Kannattaakohan tätä enää jatkaa? Mieheni ei viihdy kotona. Hän on vain hetken

En nyt enää vastaa näihin kommentteihin, koska se on niin turhauttavaa. Jos tekee mieli haukkua tyhmäksi pahviksi, niin se on jo tehty, ei tarvitse enää. Lupaan tulla kertomaan, jos joskus paljastuu jotain, mihin en nyt usko. Muuten haluan keskittyä siihen tilanteeseen, joka meillä täällä kotona on käsillä. Tästä on oikeasti minulle apua.

-ap

Tiedätkö 100% mitä miehesi puuhaa milloinkin?

On niin turhauttavaa, kun siitä ei nyt ole kyse. Tilanne ei ole niin helppo. Ja tervemenoa katsomaan suomalaisen yrittäjän tai liikemiehen elämää. Kymmenen tuntia voi olla lyhyt työpäivä. Eikä se minunkaan miehelläni jokapäiväistä ole, vaan juuri nyt tilanne on sellainen. Ei aina ole ollut samoin. Palkansaajaduunarin voi olla vaikea ymmärtää, pakko sanoa. -ap

mutta kannattaa myös selvittää pääsisikö mies psykologille keskustelemaan työterveyden kautta! Ymmärsin että osa poissaolosta johtuu työstressistä? Monilla työnantajilla työterveyteen kuuluu myös työpsykologi. Siellä vastaanotolla mies voisi työstää omia ongelmiaan. Varmasti myös parisuhdeteraiaki olisi paikallaan jos jatkaa haluatte.



Meillä myös ollut (miehestä) johtuvia ongelmia (erilaisia kuin teillä) ja on nyt sitten käynyt psykologilla juttelemassa asioista. Meillä on tämä miehen avun hakeminen auttanut. Nyt pitäisi vielä etsiä parisuhdeterapeutti...!

Jotain uuttakin kuulin, valitettavasti. Mies sanoi, että ei rakasta minua enää niin palavasti kuin ennen. Rakastaa, kuten naista rakastetaan ja haluaa minua (ei siis vain lasten äitinä), mutta ei kuten ennen. Tuntuu ihan kamalalta. Minä kun olin ajatellut muutama päivä sitten, että näytän rakkauteni niin voimakkaasti ja olen niin ihana, että mies rakastuu minuun enemmän. Kerroin sen äsken miehellekin. Enää siinä ei olisi mitään järkeä. Miksi minä surkea ja säälittävä mitään yrittäisin? Mies vain miettisi, mitä tuokin yrittää.



Mies haluaa, että annamme lapsille hyvän joulun ja puhumme asioista joulun jälkeen. Suostuin siihen sillä ehdolla, että mies ei sinä aikana kertaakaan lähde mihinkään muualle kuin töihin, vaan tämä viikko on kuuri perhettä ja avioliittoa. Tosin en tiedä, mitä järkeä tässä on, kun minä vain häpeän itseäni, koska en enää ole sen suurimman rakkauden kohde. En uskonut, että ikinä kuulisin niitä sanoja. Olen itkenyt kuin pieni puro.



-ap

tavalla tai toisella, ei ole muuta mahdollisuutta. Trust me. Asumusero tulee kertomaan sinulle millaisesta asiasta on kysymys. Se toinen nainen voi olla vain ajatuksissa kun ajattelet ettei sitä ole, mutta kyllä joku ulkopuolinen nyt mieheesi vaikuttaa. Olen kokenut tuon liian monta kertaa itse.

Minä kun olin ajatellut muutama päivä sitten, että näytän rakkauteni niin voimakkaasti ja olen niin ihana, että mies rakastuu minuun enemmän.

-ap

Miehelläsi on todella rankkaa töissä tällä hetkellä. On selvää, että se vaikuttaa hänen muuhunkin elämäänsä ja siihen, kuinka paljon hän jaksaa panostaa perheeseen. Kun työ ja vastuu painavat, ja kotoakin esitetään vain vaatimuksia, hän ei kerta kaikkiaan pysty vastaamaan niihin.

Totta kai on kovin ikävää, että hän ei tule kotiin silloin kun on luvannut. Kun mies ilmiselvästi on vastuuntuntoinen ja huolehtivainen henkilö, sen täytyy johtua siitä että että kotiin tuleminen on jotakin kestämättömän ahdistavaa - vaikka hän kuinka haluaisi täyttää velvollisuutensa isänä ja aviomiehenä.

Yritä tukea miestäsi. Sen sijaan, että vaatisit häntä viettämään ihania kotihetkiä, anna hänen olla rauhassa kotona. Vaikka omissa ajatuksissaan, vaikka hän ei olisikaan henkisesti läsnä - voi olla että huoli töistä valtaa ajatukset niin, että hän ei kerta kaikkiaan pysty rentoutumaan juuri sillä tavalla kuin sinä haluaisit kotileikkiä leikittävän.

Kestävyyttä ja aikaa. Avioliitto on on molemminpuolista, vastavuoroista tukea. Älä luovuta, älä särje lasten kotia sen vuoksi että mies ei juuri nyt pysty palvomaan sinua.

tekstiä..

Minä ymmärrän kyllä, että sinua tilanne ahdistaa. Kuva, jonka annat teidän tilanteesta teksissäsi kuulostaa minulle tältä. Sulla on mies, jolla on nyt iso stressitilanne töissä ja se ilmeisesti ahdistaa miestäsi aika paljon. Sitten sillä miehellä on kotona vaimo, joka esittää pikkusievää. Yrität pitää tilanteet rentoina ja juttelet pienistä, kivoista asioista, pitää tilanteet mukavina ja helppoina. Sitten toisaalta voliset puhelimessa ja kotona miehelle aika tavalla omaa ahdistustasi. Sun kirjoituksistasi saa sen kuvan, että itket hänelle tosi paljon, jopa keskellä työpäivää. Sun miehesi tietää, että vietät päiväsi itkien. Onkohan tuollaisessa kodissa, tuollaisen vaimon kanssa kovin mukava ja rento olla. Haluaisitko itse kamalan työpäivän jälkeen tulla tuollaiseen tilanteeseen kotona? Mä en puolustele sun miestä, mutta et sinä ehkä itsekään tilannetta varsinaisesti helpota. Tilanteita/ aikoja, jolloin ei rakasta toista kuten ennen tulee vastaan avioliitossa ihan varmasti joskus. Mä väitän, että aika monessa avioliitossa tulee myös vastaan aikoja, jolloin se rakkaus on suorastaan tosi ohkoista. Ja siitäkin usein noustaan jos halutaan. Mutta se, että sinä alat volisemaan jo tuollaisenkin asian sanomisesta ihan varmasti ahdistaa sitä miestäsi ja tekee sen olon siellä kotona aika tukalaksi. Jos olet varma, että toista naista ei ole eikä esim sitä peliriippuvuutta niin onko miehesi masentunut? Silloin minusta ero ei ole ratkaisu vaan mies pitäisi saada hakemaan apua. Ja sun pitäisi vaan kestää tilanne.

Mies oli jo pitkään "etäännyttänyt" itsensä minusta ja lapsistakin. Tuntui, että keksi ihan mitä vaan tekemistä, ettei tarvinnut olla kotona. Lumitöitä, milloin mitäkin remonttia, työkavereiden raksalla auttamista jne. Mekin lasten vuoksi yritimme vielä joulun saada sujumaan vanhan malliin, mutta sitten se levähti.

Mies ilmoitti haluansa erota, toista naista ei tietenkään ollut, enkä kyllä koskaan saanut häntä kiinni mistään epäillyttävästä. Ei käynyt missään ravintoloissa, viikonloput kotona, tai siis niissä hommissaan ja oikeasti tiedän että oli niissä raksahommissa, ei työmatkoja jne.



Mutta niin vain parin kk:n päästä ilmeni, että toinen nainen oli ollut kuvioissa jo pitkään, en tiedä sitten työpäivän aikanako mies sitä tapasi, vai missä?

Nyt olemme eronneet, se oli oikea ratkaisu, ei tarvitse enää kerjätä toisen rakkautta.

Minäkin etäännyin naisestani, jonka jälkeen hän teki samat johtopäätökset kuin moni muukin tässä ketjussa - minua ei kiinnosta.



Minulla ei ollut toista naista. Ei ole vieläkään vaikka nyt naiseni on alkanut etääntyä - syynä toinen mies?

myös toinen nainen samanlaisessa tilanteessa. Vakoilin häntä ja sain vasta sitten selville (kiisti kaiken AINA kysyttäessä ja kieltäytyi puhumasta).

Epäilen sitä siis vahvasti. Jos sinulla on jo isot lapset, mene ja seuraa. Minulla oli vielä pienet lapset ja piti hankkia lapsenvahti kotiin, mutta muuten vaan pukeuduin eri vaatteisiin ja laitoin peruukin ja lähdin kaupungille.

mutta voisin melkein lyödä vetoa, että miehelläsi on joku toinen. Kyllä sitä aina keinot keksii ja etenkin jos mies luuhaa aamuun saakka jossain, on hyvin todennäköisesti jonkun naisen luona.

Minulla on 1v ja 3v lapset ja vaimo kotona. Töissä käyn 8-10h päivässä, tulen kotiin ja teen kotitöitä ja hoidan lapsia. Töissä on aina kiire, sähköposti laulaa, puhelin soi, asiakkaat vittuilevat. Töistä on aina kiire kotiin perheen luo. Lapset huutavat, vaimo huutaa ja lumityötkin pitäisi tehdä. Yölläkään ei saa nukkua, kun lapset herättävät sairastaessaan. Perkele!



Ei sillä sun miehellä ole mitään toista naista, vaan se on vaan stressaantunut töistä ja väsynyt/vittuuntunut kuuntelemaan sinun itkua ja porua.

Juuri tuollaista ulkopuolisen näkemystä kaipaan. Olet varmaan oikeassa, että tuskin mieheni hoivavietti kanssani herää, kun hänen omat tunteensa ovat lukossa. Mies sanoi, että hän on kivettynyt. Hänen pitää hoitaa ensin työasiat kuntoon, sitten itsensä ja rakkaus.

Meillä on takana pitkä suhde ja tämä on ensimmäinen kerta, kun mies tuntee kuulemma näin. Hän on aina ollut hulluna rakkaudesta. Toisaalta tämä on ensimmäinen kerta, kun hänellä on yhtä paha stressi ja kriisi. Mies sanoo tietävänsä ja tuntevansa, miten paljon häntä rakastan. Siksi tuntuu niin pahalta ymmärtää, että minua ei nyt rakasteta samalla tavalla. Tiedän, että se on lapsellista, mutta niinhän tunteet ovatkin, alkukantaisia. Olemme tässä tilanteessa ensi kertaa. Olen tähän asti ajatellut, että kaikesta selviää, kun perusta, eli rakkaus, on kunnossa. Nyt pohja tuntuukin huteralta.

Mitään ulkopuolista syytä ei ole, vain se työ, mutta se onkin niin iso asia, että siitä riittää kyllä yhden miehen murheeksi. En voi sitä tässä sen enempää avata.

Pelkään, että kun emme ole yhdessä ja pidä huolta toisistamme ja rakkaudestamme, suhde unohtuu ja rakkaus lipeää pois. Jos "päästän" miehen, hän ei palaakaan enää tunteineen takaisin. Itse uskon rakkauden voimaan. Minun on myös vaikea ymmärtää sitä, että voi rakastaa ja haluta ja tuntea intohimoa, mutta ei kuitenkaan rakasta enää niin paljon. Kunpa mies ei olisi sanonut sitä minulle. Se laski motivaatiotani kyllä merkittävästi, ainakin juuri nyt. Mies sanoo, että olen nainen, josta suurin osa miehistä haaveilee, ja hän saa minulta sellaista, mitä enempää ei voi edes haaveilla. En ole nalkuttaja, en syyllistä siitä, että mies ei voi osallistua nyt perhe-elämään niin paljon. Siksi minun on vaikea ymmärtää, mutta sehän se ongelma onkin. En ole elänyt tätä ennen, en tiedä, mikä on oikein, en tiedä, mikä on normaalia.

Miten minun pitäisi suhtautua? Mitä minun pitäisi tehdä ja jättää tekemättä, jotta suhde elpyisi, kuitenkin niin, että olen aito, oma itseni? Mistä minä saan tukea ja voimaa? Miten paljon minun pitää pitää kiinni ja miten paljon hellittää?

-ap

tekstiä.. Minä ymmärrän kyllä, että sinua tilanne ahdistaa. Kuva, jonka annat teidän tilanteesta teksissäsi kuulostaa minulle tältä. Sulla on mies, jolla on nyt iso stressitilanne töissä ja se ilmeisesti ahdistaa miestäsi aika paljon. Sitten sillä miehellä on kotona vaimo, joka esittää pikkusievää. Yrität pitää tilanteet rentoina ja juttelet pienistä, kivoista asioista, pitää tilanteet mukavina ja helppoina. Sitten toisaalta voliset puhelimessa ja kotona miehelle aika tavalla omaa ahdistustasi. Sun kirjoituksistasi saa sen kuvan, että itket hänelle tosi paljon, jopa keskellä työpäivää. Sun miehesi tietää, että vietät päiväsi itkien. Onkohan tuollaisessa kodissa, tuollaisen vaimon kanssa kovin mukava ja rento olla. Haluaisitko itse kamalan työpäivän jälkeen tulla tuollaiseen tilanteeseen kotona? Mä en puolustele sun miestä, mutta et sinä ehkä itsekään tilannetta varsinaisesti helpota. Tilanteita/ aikoja, jolloin ei rakasta toista kuten ennen tulee vastaan avioliitossa ihan varmasti joskus. Mä väitän, että aika monessa avioliitossa tulee myös vastaan aikoja, jolloin se rakkaus on suorastaan tosi ohkoista. Ja siitäkin usein noustaan jos halutaan. Mutta se, että sinä alat volisemaan jo tuollaisenkin asian sanomisesta ihan varmasti ahdistaa sitä miestäsi ja tekee sen olon siellä kotona aika tukalaksi. Jos olet varma, että toista naista ei ole eikä esim sitä peliriippuvuutta niin onko miehesi masentunut? Silloin minusta ero ei ole ratkaisu vaan mies pitäisi saada hakemaan apua. Ja sun pitäisi vaan kestää tilanne.

Tiedän, että pitäisi olla kärsivällinen, ja olenhan jo ollutkin, aika pitkään. Enää vain en jaksaisi. Mistä tiedän, milloin on aika lopettaa odottaminen?

Jos ei olisi lapsia, olisimme varmaan jo asumuserossa. Nyt on vaikea ajatella ja menetellä siten, että lapsille tulee paha olla, koska äidillä on paha olla. Kyllähän he nytkin herkästi asioita aistivat, toinen kyselee enemmän, toinen välttelee kysymyksiä, mutta ero olisi heille paljon isompi ja toivottomampi tilanne.

-ap

Miehelläsi on todella rankkaa töissä tällä hetkellä. On selvää, että se vaikuttaa hänen muuhunkin elämäänsä ja siihen, kuinka paljon hän jaksaa panostaa perheeseen. Kun työ ja vastuu painavat, ja kotoakin esitetään vain vaatimuksia, hän ei kerta kaikkiaan pysty vastaamaan niihin.

Totta kai on kovin ikävää, että hän ei tule kotiin silloin kun on luvannut. Kun mies ilmiselvästi on vastuuntuntoinen ja huolehtivainen henkilö, sen täytyy johtua siitä että että kotiin tuleminen on jotakin kestämättömän ahdistavaa - vaikka hän kuinka haluaisi täyttää velvollisuutensa isänä ja aviomiehenä.

Yritä tukea miestäsi. Sen sijaan, että vaatisit häntä viettämään ihania kotihetkiä, anna hänen olla rauhassa kotona. Vaikka omissa ajatuksissaan, vaikka hän ei olisikaan henkisesti läsnä - voi olla että huoli töistä valtaa ajatukset niin, että hän ei kerta kaikkiaan pysty rentoutumaan juuri sillä tavalla kuin sinä haluaisit kotileikkiä leikittävän.

Kestävyyttä ja aikaa. Avioliitto on on molemminpuolista, vastavuoroista tukea. Älä luovuta, älä särje lasten kotia sen vuoksi että mies ei juuri nyt pysty palvomaan sinua.

Minun on myös vaikea ymmärtää sitä, että voi rakastaa ja haluta ja tuntea intohimoa, mutta ei kuitenkaan rakasta enää niin paljon. Kunpa mies ei olisi sanonut sitä minulle.

Kyllä se intohimo on laantunut jo aikaa sitten, jos lapsia on useampia.

Siinä mielessä asiat ovat hyvin.

-ap

Minun on myös vaikea ymmärtää sitä, että voi rakastaa ja haluta ja tuntea intohimoa, mutta ei kuitenkaan rakasta enää niin paljon. Kunpa mies ei olisi sanonut sitä minulle.

Kyllä se intohimo on laantunut jo aikaa sitten, jos lapsia on useampia.

Ei meillä. Ei edes nyt.

Intohimo on eri asia kuin seksi.

huomaisit, että siteeraan miestäni. Omat tunteeni tiedän kyllä. Sinusta ei ole nyt yhtään apua, eikä sinua selvästi kiinnosta asiani, haluat vain kinata. Hyvää joulua sinulle.

-ap

Ei meillä. Ei edes nyt.

Intohimo on eri asia kuin seksi.

Miten joku voi olla noin sinisilmäinen ja typerä. Taatusti on toinen nainen, mitä se todistaa jos se kiksasee sinua sillon tällön.Niinhän miehet aina tekee kun niilla on monta sarkaa. Tottunu tyhmään pyykinpesijään ja siivoojaan. Lähde vetämään ja elä ja lakkaa vinkumasta.

jos haluat suhteessa jatkaa.



Kuten tuo eräs kirjoitti, on miehelle työahdistuksen päälle aivan kauhea ja kestämätön taakka, että kotona toinen vaatii ja ahdistaa omalla rakkaudentarpeellaan.



Etkö voisi oikeasti antaa hänelle omaa tilaa, antaa hänen vaan nyt olla. Ottaa etäisyytensä ja palata takaisin sitten kun siihen pystyy. Itse huolehtisit sinä aikana itsestäsi niin hyvin kuin mahdollista, alkaisit kehittää itsellesi myös omaa elämää sen sijaan että vain ahdistuneena miettisit kotona parisuhteesi tilaa. Ryhtyisit itsenäisemmäksi ihmiseksi, joka ei vaadi niin paljon mieheltä.

missä vaiheessa lanka katkeaa. Ehkä hän ei enää palaakaan. Mies ei myöskään halua vain omaa rauhaa vaan vaihtaa minun seurani satunnaisten tuttujen seuraan, kaikkein vähiten hän tapaa minua.

Minulla on oma elämä, työ ja velvollisuudet ym. En ole epäitsenäinen. Se on virhetulkinta. Suhteesta huolehtiminen ei ole minusta epäitsenäisyyttä eikä välinpitämättömyys ole itsenäisyyden merkki. Vaikka tunneasiat olisivat kunnossa, me emme voisi olla yhdessä kuin murto-osan siitä, mitä keskivertoparit ovat. Suhteemme on aina sietämistä ja sovittamista. Mutta siihenkin sopeudun. Ainoa, mikä puuttuu, on mieheni ja rakkaus. Tämä ei ole enää oikea parisuhde.

-ap

jos haluat suhteessa jatkaa. Kuten tuo eräs kirjoitti, on miehelle työahdistuksen päälle aivan kauhea ja kestämätön taakka, että kotona toinen vaatii ja ahdistaa omalla rakkaudentarpeellaan. Etkö voisi oikeasti antaa hänelle omaa tilaa, antaa hänen vaan nyt olla. Ottaa etäisyytensä ja palata takaisin sitten kun siihen pystyy. Itse huolehtisit sinä aikana itsestäsi niin hyvin kuin mahdollista, alkaisit kehittää itsellesi myös omaa elämää sen sijaan että vain ahdistuneena miettisit kotona parisuhteesi tilaa. Ryhtyisit itsenäisemmäksi ihmiseksi, joka ei vaadi niin paljon mieheltä.