehdoista tuntuu olevan ylipitkiä koulutuksia joissa ei opi mitään laadullisesti uutta, jota ei hoksaisi parin kuukauden perehdytyksellä tai kirjoilla, tai sitten sisältävät muita ongelmia (esim.hiusala). Hirvittäisi ajatella itseäni yli 30-vuotiaana ja yhä samassa jamassa...mainittakoon että elämäntilanteeni vuoksi tarkoitus olisi vielä aloittaa nuorten puolella.

Taiteilijahaaveista luovuttuani en ole enää innostunut täysillä mistään. Laaja kielitaito on lisäksi tullut hankittua mutta se näkyy myös olevan melko turha ansio. Fiilikset vaihtelevat muutenkin päivän mukaan...välillä tuntuu että jaksaisin ryhtyä johonkin juttuun ja välillä ei. Työmarkkinoiden armoille en näillä näkymin aio jäädä tältä pohjalta, kun sieltä ei ole ennenkään mitään saanut. Haluaisin elää 'kuplassani' (jossa olisi ainakin haave tulevaisuudesta ja jotain tekemistä) vielä muutaman vuoden.

Osaisiko joku auttaa selkiyttämään ajatuksiani ja tarjota jotain sellaista suunnitelmaa mitä ei olisi helppoa haukkua maan rakoon?