Lue keskustelun säännöt.
Mieheni täräytti autossa minua vasempaan rintaan
29.01.2006 |
siis vuosia sitten. Puhuimme opiskeluihini liittyvistä asioista ja jonkin mitättömään näkökulmaeroon liittyen hän oikealla kyynärpäällään löi kovaa minua vasempaan rintaan. Olin vastarakastunut morsian, ja annoin asian olla sikseen, mutta nyt, muutaman vuoden jälkeen, monen muun jääkaappityyppisen tilanteen jälkeen, tuo asia tuntuu anteeksi antamattomalta. Muutama vuosi lyönnin jälkeen vasemmasta rinnastani lähes täysin samasta kohtaa, läheltä kainaloa löytyi suunnattoman kipeä vesitäyteinen kysta, onneksi.
Myös esim. suuren marketin kassajonossa, koska mieheni ei siedä kaupassa oloa, kun olemme kassalla mieheni (kuulemma ei liity minuun) saattaa sättiä (mielestäni minua kovaäänisesti) ja heitellä ruokatavaroita liukuhihnalle mumisten, että miksi mikään ei suju siten ja siten ja miksi kaupassa pitää käydä ja ostaa jatkuvasti kaikkea jne.
Miltä mieheni vaikuttaa? Olisin kiitollinen pikaisista " arvioista" , väsyin tähän korkeasti koulutettuun akateemiseen itse täydellisyyteen, taustalla hänellä on lisäksi korkealle koulutettu armeijaura. Selittäneekö se jotain kylmäkiskoisuudesta.
Kommentit (14)
Osaa olla hellä, herkkäkin , tuo kukkia (viimeksi eilen)
Mutta tosiaan hieman kiivasluonteinen ja ärrrrrrrsyttävän
(yli)perusteellinen joka asiassa. Sekin liittyy varmasti tuohon virkamies ammattiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen jääkaappityyppinen tilanne oli esim., että käsittely on niin kylmää, erityisesti esim. muiden ihmisten silmien edessä, että menee minulta ihan kylmänväreet ja tulee sellainen olo, että tätä ei kai minun tarvitse ihan sietää. Jo ihan silloin alussa oli sellainen olo, että nöyryytä vielä muutaman kerran näin kassalla julkisesti, niin kävelen tuosta ovesta sitten suoraan maistraattiin laittamaan paperit vireille. Ja tämän jälkeenhän rupesin sitten jotenkin kiinnittämään esim. työpaikalla yliopistossa muita miehiin, jotenkin kaikki muut tuntuivat hellemmiltä.
Olen ap ja minulla on siis vain kadetti ja koira :-)
terveisin
erittäin fiksun kapiaisen tytär
ei hän enää kadetti ole, mutta siis pidän sitä kadettikoulua sellaisena perustutkintona, hän on toisessa akateemisessa ammatissa, mutta oli jonkin aikaa sen kadettikoulun mukaisessa virassa. Eli hän on tupla-akateeminen ja nyt jo ikääkin. Itse olen häntä nuorempi.
Olen vakavasti harkitsemassa eroasiaa. Itsetunnolle tämä mies ei ole ollut mannaa. Pikkuhiljaa itsetunto on rapautunut, vaikka olen nätti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ihan nousee niskavillat pystyyn, kun luin. Minulle tuli heti mieleen, että on semmonen joka aliarvioi, vähättelee, käyttää henkistä väkivaltaa.. ahdistava mies, kun vertaa omaan hellään ja huomioon ottavaan mieheeni..
Siskoni sanoi myös, että mahdollisesti kyseessä täydellinen narsisti.
Kotonamme jääkaapissakin maitopurkin sijannilla oli merkitystä, kaikki parannusehdotukset kuulemma meidän molempien elämämme helpottamiseksi.
Ei itse kritiikki hänen puoleltaan ole pahasta, mutta huomaan vaan aina esim. juuri kassajonossa, että jokainen itseään kunnioittava nainen varmaan hymyilee yksinään sisäänpäin ja kyselee ja miettii, että " tyttöparka, anna nyt jumankauta tolle äijälle luu kurkkuun" , että hän nolaa minua usein julkisesti tuollaisella ylimielisellä röyhkeydellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monet kiitokset noista selkeistä suuntaviivoista. Totta kai sitä itsestään yrittää etsiä niitä vikoja.
Suunnattoman paljon sattuu juuri se, että tavallaan joku toinen nainen luuli tavallaan, että minulle huudetaan esim. kassalla.
Että tämän jälkeen minulle tuli jotenkin sellainen olo, en ollut ollut koskaan tasa-arvon yltiökannattaja, mutta nyt olen ajatellut, että ei herranjestas, että kyllä on karmeaa käytöstä ollut. Lukemattomia kertoja on huutanut autossa niin, että koiramme on ihan luimussa takana. Hänen äänensä ja kaikki, kosketus sun muut, rupesi jopa vähän oksettamaan minua.
Minusta miehesi kuulostaa kauhealta ihmiseltä, anteeksi nyt vaan.
Olisin lähtenyt suhteesta jo siihen rinnan täräyttämisen aikoihin.
Voi, toivottavasti teillä ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on myös puolustusvoimissa korkea-arvoinen virka..hän on, kuten sinunkin miehesi, aika kiivas välillä ja saattaa käyttäytyä joskus hieman uhkaavallakin tavalla... =(
Samoin marmattaa kaupassa käynnistä yms mutta haluaa itse siellä kuitenkin asioida, vaikka olen sanonut että mä kävisin mielelläni itsekkin ruokaostoksilla.
Joskus hän huomaamattaan komentaa lapsiammekin " armeija" meiningillä ja silloin joudun puuttumaan asiaan ja huomauttamaan että emme todellakaan ole nyt siellä!
En tiedä onko tuo kiivas luonne miehen perusluonne vai liittyykö käytös jotenkin ammattiin? Ainakin itse uskon että niillä on yhteys toisiinsa.
onneksi ei vielä nyt ole lapsia. Nuo alkutilanteen huudot saivat minulle sellaisen suojeluvaiston päälle, että vaikka hän on periaatteessa kunnon kansalainen, varakas hyvätuloinen porvari, niin en kai pientä kullannuppua voi noin tuimaan " kouluun" synnyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän on mahdollisimman väärä henkilö olemaan siellä armeijassa. Hullu vääpeli -tyypit pitäisi pitää mahdollisimman kaukana univormuista, aseista ja koppalakeista. Sellaiset ihmiset ovat puolustusvoimissa aivan vääristä syistä.
On mahdollista, että on juuri tuohon kadettitaustaan sun muuhun yhteyttä. Kyllä usein tulee se järjestelmällisyyden tavoittelu jne. näkyviin.
Oma mieheni taitaa olla kuitenkin jopa hieman kärjistyneempi versio tyypillisestä armeijatyypistä, siksi kai olen sitä vauvaa nyt " haaveilemassa" vasta tulevaisuudessa, ei miehelle.
Kyllä ne miehet ovat joskus siellä armeijassa juuri sen narsismin tai jonkin muun pätemispiirteen vuoksi. Toki varmaan ihan symppiksiäkin siellä on. Mutta täytyy kaikille armeijapuolen miesten kanssa tekemisissä oleville sanoa, että omaan kokemukseeni perustuen, en nyt enää tutustuisi vastaavaan. Kättelyssä jo sanoisin, että hauska tutustua, näkemiin.