Menetänkö lapseni kun hän kasvaa aikuiseksi, koska minulla on poika?
Pelottaa lukea täältäkin näitä anopin vastaisia keskusteluja. Olen ymmärtänyt että kun ainoa poikani aloittaa oman elämän ja löytää naisen, minulla ei ehkä ole enää sijaa hänen elämässään.
Kun he menevät naimisiin, todennäköisesti tämän naisen äiti saa olla siellä auttelemassa ja minä en. Kun he saavat lapsen, naisen äidiltä kysytään neuvoja, pyydetään hoitoapua jne. ja jään taas paitsioon.
Todennäköisesti kaikki mihin yritän tulla mukaan, minut tuomitaan kauheana anoppina joka tyrkyttää apuaan ja neuvojaa, kuitenkin ne samat neuvot hyväksytään naisen äidiltä.
Olisi pitänyt saada tyttö niin olisin saanut olla lapsen elämässä mukana vielä myöhemminkin...
Kommentit (65)
besserwissereitä. Ikäänkuin he tekisivät jotain ihmeellistä työtä mielestään. Varmaan ammatti kauheimmasta päästä appivanhemmilla!
Minun anoppini ei saa hoitaa lapsenlastaan koska olen juuri se ilkeä miniä joka estää sen. Olisi kannattanut anopin hyväksyä minut aikoinaan mutta oli sellainen ainoaan, aikuiseen poikaansa liimaantuva sairas akka. Ihmettelen kuin sellaiset ei tee isoa liutaa lapsia niin olisi sitten kenessä vanhanakin roikkua!
besserwissereitä. Ikäänkuin he tekisivät jotain ihmeellistä työtä mielestään. Varmaan ammatti kauheimmasta päästä appivanhemmilla!
Minun anoppini ei saa hoitaa lapsenlastaan koska olen juuri se ilkeä miniä joka estää sen. Olisi kannattanut anopin hyväksyä minut aikoinaan mutta oli sellainen ainoaan, aikuiseen poikaansa liimaantuva sairas akka. Ihmettelen kuin sellaiset ei tee isoa liutaa lapsia niin olisi sitten kenessä vanhanakin roikkua!
löytyy sieltä peilistäsi.
Ja opettajat nyt yleensä tietävät siitä opettamastaan aineesta ja myös kasvatuksesta jotakin. Joku wt voi toki luulla sitä besserwisseriydeksi. Vähän sama kuin moittisit, että lääkäri ei saisi neuvoa sairauksien hoidosta. Opettajan työ on työ siinä missä muutkin, varmasti joidenkin mielestä ihmeellistä, joidenkin mielestä ihan normityötä, josta maksetaan palkkaa.
Minusta ehkä kauhein anoppi olisi sellainen, joka ei itse ole tullut toimeen oman anoppinsa kanssa. Ihminen kun tapaa toistaa virheitään.
besserwissereitä. Ikäänkuin he tekisivät jotain ihmeellistä työtä mielestään. Varmaan ammatti kauheimmasta päästä appivanhemmilla!
Minun anoppini ei saa hoitaa lapsenlastaan koska olen juuri se ilkeä miniä joka estää sen. Olisi kannattanut anopin hyväksyä minut aikoinaan mutta oli sellainen ainoaan, aikuiseen poikaansa liimaantuva sairas akka. Ihmettelen kuin sellaiset ei tee isoa liutaa lapsia niin olisi sitten kenessä vanhanakin roikkua!
Eikä tuollainen ämmä estäisi omia vanhempiani hoitamasta omia lapsenlapsiaan.
Sairas eukko.
ohis-mies
missä ongelma oikeasti on.
Monilla sellaisilla, joilla on vaikeuksia päästä mukaan lastenlasten elämään, korostuu puheissa se, miten he eivät saa auttaa miniää lastenhoidossa, miten miniä ei päästänyt mukaan häävalmisteluihin ja miten miniä järjesti joulun niin, etteivät appivanhemmat mahtuneet mukaan.
Kun taas sellaisilla, jotka ovat aktiivisesti lastenlasten elämässä mukana, korostuu se miten he kävivät auttamassa poikaansa lastenhoidossa, miten auttoivat pojan perhettä juhlien järjestelyisssä ja miten poika perheineen järjesti joulujuhlan kaikille isovanhemmille.
Noissa kahdessa on yksi erittäin merkittävä ero; odotetaanko asioita mieheltä (omalta pojalta) vai naiselta (pojan vaimolta).
Monet ajattelevat automaattisesti, että ei heidän poikansa kuulu hoitaa lapsia, järjestellä juhlia, muistaa läheisiä, siivota, kokata jne. vaan ne kuuluvat vaimolle. Tietenkään et pääse mukaan auttamaan, jos et ole omaa poikaasi tajunnut kasvattaa huolehtimaan toisista ja koko perheen pyörittäminen on vaimon harteilla! Ihan turha itkeä jälkikäteen ja kaataa omaa huonoa kasvatusta miniän niskaan...
Opeta poikasi huolehtimaan asioista ja ihmisistä, pitämään hyviä välejä sukulaisiin ja tekemään kotitöitä, silloin sinäkin olet takuulla mukana poikasi perheen elämässä ja poika kokee luontevaksi soittaa sinulta apua omiin (ei siis miniän!) töihinsä!!!
juuri teiltä en ainakaan haluaisi hoitoapua, olen niin paljon opettajienn lasten kanssa joutunut tekemisiin.
No onneksi olet niin vanha,
että ei pelkoa, että tulisit miniäksi :D
tiedät ikäni? oletko mahd selvänäkijä?
Ystäväpiirissäkin on opettajien miniöitä, joten.....
Minua on pojan syntymästä asti kalvanut pelko menettämisestä, mutta tunnen, että menetän pojan "miesten maailmaan". Yhteiskunta väistämättä istuttaa kovat miehiset arvot ja äidistä tulee vanha höpsö, jota pitää kestää. Nytkin alkaa itkettää, kun ajattelen, että nyt olen maailman ihanin ihminen ja jonain päivänä poika huokaisee ja hiljentää puhelimen, kun näkee että äiti soittaa.
poikiinne sellaiset välit, jotka pysyvät läheisinä ja lämpiminä koko elämän.
Ja miettikkää tarkkaan millaisia anoppeja haluatte olla. Ei liikaa puuttumista, neuvomista, takertumista. Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan.
On luonnon laki, että lapset lentävät pesästä, jopa pojatkin :) Täytyy vaan hyvksyä se, ettei ole enää se pojan elämän tärkein nainen.
T: kahden ihanan aikuisen pojan äiti, mummi ja anoppi.
äiti, jonka puheluista en pidä ollenkaan. Ihan lyyhistyn, kun näen, että äiti soittaa. Anoppi ei puutu meidän asioihin ja onkin sanonut, että he ovat lapsensa jo kasvattaneet eikä enää kiinnosta.
Pidän anoppiani paljon mukavampana ihmisenä kuin äitiäni. Että näinkin päin.
poikiinne sellaiset välit, jotka pysyvät läheisinä ja lämpiminä koko elämän.
Ja miettikkää tarkkaan millaisia anoppeja haluatte olla. Ei liikaa puuttumista, neuvomista, takertumista. Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan.
On luonnon laki, että lapset lentävät pesästä, jopa pojatkin :) Täytyy vaan hyvksyä se, ettei ole enää se pojan elämän tärkein nainen.T: kahden ihanan aikuisen pojan äiti, mummi ja anoppi.
missä ongelma oikeasti on.
Monilla sellaisilla, joilla on vaikeuksia päästä mukaan lastenlasten elämään, korostuu puheissa se, miten he eivät saa auttaa miniää lastenhoidossa, miten miniä ei päästänyt mukaan häävalmisteluihin ja miten miniä järjesti joulun niin, etteivät appivanhemmat mahtuneet mukaan.
Kun taas sellaisilla, jotka ovat aktiivisesti lastenlasten elämässä mukana, korostuu se miten he kävivät auttamassa poikaansa lastenhoidossa, miten auttoivat pojan perhettä juhlien järjestelyisssä ja miten poika perheineen järjesti joulujuhlan kaikille isovanhemmille.
Noissa kahdessa on yksi erittäin merkittävä ero; odotetaanko asioita mieheltä (omalta pojalta) vai naiselta (pojan vaimolta).
Monet ajattelevat automaattisesti, että ei heidän poikansa kuulu hoitaa lapsia, järjestellä juhlia, muistaa läheisiä, siivota, kokata jne. vaan ne kuuluvat vaimolle. Tietenkään et pääse mukaan auttamaan, jos et ole omaa poikaasi tajunnut kasvattaa huolehtimaan toisista ja koko perheen pyörittäminen on vaimon harteilla! Ihan turha itkeä jälkikäteen ja kaataa omaa huonoa kasvatusta miniän niskaan...
Opeta poikasi huolehtimaan asioista ja ihmisistä, pitämään hyviä välejä sukulaisiin ja tekemään kotitöitä, silloin sinäkin olet takuulla mukana poikasi perheen elämässä ja poika kokee luontevaksi soittaa sinulta apua omiin (ei siis miniän!) töihinsä!!!
Jos kiltti poika sattuu joutumaan sopivan manipulaattorin haaviin, jolla on itsensä kanssa ongelmia ja kotoa opittu tapa, jossa anoppi on vihollinen, niin olet aseeton.
Olen vierestä seurannut, kun veljen vaimo dissaa äitiämme kaikin tavoin. Veljen pitkäaikainen avopuoliso oli aika erikoinen persoona, mutta välit oli vanhempiin aina kunnossa ja nainen terveellä itsetunnolla varustettu. Tämä nykyinen on kuin käärme. En vieläkään tiedä, mitä pahaa äiti (ja isä ja minäkin) ollaan tehty, kun kaikin keinoin pitää eristää ja osoittaa meille meidän arvomme. Äiti ja isä on nielleet kaiken, hymyilleet vaan ja yrittäneet olla ystävällisiä. Takaisin tulee ylimielisyyttä, kiukuttelua ja murjotusta jostain, minkä syytä kukaan ei tiedä. Velikin on sanonut suoraan, ettei tiedä vaimonsa käytöksen syitä ja pyytänyt anteeksi. Sanoo, että on vaan "kaikkia traumoja" ja siksi on vaikea. Olen sanonut suoraan, että mistähän nuo "traumat" on tulleet vai kehittääkö niitä ihan omassa päässään. Traumat kai on jonkun nuoruuden poikaystävän äidin jotain käytöstä (joka kertomuksen mukaan ei ollut edes erityistä) ja jotain muuta, jonka pohjalta sitten yli 30-vuotiaana käyttäytyy kuin teini-ikäinen. Mä en usko tuohon. Kysymys on siitä, että on sairaalloisen mustasukkainen ja haluaa veljeni omistautuvan hänelle 100%. Eihän veli saisi edes kavereita nähdä (kaverit ihan asillisia perheenisejä hyvissä ammateissa) ja harrastuksetkin yrittää saada lopettamaan. Kaikki vain hänelle.
tyttö varmaankin kaipaa minua sitten aikuisena jos poika ei enää kerkiä. Toivottavasti lapseni saavat kivat puolisot kuitenkin.
tyttö varmaankin kaipaa minua sitten aikuisena jos poika ei enää kerkiä. Toivottavasti lapseni saavat kivat puolisot kuitenkin.
Tämä kommentti on niin taattua av-neroutta ;) Aina kun joku vakavissaan avautuu huolestaan, niin muutaman muun täytyy tulla hehkuttamaan samaan ketjuun, että onneksi mulla ei asiat ole noin. Jep. Sulla on se tyttö, aloita siitä oma ketjusi ja pidä välit kunnossa.
että sun täytyy sitä ja tätä ja olla tarkka ja miettiä sanojas ja olla nöyrä ja muuta, että saat olla lastenlasten kans tekemisissä.
Miksi tyttöjen äideiltä ei vaadita samaa kuin poikien äideiltä. Tyttöjen äidit saa olla kuinka paskoja tahansa, mutta poikien äitien pitää olla varovaisia ja nöyriä ja hienotunteisia ja vaikka mitä helvettiä.
Minä olen sitä mieltä, en ala ketään miniää nöyristelemään. Jos en kelpaa niin olkoot sitten. Minä varmaan pystyn elämään ilman miniääkin jos niikseen tulee.
jolla on tyttöjä ja poikia.
Joten hih hih vaan itsellesi.
tyttö varmaankin kaipaa minua sitten aikuisena jos poika ei enää kerkiä. Toivottavasti lapseni saavat kivat puolisot kuitenkin.
Tämä kommentti on niin taattua av-neroutta ;) Aina kun joku vakavissaan avautuu huolestaan, niin muutaman muun täytyy tulla hehkuttamaan samaan ketjuun, että onneksi mulla ei asiat ole noin. Jep. Sulla on se tyttö, aloita siitä oma ketjusi ja pidä välit kunnossa.
jolla on tyttöjä ja poikia.
Joten hih hih vaan itsellesi.tyttö varmaankin kaipaa minua sitten aikuisena jos poika ei enää kerkiä. Toivottavasti lapseni saavat kivat puolisot kuitenkin.
Tämä kommentti on niin taattua av-neroutta ;) Aina kun joku vakavissaan avautuu huolestaan, niin muutaman muun täytyy tulla hehkuttamaan samaan ketjuun, että onneksi mulla ei asiat ole noin. Jep. Sulla on se tyttö, aloita siitä oma ketjusi ja pidä välit kunnossa.
Mutta huomaatko, että muut eivät ole kommentoineet noin? Aloita nyt se oma ketjusi :)
tyttö varmaankin kaipaa minua sitten aikuisena jos poika ei enää kerkiä. Toivottavasti lapseni saavat kivat puolisot kuitenkin.
Luepa ap:n viesti ensin ja mieti sitten, mitä lisäarvoa kommenttisi "mullapa onkin tyttö" toi hänelle.
että sun täytyy sitä ja tätä ja olla tarkka ja miettiä sanojas ja olla nöyrä ja muuta, että saat olla lastenlasten kans tekemisissä.
Miksi tyttöjen äideiltä ei vaadita samaa kuin poikien äideiltä. Tyttöjen äidit saa olla kuinka paskoja tahansa, mutta poikien äitien pitää olla varovaisia ja nöyriä ja hienotunteisia ja vaikka mitä helvettiä.
Minä olen sitä mieltä, en ala ketään miniää nöyristelemään. Jos en kelpaa niin olkoot sitten. Minä varmaan pystyn elämään ilman miniääkin jos niikseen tulee.
Olen täysin samaa mieltä. Minä ja mieheni ollaan varmasti hyviä isovanhempia, jos niikseen tulee. Mutta jos emme kelpaa, niin tarjoamme apuamme muille.
Ei mikään ihme jos menetätte poikanne pahalle miniälle jos herne menee neukkuun noin vähästä.
jolla on tyttöjä ja poikia.
Joten hih hih vaan itsellesi.tyttö varmaankin kaipaa minua sitten aikuisena jos poika ei enää kerkiä. Toivottavasti lapseni saavat kivat puolisot kuitenkin.
Tämä kommentti on niin taattua av-neroutta ;) Aina kun joku vakavissaan avautuu huolestaan, niin muutaman muun täytyy tulla hehkuttamaan samaan ketjuun, että onneksi mulla ei asiat ole noin. Jep. Sulla on se tyttö, aloita siitä oma ketjusi ja pidä välit kunnossa.
Mutta huomaatko, että muut eivät ole kommentoineet noin? Aloita nyt se oma ketjusi :)
Ei mikään ihme jos menetätte poikanne pahalle miniälle jos herne menee neukkuun noin vähästä.
jolla on tyttöjä ja poikia.
Joten hih hih vaan itsellesi.tyttö varmaankin kaipaa minua sitten aikuisena jos poika ei enää kerkiä. Toivottavasti lapseni saavat kivat puolisot kuitenkin.
Tämä kommentti on niin taattua av-neroutta ;) Aina kun joku vakavissaan avautuu huolestaan, niin muutaman muun täytyy tulla hehkuttamaan samaan ketjuun, että onneksi mulla ei asiat ole noin. Jep. Sulla on se tyttö, aloita siitä oma ketjusi ja pidä välit kunnossa.
Mutta huomaatko, että muut eivät ole kommentoineet noin? Aloita nyt se oma ketjusi :)
joskus voi olla, että olet ainut mummi lapsenlapsillesi. Oma äitini ehti nähdä kaksi neljlästä lapsestani. Neuvoja ei kannata tyrkyttää. Totuuksia ei kannata laukoa eikä miniää moittia. Lastenhoitoapua kannattaa tarjota useamminkin eikä saa valittaa, kuinka hankala lapsi oli tai "nyt tuli pelattua parin vuoden tarpeeks korttia", kun oma anoppini sanoi. No, ei tarvinnut sitten ainakaan pariin vuoteen pelata. Mieti miten käyttäydyt, niin saatat onnistua. En kyllä itse olisi halunnut omaakaan äitini auttamaan. Olin jo yli kolmekymppinen itsenäinen nainen, kun ekan lapsen sain.