Miehen veli kilpailee kanssani..

tyttöystävä. Ilmeisesti isoveli on kaikki kaikessa ja sitten se kääntyykin niin, ettei pikkuveljellä ole mitään elämää ilman isoaveljeä. Kuulostaa ihan sosiaalirajoitteiselta. Eikö sillä ole omia kavereita? Tuo kuulostaa ihan oikeasti jo sairaalta.

Mä olisin jo nälväissyt miehelleni moneen kertaan, että mennäänkö kulta sänkyyn, vai odotetaanko veljeäsi mukaan?

Mulla oli veli,mutta menehtyi huumeisiin nuorena.Käydään hautausmaalla muistelemassa Jussia aina jouluisin.Veti yliannostuksen.Jäi koukkuun jo nuorena viinaan 14vuotiaana.

Miehen veljellä on joitain kavereita, mutta niitä ei kiinnosta mikään muu kun dokaaminen. Tällä veljellä on ollut muutama tyttöystäväkin, mutta hän on ne jättänyt koska tytöt ovat "vaativia".. On tottunut siihen, että hän saa tahtonsa läpi kotonaan, koska vanhempansa eivät ole jaksaneet tapella vastaan ja mies on se joka on "hoitanut" asiat tämän veljen kanssa vanhempien puolesta. Mielestäni ihan käsittämätön kuvio muutenkin, mutta ennen se ei ole vaikuttanut minun elämääni. Nyt kun mieheni pitäisi ottaa perheestään vastuu ni usein asia kääntyykin niin, että minä yritän rajoittaa mieheni menoja. Mies siis mielellään menee veljensä kanssa millon mihinkin, mutta minä en sitä enää päivittäin salli, koska oma elämämme kärsii siitä liikaa. Mies ei sitä vaan näe. En minäkään luuhaa kavereideni kanssa joka päivä, en edes joka viikko. Nyt ollut 5 viikkoa jo siitä kun olen edes nähnyt yhtään ystävääni, koska aika on mennyt miehen kanssa tapellessa.



Hommahan on niin, että sen pitäisi olla mieheni homma sanoa tuolle veljelle, mutta ei niin ei.. Minä sanoin kerran ja veli suuttui minulle tulisesti ja kanteli vanhemmilleen. Lopulta se olin minä joka pyysi anteeksi ja olin se syntipukki.. Pyysin, koska halusin rauhan taloon vauvan vuoksi. En kokenut tehneeni oikeasti mitään väärää enkä sanonut tuolle veljelle pahasti.

6k kahdestaan niin olisko se peli oikeasti ainoa vaihtoehto mikä tuli mieleen???

Menkää syömään, kylpylää, elokuviin ym johon voi hyvin mennä ilman että veli haluaa mukaan.

Vähän muuten pitäisi myös miehesi aikuistua

No ei ole peli ainoa vaihtoehto, mutta tykkään siis itsekin käydä matseissa ja tarkoitus on mennä sen jälkeen syömään. Ja peli myös siksi, että saatiin sinne liput. Alunperin siis se olen ollut minä joka kävi jääkiekkoa katsomassa, kun olen saanut lippuja peleihin ja miehen olen ottanut mukaan. Kun muutaman kerran joskus aikanaan otettiin miehen velikin mukaan ni lopulta kävi niin, että minä en enää halunnut lähteä, koska veljen piti aina päästä mukaan. Nyt kun on vauva ja hoitajat kortilla ni on mukavaa mennä yhdessä katsomaan peli. Tosin mielummin itse nykyään käyn teatterissa tms, mutta mies ei niin välitä niistä. Mies ei koe velvollisuudekseen järjestää meille mitään yhteistä tekemistä ja huomenna emme olisi saaneet aikaa kahden muuta kun peliin menemällä, koska mies sen olisi katsonut kuitenkin kotona ja veli olisi ängennyt tänne..



Tiedän, että mut on sivuutettu täysin, mutta siksi tänne kirjoitin ja kysyn apua, kuinka selvittää tämä tilanne niin että mieskin tajuaa..

että kuinka usein sulle sopii, että mies ja veli käy matseissa, ja sen pohjalta aloittaa keskustelut.



Kuinka usein tällä hetkellä näkevät ja viettävät yhdessä aikaa?

Niin siis olen sanonut miehelle nätisti ja ei niin nätisti nyt 6kk sitä, että se ei vaan enää käy, että viettää vapaa-aikansa vain veljensä kanssa. Pelien lisäksi lenkkeilevät (juoksevat) päivittäin yhdessä. Pelejä tulee 2/viikko ja lenkillä tosiaan päivittäin. Mulle sopii pelien katselu koneelta pari kertaa kuussa, mutta sillä ei ole miehelle väliä, koska katsoo mun toiveesta huolimatta. Hänellä menee koko ilta siihen että katsoo sitä kiekkoa.. Minä oon päässyt ulos 3 kertaa/6kk ystäväni kanssa ja muuten näen ystäviäni ehkä kerran tai kaksi kuussa. Salilla käyn kerran viikossa. Hän on kotona sen yhden illan viikosta kun minä oon salilla ja jos jätän salin väliin siinä toivossa, että viettäisimme perheen kesken iltaa niin hän suuttuu minulle, koska "olisi voinut keksiä itselleen ohjelmaa".. Että näin meillä..

ei se miehen veli olekaan ongelma, vaan sun mies.

vaan mies itse!



Hänen olisi ymmärrettävä, että perhe ja lapsi vaatii häneltäkin jotain. Älä syytä veljeä tästä. Puhu miehellesi.

Niin siis olen sanonut miehelle nätisti ja ei niin nätisti nyt 6kk sitä, että se ei vaan enää käy, että viettää vapaa-aikansa vain veljensä kanssa. Pelien lisäksi lenkkeilevät (juoksevat) päivittäin yhdessä. Pelejä tulee 2/viikko ja lenkillä tosiaan päivittäin. Mulle sopii pelien katselu koneelta pari kertaa kuussa, mutta sillä ei ole miehelle väliä, koska katsoo mun toiveesta huolimatta. Hänellä menee koko ilta siihen että katsoo sitä kiekkoa.. Minä oon päässyt ulos 3 kertaa/6kk ystäväni kanssa ja muuten näen ystäviäni ehkä kerran tai kaksi kuussa. Salilla käyn kerran viikossa. Hän on kotona sen yhden illan viikosta kun minä oon salilla ja jos jätän salin väliin siinä toivossa, että viettäisimme perheen kesken iltaa niin hän suuttuu minulle, koska "olisi voinut keksiä itselleen ohjelmaa".. Että näin meillä..

ja olet mustasukkainen

miehen kanssa joka viettää enemmän aikaa veljensä kuin sinun kanssasi. Ajattelit sitoa miehen vauvalla. Ei sellainen vaan toimi.

Niin ja siis kyllä ymmärrän että mies on se jonka täytyisi asia tajuta, mutta tuntuu, että miehen veli tahallaan vielä vaikeuttaa asiaa. Esim. kun meillä tuli 8 vuotta taivalta täyteen ni sanoin miehen veljelle, että meinaan laittaa ruokaa ja vietetään ilta kotona kahden. Mutta kuinka ollakkaan, sinä päivänä tuli peli ja miehen veli soittaa 30min ennen pelin alkua, että tuleeko mieheni baariin sen katsomaan ja mies meni.. Minulle sanoi, että kiitos ruuasta oli hyvää ja että hän haluaisi niin mennä sen pelin katsomaan. Minä ilmaisin kyllä mielipiteeni, mutta turhaa on sanoa "ei, et mene" koska hän suuttuu minulle siitä ja menee kuitenkin sen jälkeen kun on saanut minutkin suututettua. Hän ei anna arvoa asioille mitä hänellä on ja siksi olen eroa miettinyt. En haluaisi lapsemme kotia rikkoa, mutta kun tuntuu ettei mitään kotia ole. Minä vietän lapsen kanssa kaiket päivät, illat ja yöheräilyt ja mies osallistuu kun hänelle sopii. Minä en siis enää jaksa tapella. Olen nyt niin kauan tapellut vastaan ilman tulosta..

Veljet pysyy ja naiset vaihtuu. Älä laita miestä valitsemaan, jokin kompromissi pitää etsiä johon molemmat mahtuvat.

Mies ei ollut tuollainen ennen raskaaksituloa. Sillon käytiin aina yhdessä joka paikassa, ilman veljeä. Ja minä kävin töissä eli se aika mitä yhteiseloon jäi, oltiin kaksin. Luuletko, että olisin 8 vuotta katsellut miestä joka luuhaa kaikki illat muualla?? Tosin olen ammatiltani lentoemäntä ja työnipuolesta matkustin paljon eli en voi varmaksi sanoa mitä mies teki sen ajan kun olin työmatkalla. Ja KYLLÄ, olen mustasukkainen mieheni ajasta. Itsekin varmasti olist, jos kumppanisi ei huomioisi sinua mitenkään vaan keskittyisi pikkusisarukseensa sinun ja lapsenne sijaan? Minulle tässä suurin ongelma on se, ettei miestä kiinnosta oma lapsi. Ei minulla niin väliä, pärjään kyllä, mutta lapsellamme on oikeus molempiin vanhempiin. Ja pärjäisin hienosti lapsen kanssa kahden, mutta niin kauan kun asumme kaikki yhdessä, on mieheni kannettava mielestäni vastuunsa.

Viettikö mies ap;n kanssa parisuhdeaikaa kotona ennen vauvaa ? Viettikö mies veljensä kanssa yhtälailla aikaa ennen vauvaa ? Kumman toive vauva oli ? Keskustelitteko ennen vauvan hankintaa siitä että mieskin joutuu vähentämään omia harrastuksia/menoja ?



Siis muuttuiko mies vauvan myötä vai muuttuiko ap;n odotukset miehen käytökselle vauvan myötä ?

Naiset voi joo vaihtua, mutta mies ei siitä pääse että on isä. Hän itse halusi lapsen, enemmän kun minä. Lopulta hellyin ajatukselle ja tässä tulos. Ilmeisesti nämä tämän päivän "miehet" eivät osaa ajatella realistisesti mitä on olla perhe. Ja kuinka sitä tulisi arvostaa. Tottakai suon miehelle vapaa-aikaakin, mutta mielestäni ensin täytyisi oppia elämään perheenä ennen kun aletaan keksimään kaikkea ylimääräistä menoa.

Mies vietti kanssani paljon aikaa ennen vauvaa, hän halusi lapsen. Veljen kanssa mies ei viettänyt ennen vauvaa aikaa juuri lainkaan. Kaikesta keskusteltiin ja kaiken piti olla selvää, kunnes tulin raskaaksi ja maha alkoi näkyä. Sen jälkeen mies ei ole halunnut viettää aikaa kanssani ja kun lapsi syntyi niin vielä vähemmän on ollut kotona. Kokee sen rankaksi. Mies siis muuttui lapsen myötä. Toki muutuin itsekin. Minusta tuli pienen lapsen äiti. Tosin nyt tuntuu, että lapsia on 2. 6kk ja 28v.

Miksi tappelet? Kukaan ei halua tehdä mitään vasten tahtoaan, eikä teekään pitkässä juoksussa. Jos tekee hetken vasten tahtoaan, niin haluaa siitä tilanteesta pian pois. Miehesi haluaa viettää veljesi kanssa aikaa. Et saa miestäsi silloin pysymään kotona sanomalla "et mene", koska hän joutuisi toimimaan vasten tahtoaan.



Mitä tarvitset on syitä miehelle pysyä kotona ja kanssasi hänen omasta tahdostaan. Sinun kannattaa myös puhua hänen kanssaan rakentavasti keskustellen. Ei syytellen. Jos syytät ja vaadit saat aina vastareaktion, eli puolustelun tai vastasyytöksen. Sellainen "keskustelu" on rikkovaa.



Rakentava tapa: "haluaisin viettää kanssasi enemmän aikaa ja minusta tuntuu pahalta, kun en saa tarpeeksi huomiota ja aikaa sinulta. Myös lapsi haluaisi viettää aikaa isänsä kanssa"



Rikkova tapa: "Olet aina menossa jossain veljesi kanssa, miksi minä ja lapsi emme ole sinulle tärkeämpiä, sinun pitäisi ottaa enemmän vastuuta!"

Ensinnäkin olet ottanut ns. junttimiehen. Joku väkivaltalaji kiinnostaa, baari-illat velipoikulin kanssa, tietsikkapelit varmaan myös. Jos sinäkin olet muuttunut lentoemosta pirttihirmuksi, niin onko ihme, että mies haluaa pysytellä poissa kotoa?



Sori, teillä on kaikki pielessä mitä oikein voi olla. Halusit nörtin, mutta otit juntin. Luulit muuttavasi miehen, ei onnistunut ja nyt syytät veljeä, et miestäsi tai itseäsi, kun epärealistiset haavesi eivät olekaan totta,.