Kaksi vuotias päiväkotiin vai ei?

up

Meillä oli vuosikausia lapsettomuutta ja kun vihdoin ja viimein tulin raskaaksi ja saatiin lapsi, tiesin toista tuskin enää tulee, joten nyt nautin tästä koko rahan edestä.

Taloudellisesti on ollut tiukkaa, kaikki kuljemme rääsyissä. En ostanut koko kotona olon aikana kuin 2 vaatekappaletta. Kummatkin äitini maksoi, hän siis halusi ostaa minulle jotain ja siksi. Ja lisäksi kummallakin kerralla oli syntymäpäiväni. Lapseni kulki koko ajan saaduissa vaatteissa, hyvin vähän ostin edes itse jotain kirpparilta.

Mutta varsinkin kun lapsi sairasti vesirokon ja oli kuumepäiviä jne, oli tosi mukava ettei tarvinnut miettiä mitä nyt tehdään.

Saatiin kaupungilta paikka kerhoon, jossa käytiin 2 krt viikossa, lisäksi kävimme uimassa vähintään joka toinen viikko ja kävimme kansallisopiston muskarissa.

Viime kesänä mieheni piti extrapitkän kesäloman, sai säästöön isyysloman ja ylityöt, olimme kolmisin koko viime kesän kotona. Ilmat olivat huont, mutta väliäkös sillä ja ehdottomasti viime kesä oli elämäni paras. Syksyllä lapsi aloitti tarhassa 3,5 vuotiaana, minä töissä. Minä vien tarhaan, mieheni hakee ja sairastumisissa ( 2 kpl ) olemme olleet vuoron perään kotona.

Meillä tämä oli ehdottomasti paras ratkaisu.

Samaa pohdin minäkin. Niukasti pärjätään, kotona on leppoisaa, mitenköhän lapsi sopeutuisi isoon ryhmään, töissä olisi mukavaa vaihtelua, toisaalta tämä ehkä ainut tilaisuus olla kotona, kun toisen lapsen saanti melko epätodennäköistä.

Onko ketään kuka ois katunut kotona oloa tai lapsen hoitoon vientiä? Miksi?

[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 10:33"]

Meillä oli vuosikausia lapsettomuutta ja kun vihdoin ja viimein tulin raskaaksi ja saatiin lapsi, tiesin toista tuskin enää tulee, joten nyt nautin tästä koko rahan edestä.

Taloudellisesti on ollut tiukkaa, kaikki kuljemme rääsyissä. En ostanut koko kotona olon aikana kuin 2 vaatekappaletta. Kummatkin äitini maksoi, hän siis halusi ostaa minulle jotain ja siksi. Ja lisäksi kummallakin kerralla oli syntymäpäiväni. Lapseni kulki koko ajan saaduissa vaatteissa, hyvin vähän ostin edes itse jotain kirpparilta.

Mutta varsinkin kun lapsi sairasti vesirokon ja oli kuumepäiviä jne, oli tosi mukava ettei tarvinnut miettiä mitä nyt tehdään.

Saatiin kaupungilta paikka kerhoon, jossa käytiin 2 krt viikossa, lisäksi kävimme uimassa vähintään joka toinen viikko ja kävimme kansallisopiston muskarissa.

Viime kesänä mieheni piti extrapitkän kesäloman, sai säästöön isyysloman ja ylityöt, olimme kolmisin koko viime kesän kotona. Ilmat olivat huont, mutta väliäkös sillä ja ehdottomasti viime kesä oli elämäni paras. Syksyllä lapsi aloitti tarhassa 3,5 vuotiaana, minä töissä. Minä vien tarhaan, mieheni hakee ja sairastumisissa ( 2 kpl ) olemme olleet vuoron perään kotona.

Meillä tämä oli ehdottomasti paras ratkaisu.

[/quote]

Lapsellesi paras ratkaisu!!!!!!!!

Päiväkodissa lapset oppivat tuntemaan erilaisia aikuisia ja lapsia, eivät vain omia vanhempiaan ja sisaruksiaan, kuten kotiin teljetyt lapset.

Jos nauttisin kotona olemisesta, yhden vuoden taloudellinen tiukkuus ei tuntuisi missään.

Minä en hennoisi viedä päiväkotiin. Lapseni on nyt kolmevuotias ja nauttii olostaan kanssani.