Lue keskustelun säännöt.
Onkohan mussa jotain vikaa? En kaipaa miestä
03.01.2013 |
elämääni.
Olen ollut yksin(tai yhteis)huoltaja reilu 6 vuotta. Tänä aikana minulla oli useamman vuoden kestänyt suhde, yhdessä emme kuitenkaan asuneet missään vaiheessa. Suhde loppui puoli vuotta sitten, minun aloitteestani.
Asun siis lapseni, 12v, kanssa kahden.
Tuntuu etten edes kaipaa miestä elämääni, meillä ja minulla on nyt hyvä olla. Arki pyörii hyvin jne. Jo ajatus siitä että pitäisi alkaa säätämään systeemejä jonkun miehen takia.. Ei kiitos.
Toki elämä olisi taloudellisesti huolettomampaa jos taloudessa olisi kaksi tienaavaa aikuista, mutta missään nimessä en vain sen takia voisi olla, tai pysyä jonkun kanssa yhdessä.
Vai onkohan niin etten ole vieläkään kuitenkaan (!) päässyt kokonaan exästä irti ja vertaan muita miehiä häneen!? Olen joskus todennut näin tekeväni. Erosin lapseni isästä suhteen muututtua lähinnä kaverisuhteeksi ja pitkään niin elettyämme erosimme (sekin minun aloitteestani). Ero on joskus kaduttanut minua. Olemme exän kanssa hyvissä väleissä.
Muita samassa tilanteessa olevia tai olleita? Astuiko uusi mies jossain vaiheessa elämäänne vai oletteko vielä itseksenne?
Kommentit (15)
Minulla on niin iso ego, että olen ollut jo 15-vuotta ilman miestä. Mies ei todellakaan ole mikään välttämätön asuste, joka naisella on oltava. Minä en vertaa miestä entiseen, mutta itseeni kyllä ja minäkuvani on niin vahva, että en ole koskaan tyytynyt puolikkaisiin, enkä kompromisseihin. Olet itsenäinen nainen, mutta ehkä rohkeutta puuttuu.
Minäkin olen kohta 15- vuotta sanonut olevani, miehiä vihaava katkeroitunut femisisti yh.
Mutta totuus on se, että rakastan miehiä. Mutta minkäs teet, että miesten mielestä olen ihan likaa kaikkea.
Liian aikuinen, fiksu, älykäs, varakas, vahva, hyvä kroppainen, kaunis, luonne, huumori ja kaikki...
Mutta tosiaankin ei itseään kannata halvalla myydä vain miehen kaipuussaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 6 vuotiaan lapsen yksinhuoltaja ja suhteemme lapsen isän kanssa päättyi jo odotusaikana. Olemme lapsen isän kanssa hyvissä väleissä jne. Minulla ei ole ketään toista miestä tänä 6 vuoden aikana eikä oikein ole halujakaan alkaa säätämään elämää jonkun toisen vuoksi niin kuin itsekin sanoit.
Olen 6 vuotiaan lapsen yksinhuoltaja ja suhteemme lapsen isän kanssa päättyi jo odotusaikana. Olemme lapsen isän kanssa hyvissä väleissä jne. Minulla ei ole ketään toista miestä tänä 6 vuoden aikana eikä oikein ole halujakaan alkaa säätämään elämää jonkun toisen vuoksi niin kuin itsekin sanoit.
Eikö siis sinun mielestäsi suhteessa voi olla itsenäinen aikuinen, joka itse tekee päätöksiä, arvioita ja valintoja elämästään.
Ei parishuteessa tarvitse uhrautua miehen ja perheen hyväksi, vaan ihan vapaasti voi olla esim. mukana työelämässä ja ansaitsemassa perheelleen ja itselleen omaa rahaa.
Aikaisempien sukupolvien aikana sukupuolet tarvitsivat toisiaan tullakseen toimeen, mutta individualismiin perustuvassa parisuhteessa, ei mies teitä ole ole säätänyt hellan ja nyrkin väliin kotiarestiin.
Voisin vaikka lyödä vetoa, että on iltoja jolloin menet yksin nukkumaan, että kaipaat siihen vierellesi miestä. Voit saada muut vakuutettua, että olet tyytyväinen elämääsi, mutta ole rehellinen edes itsellesi.
Itselleen ne surkeimmat valheet kertoo ja jo tämä aloitus kertoo, että et ole tyytyväinen tilanteeseesi. Ethän sinä soisi ajatustakaan näille asioille, jos eläisin elämäsi parasta aikaa.
Vai sun elämässä käväisseiden mielestä sulla on liikaa rahaa, liian hyvä kroppa, liian kaunis jne.?:D Pidä tuo asenne.
Tuli mieleen mitä mun mies sanoi "vanha piika"-siskolleen että "kyllä sulla varmaan ottajia on muttei pitäjiä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai sun elämässä käväisseiden mielestä sulla on liikaa rahaa, liian hyvä kroppa, liian kaunis jne.?:D Pidä tuo asenne. Tuli mieleen mitä mun mies sanoi "vanha piika"-siskolleen että "kyllä sulla varmaan ottajia on muttei pitäjiä".
Roikut vanhassa, kadut eroa, etkä ole päässyt elämässä eteenpäin. Miehen puutteessa olet.
Tiedätkö mitä, elämä ei ole pelkkää arkea.
ps. tulotasoaan voi nostaa ilman miestäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai sun elämässä käväisseiden mielestä sulla on liikaa rahaa, liian hyvä kroppa, liian kaunis jne.?:D Pidä tuo asenne. Tuli mieleen mitä mun mies sanoi "vanha piika"-siskolleen että "kyllä sulla varmaan ottajia on muttei pitäjiä".
t. iso egoinen yh-äiti
Sinä suodastaan odotat sitä, että saat heittäytyä avuttomana miehen käsivarsille. Reilussa kuudessa vuodessa olisti ehtinyt jo moneen kertaan tehdä elämästäsi ikuista sunnuntaina, mutta nyt tyydyt pelkkään sujuvaan arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai sun elämässä käväisseiden mielestä sulla on liikaa rahaa, liian hyvä kroppa, liian kaunis jne.?:D Pidä tuo asenne. Tuli mieleen mitä mun mies sanoi "vanha piika"-siskolleen että "kyllä sulla varmaan ottajia on muttei pitäjiä".
Mutta jotenkin näiden isoegoisten yksinhuoltajien kohdalla huokuu se, että he ovat tyytyväisiä siihen, että miehet ovat vain käyttötavaraa ja ovat luoneet rohkeasti itsenäisen elämän itselleen, mutta sairastuneet "itserakkauteen"
Mutta nämä, jotka itselleen yrittävät vakuutella, että eivät kaipaa miestä, odottavat sitä prissiä valkealla ratsuullaan ja haaveilevat yhteen paluusta entisen kanssa. Ja, että tulisi sen mies, joka tarjoaa parempaa toimeentuloa jne.
Pelkäsin heti miehen jätettyä minut yksinäisyyttä, mutta totuin siihen lähes heti. Ja se alkoi mennä niin hyvin, että tuntui etten todellakaan kaipaa mitään miestä enää elämääni. Seksiäkään ei tehnyt mieli, eikä varsinkaan toista aikuista ihmistä samaan talouteen. Oli ihanaa olla oma herransa, vailla tarvetta yhteisen talouden kompromisseihin. Nautin täysillä illoista jolloin vain luin, katsoin telkkaria, tein jotain hyvin arkista ihan yksin vaan. Oli iso kontrasti varsinkin avioliitolle, jossa juoppo ja mielisairas mies teki elämästäni helvettiä.
Mutta mulla on nyt viimeisen vuoden aikana alkanut taas iskeä kyllä parisuhteen kaipuu. Jotain neljänkympin kriisiäkin ehkä, sitä tuntuu että nyt viimeistään pitäisi aktivoitua jos en halua olla loppuikääni yksin, ja nyt minusta tuntuu etten missään nimessä halua. Vaikka vielä vuosi sitten olin varma että nimenomaan haluan. Itsekseni vielä olen, enkä oikein tiedä miten sellaisen uuden tässä iässä edes löytäisi kun en missään käykään kuin töissä ja kotona ja ruokakaupassa, mutta yksinäisyys on alkanut tuntua tuskalliselta eikä enää hyvältä kuten se vuosia tuntui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suhteesta toiseen ja väkertäisit uusioperhettä hetimmiten eron jälkeen. Niinkuin NIIIIIIIn monet tekevät.
Minulla on niin iso ego, että olen ollut jo 15-vuotta ilman miestä. Mies ei todellakaan ole mikään välttämätön asuste, joka naisella on oltava.
Minä en vertaa miestä entiseen, mutta itseeni kyllä ja minäkuvani on niin vahva, että en ole koskaan tyytynyt puolikkaisiin, enkä kompromisseihin.
Olet itsenäinen nainen, mutta ehkä rohkeutta puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajatellut että mulla on aikaa uudelle suhteelle sittenkin kun lapseni on isompi tai aikuinen. Haluan nyt keskittyä lapseeni ja tukea häntä niin hyvin kuin pystyn.
Mulla oli yksi kaveri jonka elämä tuntui pyörivän aina miesten ympärillä, lapsensa hoiti vähän niinkuin siinä sivussa. Missään nimessä en sellaista halua omalle lapselleni. Ja kyseisen kaverin kanssa en enää pidä yhteyttä, jotenkin tuntui että elämänkatsomuksemme ja arvomaailmamme olivat aika kaukana toisistaan...
Toivon että nro 2 löydät pian elämäsi miehen! Saa nähdä muuttuuko omakin ajatusmaailmani kumppanin löytämisestä jossain vaiheessa!?! :)
en ole koskaan ajatellut että lapselle olisi mitenkään huono jos minä löytäisin uuden kumppanin. Itse asiassa joskus kun en vielä oikeasti halunnut miestä, ajattelin että pitäisikö sellainen kuitenkin yrittää lapsen takia löytää, kun on niin kummallista perhe-elämää tällainen erakkosinkku-perhe-elämä... Poika kun on vielä kyseessä niin mietin että onko hyväksi ettei ole miehen mallia kotona.
Enää en kyllä mieti asiaa siltä kannalta, poika on jo koulussa ja pärjäilemme itseksemme rutiinilla. Nyt on vaan ihan oma yksinäisyyden ja läheisyyden puutteen tunne mikä saa miestä kaipaamaan. Sitä en pelkää että kävisi kuten kaverillesi, että lapsi jäisi miehen myötä sivuun, en ole koskaan ollut sen tyyppinen että rakastuisin päätä pahkaa ja menisin niin sekaisin että tärkeimmät asiat unohtuisivat. Enkä myös ole sellainen epätoivoinen jolle käy kuka vaan öykkäri, sen lajin suhteesta mulla on jo yksi kokemus enkä toista kaipaa, vaan mieluummin sitten yksinkin vaikka loppuikä kuin kamalassa suhteessa.