Onko 21 vuotias liian nuori menemään naimisiin?

Kakskymppisinä naimisiin, ja kolkyt vuotta myöhemmin edelleen yhdessä. Ollaan toistemme vastakohdat, ja lapsia iso liuta.

Kakskymppisinä naimisiin, ja kolkyt vuotta myöhemmin edelleen yhdessä. Ollaan toistemme vastakohdat, ja lapsia iso liuta.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:15"]

joo, toki toiset on valmiita menemään naimisiin, mutta fakta on kuitenkin ae, ettei nelikymppisenä ole enää sama ihminen. Tulevaisuus on täysin avoinna. se nähdään sitten myöhemmin, onko parilla vieläkin samat unelmay, vai ei.

[/quote]

Mutta sittenhän pitkä parisuhde ei olisi mahdollinen missään iässä jos ei kestä muutosta toisessa; ihminen muuttuu kuitenkin koko elämänsä ajan.

Minä olen muuttunut tosi paljon, mieheni vähemmän. Parisuhde on ihan samanlainen kuin alussa :)

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:31"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:29"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:24"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:15"]

joo, toki toiset on valmiita menemään naimisiin, mutta fakta on kuitenkin ae, ettei nelikymppisenä ole enää sama ihminen. Tulevaisuus on täysin avoinna. se nähdään sitten myöhemmin, onko parilla vieläkin samat unelmay, vai ei.

[/quote]

No ihanko totta? :D Kukaan ei ole sama ihminen 21 veenä verrattuna 25 vuotiaaseen. 

Ihmiset muuttuu, mutta mikäli elämän tavoitteet ja realiteetit pysyvät yhtäläisinä, radikaalisia muutoksia tuskin tapahtuu. PariskuntanaKIN voi kasvaa ihmisenä, yhdessä.

[/quote]

juu voi. onnellisia ne, jotka kasvaa yhdessä. Suurin osa kai ei...? 

nimim. Naimisiin 21 v, eroon 41 v.

[/quote]

Nojaa.. Mistähän tää puskista tää "suurinosa kai ei" on vedetty. Jos perustat väitteesi vain omaan kaveripiiriisi niin kannattaa todella avartaa maailmaansa.

Ongelmitta tuskin mikään suhde menee vuosia eteenpäin, mutta on niin pariskunnasta kiinni onko halua selvittää ne.

[/quote]

perustan väitteeni sille, että puolet liitoista päättyy eroon. Ehkä "suurin osa" on siis lioiteltua :-).  

Ja toki toten tämän vain omasta puolestani. Jos olisin nuorena vähän pidempään malttanut, niin olisin selvinnut monelta murheelta. väitän, että ne murheet tuli siitä, etten silloin edes itseäni tuntenut. huono pohja avioliitolle.

Riippuu ihmisestä ja seurustelusuhteen kestosta. Jos pari tuntee toisensa hyvin, niin naimisiin vain! Hassua, että niin moni kummastelee 21-vuotiaana avioituvaa, mutta 18-vuotiaana aloitettu avoliitto on ihan ok. Toisaalta 40-vuotiaana solmittu pika-avioliitto voi olla ihan yhtä epävakaalla pohjalla kuin se 20-vuotiaana solmittu. Ja kuka on sanonut, ettei ihminen muutu elämänsä aikana? Totta kai jokainen muuttuu ja kasvaa elämänkokemusten myötä. Ei vanhemmalla iällä solmittu avioliitto ole sen kummempi ihmisen muuttumisen kannalta.

Itse menin naimisiin 21-vuotiaana. Kohta on menty 20 vuotta myötä ja vastamäkeä, mutta naimisissa ollaan edelleen.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:33"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:15"]

joo, toki toiset on valmiita menemään naimisiin, mutta fakta on kuitenkin ae, ettei nelikymppisenä ole enää sama ihminen. Tulevaisuus on täysin avoinna. se nähdään sitten myöhemmin, onko parilla vieläkin samat unelmay, vai ei.

[/quote]

Mutta sittenhän pitkä parisuhde ei olisi mahdollinen missään iässä jos ei kestä muutosta toisessa; ihminen muuttuu kuitenkin koko elämänsä ajan.

Minä olen muuttunut tosi paljon, mieheni vähemmän. Parisuhde on ihan samanlainen kuin alussa :)

[/quote]

Toi kuulostaa kamalalta, että parisuhde samanlainen kuin alussa. Eikö mitään kehitystä ole tapahtunut?

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:42"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:33"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:15"]

joo, toki toiset on valmiita menemään naimisiin, mutta fakta on kuitenkin ae, ettei nelikymppisenä ole enää sama ihminen. Tulevaisuus on täysin avoinna. se nähdään sitten myöhemmin, onko parilla vieläkin samat unelmay, vai ei.

[/quote]

Mutta sittenhän pitkä parisuhde ei olisi mahdollinen missään iässä jos ei kestä muutosta toisessa; ihminen muuttuu kuitenkin koko elämänsä ajan.

Minä olen muuttunut tosi paljon, mieheni vähemmän. Parisuhde on ihan samanlainen kuin alussa :)

[/quote]

Toi kuulostaa kamalalta, että parisuhde samanlainen kuin alussa. Eikö mitään kehitystä ole tapahtunut?

[/quote]

Arvasin, että AV-idiootti kysyy tuota. Olisin voinut kirjoittaa: Minä olen muuttunut tosi paljon, mieheni vähemmän. Emme ole leipääntyneitä toisiimme ja seksi on ihanaa. Puolisoni on minusta edelleen maailman ihanin mies ja hän tekee eteeni mitä tahansa. Yhdessä koettu elämä on syventänyt rakkautta entisestään ja vaikka muutosta tapahtuukin, rakastamme toisiamme juuri siksi. 

Oliko nyt parempi?

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:40"]

Riippuu ihmisestä ja seurustelusuhteen kestosta. Jos pari tuntee toisensa hyvin, niin naimisiin vain! Hassua, että niin moni kummastelee 21-vuotiaana avioituvaa, mutta 18-vuotiaana aloitettu avoliitto on ihan ok. Toisaalta 40-vuotiaana solmittu pika-avioliitto voi olla ihan yhtä epävakaalla pohjalla kuin se 20-vuotiaana solmittu. Ja kuka on sanonut, ettei ihminen muutu elämänsä aikana? Totta kai jokainen muuttuu ja kasvaa elämänkokemusten myötä. Ei vanhemmalla iällä solmittu avioliitto ole sen kummempi ihmisen muuttumisen kannalta.

Itse menin naimisiin 21-vuotiaana. Kohta on menty 20 vuotta myötä ja vastamäkeä, mutta naimisissa ollaan edelleen.

[/quote]

ihan varmasti muuttuminen erilaista eri elämänvaiheessa. 20 v ei ole vielä edes etuotsalohko kehittynyt. Ihminen on täysin itsenäistynyt vanhemmistaan 27-30 v. Eli kyllä alle 30 v se muutos on kaikkein isointa. Vanhemmalla iällä ihmistä muuttaa sitten eniten kriisit.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:42"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:33"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:15"]

joo, toki toiset on valmiita menemään naimisiin, mutta fakta on kuitenkin ae, ettei nelikymppisenä ole enää sama ihminen. Tulevaisuus on täysin avoinna. se nähdään sitten myöhemmin, onko parilla vieläkin samat unelmay, vai ei.

[/quote]

Mutta sittenhän pitkä parisuhde ei olisi mahdollinen missään iässä jos ei kestä muutosta toisessa; ihminen muuttuu kuitenkin koko elämänsä ajan.

Minä olen muuttunut tosi paljon, mieheni vähemmän. Parisuhde on ihan samanlainen kuin alussa :)

[/quote]

Toi kuulostaa kamalalta, että parisuhde samanlainen kuin alussa. Eikö mitään kehitystä ole tapahtunut?

[/quote]

Arvasin, että AV-idiootti kysyy tuota. Olisin voinut kirjoittaa: Minä olen muuttunut tosi paljon, mieheni vähemmän. Emme ole leipääntyneitä toisiimme ja seksi on ihanaa. Puolisoni on minusta edelleen maailman ihanin mies ja hän tekee eteeni mitä tahansa. Yhdessä koettu elämä on syventänyt rakkautta entisestään ja vaikka muutosta tapahtuukin, rakastamme toisiamme juuri siksi. 

Oliko nyt parempi?

[/quote]

Ei. Sanahelinä on aina tylsää.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:31"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:29"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:24"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:15"]

joo, toki toiset on valmiita menemään naimisiin, mutta fakta on kuitenkin ae, ettei nelikymppisenä ole enää sama ihminen. Tulevaisuus on täysin avoinna. se nähdään sitten myöhemmin, onko parilla vieläkin samat unelmay, vai ei.

[/quote]

No ihanko totta? :D Kukaan ei ole sama ihminen 21 veenä verrattuna 25 vuotiaaseen. 

Ihmiset muuttuu, mutta mikäli elämän tavoitteet ja realiteetit pysyvät yhtäläisinä, radikaalisia muutoksia tuskin tapahtuu. PariskuntanaKIN voi kasvaa ihmisenä, yhdessä.

[/quote]

juu voi. onnellisia ne, jotka kasvaa yhdessä. Suurin osa kai ei...? 

nimim. Naimisiin 21 v, eroon 41 v.

[/quote]

Nojaa.. Mistähän tää puskista tää "suurinosa kai ei" on vedetty. Jos perustat väitteesi vain omaan kaveripiiriisi niin kannattaa todella avartaa maailmaansa.

Ongelmitta tuskin mikään suhde menee vuosia eteenpäin, mutta on niin pariskunnasta kiinni onko halua selvittää ne.

[/quote]

perustan väitteeni sille, että puolet liitoista päättyy eroon. Ehkä "suurin osa" on siis lioiteltua :-).  

Ja toki toten tämän vain omasta puolestani. Jos olisin nuorena vähän pidempään malttanut, niin olisin selvinnut monelta murheelta. väitän, että ne murheet tuli siitä, etten silloin edes itseäni tuntenut. huono pohja avioliitolle.

 [/quote]

Harhaluulo. Harhaluulo on lähtöisin siitä, kun joku on käsittänyt asian väärin. 

On totta, että joka vuosi solmitaan x määrä avioliittoja ja puolikas x eroaa. Mutta nuo eroavat ovat menneet naimisiin viimeisen kolmenkymmenen (tms) vuoden ajan, eli luku on kumulatiivinen. 
Käytännössä siis 20 % avioliiitoista päättyy eroon. 

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:33"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:15"]

[/quote]

Minä olen muuttunut tosi paljon, mieheni vähemmän. Parisuhde on ihan samanlainen kuin alussa :)[/quote]

Sori, mut mä en tajua. Jos sä oot muuttunut tosi paljon niin miten teidän suhde on voinut pysyä samanlaisena??

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:33"]

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 20:15"]

[/quote]

Minä olen muuttunut tosi paljon, mieheni vähemmän. Parisuhde on ihan samanlainen kuin alussa :)[/quote]

Sori, mut mä en tajua. Jos sä oot muuttunut tosi paljon niin miten teidän suhde on voinut pysyä samanlaisena??

[/quote]

Yksilöinä olemme vapaita mutta se miten suhtaudumme toisiimme ei ole muuttunut. Yksinkertaista.

Kyllä. Menin naimisiin 21-vuotiaana. Mies ehti juuri ennen häitä täyttää 22v. Olimme tunteneet 7kk, jost aolleet 6kk kihloissa. Lapsia olemme saaneet 3. Ensimmäinen syntyi kun olin 33v. Ensi kesänä on 29v hääpäivä.

Olisko niin että hyvä että joskus on ollu naimisissa, ettei tartte sitten vanhempana surra ettei sitäkään tehnyt? Varsinkin Helsingissä missä on enemmän naisia, ja suhteessa vähemmän vielä hyvin koulutettuja miehiä, ei se puolison löytyminen mitenkään ole ittestäänselvyys. 

[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 18:32"]

Olisitko itse ollut tuon ikäisenä kypsä?

[/quote]

Menin naimisiin kun olin 17-vuotias. En ole koskaan katunut.

Kovasti tähän ketjuun kiirehtii vastaamaan ne mammat, jotka ovat edelleen onnellisesti aviossa parinkymmenen vuoden jälkeen nuoren solmitun liiton jälkeen. Hmm, mistähän se kertoo? Halusta todistella jotain päinvastaista? Kukaan ei kuitenkaan ole liiemmälti kehottanut menemään parikymppisenä naimisiin tyyliin "kun minusta tuli nääääin onnellinen niin kyllä sinustakin varmasti tulee!" ;)

Veikkaan, että ne, jotka eivät niin onnellisia valinnastaan ole, sivuuttavat otsikon kettuunnuksissaan paitsi ne pari rohkeaa, jotka uskalsivat tulla toteamaan, ettei kannattaisi sitoutua avioliittoon vielä tuossa iässä.

Jotkut ovat, jotkut eivät. Itse tapasin mieheni 20-vuotiaana, ja naimisiin menimme 23-vuotiaina. Yhdessä olemme edelleen, ikää nyt 35.

No sehän nyt riippuu ihan ihmisistä, eikä pelkästään iästä. Itse olin 19-vuotias kun menin naimisiin. :) Juuri tuli viime kuussa 3-vuotis hääpäivä ja ensi kuussa pitäisi esikoisen syntyä ja onnellisia ollaan oltu joka päivä, eikä kumpikaan ole katunut päätöksiä missään vaiheessa :) 

MIkä ettei kunhan päätös, oli se sitten missä iässä tehty, perustuu järkeen. Sitoutuminen edellyttää aina rationaalista mietiskelyä siitä, millaiset mahdollisuudet on onnistua parisuhteessa kumppanin kanssa.

En myöskään usko pitkän seurustelun tai avosuhteen olevan mitenkään erityisen tärkeää. Jos vuoden on asunut kumppanin kanssa yhdessä, siinä vaiheessa jo tietää kaiken oleellisen. Tietää toisen arvot, elämänkatsomuksen, tavan riidellä, keskustella, käyttää rahaa, tietää toisen toiveet ja unelmat ja tulevaisuuden suunnittelmat. Niillä pääsee jo hyvin pitkälle. Viileä fakta on myös se, että toista ei voi koskaan muuttaa. Parisuhde on aina riski. Vasta kriiseissä ja vaikeuksissa toisen oikeasti oppii tuntemaan ja mikä todennäköisyys on, että 20-35v sattuu mitään kovin vakavaa vastoinkäymistä eteen. Ja kuitenkin päätös sitoutumisesta on tehtävä ennen perheen perustamista. Vaikeuksiiin asti kuka tahansa pariskunta voi porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin. Itse asiassa luin tutkimuksesta, jossa kerrottiin, että lyhyemmällä seurustelusuhteella avioliittoon sitoutuneet pariskunnat eroavat vähemmän.

Itse menin naimisiin 22v. Muistan vieläkin 15-vuoden jälkeen, miten istuin kerran töistä tultuani eteisen lattialle ja mietin, onko mieheni varmasti sellainen, jonka kanssa minulla on mahdollisuus onnistua elinikäisessä parisuhteessa. Tuolloin ja yhä edelleen kolmen lapsen jälkeen, tunnen, että meillä on kaikki eväät onnistua.

Riippuu ihan 21-vuotiaasta. 

Itse menin naimisiin 18-vuotiaana ja olin mielestäni riittävän kypsä. Kukaan sukulainen ei uskonut meihin mutta niin vaan ollaan yhdessä vieläkin yli 10v kuluttua.