Haluaisin päästä katsomaan miltä lapsuudenkotini näyttää nykyään?

Onko joku käynyt lapsuudenkodissaan kun sielä on jo asunut joku muu? Miltä tuntui? Mietin että tuntisinko tulleeni takaisin kotiin vai jonkun täysin vieraan kotiin? Muutosta on kahdeksan vuotta ja tuntuu ikuisuudelta.

Ymmärtäisin paremmin jos lapsuuden kotisi olisi ollut luovutetussa Karjalassa ja olisit paennut sieltä perheesi kanssa henkesi edestä lapsena.

jossain rivarissa olet asunut, en käsitä, miksi haluaisit päästä juuri tuohon nimenomaiseen asuntoon? Eri huonekalut, tekstiilit ja kaikki, ainoastaan seinät samoilla paikoilla. Nekin voi olla muutettu, jos ei ole kantavia.



Mitä luulet sieltä löytäväsi?



Itse asuin koko lapsuuteni omakotitalossa maalla, muutin pois 19-vuotiaana. Talo on yhä sukumme omistuksessa, tyhjillään. En halua mennä sinne, koska haluan muistaa sen täynnä elämää.



Vanhemmat ovat jo kuolleet. Kotiini on kolmekymmentä km matkaa, joten olisi helppo mennä sinne. joskus kesällä on tullut mieleen, mutta en mene.

Kirjoita katuosoite ja valitse "streetview". Nauti.

Kirjoita katuosoite ja valitse "streetview". Nauti.

Sitä paitsi ei sieltä streetview:stä kaikkea edes näe. Ei varsinkaan taloa sisäpuolelta...

Silloin ,kun asuin lapsena siinä asui toinen perhe paritalon toisesssa puolessa nyt on koko talo siskon perheen käytössä. Oli tullut kaksi naista käymään ja sanoneet ,että he ovat asuneet joskus täällä . Olivat kierelleet , sitten olivat aukoneet komeron ovia, siskos mies oli siitä hermostunu ja sanonut , nyt häipykää! Kannattaa varmistaa käypikö se heille?

Sovin etukäteen. Tarjosivat kahvia ja pullaa. Tunnelma oli yllättävän samanlainen kuin meidän asuessa. Oli mukavaa nähdä perheen lapset ja leikkiä heidän kanssaan entisessä huoneessani. Pihalla sain vapaasti katsella läpi lapsuuteni leikkipaikkoja.

Olisi ihan voida lasten kanssa piipahtaa, lapsuuteni kerrostalo kaksiossa ?

Miten kauan sitten olit muuttanut pois?

sillein, että menin pimpottamaan talon ovikelloa ja esittelin itseni. Siinä siis asuu yhä ne keille silloin 20 vuotta sitten myimme talomme. Mukana mulla kyllä oli kaveri, joka jäi asumaan samalle kujalle, kun me muutettiin. Ei se kaveri kyllä siellä hirveen montaa vuotta asunut meidän jälkeen . No siis oli aivan mielettömän upee kokemus päästä fiilistelemään lapsuudenkotiin. En kyllä ilman tätä vanhinta ystävääni olisi uskaltanut mennä.

Mä kävin päälistelemässä naapurin asunossa, kun samasta rivitalosta oli kämppä myynnissä. Aika jännä kokemus... jotenkin sen koirankopin muisti isommaksi.

Olisi kiva käydä myös siinä kerrostalokämpässä, jossa asuin tarhaikäisenä.



Itse olen vähän odotellut piipahtaako tän talon myyneen papparaisen tytär joskus pihaan.... oli jotenkin niin haikeena kauppaa tehdessä. Ja papparainen joskus naapureilta kyselee (asuu tuossa lähellä) meidän kuulumisia :)

Kysytkö siis meiltä omaa mielipidettäsi?

Minäkin kävin yleisessä asuntonäytössä, mutta oli aika kurjaa nähdä talon ränsistyneen entisestään.

Mun naapurin ovelle kolkutti nainen, joka oli viettänyt lapsuutensa siinä talossa. Hän kysyi saisiko kävellä puutarhassa ja katsella. Ystäväni kutsui naisen sisään. Nainen oli tosi onnellinen kun sai käydä verestämässä muistoja. Ystäväni taas kuuli paljon kiinnostavia tarinoita talon historiasta ja siitä millainen talo ja tontti oli ollut n.40v sitten (sitä on laajennettu sen jälkeen). Lopputulos, molemmat olivat onnellisia.



Eli mene vaan rohkeasti koputtamaan ovelle ja kerro asiasi. Voit myös ehdottaa että tulet takaisin jonain toisena päivänä, kaikki eivät välttämättä suhtaudu myönteisesti yllätysvieraisiin.