Kuinka pitkä on pisin tietämäsi synnytys? Milloin sektio?

Täällä kysyttiin, että lasketaanko synnytyksen kesto lapsiveden menosta. Kurkkasin omaa synnytyskertomustani, ja siinä on laskettu synnytyksen alku säännöllisistä supistuksista. Lapsivesi "meni" eli alkoi tihkua 15 h ennen supistuksia.

Rupesin oikein muistelemaan tuota synnytystä. Siitä on kohta jo kaksi vuotta. Miten rankkaa ja toisaalta aluksi yllättävän helppoa ja kaiken kaikkiaan mielettömän järisyttävää se oli!

Mulla kesti avautuminen 2 senttiin n. 18 h, voimakkaita supistuksia 5 min välein, mitään toimivaa kivunlievitystä en saanut. En muista tuosta ajasta puoliakaan, kivut saivat oksentamaan, en pystynyt syömään. Sen jälkeen sain epiduraalin ja oksitosiinin, sain levättyä joskaan en nukuttua (tuossa vaiheessa olin valvonut lähemmäs 2 vrk) noin tunnin, sen jälkeen tulivat katsomaan ja totesivat että olin auennut kokonaan. Lapsi syntyi siitä puolen tunnin päästä eli 1,5 h epiduraalin laitosta.

Ja kirjasivat kyllä synnytykseen kuuluvaksi sitäkin aikaa kun en vielä ollut auennut edes kahta senttiä.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2012 klo 22:41"]

Onko paikalla kätilöä tms. joka osaisi kertoa?

Synnytyksen katsotaan, vähän tilannekohtaisesti, olevan silloin käynnissä, kun supistukset ovat säännöllisiä, ja kohdunsuu avautunut noin 3cm:n. Sitä ennen on "latenssivaihe", jolloin synnytys ei ole käynnissä. Mutta se 1-> 3cm voi tuntua pitkältä ajalta, ja saattaakin varsinkin ensisynnyttäjällä kestää pitkään. Mutta sitä ei lasketa synnytyksen kestoon!

synnytykseni kesti 3 päivää. Vauvan sydänääniä tarkkailtiin jatkuvasti, viimeisen vuorokauden olin koko ajan käyrillä. Omat supistukset ei edistäny synnytystä riittävästi ni oksitosiinilla synnytettiin loppuviimeks. Kalvot puhkaistiin noin 12h ennen syntymää. Itse pyysin sektiota kun voimat oli lopussa, mutta en saanut. Nukuin synnytyksen jälkeisen vuorokauden ja niin nukkui vauvakin.

Jossain vaiheessa oli kuulema ehdotettu sektiota, mutta äiti oli sinnikkäästi halunnut yrittää. Lapsi oli sitten jäänyt synnytyskanavaan kiinni ja olivat joutuneet imukupilla ottamaan ulos. Äiti oli liian väsynyt jo.

Itsekin sanoi, että olisi pitänyt jonkun muun sanoa, että peli poikki ja nyt se sektio.

Käynnistys aloitettiin maanantaina -> tiistai-iltana vedet -> varsinainen synnytys alkoi papereiden mukaan perjantai aamuna -> lauantai aamuyöstä sektio

Mun lapsi syntyi kaksi vuorokautta lapsivesien menosta. Supistuksia oli säännöllisen epäsäännöllisesti koko ajan. Lopulta päädyttiin hätäsektioon, kun sekä äiti että lapsi heikossa kunnossa. Lapsi joutui sitten pitkittyneen synnytyksen jäljiltä teholle.

Mun mielestä liian myöhään tehtiin päätös sektiosta. Itse olin sitä vastaan, mutta jonkun olisi pitänyt puuttua tilanteeseen.

Makasin osastolla kivuttomana + tylsistyneenä maanantaiaamuun saakka, jolloin ensimmäinen lääkäri tuli ja haukkui kaikki minua hoitaneet: vauvan sydänäänet olivat monotoniset ja infektioriski korkea, kun eivät olleet edes käynnistäneet. Kahdesti sitten yritettiin sitä, ei tehnyt kuin harjoitussuppareita ja kohdunsuu ei auennut 2cm eteenpäin. Iltapäivällä olin leikattavana.



Lapsi on nyt 5-vuotias ja ns. erityislapsi. Tutkivat lääkärit ovat monesti kyselleet synnytyksen kulusta, ilmeisesti sen venyminen aiheutti sittenkin jotain ongelmia. :(

Prenalle maanantaina päivällä, käynnistys aloitettiin tiistaiaamuna ja sitä jatkettiin koko viikko. Viikonlopuksi kotiin ja seuraavana maanantaina taas uudestaan. Lapsi syntyi keskiviikkona iltapäivällä sektiolla.

Ja ei sitä voi lapsiveden menosta ruveta mittaamaan. Minulla ponnistusvaihe alkoi lapsiveden menolla. Ponnistusta kesti 15min.

Olin kipeä alusta asti, mutta muuten homma eteni vaikkakin HITAASTI, niin rauhallisesti. Eli epiduraalin takia sain nukuttuakin välissä, joten pitkä synnytys ei vienyt mehuja ponnistukselta.

Mutta sydänääniä tarkkailtiin kokoajan. Jos lapsi olisi väsynyt, olisi leikkaukseen lähdetty heti.

paikat riittävän auki mutta ilman supistuksen supistusta. Siitä sitten oksitosiinilla synnytettiin loppupäivä ja 2,5 h ponnistuksen jälkeen leikkaus. Tuon putken jälkeen oli pitkään jotenkin epätodellinen olo sairaalan ulkopuolella.

Kuulin yli kaksi vuorokautta kestäneestä synnytyksestä (lapsivesistä syntymään) ja tuntuu ihan käsittämättömältä. Voiko niin pitkään jonkun antaa kärsiä? Milloin joku päättää, että on sekktion aika?

synnytys kesti pari vuorokautta, käynnistyksestä syntymään. Vedet ei menneet, piti puhkaista kalvot. Lopulta imukuppi kun sydänäänet laski.

Tokassa kokonaiskesto oli lyhyempi, olisiko ollut noin 12 tuntia. Ponnistusvaihe kesti kolme tuntia. Kätilöt kysyivät jarkuvasti, joko on voimat loppu ja haluanko sektion. En halunnut missään vaiheessa. En minä sitä minään kärsimyksenä pitänyt.

Enkä missään tapauksessa olisi halunnut sektiota ja olen tyytyväinen, että sitä toivettani pystyttiin noudattamaan. Noin pitkittyneessä ponnistusvaiheessahan voi olla lapsen terveys vaarassa, joten ei ollut mikään itsestäänselvyys, että sektiolta vältyin.

Tämäkin synnytys päätyi imukuppiin kun sydänäänet alkoivat laskea. Lapselle eikä äidille kuitenkaan tullut mitään vaurioita. Pitkitteyneissyys tuntuu johtuvan kohtuni ominaisuuksista ja sitä, että kudokseni eivät meinaa antaa periksi. Jälkimmäisessä oli lisäksi huono tarjonta.

Huomiona myös, että vesien meno ei välttämättä tarkoita sitä, että olisi edes supistuksia, joten ei sitä kestoa sikäli kannata kauhistella.

vaan sektion saa, mutta jos äiti itse haluaa yrittää ja kokee että jaksaa, eikä lapsella ole hätää, niin saa kyllä yrittää vaikka sen 2 vrk. Oikeasti niitä on äitejä jotka jaksavat ja haluavat.

Oma synnytys taisi kestää noin 50 h, vesien menosta laskien. Synnytys ei itessään tosin käynnistynyt, vaan jouduttiin seuraavana aamuna käynnistelemään tipalla. Puoltoista tuntia ponnistin ja sektiota pyysin, en saanut. Tosin taisin pyytää sitä jo ensimmäisen puolen tunnin aikana.. heh. Tosta vaan tuli mieleen, että millä perusteella viedään sektioon, jos äiti haluaa. Itsellä ensimmäinen synnytys, lapsi melkein 4,5 kiloinen ja naama ylöspäin. Tosin ei tiedetty että on noin iso tulossa.

.. että jos lapsivedet on menneet ja jos vuorokaudessa ei synny niin silloin tehtäis jo jotain. Voiko äiti kieltäytyä sektiosta, jos jo on jo yli vuorokauden päkistellyt ja tulosta ei vaan tule. Kai ne lääkäritkin voi päättää, että nyt homma ei etene ja äiti ei enää jaksa, vaikka väittäiskin jaksavansa?

niin vasta vuorokauden kuluttua _aloitetaan_ käynnistäminen. Sitten voi mennä toinen vuorokausi ellei parikin, ennenkuin synnytys oikeasti lähtee käyntiin (säännölliset supistukset, kohdunsuu avautuu). Ja ensisynnyttäjän synnytyksen kesto normaalisti vähintään puoli vuorokautta, voi tietysti olla pidempikin. Jos vauvalla hyvät sydänäänikäyrät, eikä kehity tulehdusta, niin ei ole mitään syytä leikata. Kivunlievitysmenetelmät on kuitenkin melko hyvät, että ei kukaan monta vuorokautta joudu kärvistelemään kipeänä ilman apua. Enemmän se synnytyksen kesto varmasti ottaa henkisen puolen päälle, mutta se tuskin on lääkäreistä pätevä syy sektioon.

.. että jos lapsivedet on menneet ja jos vuorokaudessa ei synny niin silloin tehtäis jo jotain. Voiko äiti kieltäytyä sektiosta, jos jo on jo yli vuorokauden päkistellyt ja tulosta ei vaan tule. Kai ne lääkäritkin voi päättää, että nyt homma ei etene ja äiti ei enää jaksa, vaikka väittäiskin jaksavansa?

Jos ei ole lääketieteellistä syytä lähteä sektioon ja synnyttäjä on tolkuissaan, niin synnyttäjä päättää mitä tehdään. Hyväkuntoinen ja voimissaan oleva synnyttäjä jaksaa pitkääkin synnytystä. Jos äiti on selvästi lopussa niin se on eri asia.

Pitkästäkin synnytyksestä toipuu yleensä helpommin ja nopeammin kuin sektiosta, joten niin kauan kuin synnytys ei vaaranna äitiä eikä lasta on järkevämpää sitä jatkaa.

BTW, Tuskin kukaan vuorokautta PÄKISTELEE. Synnytys on paljon muutakin kuin ponnistusvaihe (joka tosin voi kestää tuntejakin, mutta tuskin vuorokautta kuitenkaan).

Itselläni meni perätilasynnytys siten että:

Pe aamuna klo 9 NIST-testi, josta alkoi supistukset 3krt/10min. Heti sen jälkeen 1/4 Cytotec-lääkettä.

Pe klo 16.40 meni lapsivedet, johon vauva oli jo ulostanut.

La aamu klo 10, siirto synnytyssaliin sikiönsydänäänien laskun vuoksi. Tähän asti saanut vain Panadolia, 1x Oxanest (josta ei ollut apua), Tens-laite.

Klo 18 auki 3cm, epiduraalin saanti.

Su klo 00.15 kiireellinen sektio, vauvan vointi hyvä ja omakin.

Pikkunen syntyi klo 00.48 APGAR-pisteet 9