Kuinka pitkä on pisin tietämäsi synnytys? Milloin sektio?

Miksi joku haluaisi jatkaa, jos tilanne on ollut päällä jo kaksi vuorokautta. Mun mielestä jonkun ammattilaisen pitäisi tehdä silloin päätös äidin puolesta, koska kyllä silloin jo väsymyskin vie harkintakykyä. Jokuhan saattaa haluta vain yrittää ja yrittää ihan sitkeyttään, mutta onko se lapselle hyväksi, jos äiti vetää itsensä piippuun? Jos pitkittyneen synnytyksen jälkeen äiti haluaa vielä supernopeasti kotiin, niin lepokin jää välistä.

vaan sektion saa, mutta jos äiti itse haluaa yrittää ja kokee että jaksaa, eikä lapsella ole hätää, niin saa kyllä yrittää vaikka sen 2 vrk. Oikeasti niitä on äitejä jotka jaksavat ja haluavat.

Mutta tiedän erään, jolla kesti noin kaksi vuorokautta.



Omassa synnytyksessäni ei puhuttu sektiosta, mutta imukupista oli puhetta pitkittyneen (puolitoista tuntia) ponnistusvaiheen takia. Onnistuin kuitenkin lopulta punnaamaan lapsen ulos ilman imukuppia.

Onko paikalla kätilöä tms. joka osaisi kertoa?

Lasketa. Mulla meni vedet toisesta just ennen epiduraalia ja toisesta hetki puudutuksen laiton jälkeen. Epikriisin mukaan synnytys oli siihen mennessä kestänyt jo tunteja.

Miksi joku haluaisi jatkaa, jos tilanne on ollut päällä jo kaksi vuorokautta. Mun mielestä jonkun ammattilaisen pitäisi tehdä silloin päätös äidin puolesta, koska kyllä silloin jo väsymyskin vie harkintakykyä. Jokuhan saattaa haluta vain yrittää ja yrittää ihan sitkeyttään, mutta onko se lapselle hyväksi, jos äiti vetää itsensä piippuun? Jos pitkittyneen synnytyksen jälkeen äiti haluaa vielä supernopeasti kotiin, niin lepokin jää välistä.

vaan sektion saa, mutta jos äiti itse haluaa yrittää ja kokee että jaksaa, eikä lapsella ole hätää, niin saa kyllä yrittää vaikka sen 2 vrk. Oikeasti niitä on äitejä jotka jaksavat ja haluavat.

jos hän on järjissään eikä sikiöllä eikä äidillä vaaraa! Itselläni oli hyvin pitkä synnytys ja halusin synnyttää alakautta. Tunsin koko ajan ettei ole mitään hätää ja olin luottavainen. Kipua kestän erinomaisesti eikä synnytyksessä väsynyt, koska kyllähän se kipu ja muu kehon toiminta pitää skarppina. Olisi se nyt ollut helvettiä jos olisi pakolla kärrätty vastoin tahtoa leikkuriiin vain perusteena "no kun vaikka sä et tunne olevasi väsynyt niin meistä sä olet ja siksi pitää leikata".

käynnisteltiin. Ensin seurattiin 12h et rupeaako tapahtumaan mitään. No ei ruvennut. Sitten tablettina cytotecit, supisteli kyllä, mut ei ruvennut oikein kohdunsuu aukeemaan. Sitten oksitosiinitippa ja epiduraali ja rupes tapahtumaan. Vesien menosta 63h38min ja vauva syntyi.

Onko paikalla kätilöä tms. joka osaisi kertoa?

Synnytyksen katsotaan, vähän tilannekohtaisesti, olevan silloin käynnissä, kun supistukset ovat säännöllisiä, ja kohdunsuu avautunut noin 3cm:n. Sitä ennen on "latenssivaihe", jolloin synnytys ei ole käynnissä. Mutta se 1-> 3cm voi tuntua pitkältä ajalta, ja saattaakin varsinkin ensisynnyttäjällä kestää pitkään. Mutta sitä ei lasketa synnytyksen kestoon!

vesien menosta lapsen syntymään. Ja 8cm lapsen syntymään kesti 11 tuntia. En mä koe, että mä olisin kärsinyt. Noin 3 tuntia ennen lapsen syntymään lääkäri mietti sektiota, mutta leikkaussalin ruuhkan vuoksi päätettiin vielä odottaa. Syntyhän se lapsi sitten sieltä aikanaan. Ja hyvä niin :)

Kirjoittaja nro 7 kommentoi:

Enemmän se synnytyksen kesto varmasti ottaa henkisen puolen päälle, mutta se tuskin on lääkäreistä pätevä syy sektioon.



Rakkaat äidit, älkää missään nimessä ajatelko näin! Jos sinä saat synnytyksestä trauman, niin se ei ole sinun eikä lapsen etu! Synnytyksen jälkeinen masennus on yleistä juuri vaikeana KOETUN synnytyksen jälkeen, ja masennus vaikuttaa merkittävästi äidin ja lapsen suhteeseen. Olen itse kokenut synnytyksen traumaattisena, ja se on vaikuttanut merkittävästi elämääni. Sain rohkeutta viedä asian TAY:sin synnytyspuolen ylilääkärille, ja hän otti palautteeni hienosti vastaa. Jälkeenpäin olen kuullut, että henkilökunnan toiminnassa olisi tapahtunut havaittavaa muutosta juuri psyykkiseen väsymiseen suhtautumisessa. Toivottavasti siitä saisi nauttia mahdollisimman moni.

Menimme sairaalaan maanantaiaamulla, yritettiin käynnistää yliaikaisuuden takia jollain hiton pillerillä, ei mitään vaikutusta. Oksitosiini käynnisti kyllä supistukset (kovat) mutta kohdunsuu ei auennut. Varsinaiseen äksonivaiheeseen päästiin vasta keskiviikkona. Jossain vaiheessa supistukset harvenivat huolestuttavasti ja lopulta loppuivat, lapsi oli siis vielä sisällä. Tässä vaiheessa kysyin, että eikö olisi jo leikkauksen paikka. Minulle kerrottiin, että vauvalla ei ole hätää, ei ole syytä leikata. Revittiin imukupilla ulos keskiviikkoiltana.



Synnytyksen jälkeen olin "pikkuisen" väsynyt. Sain yön aikana pari pussia verta ja vauva otettiin hoitoon, että sain nukuttua.



Nyt kaveri on 5 -vuotias ja erityislapsi (neurologisia ongelmia), hyvin älykäs kylläkin mutta silloin tällöin sitä tulee miettineeksi, että olisiko tilanne toisenlainen, jos olisi tehty se pyytämäni sektio.

käynnistettiin maanantai aamuna, keskiviikkona jo meinasivat leikata, mutta ei, jatkoivat vaan sitä hemmetin käynnistelyä. Perjantaina syntyivät kiireellisellä sektiolla.

Koko ajan piti maata käyrissä eikä saanut liikkua. Ja ihan itse sai siirrellä niitä antureita vatsalla yötä päivää.

Kidutusta.

Olisin kyllä ite halunnut sektion aiemmin.

vaan sektion saa, mutta jos äiti itse haluaa yrittää ja kokee että jaksaa, eikä lapsella ole hätää, niin saa kyllä yrittää vaikka sen 2 vrk. Oikeasti niitä on äitejä jotka jaksavat ja haluavat.

luin että synnytys käynnistyi säännöllisten supistusten alkaessa (päivämäärä oli 30.07.1982) ponnistusvaihe alkoi 2.8 1982 klo 05.30. Lapsi syntyi 09.35. Mutsilla vähän kesti saada mut ulos, kätilötkin olivat jälkikäteen naureskelleet olipas "jästipäinen" neiti kun ei meinannut ulos tulla :)

28 jatkaa vielä ei tullut sektiota

Mulla meni lapsivesi ti-ke välisenä yönä ja perjantaihin meni kipuillessa. Kun mulla oli kuumetta yli 40 ja tulehdusarvot ja sikiön sydänkäyrät pilvissä, vielä naislekuri meinasi, että vieläkö yritettäis alakautta tiputettavan oksitosiinin avulla. Jep jep. Kyllä siitä lähdettiin kiireelliseen sektioon saman tien. 

Eli synnytys kesti yli 50 h todellakin.

Sairaalaan menin perjantaina ja silloin aloitettiin synnytyksen käynnistys, koska raskaus oli kaksi viikkoa yliaikainen. Lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla maanantaina loppuillasta. Kalvojen puhkaisemisesta syntymään meni 30 tuntia ja tulehdus ehti tuossa ajassa tulla. Sektiota en toiveistani huolimatta meinannut saada millään, vaikka olin kahden vuorokauden valvomisen jälkeen sitä useasti toivonut ja lopen uupunut. Olo oli lapsen syntymän jälkeen helpottunut, mutta synnytykseen pettynyt :/ 

[quote author="Vierailija" time="30.10.2012 klo 10:41"]

vaan sektion saa, mutta jos äiti itse haluaa yrittää ja kokee että jaksaa, eikä lapsella ole hätää, niin saa kyllä yrittää vaikka sen 2 vrk. Oikeasti niitä on äitejä jotka jaksavat ja haluavat.

[/quote]

no ei ihan näin, tyttärellä ensimmäinen käynnistys (kun raskausmyrkytyksen oireet jo pahat ja lapsi ja hän alkoi voida huonosti v31) maanantaina aamulla kovat poltot mutt ei juuri edistystä nukkui yön ilman tippaa aamulla taas aloitettiin jälleen käyrienkin mukaan kovat poltot hieman eteni joten kalvot puhkaistiin poltot jatkui keskiviikko.torstai pyysi miehensä kanssa sektioo kun jo edeltävät viikot verenpaineiden takia sairaalahoidossa ja kunto alkoi olla aika heikko, paras odottaa niin pitkälle kuin vain voi eli niin kauan kuin vauva vaikuttaa kestävän perjantaina vaikutti jo valoisammalta eli alkoi aueta vauhdilla juuri loppu vaihetta ennen kuitenkin taas pysähtyi vaikka poltot  (hurjat jatkuivat) perjantai iltapiväällä sanottiin että katsotaan vielä mutta tästä tuntia myöhemmin molempien arvot romahti ja pakosta hätäsektio, eli vaikkei maanantaita lasketa jollon jo polttoja niin neljä päivää polttoja kolmantena jo pyydettiin anottiin rukoiltiin sektiota..onneksi kaikki hyvin. Itsellä ensimmäinen veden menosta (ja poltoista vähän reilu 2 vuorokautta ponnistusvaihe useita tunteja mutta juuri kun oltiin päätetty sektiosta niintuli joku valava voima ja repi pikkuisen ulos ruhjoen minut ja vauvan solisluu ym, pieneltä poikki, seuraavat on sitten tullut 4,4 ja 2 hkaikki niin että kun tullut laitokselle niin kalvot puhkastu ja siittä 2-3 työntöä niin vauva maailmassa.Pitkä selitys mutta asian ydin on että kyllä nykyäänkin joutuu yrittää yli 2 vuorokautta kaikki niin suhteelista ja joka tapaus varmaan erilainen.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2012 klo 12:23"]

Mun lapsi syntyi kaksi vuorokautta lapsivesien menosta. Supistuksia oli säännöllisen epäsäännöllisesti koko ajan. Lopulta päädyttiin hätäsektioon, kun sekä äiti että lapsi heikossa kunnossa. Lapsi joutui sitten pitkittyneen synnytyksen jäljiltä teholle.
Mun mielestä liian myöhään tehtiin päätös sektiosta. Itse olin sitä vastaan, mutta jonkun olisi pitänyt puuttua tilanteeseen.

[/quote]

Mä en käsitä, täällä ja muualla itketään kun synnytykseen puututaan liian helposti ja medikalisoidaan sitä liikaa. Siten täällä valitetaan ettei sektiota pakoteta tarpeeksi ajoissa vaikka äiti on sitä vastaan... koittaa siinä nyt sitten mielyttää teitä av-mammoja!

Pari vuorokautta määrittelemättä tarkemmin, miten kirjattiin alkaneeksi. Syntyvä lapsi olin minä itse, ja äitini kertoman mukaan kätilö oli virkannut melko pitkästi pitsiä siinä vieressä istuessaan. Eikä sektiosta oltu puhuttu mitään, pienessä kunnansairaalassa siihen aikaan.

Minun lapseni syntymää yritettiin saada alkuun kaikilla mahdollisilla lääketieteellisillä keinoilla ilman mainittavaa vaikutusta. Pari vuorokautta vesienmenon jälkeen sektioon, mutta varsinainen Synnytys ei kai kunnolla alkanut koskaan.