Kannattaakohan tätä enää jatkaa? Mieheni ei viihdy kotona. Hän on vain hetken

Meillä oli aika sama tilanne. Kaksinihan pientä lasta ja mies sanoi yhtäkkiä että haluaa eron ettei enää rakasta. Taustalta selvisi aika äkkiä masennus. Masentuneelle miehelle perhe-elämän kaos oli ihan liikaa. Olisi vaan halunnutbolla rauhassa ja nukkua. Kävi juhlimassa usein ja juurikin jätti aina tulematta kotiin soviusti. Alkoholilla sai hetkeksi onnentunnetta.



Voisiko miehesi siis olla masentunut? Meillä mies nyt jo suht ok, kun aloitti masennuslääkiyksen. Nyt jaksa jo leikkiä lasten kanssa, tekee kotihommia ym. Ennen vain makasi joio sohvalla tai sängyssä.

sinua ja osaa sen ilmaistakin.



Ei mies vaihtamalla parane, mutta yhdessä voitte saada liittonne vielä kukoistamaan.



Ehdotan, että yrität luoda kodin sellaiseksi, että mies ei tunne itseään ahdistetuksi. Hänellä on ehkä korkea vaatimustaso itseään kohtaan, käsitys siitä millainen hänen tulisi aviomiehenä ja isänä olla, ja sitä hän ei pysty tällä hetkellä täyttämään. Kerro, että suhteenne on sinulle tärkeä.



Kerro myös, kuinka pahalta sinusta tuntuu, kun hän ei tulekaan silloin kun on luvannut. (Minusta se olisi todella rankkaa, minusta tuntuisi että mies ei välitä minusta, pelkäisin että hänelle on tapahtunut jotain jne). Voihan olla, että mies ei ahdistuksessaan ymmärrä, kuinka tärkeä hän teille on. Miettikää, voisiko hän sitoutua johonkin pienempään tavoitteeseen (soitto jos myöhästyy?).



Voisitteko tammikuussa saada aikaan yhteisen viikonlopun jossain muualla, poissa kotoa? Kun olisi vähän hyvääkin, jaksaisitte molemmat taas ponnistella liittonne eteen, vaikka terapeutin avustuksella.

Meillä on joulurauha. Emme näe mieheni kanssa paljonkaan, koska hän on niin paljon töissä. Hän kuitenkin soittaa minulle vapaalla hetkellä ihan muuten vaan. Hän ei ole nyt viime päivinä häipynyt muualle kuin töihin. Saa nähdä, mitä joulun jälkeen sitten. Melkein joka ilta meillä on seksiä.



Suhteesta emme ole nyt puhuneet, mutta mies sanoi jotain valaisevaa. Hän sanoi, että kotona hän on juuri se, joka hän on (ahdstunut, stressaantunut, levoton). Lähtemällä täältä hän pakenee todellisuutta. Hän on myös sanonut, että hän on jäässä ja lukossa, mutta tunteet ovat tallella jossain syvällä. Mies odottaa helpompia aikoja. Niin minäkin.



-ap

ps maksata miehelläsi lastenhoitoapu, että pääset itse ulos, jumppaan mm että saat elämääsi uutta sisältöä- eli anna potut pottuina

Oma mieheni kehtasi vielä kaiken kukkuraksi väittää että hänestä tuntuu etten halua olla hänen kanssaan, vaikka itse koko ajan poissa ja me häntä kaipaamassa.





Huomasin olevani kotiorja joka ei pääse mihinkään jos ei saa lapsenvahti. Mies taas valitti minulle kun en ikinä käy missään ja hän ei saa olla kotona ilman minua :D



Luovutin.

hän on se esimies ja pääosakas. Hän on tilanteessa jumissa, kunnes se helpottaa - tai romahtaa.

Olen samaa mieltä, että mikään työasia ei ole syy kohdella huonosti perhettä ja avioliittoa. Ne ovat kaksi eri aluetta. Jos meillä on monta hyvää päivää peräkkäin, mies juo muutaman oluen ja lähtee märehtimään tulevaa työpäivää. Tuntuu kuin hän lietsoisi itsensä ahdistukseen, vaikka se hölmöltä kuulostaakin.

Jos olisikin toinen nainen tai useita, olisi asia helppo hoitaa ja toivottaa mies helvettiin. Minusta kyse on miehen itsekeskeisyydestä ja siitä, että hän ei ota vastuuta tekemisistään, vain taloudellisista seikoista. Ei tämä perhe- ja suhdetilanne tapahdu hänelle. Hän tekee sen itse.

Mies soitti eilen illalla. Hän kiittelee minua siitä, mitä olen tehnyt ja kuvittelee ääneen, millaista meillä olisi taas ollut, jos hän ei olisi häipynyt kotoa. Niinpä. Hän sanoi, että voi pyytää päästä takaisin luokseni, kun on saanut itsensä kuntoon. Siis hän ei vieläkään edes ajattele lopettaa lupausten pettämistä juuri nyt, tänään, vaan sitten joskus. Hän ei ymmärrä, että muukin elämä jatkaa kulkuaan, ei vain hänen. Maailma ei pysähdy odottamaan. Joskus toivon, että löytäisin toisen miehen, jonka kanssa voisin ensin haukkua aviomiestäni ja sen jälkeen harrastaa seksiä. Alhaista, tiedän, mutta kaikkea liikkuu päässä yksin vietettyinä iltoina.

Eilen oli ihanaa, kun tajusin, että on ilta, jota mies ei hallitse. En pety siihen, että hän lähtee taas pois, koska en ole edes päästänyt häntä kotiin. Minulle se oli silti tavallinen ilta. Miehellä on muutenkin niin vähän vapaa-aikaa, että hänen poissaolonsa ei juuri tunnu.

Mies kinaa vastaan, että ei hän nöyryytä minua eikä riko avioliittoamme. En tiedä, miten saan hänet tajuamaan, että kyllä hän nöyryyttää ja kyllä tämä avioliitto on rikkinäinen. Rakkaus ei yksin riitä. Jouluviikolla mies sanoi, että kyllä hän rakastaa minua. Hän löysi sen vanhan suuren rakkauden, kun olimme lähellä toisiamme. Sitten tuli taas arki, sanoi mies. Mitä sitten? Mitä arki liittyy meidän suhteeseemme? Arki liittyy arkeen ja suhde on suhde. Kyse on siitä, mille antaa isoimman paikan sydämestään, mitä arvostaa eniten ja mitä kunnioittaa. Minulla on simputtava esimies, epävarmat työkuviot ja omat työhuoleni.

Siksikin perhe, koti ja rakkaat ovat minulle erityisen tärkeitä. Toki ihmiset ovat erilaisia, mutta se ei poista sitä, että toisia on kohdeltava kauniisti eikä rakkautta saa heittää roskakoriin.

-ap

Minusta sinä olet kestänyt liiankin pitkään miehesi temppuilua. Tuo ei ole reilua sinua eikä lapsia kohtaan. Toki puolisoa pitää tukea vastoinkäymisissä mutta jos mies ei yritä itse ratkaista ongelmiaan niin eihän tuo voi toimia. Onko mies etsinyt uutta työpaikkaa ? Onko mies keskustellut esimiehensä kanssa liiasta työstressistä ja pyytänyt esim. osan työtehtävien poistamista häneltä tai siirtoa muihin tehtäviin. Onko mies käynyt lääkärissä. Ei mies vain voi kaataa ongelmia perheen päälle ja sanoa että ne johtuu töistä ei minun tartte tehdä ongelmilleni mitään... Itse veikkaisin kyllä toisia naisiakin tuosta käytöksestä päätellen. Onhan se toki mahdollista että ei ole pettänyt muiden naisten kanssa mutta muuten on ainakin pettänyt ap:n monesti ja niin pahasti ettei enää kannata pelkästään "ymmärtää". Tsemppiä ap;lle !!

Liity vaikka johonkin kansalaisopiston naistutkimusryhmään ja keskity tärkeisiin asioihin.

Eikös sinun kannattaisi miettiä mitä sinä elämältäsi haluat ja toimia sen mukaan. Jos se ei ole saavutettavissa, mitä eniten haluaisit, sinun on mietittävä tilanne uudelleen ja tavoiteltava vaihtoehtoa B.

Parasta mitä ihminen voi antaa itselleen ja läheisilleen, on olla onnellinen ja tyytyväinen itseensä. Se vaatii joskus rohkeita päätöksiä, ehkä muutoksiakin, mutta asioiden ainainen vatvominen lisää kyvyttömyyttä tehdä asioille jotain. Ole rohkea. Sinä olet itsesi tärkein henkilö.

Tilanne nyt on kuitenkin se, että mun sydämeni on särkynyt. On vaikea jatkaa samantien omaa elämäänsä ilman miestä, jota rakastan valtavasti. En myöskään voi kuvitella yhteistä elämää niin, että mies huitelee omia aikojaan ja eläisimme muka perheenä samassa asunnossa. Lisäksi ja ehkä tärkeimpänä, minun on ajateltava lapsia. Ei perhettä voi niin vain rikkoa. Valitettavasti en pysty siihen, että en välitä, mitä mies tekee.

-ap

Eikös sinun kannattaisi miettiä mitä sinä elämältäsi haluat ja toimia sen mukaan. Jos se ei ole saavutettavissa, mitä eniten haluaisit, sinun on mietittävä tilanne uudelleen ja tavoiteltava vaihtoehtoa B. Parasta mitä ihminen voi antaa itselleen ja läheisilleen, on olla onnellinen ja tyytyväinen itseensä. Se vaatii joskus rohkeita päätöksiä, ehkä muutoksiakin, mutta asioiden ainainen vatvominen lisää kyvyttömyyttä tehdä asioille jotain. Ole rohkea. Sinä olet itsesi tärkein henkilö.

myös toinen nainen samanlaisessa tilanteessa. Vakoilin häntä ja sain vasta sitten selville (kiisti kaiken AINA kysyttäessä ja kieltäytyi puhumasta).

Epäilen sitä siis vahvasti. Jos sinulla on jo isot lapset, mene ja seuraa. Minulla oli vielä pienet lapset ja piti hankkia lapsenvahti kotiin, mutta muuten vaan pukeuduin eri vaatteisiin ja laitoin peruukin ja lähdin kaupungille.

mä olen melkein samassa tilanteessa kuin sinä,paitsi että mies ilmoitti ykskaks ettei rakasta mua. ei sitäkään kotona juuri näy,ei malttanut edes jouluna olla juurikaan kotona. öiset kävelylenkit ja baareissa tuopilla kämiset tuttuja.joka päivä kauppareissu kestää sen 3 tuntia.ei sitä kotona näy kuin syömässä ja nukkumassa. eikä meillä ole seksiä,ei minkään näköistä kosketusta. mä olen sille täysin ilmaa.en millään tahtonut uskoa,ettei se rakasta.mutta niin se nyt taitaa kuitenkin olla.masentunut tuo on. ja eikä tässä vielä kaikki,tuohon samaan syssyyn selvisi,että se on jättänyt hoitamatta laskuja jo vuoden ajan millon mitäkin,samalla kosauttaen sekä mun,että omat luottotiedot! :( velkaa meillä on paljon,olen kotiäiti,joten työtäkään ei ole.

ja kerran eronneena,en missään nimessä haluisi enää lapsille tuota tehdä.

mä olen ihan ansassa,enkä tiedä miten tästä selviäisi. :( kolme kuukautta tästä on,kun kaiken sain tietää.päivääkään ei ole mennyt etten itkisi.

:D *odottaa*

Mies on munaton.Hän luulee voivans apakoilla, ja sinä annatkin hänelle tilaisuuden.Hän saa asua 5 tähden hotellissa, seksiäkin tarjolla.Tämä ei ole kuitenkaan tasavertainen parisuhde.

Anna miehellesi vaihtoehdot.Kaikki asiat pöydälle,MOLEMMILLE omaa aikaa.Mitä sinä itse haluat?

Tuntuu siltä, että haluat pitää mukavan pikku elämäsi rahoineen ja elintasoineen??Jos näin on, älä märise.Tee jotain.Vie avioeropaperi ja kerro, aika 6 kk , sitten katotaan mitä tehdään.Jos miehesi haluaa muutosta ,hienoa.Sinä olet vain puolet parisuhteestanne, sinä et yksin saa mutosta aikaan, molemmat tarvitaan.Ammattilaisen ohjeet.

Juuri tuota minä tarkoitin. Muistan joskus lukeneeni fraasin joka suunnilleen menee näin "parasta mitä isä voi antaa omille lapsilleen, on tehdä äiti onnelliseksi".



Eli kaikenkaikkiaan asiat tulee pystyä omassa elämässä laittamaan tärkeysjärjestykseen. Ja mitä onnellisempi ihminen itse on, sitä enemmän ihmisellä on antaa pyyteetöntä rakkautta läheisilleen. Siis you know, se että sinä rakastat on tärkeintä. Mutta jos vaadit samanlaista rakkautta vastineeksi, ei se enää ole pyyteetöntä. Ei silloin olla ajateltu lapsia, vaan itseä.

En osaa tätä näkemystäni ehkä selittää. Mutta tarkoitukseni oli "auttaa" ei mollata.

Meillä taas on seksiä aina, jos mies sattuu olemaan sopivaan aikaan kotona. Sitä edellyttää se, että minä olen hereillä aamuyöstä, kun mies tulee kotiin. Olen miettinyt, pitäisikö minun jotenkin "pelata" seksillä, mutta olen tähän asti vain kuunnellut omia tuntojani ja halujani. Meillä on siis vielä yksi osa-alue, joka toimii hyvin. Mutta ei seksi ole yhtä kuin avioliitto.

-ap

mä olen melkein samassa tilanteessa kuin sinä,paitsi että mies ilmoitti ykskaks ettei rakasta mua. ei sitäkään kotona juuri näy,ei malttanut edes jouluna olla juurikaan kotona. öiset kävelylenkit ja baareissa tuopilla kämiset tuttuja.joka päivä kauppareissu kestää sen 3 tuntia.ei sitä kotona näy kuin syömässä ja nukkumassa. eikä meillä ole seksiä,ei minkään näköistä kosketusta. mä olen sille täysin ilmaa.en millään tahtonut uskoa,ettei se rakasta.mutta niin se nyt taitaa kuitenkin olla.masentunut tuo on. ja eikä tässä vielä kaikki,tuohon samaan syssyyn selvisi,että se on jättänyt hoitamatta laskuja jo vuoden ajan millon mitäkin,samalla kosauttaen sekä mun,että omat luottotiedot! :( velkaa meillä on paljon,olen kotiäiti,joten työtäkään ei ole. ja kerran eronneena,en missään nimessä haluisi enää lapsille tuota tehdä. mä olen ihan ansassa,enkä tiedä miten tästä selviäisi. :( kolme kuukautta tästä on,kun kaiken sain tietää.päivääkään ei ole mennyt etten itkisi.

että vaikka ap ei millään asiaa uskokaan, niin miehen käytöksen takana on toinen nainen. Kaikki merkit miehen käytöksessä on niin klassista kauraa, että en voi kuin ihmetellä ap:n valtaisaa tarvetta kieltää koko asia. Tai edes sen mahdollisuus.



Lyön vetoa ihan mitä tahansa, että asian todellinen laita tulee vielä ap:lle paljastumaan ja se on nainen.



Täysin päivänselvä kuvio.

Juuri tuota minä tarkoitin. Muistan joskus lukeneeni fraasin joka suunnilleen menee näin "parasta mitä isä voi antaa omille lapsilleen, on tehdä äiti onnelliseksi". Eli kaikenkaikkiaan asiat tulee pystyä omassa elämässä laittamaan tärkeysjärjestykseen. Ja mitä onnellisempi ihminen itse on, sitä enemmän ihmisellä on antaa pyyteetöntä rakkautta läheisilleen. Siis you know, se että sinä rakastat on tärkeintä. Mutta jos vaadit samanlaista rakkautta vastineeksi, ei se enää ole pyyteetöntä. Ei silloin olla ajateltu lapsia, vaan itseä. En osaa tätä näkemystäni ehkä selittää. Mutta tarkoitukseni oli "auttaa" ei mollata.

TÄÄ ON KEHITELTY TARINA =)))))

T.Psykologi =)

Ihmisen tulee ensisijaisesti pystyä olemaan onnellinen itseensä, jotta voi tuottaa aitoa onnea ympärilleen. Parasta mitä mies voi tehdä, on tehdä äiti onnelliseksi. Parasta mitä äiti voi tehdä, on olla onnellinen omasta itsestään, jotta voi tehdä lapset onnelliseksi.



Siis sellainen onnellisuuden kehä.



Heh. Kuulostaahan tää aika typerältä, totta puhut, mutta kun se on tämän elämän fakta. Jos sinä olet sinut itsesi kanssa, tyytyväinen itseesi, näet itsesi oman elämäsi seppänä, niin et sinä muita ihmisiä elämäntilanteestasi syytä. Aikuiset ihmiset siis. Lapset on toinen juttu, ne tarvii terveet, (kaikkine vikoineenkin) itseänsä rakastavat vanhemmat ts. itsestään vastuun kantavat vanhemmat. Lapset vasta rakentaa oma itseluottamustaan ja elämänkatsomustaan.



En minä ainakaan haluaisi antaa lapselline mallia, että tämä kokonaisuus pysyy "heiveröisesti" kasassa vain sen takia että minä venyn, alistun ja itken ja olen "vahva". Jos minun tytär joutuisi samaan tilanteeseen, niin kyllä minä toivoisin, että vahvuutta löytyisi nimenomaa löytää se oma elämän kultainen lanka jota vaalia.