Onko 21 vuotias liian nuori menemään naimisiin?
Kommentit (43)
Menin naimisiin 22-vuotiaana, enkä tehnyt sitä mitenkään hätiköiden tai huonolla arvostelukyvyllä. Eipä se vuotta aiemmin olisi ollut sen kummempaa, silloin oli jo kirkko varattuna ja hääsuunnitelmalista tehtynä. Kihloihin menin 20-vuotiaana.
Seitsenvuotiaana lettipäänä päätin mennä 21-vuotiaana naimisiin. Meillä olisi viisi lasta, musta ori, valkoinen tamma ja asuisimme isossa kartanossa, jossa olisi ainakin kaksikymmentä huonetta, kaksi vessaa ja iso voimistelusali.
Menin 18-vuotiaana kihloihin kahden vuoden seurustelun jälkeen. Erosimme kahden vuoden jälkeen, minkä olisi pitänyt tapahtua silloin kahta vuotta aiemmin...
23-vuotiaana ajattelin hieman nuoremman serkkutyttöni häissä, että mikäs siinä, onhan tuo sulhanen tosi söpö.
30-vuotiaana huomasin ystäväpiirissäni alkaneen eroaallon, joka sitten velloikin vuosikymmenen. Itsellekin tuli pitkästä avoliitosta ero.
Nyt nelikymppisenä pohdin voisiko joku todella olla 21-vuotiaana kypsä solmimaan avioliiton? Ehkä joku on, enkä halua arvostella ketään, joka naimisiin siinä iässä menee. Saatan kuitenkin salaa mielessäni pyöritellä päätäni - itse en ainakaan olisi missään tapauksessa ollut valmis!
Elämä on valintoja täynnä. Avioliitto on yksi sieltä suuremmasta päästä ja vasta aika kertoo, millaiseksi tuo valinta muodostuu.
On liian nuori. Itse menin tuon ikIsenä. Toivon, etten...
Niin, erilaisia kun olemme.
Itse menin 18 vuotiaana naimisiin, olimme seurustelleet 15 vuotiaista.
Emme ole mitään uskovaisia, vaan tahdoimme tehdä niin ja esikoisen sain 20 vuotiaana.
Olemme aina olleet hyvin rauhallisia persoonia molemmat, emmekä hätiköi.
Olemme edelleen onnellisesti yhdessä, aikaa tuosta on kulunut 15 vuotta. Lapsia tullut, asumme ihanassa talossa ja kaikki mahtavasti. :)
Itse menin 21v. ja sulhanen oli 20v. Naimisissa nyt jo 13v. ja 3 lasta.
Itse menin 21v. ja sulhanen oli 20v. Naimisissa nyt jo 13v. ja 3 lasta.
Jos ei aikomusta hankkia lapsia myös nuorena niin sitten ehkä aika hätiköityä. Mutta jos jo haluaa perustaa perheen, on vaikka jo ammattiki valmiina jos ei lukioa tai yliopistoa käynyt niin miksi ei?
Minä menin sen ikäisenä, valitettavasti. Erosin kolme vuotta myöhemmin, suomut olivat jo tipahtaneet silmiltä. Uudelleen menin vasta päälle kolmikymppisenä ja nyt tutustuin mieheen todellakin kunnolla ensin. Toiste ei tälle tytölle mitään päihdeongelmaista narsistia.
Toiset on tuon ikäisenä valmiita menemään naimisiin. Riippuu niin ihmisestä.
Itse olin 19-vuotias kun menin naimisiin ja olin valmis. Samat ratkaisut tekisin tälläkin kokemuksella ja tiedolla. Ja saman miehen ottaisin. =)
Toukokuussa meillä on 15v hääpäivä. =)
joo, toki toiset on valmiita menemään naimisiin, mutta fakta on kuitenkin ae, ettei nelikymppisenä ole enää sama ihminen. Tulevaisuus on täysin avoinna. se nähdään sitten myöhemmin, onko parilla vieläkin samat unelmay, vai ei.
Jos maailma olisi mustavalkoinen, sanoisin kyllä on liian nuori. Olen kuitenkin romantikko. Rakkaus kaiken voittaa. Kukaan ei virheetöntä elämää elä. Tapasin mieheni 22-vuotiaana. 11 vuotta myöhemmin menimme naimisiin, vauvan synnyttyä.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:15"]
joo, toki toiset on valmiita menemään naimisiin, mutta fakta on kuitenkin ae, ettei nelikymppisenä ole enää sama ihminen. Tulevaisuus on täysin avoinna. se nähdään sitten myöhemmin, onko parilla vieläkin samat unelmay, vai ei.
[/quote]
No ihanko totta? :D Kukaan ei ole sama ihminen 21 veenä verrattuna 25 vuotiaaseen.
Ihmiset muuttuu, mutta mikäli elämän tavoitteet ja realiteetit pysyvät yhtäläisinä, radikaalisia muutoksia tuskin tapahtuu. PariskuntanaKIN voi kasvaa ihmisenä, yhdessä.
MInä menin naimisiin juuri 21-vuotiaana. 23-vuotiaana olinkin jo eronnut. On se niin, että mitä aikaisemmin aloittaa, sitä nopeammin ehtii toiselle kierrokselle.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:24"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:15"]
joo, toki toiset on valmiita menemään naimisiin, mutta fakta on kuitenkin ae, ettei nelikymppisenä ole enää sama ihminen. Tulevaisuus on täysin avoinna. se nähdään sitten myöhemmin, onko parilla vieläkin samat unelmay, vai ei.
[/quote]
No ihanko totta? :D Kukaan ei ole sama ihminen 21 veenä verrattuna 25 vuotiaaseen.
Ihmiset muuttuu, mutta mikäli elämän tavoitteet ja realiteetit pysyvät yhtäläisinä, radikaalisia muutoksia tuskin tapahtuu. PariskuntanaKIN voi kasvaa ihmisenä, yhdessä.
[/quote]
juu voi. onnellisia ne, jotka kasvaa yhdessä. Suurin osa kai ei...?
nimim. Naimisiin 21 v, eroon 41 v.
Vai toiselle kierrokselle...ei kait sitä naimisiin tarvi edes mennä, jos noin ajattelee.
Olin 22 v kun häitä vietettiin, 21 v kun menimme kihloihin. 23 v kun esikoinen syntyi.
Olin kypsä, avioliitto on ollut onnistunut ja puoliso se suurin onni elämässä (ja lapset!).
Sain kuulla kyllä aika paljon siitä, että nuori olen mutta mitä se kenellekään kuuluu. Naimisissa oltu nyt 15 vuotta ja samaa mieltä olemme molemmat edelleen :)
On kyllä nuori. Mutta minkäs teet kun kohdalle kolahtaa. Itse olin 21, ja oltu parikymmentä vuotta naimisissa. Meille oli itsestään selvää, että sitoutuminen osoitetaan menemällä naimisiin. Lapsia tehtiin vasta vuosia, vuosia myöhemmin, joten siinä ei syy ollut.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:24"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:15"]
joo, toki toiset on valmiita menemään naimisiin, mutta fakta on kuitenkin ae, ettei nelikymppisenä ole enää sama ihminen. Tulevaisuus on täysin avoinna. se nähdään sitten myöhemmin, onko parilla vieläkin samat unelmay, vai ei.
[/quote]
No ihanko totta? :D Kukaan ei ole sama ihminen 21 veenä verrattuna 25 vuotiaaseen.
Ihmiset muuttuu, mutta mikäli elämän tavoitteet ja realiteetit pysyvät yhtäläisinä, radikaalisia muutoksia tuskin tapahtuu. PariskuntanaKIN voi kasvaa ihmisenä, yhdessä.
[/quote]
juu voi. onnellisia ne, jotka kasvaa yhdessä. Suurin osa kai ei...?
nimim. Naimisiin 21 v, eroon 41 v.
[/quote]
Nojaa.. Mistähän tää puskista tää "suurinosa kai ei" on vedetty. Jos perustat väitteesi vain omaan kaveripiiriisi niin kannattaa todella avartaa maailmaansa.
Ongelmitta tuskin mikään suhde menee vuosia eteenpäin, mutta on niin pariskunnasta kiinni onko halua selvittää ne.
Eihän tällä parin ihmisen logiikalla kannattais ees elää tai tehdä mitään "kun suurinosa kuolee kuitenkin siihen ja siihen".
Ei. Olisin ollut. Olin 22-vuotias kun menin naimisiin.