Lue keskustelun säännöt.
Miehen veli kilpailee kanssani..
04.12.2012 |
Ollaan oltu 9 vuotta mieheni kanssa yhdessä ja olen mielestäni aina suhtautunut hänen perheeseensä avomielisesti. Nyt on alkanut kuitenkin pinnaa kiristämään miehen parikymppinen pikkuveli..
Mieheni kävi ennen veljensä kanssa jääkiekkopeleissä pari kertaa viikossa + katsoivat paljon pelejä tietokoneelta, kunnes meille synty lapsi 6kk sitten. Miehen veli vaan ei tajua, että mieheni ei enää jouda 6 tunnin pelireissuille sillon kun hän haluaa. Tämä veli kysyy lähes joka päivä miestäni johonkin ja miehen on vaikea sanoa ei, koska veli suuttuu tulisesti jos mies ei suostu hänen pyyntöihin. Nyt tämä tilanne on kärjistynyt niin, että miehen veli syyttää minua siitä, että mies ei "saa" viettää hänen kanssaan aikaa..
On se perkele kun ei tajua, että miehelläni on nyt OMA PERHE ja me tarvitsemme hänen läsnäoloaan, varsinkin lapsemme. Välillä tuntuu ettei miehenikään enää tajua, että perheen tulisi mennä kaiken muun edelle. Tästä aiheesta on tapeltu nyt 6kk ja alan olemaan loppu.
Huomenna ollaan menossa miehen kanssa kahdestaan peliin ja lapsi menee mummolle hoitoon. Miehen veli nyt suuttui siitä, ettemme ota häntä mukaan. Mies tosin esittää asian veljeleen niin, että se olen minä joka haluaa olla kahdestaan. Tämä on siis eka kerta 6kk aikana kun pääsemme kaksin johonkin, koska aikaisemmilla yrityksillä miehen veli on tunkenut itsensä mukaan. Nyt huomaan mieheni äänensävystä, että hänkin on minulle närkästynyt siitä että veljensä suuttui.. HUOH. Mitä voin enää tehdä? Niin monta ketaa olen sanonut miehelleni, että haluan viettää hänen kanssaan aikaa, mutta hän ei tajua. Hänestä se on se ja sama onko veli mukana vai ei.. Tästä johtuen parisuhteemme on olematon ja jopa ero on käynyt mielessä, koska koen ettei mies halua panostaa perheeseensä ja jopa veli menee meidän edelle..
Kommentit (55)
Jos kerran viihtyy koneella, niin laittaisin sille sähöpostiin tämän viestiketjun ja pyytäisin lukemaan ja kommentoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en uskalla. kerran aikaisemmin muusta asiasta sen tein ja hän koki että olen pettänyt häntä kun puhun asioistamme nimettömänä netissä..
Sanot, että kivasti sitten viikko-viikko-systeemillä lapsen hoito, että sinäkin pääset välillä käymään jossakin.
esikoisen syntyessä. Mies 28v ja hän tahtoi lasta ennen minua. Ennen raskautta keskustelimme, että elämä tulee muuttumaan ja miehen täyty vähentää harrastuksiaan. Sanoin tuolloin, että harrastus 2-3iltana/vko sopii, mutta ei nykyinen 5-6krt/vko ja sen päälle matsien katsomisen poikien kanssa. Mies ymmärsi tämän ja totesi jotain "et enkö minä tajua hänen nyt ymmärtävän ilman minun sanomistaankin. Ettei hän nyt tyhmä ole". No, raskaus alkoi heti sitä toivottuamme ja mahan näkyessä mies alkoi viihtyä vk-loput pois... aika usein myös alkoholia kului, vaikka ei ole koskaan ollut mikään vk-loppu juoppa vaan silloin tällöin ottaja. Pelimäärät lisääntyivät ja koko kesä meni siinä, kun hänellä oli lähes joka vk-loppu jotain poikien kanssa. Pyysin usein olemaan kanssani ja hän vain "käski" menemään kavereiden kanssa. Seitin, ettei se nyt ole aivan sama asia, kun on raskaana (rv tuolloin 25 ja siitä eteenpäin). Olin ennen lapsen syntymää jo valmiiksi kypsä tilanteeseen.
No, lapsi syntyi ja mies edelleen meni harrastuksissaan. Vauvalla oli vielä allergiaa ja refluksi, eli itkua ja huutoa riitti. Vauvan ollessa 3kk vauvan olo hieman helpotti ja siitä alkaen aloin käymään itsekseni kaupassa, salilla, kävelyllä jne ja jätin miehen kaksin vauvan kanssa. Yhteistä aikaa pariskuntana/perheenä meillä ei ollut tähän mennessä, mutta vauvan ongelmien vuoksi en kiinnittänyt siihen huomiota eikä näin jälkikäteenkään ajatellen todellinen parisuhde voi kuolla muutamassa kuukaudessa, kun syynä uusi, pieni tulokas:)
Mutta aikaa kului ja mieheni menot koko ajan lisääntyivät poikien ja harrastusten parissa. Itse olin oikeastaan aina vauvan kanssa tuolloin, kun miehen mielestä minäkin olisin voinut harrastaa, mutta ei silloin kuin hänellä oli harrastus. No, eihän niitä ollutkaan kuin se 5-6krt/vk ja vk-loppuisin matsit. Useasti puhuin ja pyysin aikaa perheelle ja itselleni ja koitin saada miestä ymmärtämään, mitä on olla aina vauvan kanssa ilman omaa elämää. Miehen mielestä vika oli itsessäni, kun en osannut elää omaa elämää vaan olin vauvassa kiinni. Sitten päätin, että enpä enää kysele ja lähde siitä, että sovimme asiat yhdessä vaan sovin menoja ja lähden, kun mies tulee töistä. Sanoin, että minulla on oikeus samaan määrään omaa aikaa kuin miehellänikin ja aivan sama lähdinkö kaverille kahville vai mitä tein, mutta oikeasti jätin miehen lapsen kanssa kaksin kotiin. Ja kun hän ehdotti heille kotiin menoa, niin toisinaan pyysin heitä menemään kaksin, kun minustakin kiva olla välistä yksin kotona (joka myös totta, mutta ei ollut suurin syy tähän). Vielä en kuitenkaan ollut vk-loppuisin menossa, jolloin miehen menot olisi estyneet, mutta heti kun niitä sovin, oli se miehelleni ongelma. Ja tarkoitan siis yön yli olevia reissuja vaikka shoppailemaan. Mies suuttui, kun hänellä olisi peli tms. Totesin, että minun vuoroni. Hän ulkoisti lapsen hoitamisen äidilleen.
Näin meni hetki, kunnes otin vanhat asiat miehen kanssa puheeksi. Nyt hän sitten jo ymmärsikin paremmin, mitä on illat lapsen kanssa kotona tai lähteä jonnekin vauvan ehdoilla.
Nyt meillä on kaksi lasta ja molemmilla oikeus omaan elämään sekä perhe-elämään. Parisuhde on taka-alalla, mutta sen nyt käsittää, kun esikoinen 3v ja toinen tänä vuonna syntynyt. Seuraava etappi on taas sitten löytää parisuhde uudelleen ja siitä olemme mieheni kanssa samaa mieltä. Kahdenkeskistä aikaa vain ei nyt ole saatavilla kuin peittojen välissä, mutta nautitaan nyt siitä ja kuopuksen kasvettua vielä hieman yritetään ujuttaa lapset mummolaan yökylään:)
Eli tällä sekavalla viestillä koitan ap kertoa, että älä luovuta ja mies tajuaa paremmin kokemaansa kuin pelkkää puhetta. Ja perheen vuoksi kannattaa mielestäni taistella, koska ei se eron jälkeenkään ole helppoa. Toivottavasti löydätte ratkaisun tilanteeseen:)
Ei vaikuta hyvältä. Mutta näin ulkopuolisena vaikuttaa just siltä, että miehelläsi on todellinen kriisi itsenäsä kanssa enemmän kuin mitään muuta. Kriisi oman kasvamisensa ja isyyden suhteen, parisuhteen ja ehkä muuttuneen seksin suhteen ja neuvottomuutensa kanssa.
Mutta, kuten edellinen kirjoittaja hyvin kuvasi, tuollainen kriisi voi myös alkaa helpottaa ajan myötä, kun sinä pääset kodista ulos ja mies totuttelee uudestaa kotona olemiseen.
Mä kannustaisin sua kysymään mieheltä avoimia, ei johdattelevia kysymyksiä, kuten että mikä sua ärsyttää kotona olemisessa tai että onko sulla huolia tms. Hän ei ehkä osaa vastata muuta kuin myöhemmin, mutta siinä voi olla keskustelun avaus. Näin olen itse oppinut tekemään, mieheni kun osaa tuskin puhua...
Toi vauvan synymän jälkeinen kriisi tulee joillakin vastaan rankkana, mutta siitä voi selvitä perheenä yhdessä. Me selvisimme ja nyt mies hoitaa esim lasten hakemiset ja harrastukset aktiivisesti ja innoissaan.
Tsemppiä. Vielä yksi neuvo: älä pidä onnellisuusmuuria, vaan juttele läheisille, joihin sulla luottamuksellinen suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyykin kokeilla.. Vaikka vähän tuntuu ikävältä tahallisesti yrittää saada mies mustasukkaiseksi.. Pahimmassa tapauksessa mies vetäytyy entistä enemmän kun ei "pysty" myöntämään et olis mustasukkainen.
Huono ajatus. Mies voi kokea itse olevansa vauvan syrjäyttämä, ja häntä ei kannattaisi nyt työntää tieten tahtoen kauemmaksi. Hän on saattanut turvautua veljen seuraan, jos kontaktia vauvaan ei ole heti syntynyt ja hän kokee jääneensä perheessä ulkopuolelle.
Kiitos kannustavista vastauksista. Se vaan jäi mietityttämään, että millaisessa tilanteessa päädyitte tekemään toisen lapsen jos asiat eivät olleet hyvin? Siis sinä, joka olet ollut vastaavassa tilanteessa. Itselleni kun ei tulisi mieleenkään tehdä tuolle miehelle toista lasta.. En vaan jaksaisi uudestaan olla "yh" vauvan ensimmäistä vuotta.. Koitan itse tehdä parhaani parisuhteemme eteen ja jos ei muutosta ala näkymään ni sitten tiedän ainakin tehneeni kaiken.
Hyää Joulua kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kannustavista vastauksista. Se vaan jäi mietityttämään, että millaisessa tilanteessa päädyitte tekemään toisen lapsen jos asiat eivät olleet hyvin? Siis sinä, joka olet ollut vastaavassa tilanteessa. Itselleni kun ei tulisi mieleenkään tehdä tuolle miehelle toista lasta..
Eli siis meillä vanhempi nyt 3v ja nuorempi syntynyt kesällä ja asiat saatiin toki kuntoon ennen kuin aloin odottamaan toista lastamme. En vain viitsinyt pitkää sepustustani entisestään pidentää ja kaikkia välivaiheita kirjoitella.
Mutta toista lasta en olisi aiempaan tilanteeseemme tehnyt, mutta kuten joku tuossa mainitsikin, niin meillä ainakin mies tarvitsi isäksi kasvamiseen aikaa...ja itse asiassa minun töihinpaluuni äitiysloman jälkeen oli myös yksi iso apu tähän. Tällöin mies joutui väkistenkin ottamaan vastuuta, kun haki lapsen hoidosta. Lisäksi työni käsittää myös reissaamista ja pisimmillään olen ollut 3 yötä pois ja tällöinkin kotiapaluu ollut vasta myöhään illalla. Kyllä siperia opettaa parhaiten:)
-se aiempi kirjoittaja, olisiko 51 (?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urheilijoilla hyvin tavallista tuommoinen.
en oo koskaan tajunnu. mä teen mielummin itse asioita ku istun perse leveenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istukaa alas ja puhukaa.
Kerro miehelle että tunnet olevasi yksin vauvan kanssa.
Että tarvitset perheeseen miehen etkä teiniä jonka elämän kohokohta on urheilun katsominen.
Kysy miksi hän toimii niinkuin toimii. Kaduttaako isyys? Onko hän vain hukassa, ja miten asioita voisi alkaa parantaa.
Ja ennen kaikkea: kerro että näin ei voi jatkua! Joko selvitätte asiat tai eroatte. Sinä olet miehellesi ikuisesti katkera jos vain odotat ja odotat että muuttuu, sitten oletkin 50v ja huomaat tuhlanneesi parhaan ajan elämässä.. Jos eroatte niin ainakaan turhat odotukset eivät rasita ja katkeroita sinua, ja löydät kyllä ilon ja onnen lapsestasi, ja muista asioista.
T. Huonoon liittoon jäänyt katkera eukko..
Itsestäni ainakin tuntuu, että mies ei todellakaan tiennyt mitä perhe-elämä vaatii. Hänen mielestään kun kaiken pitäisi vaan tapahtua itsestään ja hänen tulee saada elää niinkuin ennenkin ja osallistua sen verran kun haluaa. Tiedän jo olevani hyvin katkera hänelle. Läheisyys loppui kun mahani alkoi kasvaa n.vuosi sitten. Hän ei kokenut minua yhtään haluttavana raskausaikana ja se jos joku vei itsetuntoni. Nyt olen hyvässä kuosissa taas enkä ole epävarma ulkoisesta olemuksestani, mutta joka päivä on selvitymistarina.. Koskaan en voi ennakoida millon mies suuttuu ja mistä. Kaikki oli tänäänkin "hyvin" eli en sanonut mitään ja olin vain lapsen kanssa. Sitten hän sai päähänsä alkaa mäkättämään koiran karvoista (meillä on siis iso koira) ja nyt koirasta täytyy luopua kun se vaan sotkee ja ei kuulemma siivoaminenkaan auta.. Eli tällaisia tuulesta temmattuja "riidan aiheita" hän päivittäin hakee. Tuntuu, että hän jotenkin tuntee elävänsä kun saa riidellä. Itse en halua enää lähteä siihen mukaan. Todennäköisesti se huominenkin jääkiekkopeli jää osaltani väliin, koska mielummin vietän sen lapseni kanssa kun pinnakireän ukkoni. En halua häntä seksuaalisestikaan siis enää, koska mitään muutakaan läheisyyttä ei välillämme ole ja hän on kyvytön kommunikoimaan verbaalisesti..
Ja kyllä :D Mies on 28v ja itse halusi perustaa perheen. Hänellä on tilanne, että pitäisi urheilla, käydä töissä, tehdä gradua ja olla tasapainoinen perheenisä ja aviomies. Hän ei tuohon kaikkeen kuitenkaan kykene ja niinpä hän on karsinut perheen hyvinvoinnista eikä gradukaan edisty. tosin ei kyllä urheilukaan. Hän käyttää kaiken energiansa asioiden murehtimiseen eikä tee niiden eteen yhtään mitään. Hänen ajatustapansa on aina joka asiassa negatiivinen. Esim. eilen minä kävin syöpätutkimuksessa (olen onneksi terve) ja pyysin häntä mukaan. Hän sanoi, että olisi muuta mutta jos välttämättä vaadin ni hän tulee. Kun kysyin mitä muuta olisi ni ei osannut edes vastata. Tuli mukaan, mutta tämä hänen tapansa raivostuttaa minua. Hän ei tue minua yhtään missään. Lapsi meinasi syntyä ennen aikojaan ni hän lähti urheiluleirille ulkomaille 3 viikoksi.. Sanoi, että ota äitisi mukaan jos syntyy..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei veli ole kulissi salasuhteelle
mun kaverin mies petti sitä ja se mies oli kanssa hirmu kiukkuinen jatkuvasti kun omatunto kolkutti
jos ei teillä kerran muutenkaan ole läheisyyttä, oli jo siellä urheiluleirillä toinen nainen mukana
Ei vittu 20 vuotias mies ja ei oo muuta elämää.
Kuulee en kerralla kun jätkä tulee niin menet avaamaan oven vetäneet heti oven avatuksi päin näköä käsket hankkia omn elämän ja täräyttää oven kiinni . Porttikielto 1kk teille.
Tosi mies