Lue keskustelun säännöt.
Onko paikalla äitejä joiden eskarilainen on TOSI ujo?
07.01.2013 |
Meillä tyttö niin ujo, ettei puhu välillä kenellekkään koko eskaripäivän aikana :(
Opettajille ei puhu ollenkaan, mutta kavereille kyllä kun ovat ulkona leikkimässä. Tuntuu tsi pahalta, kun muut lapset samassa ryhmässä on todella kovia puhumaan ja juttelemaan ihan tuntemattomienkin kanssa. Nyt aloitetaan balettiharrastus, jos tyttö alkaisi rohkaistumaan. Miten teillä muilla menee eskari ja kuinka olette saaneet rohkaistua lastanne?
Kommentit (7)
on edelleen ujo, mutta ei niin paljoa kuin alle kouluikäisenä.
Harrastuksista on ollut apua, auttaa itseluottamukseen paljon. Kun aikuisia on seurassa, on sellainen seinäruusu, kavereidensa kanssa jo puhelee reippaasti yms.
Koulussa on luonnollisesti se yksi hiljaisimmista. Alakoulussa 2-4 luokilla opet yrittivät saada häntä avoimemmaksi, ja vähän siinä onnistuivatkin, eli ainakin yläkoulun puolella on alkanut myös viittaamaan.
Perheen kanssa ollut aina ihan reipas, mutta jo sukujuhlissa se kuuntelija...
Vaihtelevasti olen kannustanut, tilanteista riippuen, joko vähän puhun puolestaan tai jo etukäteen sanonut,että tämän voit hoitaa ilman äitiä. Alkoi käymään kaupassa eskari-ikäisenä ostamassa maitoa esim.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi vastaa kyllä aina jos jotain kysytään ,mutta yhtään ylimääräsitä ei sano. On kyllä puhelias muuten, muttei eskarissa. Tyttö on ollut n. kk vuorovaikutusleikkikerhossa. Siellä on mennyt hyvin.
lastani pelkästään ujoksi. Oma mokaamisen pelko ja perfektionismi + sosiaalisten tilanteiden jännittäminen ja isojen ihmisryhmien pelko on meidän eskarin tilanne, mutta päälle päin tuokin vaikuttaa varmaan vaan ujolta.
Toivon, että kevät menee syksyä paremmin. Onneksi tekee ja hoitaa kaikki asiat "pakon" edessä kuuliaisesti, joten pärjää kyllä, mutta...
itse ollut ujoistakin ujoin lapsena. Eskarissa muistan, kun ope kysyi jotain ja joskus lopulta rohkaistuin viittaamaan. Sitten kun minulle muutamaan kertaan annettiin vuoro niin en uskaltanutkaan koskaan sanoa mitään! Kaikki jäivät vain tuijottamaan... kauheaa!!!
Ujoutta kesti johonkin lähes 18v. asti ja huvittavaa sanoa, mutta minulla tilanteeseen auttoi sitten teininä viina :D
Rohkaistuin ensin viinan avulla puhumaan ja lopulta sitten pääsin sitä myöten ujoudesta suunnilleen eroon.
Nykyisin olen jo yli 30v. ja ujoudesta ei juurikaan tietoakaan. Lähinnä minusta on tullut liiankin kärkäs valittamaan asioista, kun joutui niin kauan pidättelemään ;)
aikuisille ja on aina ollut hitaasti lämpenevää tyyppiä. Se oli eskariopettajan mielestä liiallista ujoutta. Koulussa lapsi sai temperamentiltan hitaasti lämpenevä opettajan ja tälle taas lapsen oleminen ja vuorovaikutus ei tuottanut vaikeuksia. Lapsi on myös itse kehittynyt kasvun myötä, kukaan tuskin enää kuvailisi lastani ujoksi. Perustemperamentti pysyy, mutta aloitteellisuus sosiaalisissa tilanteissa on mennyt hurjasti eteenpäin.
Hyvä ap että lapsesti on vuorocaikutuskerhossa, pienryhmätoiminnasta on monenlaista hyötyä lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse ollut ujoistakin ujoin lapsena. Eskarissa muistan, kun ope kysyi jotain ja joskus lopulta rohkaistuin viittaamaan. Sitten kun minulle muutamaan kertaan annettiin vuoro niin en uskaltanutkaan koskaan sanoa mitään! Kaikki jäivät vain tuijottamaan... kauheaa!!!
Ujoutta kesti johonkin lähes 18v. asti ja huvittavaa sanoa, mutta minulla tilanteeseen auttoi sitten teininä viina :D
Rohkaistuin ensin viinan avulla puhumaan ja lopulta sitten pääsin sitä myöten ujoudesta suunnilleen eroon.Nykyisin olen jo yli 30v. ja ujoudesta ei juurikaan tietoakaan. Lähinnä minusta on tullut liiankin kärkäs valittamaan asioista, kun joutui niin kauan pidättelemään ;)
Nyt nelikymppisenä olen hyvinkin värikäs ja puhelias ja varmaankin koulumme persoonallismpia opettajia :D ujouteni esiintyy tätänykyä aika selektiivisesti, mutta vaikeuttaa tiettyjä - mutta vain tiettyjä - sosiaalisia tilenteita.
Tärkeintä ujolle on turvallisuuden tunne. Turvallisessa seurassa ujo uskaltaa pikku hiljaa avautua - ap:n tytärhän on kotonakin puhelias. Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut aika paljon viisauksia ujoudesta joita kannattaa ujon lapsen vanhemman - ja opettajan - miettiä.
Ellei yhtään mitään, lapsella voi olla selektiivinen mutismi. Jos puhuu edes vähän niin hyvä.
Mitä mieltä päiväkodissa ollaan lapsen ujoudesta? Onko päiväkodissa erityislastentarhanopettajaa, voisit jutella hänen kanssaan tai vähintään nyt lapsen oman lastentarhanopettajan kanssa. Usein päiväkodeissa on pienryhmätoimintaa, ns. vuorovaikutusleikkikeroja lapsille, jotka tarvitsevat erityistä tukea esim, sosiaalis-emotionaaliseen kehitykseensä.
Lapsen kehitystä tukee kun hän saa olla omanlaisensa ja häntä tuetaan, rohkaistaan ja kannustetaan.