Lue keskustelun säännöt.
Menetänkö lapseni kun hän kasvaa aikuiseksi, koska minulla on poika?
18.12.2012 |
Pelottaa lukea täältäkin näitä anopin vastaisia keskusteluja. Olen ymmärtänyt että kun ainoa poikani aloittaa oman elämän ja löytää naisen, minulla ei ehkä ole enää sijaa hänen elämässään.
Kun he menevät naimisiin, todennäköisesti tämän naisen äiti saa olla siellä auttelemassa ja minä en. Kun he saavat lapsen, naisen äidiltä kysytään neuvoja, pyydetään hoitoapua jne. ja jään taas paitsioon.
Todennäköisesti kaikki mihin yritän tulla mukaan, minut tuomitaan kauheana anoppina joka tyrkyttää apuaan ja neuvojaa, kuitenkin ne samat neuvot hyväksytään naisen äidiltä.
Olisi pitänyt saada tyttö niin olisin saanut olla lapsen elämässä mukana vielä myöhemminkin...
Kommentit (65)
ja hän on enemmän kuin tervetullut lastemme elämään. Kiitos paljon kaikesta avusta hänelle!
Toivottavasti saan joskus tulevaisuudessa osallistua myös poikani mahdollisen perheen elämään hoitoapuna ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja miehen äiti ei ole kovin suuressa suosiossa. Kuvittelee olevansa jollaintavalla parempi kuin muut ja luulee ettei kukaan huomaa. Viimeisessä hädässä hänet pyysin auttamaan esim lastenhoidossa. Tyttäreni myöskin vauvasta asti vierastanut häntä ja hän ei pysty peittelemään vitutustaan asiaa kohtaan. Kertaakaan lapsi ei ole mennyt vapaaehtoisesti fammun syliin vaikka nähnyt 1-2x viikossa aina. Mun äitiä nähnyt 2-3kk välein ja aina samantien lapsi juoksee mummun syliin. ja tämäkös toista mummua vituttaa.
Eli kiteytettynä: jos olet teeskentelijä ja muutenvaan hankala tyyppi niin tod näk käy kuten ap pelkää..
Meillä on miehen äiti autellut todella paljon, paljon enemmän kuin omat vanhemmat. Omat vanhemmat vanhoja ja eivät jaksakaan enää samalla lailla kuin ennen.
Lue sinä vaan niitä anopinvastaisia keskusteluja ja usko kaikki mitä täällä kirjoitetaan.
Minulla ja monella muullakin on mukava anoppi ja onhan se kiinni itsestä miten käyttäytyy. Mikäli ei anna toisille tilaa elää niin tuskin sinusta pidetään.
Luuletko että jos oisit saanut tytön niin automaattisesti olisit mukana tytön elämässä, siskollani esimerkiksi oli pitkään huonot välit tyttöönsä.
Minä olen ainakin onnellinen hauskasta pikku miehestäni joka keksii kaikenlaisia hauskoja juttuja äidin iloksi.
Lopuksi sanon vielä, että miehelläni on hyvät välit äitiinsä ja ovat enemmän tekemisissä kuin miehen sisko äitinsä kanssa. Mietipä sitä.
Aina lässytetään että äiti auttaa tytärtä lastenhoidossa, auttaa hääjärkkäilyssä, hoitaa lapsenlapset ja tulee kylään, puhutaan ja jaetaan kaikki jne.
Mun äiti ei ole edes tiennyt raskauksistani, ei ole vaivauunut lasteni ristiäisiin, ei ole koskaan hoitanut tai auttanut sekuntiakaan ja eipä olla nähty viimeseen kuuteen vuoteen. Emme todellakaan jaa yhtään mitään ja ainoa mitä tunnen äitiäni kohtaan on inho ja halveksunta.
Joten on ihan paskaa että tytär "kääntyy aina äiinsä puoleen" tai "äidinäiiin on läheisimmät välit".
Ja en oe ainoa jola on kusipää tunnevammainen piittaamaton äiti. Anoppi on ainoa mummo lapsilleme ja pidän anoppia kuin kukkaa kämmenellä, kunnioitan ja rakastan.
juuri teiltä en ainakaan haluaisi hoitoapua, olen niin paljon opettajienn lasten kanssa joutunut tekemisiin.
että ei pelkoa, että tulisit miniäksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opettajaisovanhemmille hoitoon. On se hyvä, että sitä hoitoapua ei tarvita, niin ei tarvitse nyrpeän miniän lapsia hoitaa. Voi lähteä vaikka aurinkolomalle ja jättää miniän miettimään lomajärjestelyitään koululaisten kanssa tai pohtimaan, että koskahan sitä saisi viettää perheenä yhteistä lomaa.
musta tuntuu, että ongelmia tulee usein sen takia, ettei miniä voi sanoa kaikkea niin suoraan anopilleen. Omalle äidille voi sanoa vastaan, jos jostain ollaan eri mieltä. Ei tarvitse pelätä äidin menettämistä, koska suhde on niin läheinen että pieni väittely ei sitä pilaa. Anoppi on vieraampi ja hänelle ei voi noin vain sanoa, jos jokin asia ärsyttää - on riski,että välit menevät. Sitten miniä voi katkeroitua ja miettii itsekseen, mitä anoppi on milläkin sanomisellaan tarkoittanut.
Anoppi sen sijaan usein käyttäytyy yhtä tuttavallisesti tai tunkeilevasti miniää kohtaan kuin omaa poikaansa kohtaan. Poika voi sanoa napakasti, että älä puutu tähän, mutta jos miniä sanoo niin silloin on vaarana loukata anoppia. Sitten toisaalta anoppi voi alkaa pitää yhteyksä sen minän kautta, eikä esim soittele ja kysy kuulumisia omalta pojaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan provo...no, ainakin "hieman" liioitellen jotkut kirjoittavat :D
Varsinkin noi kolmen pojan tänne kirjoittaneet äidit...
eiköhän siinä "aivan tarpeeksi" saa mummoilla kolmen lapsen kanssa! Huhheijaa...
Eri asia sitten, jos on vain yksi lapsi / poika. Kaikki sen yhden varassa, lastenlasten syntyminenkin.
Toi tutkimuskin, sehän on ihan anoppilähtöinen: ei voi tietää geenejä. Miniä kyllä tietää lapsensa geenit, eli anopin takiahan on noin, jos on, (ja kuinka paljon se siis tutkimuksessa merkitsi verrattuna toiseen mummoon? ketjussakin kerran viikossa tavataan anoppeja ja ajatellaan sen olevan harvoin...kolme lasta ja jos jokaista kerran viikossa tapaa niin haipakkaa on...)
Haluatteko te oikeasti järjestää häitä? Onko se kuinka tärkeää?
Ja se tyttö voi muuttaa inssimiehensä mukana ulkomaille, esim. Lienee pettymys, jos on sen varaan laskenut.
mutta veikkaan, että miniälle kelpaa aika hyvin hoitoapu meiltä. Ollaan meinaan molemmat miehen kanssa opettajia :)
juuri teiltä en ainakaan haluaisi hoitoapua, olen niin paljon opettajienn lasten kanssa joutunut tekemisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi ollut tyttö - kolme lasta kun on poikia. Olen ollut tähän asti iloinen poikien äiti, mutta kyllähän tämä palsta saa miettimään ja pelkäämään pahinta.
Huomioimaan vanhempiaan ja yleensäkin muita ihmisiä, keskustelemaan asioista ja tunteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomioimaan vanhempiaan ja yleensäkin muita ihmisiä, keskustelemaan asioista ja tunteista.
Ei olekaan tullut tällainen vaihtoehto mieleen.
... mutta ei mulla ei ole koskaan käynyt pienessä mielessäkään, että minä isoäitivaiheessa tunkisin lasteni perheisiin. Ei silti, vaikka asuvat jo omillaan. Sen verran olen osallistunut, että yökylässä ollessani olen laittanut tiskit koneeseen ja ehkä käyttämäni lakanat pyykkikoneeseen pyörimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... mutta ei mulla ei ole koskaan käynyt pienessä mielessäkään, että minä isoäitivaiheessa tunkisin lasteni perheisiin. Ei silti, vaikka asuvat jo omillaan. Sen verran olen osallistunut, että yökylässä ollessani olen laittanut tiskit koneeseen ja ehkä käyttämäni lakanat pyykkikoneeseen pyörimään.
Kyllä täällä palstalla itkettäisiin, kun ilkeä anoppi teoillaan haluaa sanoa, ettet osaa edes kotiasi hoitaa.
Että he kasvavat ja sinä päästät irti. Minä muuten hoidan lapseni itse, en roiku puhelimessa kysymässä äidiltäni neuvoja ja apua vaikka tyttölapsi olenkin. Parhaiten lapsesi kasvatat kun et jää heihin kiinni, vaan päästät vapaaksi. Sinulla vain lainassa ovat he.
Lastenhoito ja joulun laittaminen ovat perinteisesti enemmän naisten juttuja ja tottakai naiset pyytävät neuvoja ja apua mieluummin siltä omalta äidiltään, joka on kaikkein lähin. Lapsuuden joulujahan monet muistelevat lämmöllä ja haluavat lapsilleen antaa samaa iloa. Lapsuuden joulut ovat niitä oman äidin laittamia jouluja.
Miehet menee sinne, mihin vaimo päättää.
Äitipuolet ja anopit ovat samassa asemassa: mikään ei kelpaa, mitä he tekevät, koska he tekevät sen eri tavoin kuin Pyhä Äiti.
Aika moni nainen ei edes tiedä, että miehensä käy äidillä, kun väittää olevansa kavereillaan. Samoin lapsenlapset näkevät mummia useammin kuin äiti tietääkään.
joten olen miettinyt tässä itsekin kaikenlaista..Olen yrittänyt pitää välejä anoppiin ihan vaan siitäkin syystä että joskus minä saatan olla tuossa tilanteessa,siis anoppi ylipäätään.
Olen yrittänyt olla helposti lähestyttävä jotta anoppi "uskaltaisi" olla poikien kanssa.
Olen yrittänyt miellyttää anoppia tiettyyn pisteeseen asti mutta enää ei oikein jaksaisi.
Meillä ongelma on alkoholi,anoppi on oikein kultainen muuten mutta kun juo ja juo usein...sitten tulee niitä totuuksia ja olenkin alkanut miettiä että onkohan hän nyt kuitenkaan niin kultainen...Mitä jos ne kännipuheet ovatkin hänen oikeita mielipiteitään. Hän ei sitten myöskään "muista" näitä puheitaan mutta kummasti muistaa kaiken mitä minä olen sanonut jos olen loukkaantunut..
Summa summarum olen tullut siihen tulokseen että jos tuleva(t) miniäni ei ole naisHitler niin aika paljon on meidän välit minustakin kiinni :)
Se lohduttaa vähän.
asui ennen samalla paikkakunnalla ja oli lasteni kanssa tosi läheinen. Sitten keksi muuttaa satojen kilometrien päähän, joten eivät tietysti enää ole kovin läheisiä. Sen sijaan mieheni vanhemmat asuvat samassa pihapiirissä, joten tottakai lapsemme näkevät heitä usein. Kun lapset olivat aivan pieniä, heillä oli siis läheisemmät välit äidinäitiin kuin isän vanhempiin, mutta tilanne on muuttunut lasten kasvaessa. Ei sitä anopin kanssa niin helposti tule puitua jotain raskausajan vaivoja ja imetystä, mutta myöhemmin läheisyys tuntuu luonnolliselta. Paljon enemmän on siinä vaiheessa kiinni siitä, millaisia persoonia ovat. Miehen vanhemmat ovat muuten opettajia, mitä on täällä kauheasti moitittu, mutta isovanhempina ovat kyllä ihan taviksia :)