Miehen veli kilpailee kanssani..
Ollaan oltu 9 vuotta mieheni kanssa yhdessä ja olen mielestäni aina suhtautunut hänen perheeseensä avomielisesti. Nyt on alkanut kuitenkin pinnaa kiristämään miehen parikymppinen pikkuveli..
Mieheni kävi ennen veljensä kanssa jääkiekkopeleissä pari kertaa viikossa + katsoivat paljon pelejä tietokoneelta, kunnes meille synty lapsi 6kk sitten. Miehen veli vaan ei tajua, että mieheni ei enää jouda 6 tunnin pelireissuille sillon kun hän haluaa. Tämä veli kysyy lähes joka päivä miestäni johonkin ja miehen on vaikea sanoa ei, koska veli suuttuu tulisesti jos mies ei suostu hänen pyyntöihin. Nyt tämä tilanne on kärjistynyt niin, että miehen veli syyttää minua siitä, että mies ei "saa" viettää hänen kanssaan aikaa..
On se perkele kun ei tajua, että miehelläni on nyt OMA PERHE ja me tarvitsemme hänen läsnäoloaan, varsinkin lapsemme. Välillä tuntuu ettei miehenikään enää tajua, että perheen tulisi mennä kaiken muun edelle. Tästä aiheesta on tapeltu nyt 6kk ja alan olemaan loppu.
Huomenna ollaan menossa miehen kanssa kahdestaan peliin ja lapsi menee mummolle hoitoon. Miehen veli nyt suuttui siitä, ettemme ota häntä mukaan. Mies tosin esittää asian veljeleen niin, että se olen minä joka haluaa olla kahdestaan. Tämä on siis eka kerta 6kk aikana kun pääsemme kaksin johonkin, koska aikaisemmilla yrityksillä miehen veli on tunkenut itsensä mukaan. Nyt huomaan mieheni äänensävystä, että hänkin on minulle närkästynyt siitä että veljensä suuttui.. HUOH. Mitä voin enää tehdä? Niin monta ketaa olen sanonut miehelleni, että haluan viettää hänen kanssaan aikaa, mutta hän ei tajua. Hänestä se on se ja sama onko veli mukana vai ei.. Tästä johtuen parisuhteemme on olematon ja jopa ero on käynyt mielessä, koska koen ettei mies halua panostaa perheeseensä ja jopa veli menee meidän edelle..
Kommentit (55)
Oletko kysynyt mieheltä miksi se kotona olo on nyt niin rankkaa ?? Haittaako vauvan itkut vai mikä. Positiivisena asiana se ttä meillä ainakin mies on innostunut lapsista paljon enemmän sitten kun he ovat kasvaneet vähän isommaksi eli heidän kanssa voi reissata jne.
Kannattaa järjestää miehelle tilaisuuksia selvitä hyvin vauvan kanssa. Tarkoitan että vauva on virkkuna ja hyvin syöneenä helppo kaveri ja mies kokee onnistumista vauvan viihdyttämisessä ja sen helpommin on jatkossa vauvan kanssa.
On tosiaan molemmille uusi tilanne, että minä olen niin paljon kotona. Tosin, nautin äitiysestä ja kotona on mukavaa ja olisi mukavampaa jos mieskin täällä olisi. Alkuun vauva oli hyvin itkuherkkä ja mies meni aina paniikkiin ja hermostui, kun vauva itki. Silloin tuo käytös alkoi. Nyt vauva nukkuu jo yöt läpeensä, mutta miehelle on jo pinttynyt pääkoppaan se käytösmalli jonka hän otti tavaksi kun vauva tuli. Itse olin herkillä pitkään vauvan vuoksi, koska ei ollut mitenkään selvää, että vauva selviää hengissä (jouduin osastolle jo rv24) mutta lopulta kaikki meni hyvin. Tosin hetki meni että hormoonit tasottui ja mies ainakin sanoi ymmärtävänsä kun olin usein itkuinen.
Mies ei dokaa, käy pelejä vaan katsomassa baarissa. On urheilija ja kyllä tietokoneetkin kiinnostaa. En siis luullut ottavani nörttiä vaan urheilijan, tosin sillä ei ollut mitään väliä, koska miehen luonteeseen rakastuin. Ja se millainen hän alkuvuodet oli, on jotain ihan muuta kuin nykyinen mieheni. Hän on ollut huomaavainen ja olemme reissanneet yhdessä jne. Miehen veljen asema vaan nousi kun lapsi syntyi. Olen puhunut kauniisti asioista ja vähemmän kauniisti, mutta lopputulos on sama. Mies on itsekäs ja kiinnostunut vain itsestään. Hän elää niin, että saisi perhe-elämästä vain ne "parhaat palat" ja minä kuitenkin teen kaiken työn. En vaadi häntä olemaan kotona, kerron mielipiteeni, jonka hän sivuuttaa ja toimii kuten haluaa.
Pitäisikö minun alkaa toimimaan samoin? Itsekkäästi ja omaa etua tavoitellen? Sehän vasta eroon meidät ajaakin. Ja kyllä tiedän, että tässä ollaan jo syvällä suossa, mutta siksi tänne kirjoitin. Että saisin asiallisia neuvoja, miten tästä eteenpäin. Ja ehkä aloitus otsikko on huono. Välillä vaan tuntuu, että miehen veli tekee kaikkensa jotta saa miehen suostumaan tahtoonsa ja käyttää hyväkseen sitä, että mies ei osaa sanoa hänelle ei.
Ehkä mies tekee nýt pikkuveljensä kanssa asioita joita toivoo tekevänsä tulevaisuudessa oman lapsen kanssa ?
Jos et nyt saa mieheen yhteyttä sillä että "pakotat" kotiin niin mitä jos katsiositte perheenä sitä keikkoa kotona koneelta. Eli koeta sinä intoilla vähän kiekosta jne niin löytyisi yhteistä juteltavaa ja mieskin huomaisi ettet sinä ole kokonaan muuttunut vauvan myötä.
Ehkä mies osaisi sitten paremmin asettua myös sinun asemaasi muissa asioissa ?
pistä vauva miehen ja veljen mukaan
Valita kuinka olet alkanut lihomaan ja varaa saliaikaa 4 krt vkk. Mies hoitakoon vaikka veljensä kanssa.
Ala tiirailemaan muita miehiä ja ihastelemaan naapurin "pekkaa".
Tätä olen ehdottanutkin. Että yhdessä katsotaan. Mutta sitten se hänen veljensäkin asettautuu meidän sohvalle sitä peliä katsomaan (ne on maksullisia), koska "ei ole järkeä maksaa kahta kertaa". Eli jos haluaisin mieheni kanssa istua sohvalla,katsoa peliä ja vaikka herkutella NIIN joudun katomaan pikkuveljeä vieressäni TAI sitten mies menee veljelleen katsomaan pelin ja taas olen yksin.. Peli loppuu aina yhdeksän aikaan illalla jolloin vauva on jo yöunilla eli se olen minä joka laittaa vauvan iltapesujen ja puuron kautta yöpuulle, kun herrat ne katsoo mun sohvalla peliä.. Asia ei olisi näin iso ongelma jos näin olisi kerran kuussa, MUTTA se on pari kertaa viikossa.. Mies on kuitenkin päivät 7-15 töissä jonka jälkeen istuu koneella tunnin,syö, käy lenkillä.. Ei paljoa siis jää kotonakaan aikaa yhdessäoloon miehen puolesta.
:D Sehän täs onkin huvittavaa, kun mä oon hyvässä kunnossa ja ylimäärästä ei ole yhtään.. Voin toki sanoo et oon alkanu lihoo ja yrittää saada aikaa itselleni lisää. Ja tämä olisi ratkaisu siihen et mä saisin omaa aikaa joo, mutta mites se perheen keskeinen aika? Sitä meillä ei ole..
jätä vauva veljeksille "hoitoon" pelien ajaksi. Ja ohimennen kerrot kuinka näiste Mikon/Matin/Pekan jne. Mustasukkainen mies alkaa järkätä teille parisuhdeaikaa.
:D Sehän täs onkin huvittavaa, kun mä oon hyvässä kunnossa ja ylimäärästä ei ole yhtään.. Voin toki sanoo et oon alkanu lihoo ja yrittää saada aikaa itselleni lisää. Ja tämä olisi ratkaisu siihen et mä saisin omaa aikaa joo, mutta mites se perheen keskeinen aika? Sitä meillä ei ole..
Täytyykin kokeilla.. Vaikka vähän tuntuu ikävältä tahallisesti yrittää saada mies mustasukkaiseksi.. Pahimmassa tapauksessa mies vetäytyy entistä enemmän kun ei "pysty" myöntämään et olis mustasukkainen.
miehellesi mitään muuta elämää kuin perheen. Vuorotellen tärkeä on parisuhde ja perhe, ei koskaan miehen oma elämä.
Ymmärrätkö, että mies ei halua sinun laillasi kapeuttaa elämäänsä pikkuruiseksi.
Itse vastaavassa tilanteessa tekisin kuten edellinen ehdottaa, lapsi pelin ajaksi isälle hoitoon ja painelet itseksesi jonnekin.
Mielestäni ne ajat, kun menevät muualle katsomaan pelejään, vaadit sen myös" hyvityksenä" yhtä paljon aikaa, jolloin itse lähdet pois. Joskus tietysti otat sen mukulan mukaan ja lähdet pois, jos hän nyt sattumalta olisi kotona..Tästä seuraa käytännössä se, ettei teillä ole yhtään yhteistä aikaa. Ehkä noin kuukauden kuluessa hän huomaa ongelman ja ehkä kaipaavansa SINUA eikä veljeään ja jos näin ei käy, niin lienee selvää, ettei hän halua sinun kanssasi olla ylipäätään.
T.Rouva protestoija
PS Ihmettelen aika paljon sitä, että et 6kk lapsen kanssa saa tavattua kavereita ollenkaan. Kannattaa harjoitella tapaamaan kavereita lasten kanssakin, muuten elämä käy pidemmän päälle yksinäiseksi.
Kuinka voisin vaatia vain perheen ja parisuhteen, kun emme ole 6kk aikana päivääkään viettäneet perheenä? Jos astumme olemaan samaan aikaan kotona, mies nukkuu, katsoo telkkaria tai on koneella? Onko mielestäsi liikaa vaadittu, että kotona ollessaan keskittyisi perheeseen? Hän loistaa poissaolollaan joko fyysisesti tai henkisesti. Tuli äsken töistä ja meni sohvalle nukkumaan. Ei edes tervehtinyt minua saati lasta. Minä laitan juuri ruokaa (itsekin on syötävä) ja herra makaa. Lapsi leikkii lattialla. Ja kyse ei edelleenkään ole siitä ettenkö saisi omaa aikaa ja näkisi ystäviäni vaan siitä, että minä olen ainoa tässä perheessä jota kiinnostaisi viettää aikaa myös perheenä. Näin ei kuitenkaan ole koskaan vielä tapahtunut. Mies ei ole edes isyyslomaa pitänyt eikä aijo pitää.
että miehestäsi on tulossa etäisä.
Tee niinkuin joku jo ehdottikin..
Jos mies olisikin kotona, niin vauva mukaan ja häippäset vaikka kahvilaan tai ostoksille. Jos mies ei ala kaivata sinua (JA VAUVAA!) niin ei ole mies eikä mikään..
Se surullisinta onkin, että lähdin vauvan kanssa viikoksi pois eikä hän kaivannut. Kerran laittoi viestin, että "sano lapselle hyvää yötä", mutta ei kertaakaan pyytänyt meitä kotiin tai soittanut. Olin tuolloin vanhemmillani. Musta tuntuu etten tunne tota miestä enää ollenkaan. Niin perus negatiivinen kaiken aikaa ja valittaa aivan joka asiasta. Millon on liian isoja kurkun paloja salaatissa ja millon liian vähän maustetta ruuassa. Olenpa kuullut käyttäväni liikaa hammastahnaakin joskus.. Nyt minä järjestin meille aikaa huomiseksi. Saa nähdä käyttääkö mies senkin ajan valittamiseen.
mutta ihan oikeasti tekisin tuossa tilanteessa niin, että selittäisin miehelle selvästi mitä haluan perhe-elämältä ja parisuhteelta, ja ilmoittasin tietyn aikamäärän missä ajassa tuo muutos siihen suuntaan tulee tapahtua etten ala katsoa omaa asuntoa. Jos mies ei muuttuisi, niin ei siinä olisi enää muuta ratkaisua kuin ero. Kyse on puhtaasti siitä mihin asti on itse valmis joustamaan, ja siitä että sanoo suoraan minkälaista tuohua suostuu katsomaan ja minkälaista ei. En minä jaksaisi tuollaista käytöstä aikuiselta mieheltä, varsinkin jos olisin yrittänyt neuvotella asiasta monet kerrat niin kuin sinä. Joku muu toki voi jaksaa, eikä siinä mitään pahaa ole.
Miehesi kuulostaa kertomasi perusteella 20-vuotiaalta joka on tullut isäksi vahinkoraskauden myötä. Ei todellakaan 28-vuotiaalta joka on halunnut lapsen. Kenties ikäkriisistä kyse, tai sitten ei oikeasti vain tajunnut mitä perhe-elämä tulee olemaan.
urheiluleirillä oli miehen isä mukana.. on hänen valmentajansa. ja melko varma olen siitäkin, että hengailee veljensä kanssa. Tosin en koskaan 100 varma voi olla.. En ole koskaan epäillyt pettämistä, mutta ei hän kyllä läsnä minunkaan elämässä ole. Tiedä sitten onko joskus pettänyt ja alamäki siitä pikkuhiljaa alkanut.. Jos kysyn asiasta ni suuttuu ja kieltää tietysti. Olen kysynytkin.
Välillä tuntuu ettei miehenikään enää tajua, että perheen tulisi mennä kaiken muun edelle. Tästä aiheesta on tapeltu nyt 6kk ja alan olemaan loppu.
Et ihan selvästi ilmaissut, että pääseekö se miehesi ikinä enää mihinkään. Vai onko esim. pelissä käynti vain vähentynyt. Tottakai perhe on tärkeä ja ykkösasemassa, mutta hei, kyllä tässä elämässä on muutakin kuin sinä ja teidän vauva. Jos sinä et päästä miestäsi mihinkään, koskaan, niin saattaa olla, että lähtee kohta kokonaan. Toki velikin käyttäytyy lapsellisesti, mutta ehkä hän ei tosiaan ymmärrä miehesi uutta tilannettaa...
ei kuulosta yhtään hyvältä. Miehelläsi on joku henkilökohtainen kriisi. Mielestäni olet yrittänyt jo paljon, ja jos toinen osapuoli ei ole yhtään valmis tulemaan vastaan, niin enpä tiedä mitä voisi asialle tehdä. Luultavasti tuo menee ajan kanssa, ohi, mutta jaksatko odottaa?
Ehkä hän on niin ymmällään muuttuneesta tilanteesta, ennen hänellä oli vapaus, kun olit paljon pois kotoa. Nyt yhtäkkiä oletkin siinä, ja vielä lapsen kanssa. Anteeksi, mutta pakko vielä kysyä, että oletko varma ettei hän petä sinua? Kuulostaa vain niin tutulta tuo käytös.. mieheni oli samanmoinen, kun hänellä oli suhde.
44 lueppa koko ketju.. se mies muuta enää teekkään ku huitelee ympäriinsä. Meillä on hänen kanssaan asiat eri tärkeysjärjestyksessä. Hänelle ykkösenä on hän itse ja sitten veli ja vapaa-aika, minulle lapsi ja perhe ykkösenä ja sitten kaikki muu.
En tietenkään varma asiasta voi olla, mutta ei hänellä ole aikaa mikäli aina on katsomassa kiekkoa kun sanookin olevansa. Aina vastaa puhelimeenkin jos soitan pelin aikana mitä en kyllä itse tekisi jos pettäisin..
veljen kaa alkoi elämään menetettyä nuoruuttaan, kun pikkuveli on kerran sinnku ja nuori?