Menetänkö lapseni kun hän kasvaa aikuiseksi, koska minulla on poika?

mutta veikkaan, että miniälle kelpaa aika hyvin hoitoapu meiltä. Ollaan meinaan molemmat miehen kanssa opettajia :)

Miehet menee sinne, mihin vaimo päättää.

niin ei tarvitse tuollaisia miniöitä kestää :D

mutta tietysti enemmän omalle äidilleni soittelen, hän on kuitenkin mun äiti. Mutta enemmän anoppi on meidän lasta hoitanut kuin äitini ja useammin me siellä käydään kuin äitini luona vaikka äitini asuu vähän lähempänä. Anoppi on sanonutkin että olen "kuin tytär jota ei koskaan saanut ja paljon ollaan vietetty aikaa ihan kahdestaankin esim. shoppaillen yms.

mutta en koskaan ole huomannut olevani mitenkään syrjitty verrattuna miniäni äitiin. Ihan hyvin kelpasi hoitoapukin lastenlasten ollessa pieniä, itse asiassa meillä oli vakioilta viikossa lasten vanhempien harrastusten takia.



Niin että ei se automaattisesti niin mene, että miniän äiti on aina etulyöntiasemassa. Ettei olisi näitä av:n keksimiä ja ylläpitämiä myyttejä?

... mutta ei mulla ei ole koskaan käynyt pienessä mielessäkään, että minä isoäitivaiheessa tunkisin lasteni perheisiin. Ei silti, vaikka asuvat jo omillaan. Sen verran olen osallistunut, että yökylässä ollessani olen laittanut tiskit koneeseen ja ehkä käyttämäni lakanat pyykkikoneeseen pyörimään.

Kyllä täällä palstalla itkettäisiin, kun ilkeä anoppi teoillaan haluaa sanoa, ettet osaa edes kotiasi hoitaa.

mies on ollut työreissussa ja mulle iskenyt vatsatauti.Laittoi ruoat, siivosi ja hoiti lapset, iso kiitos hänelle tästä ja monesta muusta asiasta. Ja oma äitini kyllä siivoaa meillä ihan samaan malliin, enkä pistä yhtään pahakseni.

Opettajat ovat kasvaneet kiinni käsitykseen, että on oikeita ja vääriä vastauksia. Joustavuus on enimmäkseen ihan nolla. Siksi en ikimaailmassa antaisi lastani opettajaperheeseen.

mulla on nimittäin kolme poikapuolista serkkua (siis samasta perheestä) ja siellä mun sedän luona on aina kamala härdelli, kun kaikki mun serkut perheineen, vauvoineen ja lapsineen pyörii siellä suuren pöydän ympärillä :)



Nuorimmalla serkuista ei vielä ole lapsia, ja on muuttanut vasta vuosi sitten kotoa. Silloinkin toi tyttöystävän ensin neljäksi kuukaudeksi asumaan heille, että vanhemmat näki mikä on tyttöjään :) Heillä on aina jotenkin tosi lämmin tunnelma, ja aina on tervetullut, kodikas olo ja kahvia pöydässä :)



Kaikki pojat muuten asuvat alle kilometrin säteellä lapsuudenkodista, että on kätevää kokoontua...

kalmii jo pelkkä ajatus :)

älkää nyt olko hassuja, niin metsä vastaa kuin sinne huutaa

Opettajat ovat kasvaneet kiinni käsitykseen, että on oikeita ja vääriä vastauksia. Joustavuus on enimmäkseen ihan nolla. Siksi en ikimaailmassa antaisi lastani opettajaperheeseen.

kun ihmettelet, että sillä ekaluokkalaisella on 10 viikkoa kesälomaa ja itsellä neljä. Puhumattakaan muista lomista. Alkaa apu varmasti kelvata :D

että jos äiti auttaa niin se on ihanaa, jos anoppi auttaa se on elämään sekaantumista ja neuvojen tyrkyttämistä. Itellä ei ole lasten kanssa ikinä anoppia edes ollut (ehti kuolla ennenkuin esikoinen syntyi) eli en tiedä miten olisí meillä mennyt. Onneksi noita on kolme, jos niistä vaikka yhdestä tulisi homo, niin se partneri varmaan sulattaisi minutkin:)

Opettajat ovat kasvaneet kiinni käsitykseen, että on oikeita ja vääriä vastauksia. Joustavuus on enimmäkseen ihan nolla. Siksi en ikimaailmassa antaisi lastani opettajaperheeseen.

vaan myös sen toisen vanhemman. Sinä et yksin sitä päätä, meneekö lapsi isovanhempien luo, jotka ovat opettajia.

Ei ne pojat minnekkään katoa, jos on hyvät välit. Lisäksi kannattaa tulla toimeen sen miniänkin kanssa. Pojat nyt 8 ja 11v.

Sinä et yksin sitä päätä, meneekö lapsi isovanhempien luo, jotka ovat opettajia.

Kyllä näissä aika lailla veto-oikeus on näissä asioissa ja yleensä äidillä.

t. Miehenä tiedän.

Jos tarkoitat, että hän aikuistuu, niin kyllä menetät. Sama tosin koskee tyttäriäkin.

Sinä et yksin sitä päätä, meneekö lapsi isovanhempien luo, jotka ovat opettajia.

Kyllä näissä aika lailla veto-oikeus on näissä asioissa ja yleensä äidillä.

t. Miehenä tiedän.

kiinni siitä minkälainen mies on...

Olen sitä mieltä että jos näissä asioissa haluaa oikeuksia on osattava ottaa myös vastuuta.

t:naisena tiedän

jonka luona mielelläni vierailen lasten kanssa. En todellakaan loukkaannu hänen neuvoistaan, mutta ehkäpä hän ei niitä tyrkytä ehdottomana totuutena. Tietenkin pidän myös omasta äidistäni ja vierailemme mielellämme myös hänen luonaan.

Meillä oli ennn raskautta anopin kanssa hyvät välit, mutta kun tulin raskaaksi niin anopilla joku rele napsahti. Ilmoitti heti alkuun että hän ei sitten auta eikä hoida koska heidän suvussa on vahva perinne siitä että apua antaa vain äiti tyttärelle. (Anopin oma anoppi ei siis auttanut häntä). Teki kovaan ääneen selväksi että hän aikoo noudattaa perinnettä, aikoo auttaa siis vain tytärtään ja miniän pitää pyytää apu omalta äidiltään. Anoppi tietää vallan mainiosti että äitni on kuollut.... osasi sentään pahoitella että "onhan se sitten kurjaa jos sitä äitiä ei olekaan"



Itselleni tämä päätös sinällään ili ok, anoppi saa toki itse päättää ketä auttaa, mutta siinä vaiheessa tästä tuli suru kun huomasin että päätös koskee myös vierailuja, joulunviettoja ja lastenlasten kojtelua. Meno äityi niin törkeän epätasaisesti lastenlasten eriarvoistamiseen että oli otettava lasten takia etäisyyttä.



Olisin ikionnellinen jos mulla oliso auttava anoppi, vaikka sitten tuppautuvakin sellainen!

hänet aikuisena "menettäisin". Oma äitini asuu hyvin kaukana ja minulla on lähellä asuvaan anoppiin hyvät välit. Hän auttelee lastenhoidossa melko usein, viikon - kahden välein, ja muutenkin käymme siellä kahvilla ja kutsumme heitä meille. Mieheni pitää paljonkin yhteyttä vanhempiinsa, erityisesti äitiinsä, joka on hänelle paljon läheisempi kuin isä.

musta tuntuu, että ongelmia tulee usein sen takia, ettei miniä voi sanoa kaikkea niin suoraan anopilleen. Omalle äidille voi sanoa vastaan, jos jostain ollaan eri mieltä. Ei tarvitse pelätä äidin menettämistä, koska suhde on niin läheinen että pieni väittely ei sitä pilaa. Anoppi on vieraampi ja hänelle ei voi noin vain sanoa, jos jokin asia ärsyttää - on riski,että välit menevät. Sitten miniä voi katkeroitua ja miettii itsekseen, mitä anoppi on milläkin sanomisellaan tarkoittanut.

Kyllä näissä aika lailla veto-oikeus on näissä asioissa ja yleensä äidillä.

t. Miehenä tiedän.