Lue keskustelun säännöt.
Kannattaakohan tätä enää jatkaa? Mieheni ei viihdy kotona. Hän on vain hetken
17.12.2012 |
iltasella kotona ja lähtee taas pois, lenkille, kaverille, joskus baariin (ei toista naista). Hän haluaa olla "itsensä kanssa", mutta käytännössä se tarkoittaa, että hän on stten vain töissä ja itsensä kanssa, kunhan ruoan syö illalla kotona.
Hän myös valehtelee, että käy äkkiä ja tulee heti takaisin. Ei tule. Olen taas itkenyt pitkin päivää. Minä en kelpaa, perhe ei kelpaa. Mies sanoo rakastavansa, mutta ei halua olla lähellä (paitsi kun haluaa seksiä).
Onko tässä enää järkeä? Kohta vuoden hän on luvannut ja luvannut, mutta mikään ei muutu. Sanokaa, luovutanko jo?
Kommentit (111)
Kun tuossa aiemmin puhuin vaihtoehdosta B, niin en missään tapauksessa tarkoita että vaihtoehdot olisivat ääripäitä; A yhdessäolo B ero
Elämä ei ole niin mustavalkoista.
Enkä minä osaa oikeasti auttaa tai neuvoa ketään, eikä kukaan kai osaa toista elämässä opettaa. Mutta toisinaan ratkaisut voivat olla hyvin pieniäkin muutoksia, josta pikkuhiljaa kasvaa suurempi eteenpäin vievä voima.
Usko itseesi, luota itseesi, sinä pärjäät, sinä löydät oiekastvvastaukset omiin kysymyksiisi. Sinulla on kaikki langat omissa käsissäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossakin vaikka syömässä tai leffassa. Minusta sinun ei kannata ottaa häntä kotiin nyt, vaan vasta sitten, kun hän pystyy olemaan luotettava, keskustelemaan kunnolla, ja on tehnyt jotakin muuttaakseen omaa työtilannettaan. Koska varmasti on jotakin tehtävissä sillekin, apua jostakin saatavilla. Mitä hän teksi esim. siinä tilanteessa, että saisi sydäninfarktin tai keuhkokuumeen, eikä voisi tehdä 15t työpäiviä?
työpäivää? Eihän tuommoisen jälkeen jaksa enää keskittyä kuin omaan lepäämiseen..
ennen eroa. Oikeasti anelin sitä viettämään aikaa kanssani, mutta aina ensin tulivat tietokone, kalja tai baarit. Matkustelikin yksin. Se söi kyllä itsetuntoa kovasti , ja luottamusta. Ja ero tuli :(
Ellei sitten ole vielä pahempi. Jos hän sairastuisi, se olisi katastrofi. Mitään varajärjestelmää tai -henkilöä ei ole eikä voikaan olla.
Mies vapautuu töistä niin myöhään, että lapsia ei voi viedä mihinkään enää silloin. Hän soitti haluavansa tavata minut. Minun pitäisi nyt miettiä ja kertoa, mihin suostun. Vaikeaa.
-ap
jossakin vaikka syömässä tai leffassa. Minusta sinun ei kannata ottaa häntä kotiin nyt, vaan vasta sitten, kun hän pystyy olemaan luotettava, keskustelemaan kunnolla, ja on tehnyt jotakin muuttaakseen omaa työtilannettaan. Koska varmasti on jotakin tehtävissä sillekin, apua jostakin saatavilla. Mitä hän teksi esim. siinä tilanteessa, että saisi sydäninfarktin tai keuhkokuumeen, eikä voisi tehdä 15t työpäiviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä tarvitset nyt omaa aikaa rauhoittua ja miettiä, jotta näet tilanteen selvästi. Täällä on aika monet kertoneet sulle, että tuo ei ole normaalia käytöstä mieheltä.
Jos se on tuo 3 kk, jonka jälkeen helpottaa, niin eikö mies voi sitten keskittyä nyt täysin itseensä sen aikaa. Luulisi, että viikonloppuna voisi lasten kanssa käydä jossain, jos lapset ovat hänelle tärkeitä.
P.s. mun ex-miehellä oli myös aikanaan työstressiä, jota ymmärsin... tosin oli sitten se toinen nainenkin... mm. osa työmatkoista olikin vietetty naisen luona.
Parisuhteessa on kaksi aikuista ihmistä. Toki toista pitää tukea ja ymmärtää. Mutta ei niin, että unohtaa itsensä, etsii kaikkeen syytä itsestänsä, että vain yksin pyrkii suhdetta korjaamaan.
Mies voi olla masentunut. Tai uupunut töistä. Aikuisena ihmisenä hänen pitää siinä tapauksessa lähteä hakemaan apua. Mennä vaikka työpaikkalääkärille. Se, että hän valitsee kohdella sinua huonosti, ei ole aikuisen ratkaisu.
Mutta voi hänellä olla toinen nainen. Mun ex toimi vähän samalla lailla, kiisti suhteensa, mutta oli kuitenkin pettänyt yli vuoden. Sanoi rakastavansa mua ja haluavansa jatkaa mun kanssa, mutta ettei juuri nyt rakastanut ihan niin paljon, ja töissä oli stressiä, ja vanhemmat sairasti, ja kavereilla oli huolia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Nyt joku olikin sen nostanut.) -ap
Me teimme joulurauhan lasten vuoksi ja sovimme, että elämme jouluviikon yhdessä ja jos mies sen aikana häipyy taas samalla tavalla, hän saa lähteä kokonaan. Mies oli viikon kanssamme (töissä toki oli iltamyöhään) ja meillä oli tosi mukavaa. Mieskin oli paljon rennompi kuin aikaisemmin.
Mies oli pyytänyt, että laitan hänen ostamansa yöasun päälleni ja oli hän toivonut muutakin intiimiä. Eilen illalla sovimme, että käyn suihkussa, mies tupakalla ja sitten menemme sänkyyn. Odotin häntä tosi innoissani. No, mies kyllä vastasi puhelimeen, mutta sanoi tulevansa myöhemmin. Odotin kolme tuntia niissä hepenissä, kun mies valmistautui henkisesti töihin menoon. Se oli tosi nöyryyttävää.
Nyt minusta tuntuu siltä, että en jaksa tätä tilannetta. En jaksa oman miehen ohareita jatkuvasti. Melkein harmittaa, että jaksoin sen jouluviikon, koska se herätti taas toiveita. Sanoin yöllä, että tämä loppuu nyt tähän ja mies saa lähteä ja käydä sovitusti lapsia ja minua tapaamassa.
Lopettaisitko sinä jo tällaisen suhteen? Kuinka kauan antaisit miehen pettää lupauksiaan stressin ja ahdistuksen verukkeella? Vai ymmärtäisitkö ehkä elämän loppuun asti?
Annoin hänen sitten tulla, koska lapsi oli soitellut isälle. Nyt ne touhuavat jotain joululahjan parissa toisessa kerroksessa. Ärsytti, kun mies vaihtoi farkkuihin ja T-paitaan, siis kotiasuunsa. Olen säälittävä ja kirjoitan suhteestani nettiin, reaaliajassa :(
Mä en tiedä, mitä mä teen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tilanne, että mies vaan häipyy tupakalle moneksi tunniksi, kun on sovittu muuta. Hänen ei olisi pitänyt sopia tulevansa heti takaisin, tai jos hän ei pystynyt tulemaan takaisin, hän olisi voinut soittaa tai laittaa edes tekstarin.
Oireileeko mies muuten? Jossain sanoit, että hän puhuu baareissa ihmisille, yms. Onko hän muuten ihan normaali? Siis onko hän äkisti muuttunut kusipääksi, joka pettää lupauksensa, vai onko hän kenties jotenkin hajanainen, psykoottinen, masentunut, maaninen?
Niin mihin hän sitten lähti moneksi tunniksi yhtäkkiä, kun lupasi vain käydä tupakalla??! Aivan outoa toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei viihdy kotona vaan lähtee ennemmin kavereiden kanssa baariin tai roikkuu töissä (hitto kenenkään ei ole pakko tehdä 10h työpäiviä JOKA päivä! Se on ihas skeidaa!) niin on ihan selvä, että suhteenne loppu.
Suurin syy miehellesi roikkua kuviossa ovat luultavasti lapset. Mies haluaa pitää lapsistaan huolta (tarjoamalla rahaa, kodin ja harrastukset) mutta elää siinä vieressä omaa elämäänsä.
Tämä tarina on niin tuttu ja et todella ole ainoa. On vaikea luopua siitä mielikuvasta -onnellisesta perheestä, kodista, lapsista, tulevaiuudesta- mutta ei teillä ap hyvä ole sitä enää. Se on enää sun päässäsi.
On niin turhauttavaa, kun siitä ei nyt ole kyse. Tilanne ei ole niin helppo. Ja tervemenoa katsomaan suomalaisen yrittäjän tai liikemiehen elämää. Kymmenen tuntia voi olla lyhyt työpäivä. Eikä se minunkaan miehelläni jokapäiväistä ole, vaan juuri nyt tilanne on sellainen. Ei aina ole ollut samoin. Palkansaajaduunarin voi olla vaikea ymmärtää, pakko sanoa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli "uutena" niiiinihana! eiköniin.
Jos ottaa kusipään, niin saa kusipään!
Sitä saa mitä tilaa!
Hän muuttui, kun työtilanne muuttui ja vastuut kasvoivat, tuli kriisi. Työtilanne on vakava ja sen ymmärrän hyvin ja olen miestä parhaani mukaan tukenut. Mitään kummallista hänessä ei ole, paitsi nuo yöreissut kävelylle, baariin tai tuttavalle. Onhan hän väsynyt ja vähäpuheinen, paitsi työstään jaksaa puhua.
-ap
Tuo tilanne, että mies vaan häipyy tupakalle moneksi tunniksi, kun on sovittu muuta. Hänen ei olisi pitänyt sopia tulevansa heti takaisin, tai jos hän ei pystynyt tulemaan takaisin, hän olisi voinut soittaa tai laittaa edes tekstarin. Oireileeko mies muuten? Jossain sanoit, että hän puhuu baareissa ihmisille, yms. Onko hän muuten ihan normaali? Siis onko hän äkisti muuttunut kusipääksi, joka pettää lupauksensa, vai onko hän kenties jotenkin hajanainen, psykoottinen, masentunut, maaninen?
On niin turhauttavaa, kun siitä ei nyt ole kyse. Tilanne ei ole niin helppo. Ja tervemenoa katsomaan suomalaisen yrittäjän tai liikemiehen elämää. Kymmenen tuntia voi olla lyhyt työpäivä. Eikä se minunkaan miehelläni jokapäiväistä ole, vaan juuri nyt tilanne on sellainen. Ei aina ole ollut samoin. Palkansaajaduunarin voi olla vaikea ymmärtää, pakko sanoa.
-ap
Sorry nyt vaan AP (mä kirjoitin sen ei ole pakko olla 10h töissä) niin sä olet niin täynnä miehesi valheita, etten voi kuin nauraa. Olen työskennellyt koko ikäni erittäin hektisellä it- ja telealalla, joissa nuoret miehet "tavaramerkkinä" painavat pitkää päivää. Tiedän todellakin ilmiön. Kyse ei todellakaan ole siitä, että heidän olisi pakko (päinvastoin firmoissa on ylityökielto, jonka takia nämä hölmöt tekevät tunnit ilmaiseksi) vaan sillä korostetaan omaa pätevyyttä. Haalitaan itselle enemmän ja vaativampia tehtäviä, jotta oltaisiin tyrkyllä seuraavaan ylennykseen ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan.
Palkankorotuksen syö verottaja (mieheni ja minun kk-ansioiden ero yli 1000eur, käteen jäävä tulo ero 300eur) ja raskaimman hinnan maksaa se kotona oleva vaimo, joka hoitaa yksin kodin ja lapset. Lapset vieraantuu isästään ja vanhana mies katuu, kun ei ollut lasten kanssa... Ja vaimo katkeroituu. Mies pettää työmatkalla poikaporukassa minkä kerkeää ja tekee pitkää päivää kun on "niin kiire ja se deadline lähestyy."
On olemassa kausiluonteista kiirettä ja sen ymmärrämme kaikki asiantuntijatyössä olevat. Mieheni on kohtuu kovaliksainen konsultti, mutta kas kummaa, perhearvoilla varustettu. Ei tee pitkää päivää, mutta aika usein selaa s-posteja illalla koneelta. Lähtee kuitekin kotiin joka päivä klo 16 (ehkä 5 kertaa vuodessa on viiteen tai kuuteen). Laittaa ruuan, on minun ja lasten kanssa ja siitä huolimatta on firmansa kovin tuloksentekijä.
Hänenkin firmassaan on näitä toimistolla "helvetin tärkee juttu päällä" roikkujia (kaikki muuten miehiä, joilla vaimo ja pienet lapset), joita sitten kotona nauretaan. Todellinen syy on se, että haluavat vain pysyä mahd. pitkään poissa kotoa.
Ai niin, mieheni muuten oli ex-suhteessaan samanlainen. Oli koko ajan kiire ja lähti on aamuviideltä pois kotoa -kumma juttu, että kun löysi oikean naisen niin ura lähti nousuun vaikka toimistolla olo-tunnit laski radikaalisti.
Usko jo, kenenkään ei ole PAKKO tehdä 10h työpäiviä viikosta toiseen. Ellei itse halua. Mutta onhan se hyvä tekosyy selittää ympäristölle, miksi "mikko" ei tänäänkään ole paikalla kun sillä on se "hirveen tärkee asiakasprojekti just menossa" tai "tilinpäätös tulossa"
Voisitko valaista meitä toista naista ehdottaneita siitä MIKSI on mahdotonta että miehelläsi olisi toinen nainen ?
Minä en keksi mitään mikä tekisi sen varmaksi ettei mies petä.
Mies tuli kotiin lauantaina ja päivät ovat olleet ihan hyviä. Mies oli uudenvuodenaaton töissä iltaan asti, hiukan tavallista aikaisemmin tuli töistä.
Kesän aikana miehen juominen oli iso ongelma. Syksyllä hän vähensi sitä tuntuvasti. Eilen tulimme ilotulitusta katsomasta yhden aikaan yöllä ja menimme miehen kanssa saunaan. Kohta huomasin, että mies alkaa olla humalassa, enemmän kuin hiprakassa. Kysyin, juoko hän salaa. Kuulemma ei juonut. No, selvisi, että mies joi toisessa kerroksessa neljä olutta, siis yksinään kellon ollessa jo neljä aamuyöllä. Ongelma ei ole muutaman oluen juominen vaan valehtelu juomisesta ja se, että hän juo pakonomaisesti aamuyöstä, kun pitäisi mennä nukkumaan. Hän pyysi liikaa juomista anteeksi aamulla, mutta ei tainnut sitä tarkoittaa. Hän on hyvä pyytämään anteeksi.
Tänään kysyin miehen motiiveja juomiseen ja valehteluun. Hän väistää vastuun tässäkin. Hänen piti valehdella, koska minulta piti peitellä juomista (ei pidä, joimme yhdessä kuohuviiniä, kännäämisestä en pidä kotona lasten kanssa). Sitten hän syyllisti minut siitä, että pilasin hänen tuulensa, kun hän oli lähdössä luistelemaan lasten kanssa. Taas vastuu oli siis minun, ei hänen.
Minä mokasin rankasti. Miehen syyllistäminen suututti minut niin, että korotin ääntäni keskustelussa ja lapset kuulivat sen. No, he ovat nyt luistelemassa ja minä täällä kotona. Taisin päästää miehen liian pian takaisin kotiin. En vain mitenkään halunnut pilata lasten uuttavuotta.
-ap
liian monta vuotta, ettei miehelläni olisi toista naista. Olihan se. Se ehkä paljasti juuri eniten, ettei hän sanojensa mukaan enää rakastanut minua riittävästi. (=lue rakastan toista)
Minä en ole uloskasvamisen vaiheessa vaan keskellä kriisiä. Olen hirveän surullinen siitä, että elämä ei ole enää sitä, mitä vielä vuosi sitten. Sitä ihmistä minä kaipaan, kokonaan takaisin, miestäni. Kyllä minä voin rakentaa lasteni kanssa tavallisen kelpo elämän, mutta kun minä rakastan miestäni. En ole toivoani vielä menettänyt eikä ole mieskään. Aikaa kuluu vain liikaa ja kärsivällisyyteni ja sietokykyni hupenevat.
Tällä hetkellä mietin, annanko miehen tulla illalla täällä käymään vai annanko jäädä yrittämään. Nuorempi lapsi varsinkin haluaisi nähdä isän. Mutta pitkitänkö sillä vain tilannetta. Ei minulla ole itselleni vastauksia. Tiedän, mitä haluan ja järki sanoo, miten kunkin pitäisi toimia, jotta toimisi oikein. Takeita en voi saada mistään, koska kaikki sopimukset on mies jo aikaisemmin rikkonut.
-ap