Kannattaakohan tätä enää jatkaa? Mieheni ei viihdy kotona. Hän on vain hetken

ap että riippuvaiset (alko, peli, huumeet tms.) ovat todella taitavia piilottamaan nämä riippuvuutensa. Muuta en osaa sulle sanoa kuin että tsemppiä ja mä kokeilisin aluksi asumuseroa, josko se selkiyttäisi tilannetta (jos ei siis tosiaan ole kyse mistään riippuvuudesta).

toiselta naiselta. Ei tunnu normaalilta. Minäkään en uskonut omasta miehestä mitään pahaa, mutta niin vaan vedätti 10 vuotta toisten naisten kanssa samalla, kun oli kanssani ja meilläkin oli hyviä hetkiä ja seksiä ja kaikkea.

ihan kuin mun näppäimistöltä, ainoastaan vaan, että mua ei häiritse enää miehen menot. Ollaan lasten kanssa keskenämme ja tehdään kaikenlaista. Viikonloppuisin tai iltaisin, kun lapset ovat isällään, menen omia menojani.



Sovin kaverini kanssa parin viikon Miamin matkan ihan kysymättä mieheltäni. Sehän yllättyi ja alkoi kauhea mussutus, en välitä..



No, salaa oikeasti toivon, että tapaisin jonkun ihanan ja voisin vaihtaa lennossa ja jättää ton ketaleen. Saisi sitten ihan rauhassa olla kavereillaan, baarissa jne.



Ennen itkin minäkin monet itkut, mutta enää en jaksa välittää. Sanoin miehellekin, että ihan yksi lysti mitä teet ja minne menet. Siitähän se oikein pöyristyi, mutta ihan sama sekin.

Hän on johtoasemassa ja hänen niskoillaan on luotsia vakava taloudellinen tilanne selville vesille. Mutta työ on työ ja koti on koti. Mies pakenee kotia, ei työtä, eikä tuttavien rupatteluseuraa. Suhteelleemme mies ei anna aikaa eikä energiaa vaikka se voisi olla se, joka antaa voimia, jos saisi olla.

-ap

ap että riippuvaiset (alko, peli, huumeet tms.) ovat todella taitavia piilottamaan nämä riippuvuutensa. Muuta en osaa sulle sanoa kuin että tsemppiä ja mä kokeilisin aluksi asumuseroa, josko se selkiyttäisi tilannetta (jos ei siis tosiaan ole kyse mistään riippuvuudesta).

Onko hän aina ollut tuolla tavalla vetäytyvä ja itsekseen viihtyvä? Millainen hän muuten on sosiaalisesti: viihtyykö seurassa ja onko ystäviä paljon?



Millainen koti ja lapsuus hänellä oli, oliko isä paljon poissa ja lapsille etäinen? Yleensähän me - siis naiset ja miehet - toistamme parisuhteissamme niitä malleja, joita kotona näimme isän ja äidin parisuhteessa!



Kuulostaa hyvinkin siltä, että mikään ei tule välillänne muuttumaan, jos miehesi ei edes pariterapiaan suostu.

Tarvitsen rakkautta siltä, jota itse rakastan. Mies sanoo minulle, että hänellä ei ole varaa kieltää minulta mitään, saan tehdä mitä haluan. En voi siis millään miestä shokeerata, en saa sillä huomiota. Hän olisi varmasti vain iloinen. Mutta mä en halua kahta erillistä elämää, mä haluan meidät tai en mitään.

-ap

ihan kuin mun näppäimistöltä, ainoastaan vaan, että mua ei häiritse enää miehen menot. Ollaan lasten kanssa keskenämme ja tehdään kaikenlaista. Viikonloppuisin tai iltaisin, kun lapset ovat isällään, menen omia menojani. Sovin kaverini kanssa parin viikon Miamin matkan ihan kysymättä mieheltäni. Sehän yllättyi ja alkoi kauhea mussutus, en välitä.. No, salaa oikeasti toivon, että tapaisin jonkun ihanan ja voisin vaihtaa lennossa ja jättää ton ketaleen. Saisi sitten ihan rauhassa olla kavereillaan, baarissa jne. Ennen itkin minäkin monet itkut, mutta enää en jaksa välittää. Sanoin miehellekin, että ihan yksi lysti mitä teet ja minne menet. Siitähän se oikein pöyristyi, mutta ihan sama sekin.

maailman ihanin mies ja isä. Nykyään hän kyllä toistaa osittain isänsä mallia.

Olen monta kertaa uskonut, että nyt mies ymmärtää, nyt hän tietää, mitä menettää, mutta kaikki palaa kuitenkin melkein heti ennalleen.

-ap

Onko hän aina ollut tuolla tavalla vetäytyvä ja itsekseen viihtyvä? Millainen hän muuten on sosiaalisesti: viihtyykö seurassa ja onko ystäviä paljon? Millainen koti ja lapsuus hänellä oli, oliko isä paljon poissa ja lapsille etäinen? Yleensähän me - siis naiset ja miehet - toistamme parisuhteissamme niitä malleja, joita kotona näimme isän ja äidin parisuhteessa! Kuulostaa hyvinkin siltä, että mikään ei tule välillänne muuttumaan, jos miehesi ei edes pariterapiaan suostu.

maailman ihanin mies ja isä. Nykyään hän kyllä toistaa osittain isänsä mallia. Olen monta kertaa uskonut, että nyt mies ymmärtää, nyt hän tietää, mitä menettää, mutta kaikki palaa kuitenkin melkein heti ennalleen. -ap

Onko hän aina ollut tuolla tavalla vetäytyvä ja itsekseen viihtyvä? Millainen hän muuten on sosiaalisesti: viihtyykö seurassa ja onko ystäviä paljon? Millainen koti ja lapsuus hänellä oli, oliko isä paljon poissa ja lapsille etäinen? Yleensähän me - siis naiset ja miehet - toistamme parisuhteissamme niitä malleja, joita kotona näimme isän ja äidin parisuhteessa! Kuulostaa hyvinkin siltä, että mikään ei tule välillänne muuttumaan, jos miehesi ei edes pariterapiaan suostu.

Voihan olla, että miehesi järkiintyy, jos on todella yksin jonkin aikaa - tai sitten ei enää halua perheen pariin ollenkaan. Kukapa tietää. Mutta jos sinä kärsit noin paljon nykyisessä menossa, ei näytä siltä, että tilanne korjaantuu itsestään.

Mikä miehesi muutti tuollaiseksi, osaatko sanoa? Onko teillä ollut jokin parisuhdekriisi?

Asumusero kuulostaa järkevältä vaihtoehdolta. Siinäkin pelkään sitä, että mies onkin yhteydessä niin vähän, että tajuan, miten vähän hän tosissaan meistä välittää. Vaikka totuushan se olisi ja se olisi kestettävä.

-ap

maailman ihanin mies ja isä. Nykyään hän kyllä toistaa osittain isänsä mallia. Olen monta kertaa uskonut, että nyt mies ymmärtää, nyt hän tietää, mitä menettää, mutta kaikki palaa kuitenkin melkein heti ennalleen. -ap

Onko hän aina ollut tuolla tavalla vetäytyvä ja itsekseen viihtyvä? Millainen hän muuten on sosiaalisesti: viihtyykö seurassa ja onko ystäviä paljon? Millainen koti ja lapsuus hänellä oli, oliko isä paljon poissa ja lapsille etäinen? Yleensähän me - siis naiset ja miehet - toistamme parisuhteissamme niitä malleja, joita kotona näimme isän ja äidin parisuhteessa! Kuulostaa hyvinkin siltä, että mikään ei tule välillänne muuttumaan, jos miehesi ei edes pariterapiaan suostu.

Voihan olla, että miehesi järkiintyy, jos on todella yksin jonkin aikaa - tai sitten ei enää halua perheen pariin ollenkaan. Kukapa tietää. Mutta jos sinä kärsit noin paljon nykyisessä menossa, ei näytä siltä, että tilanne korjaantuu itsestään. Mikä miehesi muutti tuollaiseksi, osaatko sanoa? Onko teillä ollut jokin parisuhdekriisi?

Kun isäni sairastui joitakin vuosia sitten masennukseen, hänelle tuli äkkiä pakonomainen tarve käydä yksinään risteilyillä. Isä oli valehtelematta 1-2 kertaa viikossa risteilyllä ja tätä jatkui yli vuoden. Reissuillaan hän pyrki pakenemaan kasvavaa ahdistusta ja hän usein vain istui yksin hytissä itkemässä. Naisseikkaluista tai elämyshakuisuudesta ei ollut kyse. Vanhempieni suhde oli suurin piirtein kunnossa ja me lapset jo aikuisuuden kynnyksellä, eikä suurempia työstressejäkään ollut. Pohjimmiltaan isääni vaivasivat jo lapsuudessa tapahtuneet asiat, jotka sitten sen masennuksenkin puhkaisivat.



Mistä miehen henkilökohtaisessa kriisissä oikein on kysymys? Voisiko hän yksinhertaisesti paeta ahdistusta olemalla poissa tutuista kuvioista? Ahdistuksenhan ei tarvitse olla lähtöisin perhe-elämästä tai teidän suhteestanne, vaan jostain ihan muusta.

Asumusero kuulostaa järkevältä vaihtoehdolta. Siinäkin pelkään sitä, että mies onkin yhteydessä niin vähän, että tajuan, miten vähän hän tosissaan meistä välittää. Vaikka totuushan se olisi ja se olisi kestettävä. -ap

maailman ihanin mies ja isä. Nykyään hän kyllä toistaa osittain isänsä mallia. Olen monta kertaa uskonut, että nyt mies ymmärtää, nyt hän tietää, mitä menettää, mutta kaikki palaa kuitenkin melkein heti ennalleen. -ap

Onko hän aina ollut tuolla tavalla vetäytyvä ja itsekseen viihtyvä? Millainen hän muuten on sosiaalisesti: viihtyykö seurassa ja onko ystäviä paljon? Millainen koti ja lapsuus hänellä oli, oliko isä paljon poissa ja lapsille etäinen? Yleensähän me - siis naiset ja miehet - toistamme parisuhteissamme niitä malleja, joita kotona näimme isän ja äidin parisuhteessa! Kuulostaa hyvinkin siltä, että mikään ei tule välillänne muuttumaan, jos miehesi ei edes pariterapiaan suostu.

Voihan olla, että miehesi järkiintyy, jos on todella yksin jonkin aikaa - tai sitten ei enää halua perheen pariin ollenkaan. Kukapa tietää. Mutta jos sinä kärsit noin paljon nykyisessä menossa, ei näytä siltä, että tilanne korjaantuu itsestään. Mikä miehesi muutti tuollaiseksi, osaatko sanoa? Onko teillä ollut jokin parisuhdekriisi?

on teidän arkeanne jo nyt. Korkeintaan mies saattaa havaita, miten yksinäistä on erossa olla.

Työ itsessään ei kyllä aiheuta tuollaista, en usko. Jotain muutakin henkistä vieraantumista täytyy olla mukana. Miehesi ei enää viihdy kanssasi, tai pidä sinua läheisyyden ja luottamuksen arvoisena, mieti itse kun tilanteenne ja historianne paremmin tunnet. VOI olla, että taustalla on ihastuminen johonkuhun toiseen, ei välttämättä pettämistä.

Joka tapauksessa ymmärrän sitä, millainen tunnekriisi sinulla on päällä. Voimia olla viisas ja kestää tilanne jo lastenkin vuoksi pystypäin!

ihan omaan elämäänsä liittyvä kasvukriisi. Se voi oirehtia monella tapaa: kuvioihin voi tulla sivusuhde tai mitä vaan muuta. Mutta pohjimmaisena "ongelmana" on miehen oma kriisi.



Sinä et välttämättä voi tehdä asialle mitään. Voit jatkaa omaa elämääsi joko miehen kanssa tai ilman. Et voi vaatia mieheltä mitään, mutta voit kertoa oman päätöksesi: jos tilanne ei muutu, otat asumuseron.



Mies varmaan hyötyisi terapiasta ja te kaksi takuulla hyötyisitte pariterapiasta. Olen itse känyt pariterapiassa mieheni kanssa ja se on ollut todella avartavaa. Olimme ihan eron partaalla, oli uskottomuutta ja rakkaus oli ihan kateissa. Pariterapian myötä olemme alkaneet ymmärtää itsejämme, omia menneisyyksiämme, lapsuuden kotiemme malleja jne. Olemme lähentyneet, löytäneet toisemme uudeleen.



Nykyään aina kavahdan, kun ihmiset suosittelevat jos johonkin ongelmaan ratkaisuksi avioeroa. Jos kriisin tulle eroaa, ei voi kehittyä. Toki kummankin osapuolen pitää haluta jatkaa suhdetta, jotta se voi taas alkaa toimia. Itse olen tullut siihen tulokseen, että meitä nykyajan ihmisiä huijataan hyppimään suhteesta toiseen. Pienellä vaivannäöllä ja epämukavuuden sietämisellä avioliitosta voi saada onnellisen.



Voimia sinulle ap! Valitettavasti sinua ei voi kukaan auttaa oman elämäsi päätöksissä. Sääli miestäsi, joka on hylkäämässä perheensä: sen tärkeimmän mitä hänellä todellisuudessa on.



Ps. Voi kyseessä olla myöskin miehen oma uupuminen.. Perhe koetaan lisätaakkana, kun työ imee kaikki mehut. Tuttavat ja kaverit eivät vaadi samaa panosta kuin perhe.

Tunnut ymmärtävän, mitä yritän kuvailla. En halua luovuttaa tästä eikä halua mieskään. Kyllähän mies joskus ilmoittaa, että ei tulekaan heti kotiin, mutta sekin tuntuu pahalta, kun hän hetki sitten on sanonut, että haluaa olla vielä seurassani. Tulee parempaa seuraa ja minä häviän. Tai ehkä se on helpompaa seuraa, en tiedä. En vaadi mitään erityistä, mutta ehkä mies vaatii itseltään, kuten kirjoitit.

-ap

sinua ja osaa sen ilmaistakin. Ei mies vaihtamalla parane, mutta yhdessä voitte saada liittonne vielä kukoistamaan. Ehdotan, että yrität luoda kodin sellaiseksi, että mies ei tunne itseään ahdistetuksi. Hänellä on ehkä korkea vaatimustaso itseään kohtaan, käsitys siitä millainen hänen tulisi aviomiehenä ja isänä olla, ja sitä hän ei pysty tällä hetkellä täyttämään. Kerro, että suhteenne on sinulle tärkeä. Kerro myös, kuinka pahalta sinusta tuntuu, kun hän ei tulekaan silloin kun on luvannut. (Minusta se olisi todella rankkaa, minusta tuntuisi että mies ei välitä minusta, pelkäisin että hänelle on tapahtunut jotain jne). Voihan olla, että mies ei ahdistuksessaan ymmärrä, kuinka tärkeä hän teille on. Miettikää, voisiko hän sitoutua johonkin pienempään tavoitteeseen (soitto jos myöhästyy?). Voisitteko tammikuussa saada aikaan yhteisen viikonlopun jossain muualla, poissa kotoa? Kun olisi vähän hyvääkin, jaksaisitte molemmat taas ponnistella liittonne eteen, vaikka terapeutin avustuksella.

Miehellä on valtavat henkilökohtaiset paineet. Mutta kuitenkin, elämä jatkuu muuallakin, täällä kotona ja meidän suhteessamme. Minuun ei lakkaa sattumasta, vaikka mies on stressaantunut. Olen kuunnellut häntä kaikki ne hetket, kun hän on ollut kotona. Olen yrittänyt tarjota vastapainoa ja rentoutumista romantiikalla ja seksillä. Olen yrittänyt olla rento ja kevyt aiheissani jne. Mielestäni olen sitänyt hyvin epämukavuutta, koska jo miehen työ tekee elämästämme epämukavaa. Siitä en valita.

Esim. eilen mies sanoi illalla että haluaa vielä olla kanssani. Kun soitin, mihin hän jäi, hän sanoi tulevansa kohta. Kului tunti ja mies kielsi soittamasta. Odotin neljään asti, koska pelkäsin, että mies on nukahtanut jonnekin kannon päälle ja jäätyy kuoliaaksi.

Soittelimme äsken ja kyllä tämä kovin lopulliselta kuulostaa. Mies sanoo, ettei hän voi luvata minulle nyt enempää. Minä taas en pärjää vähemmällä. Hän tulee illalla käymään ja tuo avaimen. Sen haluan joka tapauksessa. Täällä ei enää kuljeta milloin sattuu, itsekeskeisesti ja vastuuttomasti. Toinen vanhemmista ei voi elää kuin perheetön. Korvaani pisti myös se, kun mies sanoi, että hän haluaa hiukan aikaa itselleen. Hiukan? Minulle ja suhteellemme ei ole riittänyt aikaa lainkaan, vain työlle, hiukan lapsille ja loput miehelle.

Mies sanoo, että hän menettää kaiken, kun menettää perheen. Siltikään hän ei pyri muutokseen, ei edes uskottele niin, kuten vielä jokin aika sitten teki. Minusta hän on voittaja. Hän pääsee eroon, minä ja lapset menetämme.

-ap

Ps. Voi kyseessä olla myöskin miehen oma uupuminen.. Perhe koetaan lisätaakkana, kun työ imee kaikki mehut. Tuttavat ja kaverit eivät vaadi samaa panosta kuin perhe

että ihminen alkaa käyttäytyä kummallisesti, valehtelee ja pettää lupauksensa, niin silloin se ei ole enää järkevää. Silloin voisi alkaa miettiä muita ratkaisuja. Vaikkapa myydä firma, mennä tavalliseen palkkatyöhön, tai ottaa joku yhtiökumppani. Tms.



Miten voit olla niin varma, ettei toista naista ole, vaikka mies on paljon pois kotoa, etkä tiedä missä? ihan siitäkö, kun mies kieltää sen? Ja luotat häneen siinä, vaikka hän pettää muutenkin kaikki lupauksensa?

asiaa. Usko jo, miehesi ei viihdy kotona, ei viihdy seurassasi (seksi sentään kelpaa). Hän on tämän vuoksi järjestänyt elämänsä niin että voi olla poissa kotoa mahdollisimman paljon. Todennäköisesti häntä rupeaa ahdistamaan kun näkee sinut (tuo outo/poukkoileva käytös viittaa tähän).



Hän roikkuu mukana ja puhuu sinulle kaikkea sooopaa joko a) koska ei ole vielä päättänyt eroaako vai ei/antaa lapsien kasvaa tai b) ei haluakaan suhteelta muuta kuin seksiä ja jonkun joka hoitaa kodin. Voi myös olla että hän haluaa sinun jättävän itsensä saaden näin hyvän omantunnon.



Lakkaa toivomasta mitään rakkaussuhdetta tai yhteistä aikaa hänen kanssaan. Tyydy siihen, että hän tuo rahaa, olet saanut tehdä lapset ja elä omaa elämääsi.

Mies kävi eilen ja pakkasi vaihtovaatteita mukaan. Keskustelu oli hedelmätöntä. Hän on kaksi päivää nukkunut työpaikalla, tai siis valvonut, koska siellä on vain tuoleja. Mies sanoo, että hänen on nukuttava ennen kuin hän voi ajatella. Tottahan se on.



Kysyin, haluaako hän tulla tänään saunottamaan lapsen. Hän tulee siis kohta tänne. Lupasin, että hän voi jäädä yöksi, jos ei poistu ulko-ovesta ja jos poistuu, niin sisälle ei pääse toista kertaa. "Isä vierailee kotona" -aika on nyt ohi. Mies sanoo, että ei kestä ulosheittämistä, minä sanon, että se onkin hänen valintansa. Kamala tilanne, mutta muuta en nyt keksi.



Olen miettinyt, pitäisikö minun ottaa aktiivinen rooli miehen hoitamisessa. Varaanko ajan terapeutille, yhdessä ja yksin. En tiedä, missä menee raja: kuinka paljon pitää ymmärtää, kuinka tiukka pitää olla?



-ap

ymmärrän, että sulla on ikävä. Mutta silti. Mies pystyy itse sanomaan, jos haluaa tulla käymään tai tapaamaan lapsia. Voisit itse olla silloin jossain muualla, tai mies voisi tavata lapsia muualla.



Minusta sinun kannattaisi sanoa miehelle, että toivot hänen menevän lääkärille tai jonnekin juttelemaan asioista. Voisit myös varata itsellesi ajan perheterapeutille, perheasiainneuvottelukeskus on hyvä, mutta sinne on varmaan jonoa, jos taloudellinen tilanne sallii, niin yksityisiäkin on. Saisit vähän jäsenneltyä ajatuksiasi ja uutta näkökulmaa tilanteeseesi. toki teidän kannattaisi yhdessäkin mennä, mutta miestä et voi pakottaa, ja joka tapauksessa kannattaisi sun itse miettiä, mitä tahdot elämältä ja mitä se nyt on.



Jotenkin jäin seuraamaan tätä sun juttua, kun on aika paljon yhtymäkohtia mun oman entisen avioliiton kanssa.

Tänään anna jäädä, jos mies pysyy talossa. Hän on nyt vähän niin kuin kotinsa vankina. Mutta jos ahdistaa, niin hän on väärässä paikassa. Yritän huomenna ohjata häntä hakemaan apua, tai tarjoan itse hakea sitä hänelle ja meille. Voimme mennä yksityisellekin terapeutille ainakin jonkin verran.

-ap

ymmärrän, että sulla on ikävä. Mutta silti. Mies pystyy itse sanomaan, jos haluaa tulla käymään tai tapaamaan lapsia. Voisit itse olla silloin jossain muualla, tai mies voisi tavata lapsia muualla. Minusta sinun kannattaisi sanoa miehelle, että toivot hänen menevän lääkärille tai jonnekin juttelemaan asioista. Voisit myös varata itsellesi ajan perheterapeutille, perheasiainneuvottelukeskus on hyvä, mutta sinne on varmaan jonoa, jos taloudellinen tilanne sallii, niin yksityisiäkin on. Saisit vähän jäsenneltyä ajatuksiasi ja uutta näkökulmaa tilanteeseesi. toki teidän kannattaisi yhdessäkin mennä, mutta miestä et voi pakottaa, ja joka tapauksessa kannattaisi sun itse miettiä, mitä tahdot elämältä ja mitä se nyt on. Jotenkin jäin seuraamaan tätä sun juttua, kun on aika paljon yhtymäkohtia mun oman entisen avioliiton kanssa.

Tiedätkö 100% mitä miehesi puuhaa milloinkin?

On niin turhauttavaa, kun siitä ei nyt ole kyse. Tilanne ei ole niin helppo. Ja tervemenoa katsomaan suomalaisen yrittäjän tai liikemiehen elämää. Kymmenen tuntia voi olla lyhyt työpäivä. Eikä se minunkaan miehelläni jokapäiväistä ole, vaan juuri nyt tilanne on sellainen. Ei aina ole ollut samoin. Palkansaajaduunarin voi olla vaikea ymmärtää, pakko sanoa.

-ap