Lue keskustelun säännöt.
Apuja pikkumiehen (3v) ruokailutottumuksien parantamiseen
06.02.2013 |
Poika, hieman alle 3v, on todella omatoiminen välipalanottaja ja en yleensä henno kieltää, jos on jo ikään kuin homman hoitanut ja syö näkkäriä ja maitoa olkkarissa. Meillä ei juuri makeita syödä. Ehkä joskus on rinkeleitä, mutta ei sen kummempaa.
Ongelma on nyt se, että ruokailutilanteet on lähteneet aivan käsistä. Eli pääruuat eivät tahdo mennä. Sitten välipalalla syö enemmän tietysti.
Ruokapöydässä ei malteta istua ja ruokaa ei syödä välillä ollenkaan. Olen ottanut sen kannan, että en tee erikoisruokia perheenjäsenille vaan kaikki syö sitä mitä on. Ja tämä nyt tuntuu olevan iso pala (myös perheen isännälle).
Vihannesten syönti on laantunut melkein kokonaan. Isähahmo sitä ei harrasta juuri lainkaan ja minä taas syön paljonkin vihanneksia. Eli esimerkistä löytyy niin puutteita kuin hyviäkin puolia.
Olen hieman siis hukassa, että mitä teen tämän homman kanssa. Eilen meillä huudettiin kurkku suorana, kun en antanut täyttää vatsaa maidolla vaan maanittelin ottamaan edes lusikallisen päivällistä. Aikaa kului jonkin verran, joten annoin sitten maitoa ja menimme suihkuun. Sen jälkeen sai jauhelihapitsaa, mikä ei ollut kyseinen päivällisruoka aiemmin.
Tunsin, että olin luovuttanut, mutta poika on vielä pieni joten sen varjolla sitten kai annoin periksi...
Pitäisikö nyt vaan olla antamatta mitään, jos ei syö ja kuunnella sitä sydäntäraastavaa konserttia ja kiukuttelua? Toisinaan, jos joutuu odottelemaan ruokaa, hermostuu eikä syö sittenkään, koska on jo niin nälkäinen että vain huutaa. Ja silloin ei kelpaa enää mikään.
En tiedä, olen aivan sekaisin. En haluaisi totuttaa poikaa liian helppoon elämään, mutta en haluaisi riistää liian pienenäkään. Tuossa iässä kun ei vaan kaikki ruoka aina maistu, mitä silloin voi tehdä.
Auttakaa.
Kommentit (15)
nimeltä maalarinteippi. Useinkin käytössä mutta joskus se vaan unohtuu.
POika hakee itse jääkaapista syötävää ja leipälaatikkoa ei saa lukkoon (saa teipit ja muut itse pois). On silmääkin nopeampi. Pitääkö mun ottaa leipä kädestä pois ja kieltää vaikka olisi välipala-aika?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noin pieni EI OTA ITSE VÄLIPALAA. Aikuinen päättää mitä ja milloin syödään, lapsi määrän. Huutoa voi seurata mutta ainut keino millä saatte tilanteen normaaliksi on olla aikuinen.
Selkeet ruokailuajat. Maitoa vaan ruoka-aikaan normi lasillinen. Koko perhe syömään samaan aikaan. Auktoriteettiä peliin.
Nää uhmaikäiset voi olla välillä niin ihania : )
että otin auton niskatukeen tarkoitetun dvd-soittimen ja sanoin että saa katsoa niin kauan kuin syö ruokaa. Mitä tahansa piirrettyjä jotka sillä hetkellä kiinnosti.
Hyvin jaksoi istua ja syödä, kun tajusi että piirretyt todellakin loppuu kun pöydästä noustaan. :-)
Ja saa vielä olkkarissa syödä. Pystyisitkö edes vaatimaan, että menisi syömään välipalansa keittiönpöydän ääreen? Kokeile ottaa lapsi mukaan ruuan tekoon ja ruuan suunnitteluun. Jos teillä saa syödä olkkarissa, niin se ruoka ilmeisesti maistuu paremmalle olkkarissa, vaikka telkkaria katsoessa.
Poikanne on selvästi omatoiminen ja haluaa tehdä itse, siksi se itse tehty ruokakin varmaan maistuisi paremmin. Vihannekset voi piilottaa ruokaan. Lihapulliin ja makaronilaatikon sekaan juureksia. Omat lapseni syö vihannekset parhaiten leivän päällä. Salaattina eivät niitä syö.
välipalat ja ateriat syödään keittiössä ja on selkeät ruoka- ja välipala-ajat. Lapsi ei ota ruokia itse kaapeista tai pöydiltä, ruoka-aikoina tietysti voi ottaa. Muuten voi olla vaikka suklaata ja karkkeja pöydällä, lapsi ei niitä ota. Väsyneenä ja nälkäisenä tietysti voi vaatia kaikenlaista herkkua, mutta ei tästä taisteluja käydä, herkut ja leivät syödään, kun ruoka on syöty.
Ruoka maistuu aina paremmalta, jos saa itse tehdä, 3-vuotias osaa jo monenlaista, kun saa vain kokeilla.
Nämä on meidän säännöt ja toimivat hyvin meillä, jotenkin ap:n kotiinkin pitäisi saada säännöt, jotka toimivat siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hieman siis hukassa, että mitä teen tämän homman kanssa. Eilen meillä huudettiin kurkku suorana, kun en antanut täyttää vatsaa maidolla vaan maanittelin ottamaan edes lusikallisen päivällistä. Aikaa kului jonkin verran, joten annoin sitten maitoa ja menimme suihkuun. Sen jälkeen sai jauhelihapitsaa, mikä ei ollut kyseinen päivällisruoka aiemmin. Tunsin, että olin luovuttanut, mutta poika on vielä pieni joten sen varjolla sitten kai annoin periksi...
Eniten ihmettelin, että miksi annoit sitä pitsaa sen suihkun jälkeen? jos lapsella oli nälkä niin olisit antanut sitä ruokaa mitä päivälliseksi oli. Meillä pääsääntöisesti lapset syövät hyvin, mutta jos jostain syystä esim. päivällinen ei ruoka-aikaan maistuu, niin se ruoka syödään sitten illemmalla ja iltapala saattaa jäädä syömättä.
Kuulostaa siltä, että olet lapsen kanssa kotona. Millainen rytmi teillä on? Puhut välipaloista eli kuinka usein teillä syödään? Ja syövätkö kaikki sohvalla?
Aikuinen on se, joka päättää, että mitä syödään ja missä syödään. Lapsi päättää, kuinka paljon syö. Kukaan lapsi ei ole ruokapöydässä nälkään kuollut.
Otahan nyt se aikuisen rooli ja luovu kaverin roolista. Muuten oot ongelmissa myöhemmin.
Jos lapsi on aktiivinen, niin pyydä kattamaan pöytää tai auttamaan ruuan laitossa.
Ja ps. ei se välipalojen napsiminen tee hyvää hampaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta eipä syönyt. Ei suostunut edes maistamaan.
Meillä ei olla tässä asiassa yhdenmukaisia, sen mä tiedän. Pojan isä ei pysty toimimaan tällaisten rajoitusten kanssa, joten en tiedä millainen taisto tästä saadaan aikaan. Isälle on helpointa antaa pojan hakea välipalaa itse. Ruuan isä laittaa toki keittiön pöytään ja jos sitä ei syödä niin se on siinä sitten (ainakin kunnes poika hakee jotain korvaavaa itse).
Itselläni on vaikeuksia sietää lapsen temppuilua ja huutoa, koska itselläni oli vaikea lapsuus. Ja mielessäni ainakin lapsi on vielä niin pieni, eikä vielä puhukaan kunnolla, niin minun on vaikea vaatia pojalta tiettyjä asioita.
Ruoka-ajat meillä periaatteessa on, mutta usein meillä syödään silloin kun kullakin on nälkä pääruokien välissä. Isä ei syö usein aamupalaa ollenkaan ja monestikaan ei ehdi päivällispöytään, koska on 'kiireinen' koneella. Joten se siitä yhteisesti ruokailuhetkestä. Jos olemme joskus yhtäaikaa pöydässä, isä lukee lehteä. JOs ei lue, syö minuutissa ja lähtee pois.
'Huokaus'
En tiedä, en mä pysty yksinkään kaikkia muutoksia ajamaan.
ap
Kuulostaa siltä, että olet lapsen kanssa kotona. Millainen rytmi teillä on? Puhut välipaloista eli kuinka usein teillä syödään? Ja syövätkö kaikki sohvalla?
Aikuinen on se, joka päättää, että mitä syödään ja missä syödään. Lapsi päättää, kuinka paljon syö. Kukaan lapsi ei ole ruokapöydässä nälkään kuollut.
Otahan nyt se aikuisen rooli ja luovu kaverin roolista. Muuten oot ongelmissa myöhemmin.
Jos lapsi on aktiivinen, niin pyydä kattamaan pöytää tai auttamaan ruuan laitossa.
Ja ps. ei se välipalojen napsiminen tee hyvää hampaille.
mutta kuten sanoin tuossa, en voi olla yksin vanhempi vaan meidän pitäisi isän kanssa olla sitä yhdessä ja se jos mikä on vaikeaa. Isä kun on oma persoonallinen itsensä.
Poika on virikehoidossa. Jos vaikka se puhe siellä kehittyisi. Mutta paljon ollaan kotosalla. Meillä on 'rytmi', aamupala kahdeksan ja yhdeksän välillä (usein leipää ja jukurttia), välipalalla n parin tunnin päästä haluaa ehkä omenaa (syö olkkarissa omasta kiposta paloja hyvin nätisti), lounas on siinä puolenpäivän maissa ja monesti tämä ruoka menee ihan ok, välipalalla noin 14-15 välillä syö leipää minkä yleensä itse on ehtinyt hakemaan laatikosta tai on kaivanut maidon jääkaapista. Päivällinen on 17-18 ja ruoka harvoin maistuu ja sen jälkeen alkaa taisto siitä syödäänkö välipalaa ikään kuin uudestaan eli haluaa leipää, maitoa tms...
Anteeksi sekava kirjoitustyyli. Annan lentää ajatuksen virtana.
Meillä syödään ruuat keittiössä kyllä, mutta usein juodaan olohuoneessa. Isällä on virvoitusjuomaa ja minulla aamuisin kahvia. Välipaloja en syö itse lainkaan. Paitsi ehkä lauantaisin...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siis kovin helppo tilanne teillä... Mä ehdotan, et puhutte isän kanssa tilanteen läpi. Ehkä neuvolasta saisi vinkkejä puhumiseen?
Mitä se virikehoito muuten on? siis että syökö siellä mitää`n?
Mä jättäisin sen aamupalan välipalan pois ja söisin kaikki ruuat ruokapöydässä.
Tosi taitava poika teillä on, jos kaataa maidonkin ite tölkistä!
En antaisi taistossa periksi vaan lähtisin esim. ruuan jälkeen ulos, jossa ei voi syödä. Ulkoilun jälkeen se ruokakin maistuu paremmin :)
Tsemppiä!
Kaikki ruuat syödään pöydän ääressä, jos ei syö niin seuraava mahdollisuus tulee sitten vasta seuraavassa ruokailussa. Mikä tarkoittaa teidän laatimaa aikataulua, ei itsenäistä vierailua jääkaapilla! Ei se lapsi nälkään kuole, karhunpalveluksen kyllä teette lapselle jos tuollaista menoa jatkatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää vielä yrittää puhua tästä, koska se ei auta jos minä olen poissa ja isä antaa mennä kuten ennenkin näiden ruoka-asioiden kanssa.
Ehkä mä yritän jättää sen iltapäivä-välipalan pois ja ulkoillaan siinä välissä reilummin. Poika tuntuu olevan nälkäisempi aamupäivällä, joten se omena ei varmaan haittaa mitään.
Joo, taitava on kyllä motorisesti monissa asioissa. Käy itse vessassa, pyyhkii pissit ja vetää vessan, mutta puhumisessa meillä ollaan reippaasti jäljessä.
Yritän parantaa asia kerrallaan. Jos mä vedät täysin liinat tiskiin kerrasta, voidaan varmaan olla ojan puolelta allikossa... Lähdetään iltapäivävälipalasta sitten vaikka liikkeelle.
Jos teillä muillakin on näitä huuto-kiukku-mökä-kohtauksia, kun asioista temppuillaan, kauanko ne teillä kestää? Mä luulen, että jos mä en anna periksi vaikka päivällisen kanssa, meillä huudetaan koko ilta eikä syödä iltapalaakaan.
ap
Mä lähtisin aluksi tilanteesta pois eli jos ei illalla ruoka maistu, ni lähdette joka tapauksessa ulos. Siellä ei voi antaa ruokaa ja se kiukkukin unohtuu.
Niin ja jos illalla ei syö ruokaa, vaan pelkkää leipää ja aamulla sama, niin varmasti on nälkä aamupäivästä.
vaikka painoa ja pituutta tulisi, ni on tärkeä syödä monipuolisesti, että lapsi saa ne tarvittavat ravintoaineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se maito valmiiksi jossain (nokka)mukissa, kun lapsi itse hakee? Meillä ainakin on aina vettä (joskus laimeaa mehua) pöydällä mukissa, sitä saa itse juoda (keittiössä). Maitoa juodaan ruoan kanssa, minä annan ja laitan pois. Kaikki syödään keittiössä, joskus poikkeuksellisesti syödään olkkarissa vaikka popkornia tai viinirypäleitä.
Minusta tuon ikäisen ei pitäisi antaa ottaa itse mitään ruokia. Siinä lapselle tulee ikäänkuin vastuu omasta syömisestään, ja se ei ole kohtuullista. Helposti lapsi tulee myös syöneeksi aina vaan yksipuolisesti sitä, mitä itse osaa ottaa. Sitten ei tuetenkään muu maistu. Yritä opettaa, että lapsi kertoo, kun on nälkä. Otatte ruokaa yhdessä, lapsi voi kyllä auttaa. Laitat edes vaikka kurkkua sen näkkärin päälle jne. Istutte yhdessä pöydän ääreen, juttelet ja pidät seuraa syödessä.
Ruokiin kannattaa sekoittaa niitä vihanneksia pieniä määriä, niin myös mies opettelee syömään niitä. Välipaloilla lapsille yleensä maistuvat hedelmät ja vaikka kirsikkatomaatit. Puuroon pakastemarjoja. Laita hedelmäpaloja nätisti lautaselle ja herkuttelette yhdessä. Ihme, jos vaikka rypäleet, mandariinilohkot ja muut makeat palat eivät maistu. Sitten vähitellen laitat tuttujen hedelmien lisäksi tarjolle aina vähän jotain uutta.
Jos ruoka ei kelpaa aterialla, niin ruokailu loppuu sillä kertaa siihen. Uusi yritys tunnin tai parin kuluttua. Siitä ei tarvitse tehdä sen suurempaa numeroa tai surkutella että lapsi näkee nälkää. Ei se ole mikään rangaistus, vaan lapsen valinta että hän ei nyt halunnut syödä. Hän syö sitten seuraavalla kerralla, ja oppii nopeasti, että ruokaa on tarjolla vain tiettyihin aikoihin. Tämä on varmasti sinulle paljon hankalampi kysymys kuin lapsellesi.
noin pieni EI OTA ITSE VÄLIPALAA. Aikuinen päättää mitä ja milloin syödään, lapsi määrän. Huutoa voi seurata mutta ainut keino millä saatte tilanteen normaaliksi on olla aikuinen.