ikuinen ongelma - odotanko miehen yhteydenottoa vai otanko itse yhteyttä..??...
Tiedän, että tämä on ihan loppuun kaluttu aihe ja silti se mietityttää!
Olen jo aika paljon ennen jolua sopinut erään miehen kanssa, että menisimme yhdessä lounaalle ensi viikolla. Kyse ei ole mistään varsinaisesta suhteessta, olemme molemmat tahoillamme naimisissa ja pidämme yhteyttä hyvin epäsäännöllisesti ja emme ole tavanneet toisiamme yli puoleen vuoteen.
Hänessä on kuitenkin jotain hyvin mielenkiintoista...:) No, sovimme tuon lounastapaamisen sähköpostitse ja puhe oli, että palataan asiaan loppiaisen jälkeen. Silloin siis mies oli ehdottanut, että mensisimme lounaalle tammikuussa ja ja minä ehdotin tuota päivää. Silloin minä olin se, joka olin kuitenkin oli lähettänyt ensimmisen viestin (emme olleet kirjoitelleet puoleentoista kuukauteen).
ELI... Otanko nyt taas yhteyttä ja kysyn, onko lounastapaaminen vielä voimassa? Vai kuuluuko minun odottaa hänen ottavan yhteyttä? Miten tämä voikin olla näin hankalaa...
Kommentit (9)
jos olette sopineet päivän, ajan ja paikan, menisin vain sinne lounaalle. Jos taas jotain on auki ja jos itse haluat mennä, minä ainakin laittaisin viestin, heti huomenna (=loppiaisen jälkeen, niin kuin on sovittu) ja toteaisin, että meillähän on lounastapaaminin x. päivänä, nähtäisiinkö ravintolassa y klo z? En silti kysyisi, onko tapaaminen voimassa, tietenkin lähtisin siitä oletuksesta, että se, mitä on sovittu, on voimassa.
En tosin päässyt ap:n kirjoituksesta käsitykseen, onko heillä jo sovittuna tietty päivä, kellonaika ja ravintola?? Jos näin on, menisin vain paikalle. Jos on jotain jäänyt sopimatta, ottaisin tietenkin yhteyttä :)
Minusta sillä ei ole merkitystä, kumpi aina missäkin vaiheessa ottaa ensimmäisenä yhteyttä. En siis laskisi, nyt on miehen vuoro, sitten taas minun vuoro, etc. Kunhan yhteydenotot ovat jokseenkin tasapainossa niin kaikki hyvin.
jos olette sopineet päivän, ajan ja paikan, menisin vain sinne lounaalle. Jos taas jotain on auki ja jos itse haluat mennä, minä ainakin laittaisin viestin, heti huomenna (=loppiaisen jälkeen, niin kuin on sovittu) ja toteaisin, että meillähän on lounastapaaminin x. päivänä, nähtäisiinkö ravintolassa y klo z? En silti kysyisi, onko tapaaminen voimassa, tietenkin lähtisin siitä oletuksesta, että se, mitä on sovittu, on voimassa.
Ehkä nuorempana minäkin olin tuollainen jahkailija, mutta vanhemmiten olen todennut, että on paljon selkeämpää avata oma suu, eikä odotella epätietoisena, mitähän toinen mahtaa miettiä.
sekä keltaisella että ruskealla raidalla. Huorra!
kysytkö ihan tosissasi?? Tämäkö oli sun päätä vaivaava asia??
Kyllä tuntuu suosiossa olevan moinen harrastus tälläkin palstalla.
Eipä ihmetytä että pahoinvointi vaan lisääntyy tässä maassa jokaisessa ikäluokassa!
että tämän lounaan takia ei pahoinvointi lisäänny missään ikäluokassa...:)
Varsinainen pettämiskuvio kävi jossain vaiheessa mielessä tässä "suhteessa", mutta nyt sen on kyllä kuopattu ja syvälle haudattu.
Toisaalta puolisomme eivät tiedä tapailustamme, koska se nyt vain ei ole kovin helposti selitettävissä. Eli missä tapasimme ja niin edelleen...
...Olen jo aika paljon ennen jolua sopinut erään miehen kanssa, että menisimme yhdessä lounaalle ensi viikolla...
...No, sovimme tuon lounastapaamisen sähköpostitse ja puhe oli, että palataan asiaan loppiaisen jälkeen...
Oletteko sopineet jo sähköpostissa tarkan ajan ja paikan lounaalle?
Jos ette, voithan ottaa yhteyttä ihan vain kysyäksesi sitä milloin, missä ja mihin aikaan lounastatte.
Nauran täällä ääneen ap:n jutuille:D Aikamoista itsepetosta ja selittelyä. Jos ei puolisolle voi kertoa? Siitä se kuule lähtee.
Haluaisitko että miehesi tekisi vastaavaa?
Ihan samahan se on kumpi sitä kysyy. Jos kerta ihmisessä jotain vetovoimaa on niin kysy ihmeessä.