Lue keskustelun säännöt.
Olenko outo? Etunimellä puhuttelemisesta...
06.10.2012 |
Oonkohan mä hyvin poikkeava kun koen näin? Musta siis tuntuu, että jos puhuttelee ihmistä hirveän ahkerasti hänen etunimellään, niin se on jotenkin hieovaraisen alentavaa. Siis tilanteissa, joissa toinen osapuoli kyllä tietää että hänelle puhutaan, mutta silti tämä "puhuttelija" hokee koko ajan toisen etunimeä. Tyyliin "no mitenkäs Jennin loma meni?" tai "No mitäs Jennille kuuluu?". Sen sijaan että sanoisi "miten sun loma meni?" tai "mitä sulle kuuluu?". Mä tiedän, että olen varmaan aika outo, mutta runsas etunimen käyttäminen tuntuu minusta epämukavalta.
Ehkä olen vaan outo. Yhdistän tuon puhuttelutyylin ehkä jotenkin lapsuuteen. Silloinhan kaikki aikuiset lässytti aina että "no mitäs Jaana tietää?", "onkos Jaana jo aloittanut koulun (juu en, olen kuudennella luokalla...)" jne. Aikuiset taas tuntuvat harvemmin puhuvan toisilleen noin, mutta silloin kun puhuvat niin mulle tulee juuri se tunne, että tämä nimellä runsaasti puhutteleva kokee olevansa jotenkin "niskan päällä" siinä tilanteessa.
Syitä siihen miksi mä koen näin voivat olla esim.
- jostakin syystä kaikki mun tuntemat hiukan dominoivat ihmiset harrastavat tuota runsasta etunimellä puhuttelua. Tämä varmasti vahvistaa sitä tunnetta, että runsas etunimellä puhuttelu olisi jotenkin dominoivaa
- edelliseen liittyen, tuosta etunimellä puhuttelusta tulee mieleen juuri se miten aikuiset puhuvat lapsille ikään kuin ylhäältä käsin
- olin yhdeksännellä luokalla optikon tarkastuksessa ja tämä mies oli todella ällöttävä ja alentava. Jotenkin limainen. Ihan alussa lässytti että tuleeko äiti mukaan tarkastukseen. Sanoin että no ei tarvi... Sitten siellä tarkastushuoneessa puhui mulle kuin viisivuotiaalle, hoki koko ajan mun etunimeä. "No niin Jaana, istu vaan ihan rohkeasti siihen penkille ja katso Jaana tuonne päin. Mua ei sitten Jaana tarvi yyyyyhtään pelätä (ja samalla tuli iholle kun asensi niitä laitteita kasvojen lähellä)..." Tuossa vaiheessa tuli jo sellainen tunne että hyi helvetti! Siis ensinnäkään optikolla käyminen nyt ei kauhean pelottavaa ole, saatika sitten kymmenen vuotta optikolla rampanneelle 15-vuotiaalle (lähinnä herää kysymys mitä tuon limaisen äijän päässä liikkui kun pelkääminen tuli edes mieleen...).
Ja tarkastuksen aikanakin tosiaan tämä äijä lässytti koko ajan "kylläpäs sä Jaana hienosti osaat vastata" jne. Vittu olin 15-vuotias, ehkä mä osaan jo puhua ja kertoa mitä näen ja mitä en! Mutta joo, tuo erityisen limainen ja alentava äijä ehkä on yksi syy siihen miksi koen runsaan etunimellä puhuttelun epämiellyttävänä. Se tuo mulle juuri mieleen tuollaisen alentavan asennoitumisen.
Mutta joo :D Johtuuko tämä outo tapani kokea runsas etunimellä puhuttelu vain aiemmista kokemuksistani vai tunteeko ihmiset yleisemminkin näin?
Kommentit (49)
Työelämässä jossa ollaan tekemisissä paljon esim. usalaisten kanssa on todella epäkohteliasta olla sanomatta sitä toisen nimeä puhutellessa ja esim. sähköposteissa.
Ihmiset, jotka sulle näin tekevät ovat ehkäpä tekemisissä paljon erimaalaisten kanssa tai asuneet poissa Suomesta. Puhuttelu nimellä on kohteliaisuuden muoto ja olisi kannaltasi hyvä jos yrittäisit nähdä asian niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo olen tuota kulttuurijuttua miettinyt. Mulla on espanjalainen tuttu ja hän käyttää paljon etunimeä puhuessaan muille. Olen pistänyt leffoista ym merkille, että espanjalaisilla tuo on ihan normaali tapa ja poikkeus olisi jos EI käyttäisi sitä etunimeä runsaasti.
Sitten taas toisaalta nämä muutama dominoiva tyyppi... He eivät ole mitenkään erityisemmin ulkomaalaisten kanssa tekemisissä. Pikemminkin heitä yhdistää tämä tietty dominoivuus kuin mikään muu asia.
En pidä niin pahana sellaista puhekielistä "mitäs Tiina" -puhetapaa. Se osoittaa mun mielestä että ei ole nähty pitkään aikaan tai olla kovin läheisiä. En tiedä miksi, mutta sellaisissa tilanteissa tuota muotoa käytetään.
Se on kuitenkin eri kuin esim. amerikkalainen tapa "mitä sulle kuuluu, Tiina."
Ja kolmas tapa on sitten se myyntipuhe jossa tullaan muka lähelle kuulijaa niin että hetasn koko ajan tosi epäsomalaisesti sitä etunimeä.
Työelämässä jossa ollaan tekemisissä paljon esim. usalaisten kanssa on todella epäkohteliasta olla sanomatta sitä toisen nimeä puhutellessa ja esim. sähköposteissa.
Ihmiset, jotka sulle näin tekevät ovat ehkäpä tekemisissä paljon erimaalaisten kanssa tai asuneet poissa Suomesta. Puhuttelu nimellä on kohteliaisuuden muoto ja olisi kannaltasi hyvä jos yrittäisit nähdä asian niin.
Ihmiset olettelee niin paljon toisista ihmisistä tietämättä hölkäsen pöläystä asioiden oikeasta laidasta.
He eivät ole mitenkään erityisemmin ulkomaalaisten kanssa tekemisissä.
Nimen käyttö alkaa olla jo aika tavallinen tapa myös työelämässä Suomessa. Älä ainakaan paljasta kenellekään ärtymistäsi, koska samalla paljastat itsestäsi enemmän kuin ehkä tarpeen.
tyyli kysya suomeksi jaanalta "mitas jaanalle kuuluuu" on aika epakohtelias, ihan kuin jaana ei olis paikalla ollenkaan vaan kysyttais joltain kolmannelta henkilolta etta no ootko jaanaa nahny, mitas sille kuuluu. itse vastaisin naille tyypeille samalla tavalla ja kayttaisin heidan etunimeaan jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sä tiedät tämän varmasti?
No siitä että mä tunnen nämä ihmiset :D
tyyli kysya suomeksi jaanalta "mitas jaanalle kuuluuu" on aika epakohtelias, ihan kuin jaana ei olis paikalla ollenkaan vaan kysyttais joltain kolmannelta henkilolta etta no ootko jaanaa nahny, mitas sille kuuluu.
Joo aivan. Siis tiedän että olen varmaan vähän outo mutta mulle tulee juuri se kokemus että tuolla vähän niin kuin passivoidaan se jota puhutellaan. "Mitä sinulle kuuluu" tuntuu jotenkin tasaveroisemmalta ja kunnioittavammalta jostakin ihmeen syystä. Ehkä mä eniten yhdistän tuon juuri siihen miten aikuiset puhuu pikkulapsille. Pikkulapsia puhutellaan aina nimeltä. Siispä mulle tulee sellainen olo, että mua pidetään pikkulapsena tai muuten "heikompana" jos mua puhutellaan etunimellä. Erityisesti siis RUNSAS etunimen käyttö häiritsee, siihen liittynee jo jotakin muutakin... kuten joku sanoi tuosta "mainospuheesta". Mulle tulee myös juuri sellainen olo että toinen yrittää iholle. Mä olen melko introvertti ja hiukan pidättyväinen ihminen joten ehkä siksikin tuo tuntuu epämukavalta. Siinä tullaan iholle tavalla josta en pidä.
Vaikka monissa tapauksissa varmasti on kyse vain kulttuurieroista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kolmannessa persoonassa puhuttelu on jotenki muodollisempaa ku ku sinuttelu. Historillisissa romaaneissa kaikki puhuu noin,teitittelyä pidettiin pöyristyttävän tuttavallisena :D Eli ei ole epäkohteliasta,vaan päinvastoin kohteliasta,jos ei tunneta hyvin mutta kumminkin puhutellaan etunimellä.
vanhuksia on joskus suorastaan törkeä. Tämä edesmennyt apulaisoikeusasiamies ja professori Pirkko k Koskinenhan sanoi, että hän inhosi kotipalvelun hoitajien tapaa "pirkotella" häntä. Sanoi, että on sairas ja raihnainen, mutta pää toimii, joten voisivat puhua kuin aikuiselle ihmiselle edes. Sanoi, ettei tarvi teitittelyä, mutta sellainen lapsellinen puhe on vastenmielistä.
Jotenkin irvokasta ajatella parikymppistä lähihoitajaa puhumassa alentuvasti hymyillen "Pirkolle", joka nyt sattuu olemaan älykäs ja korkean uran tehnyt ihminen.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyyli kysya suomeksi jaanalta "mitas jaanalle kuuluuu" on aika epakohtelias, ihan kuin jaana ei olis paikalla ollenkaan vaan kysyttais joltain kolmannelta henkilolta etta no ootko jaanaa nahny, mitas sille kuuluu.
Joo aivan. Siis tiedän että olen varmaan vähän outo mutta mulle tulee juuri se kokemus että tuolla vähän niin kuin passivoidaan se jota puhutellaan. "Mitä sinulle kuuluu" tuntuu jotenkin tasaveroisemmalta ja kunnioittavammalta jostakin ihmeen syystä. Ehkä mä eniten yhdistän tuon juuri siihen miten aikuiset puhuu pikkulapsille. Pikkulapsia puhutellaan aina nimeltä. Siispä mulle tulee sellainen olo, että mua pidetään pikkulapsena tai muuten "heikompana" jos mua puhutellaan etunimellä. Erityisesti siis RUNSAS etunimen käyttö häiritsee, siihen liittynee jo jotakin muutakin... kuten joku sanoi tuosta "mainospuheesta". Mulle tulee myös juuri sellainen olo että toinen yrittää iholle. Mä olen melko introvertti ja hiukan pidättyväinen ihminen joten ehkä siksikin tuo tuntuu epämukavalta. Siinä tullaan iholle tavalla josta en pidä.
Vaikka monissa tapauksissa varmasti on kyse vain kulttuurieroista.
ap
Muistan kun oma isoenoni oli 96-v sairaalassa ja nuori lääkäri kutsui häntä savolaisen lupsakkaasti "Otukaksi" (= Otto). Isoeno suuttuija sanoi ettei ole tehty sinunkauppoja ja minä olen herra xxxx.
Tuo kolmannessa persoonassa puhuttelu on alentavaa tavallaan. TTulee mieleen vanhat suomalaiset elokuvat jossa rouva sanoo" Että Hilja siivoaa nyt eteisen ja sitten Hilja voi mennä pyykkitupaan". Eri asia olisi sanoa, että " Hilja, siivoaisitko eteisen" yms.
Englanninkielisessä ympäristössä olen tottunut käyttämään etunimiä paljon. esim seurassa yleensä aina sanotaan sen nimi alkuun, jolle puhutaan. ja kyllä muutoinkin. Mutta se kuulosta aihan luontevalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhuksia on joskus suorastaan törkeä. Tämä edesmennyt apulaisoikeusasiamies ja professori Pirkko k Koskinenhan sanoi, että hän inhosi kotipalvelun hoitajien tapaa "pirkotella" häntä. Sanoi, että on sairas ja raihnainen, mutta pää toimii, joten voisivat puhua kuin aikuiselle ihmiselle edes. Sanoi, ettei tarvi teitittelyä, mutta sellainen lapsellinen puhe on vastenmielistä.
Jotenkin irvokasta ajatella parikymppistä lähihoitajaa puhumassa alentuvasti hymyillen "Pirkolle", joka nyt sattuu olemaan älykäs ja korkean uran tehnyt ihminen.:)
No niin, siinä tuli ihan loistava esimerkki siitä mitä ajan takaa. En itse hoksannutkaan yhdistää tuota vanhusten kohteluun, jota olen myös miettinyt paljon. Siis juuri sitä alentavaa lässytystä, kuin puhuttaisiin 2-vuotiaalle tai vajaaälyiselle (ja kaikki ihan vain siksi, että toinen ei ole aivan rautaisissa fyysisissä voimissaan ikänsä tai sairauden vuoksi).
Olin itse jokunen vuosi sitten seuraamassa juuri vanhusten kotihoitoa. Minusta tuntui tosi kiusalliselta, kun hoitaja puhui (vanhuksen istuessa samassa pöydässä) minulle ikään kuin vanhuksen ohi vanhuksen asioista, tyylillä "Sirkka tykkää tuosta kiisselistä". Ja Sirkka siinä katseli vieressä. Sirkka niinikään sattui olemaan erittäin skarppi, älykäs, koulutettu, ja kaikinpuolin itsenäiseen elämään kykenevä PAITSI että hänellä oli liikuntavamma.
Hyvä kun toit tuon esimerkin tähän, se kuvaa hyvin omiakin tuntojani.
Onhan siinä vissi ero, kysytäänkö "mitä Pirkolle kuuluu" tai "mitä sinulle, Pirkko, kuuluu".
Ensimmäinen on jotenkin ulkopuolista ja kolmannessa persoonassa puhuttelua. Hoitohenkilökunnan kohdalla paljon viisaammalta kuulostavaa kuin jossain ulkomailla tavallinen me-muoto, esim. "onko meillä nyt asiaa vessaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Hilja siivoaa nyt eteisen ja sitten Hilja voi mennä pyykkitupaan". Eri asia olisi sanoa, että " Hilja, siivoaisitko eteisen" yms.
Jep, tuossakin hyvä esimerkki siitä miten etunimellä puhuttelu voi tosiaan viestittää puhuttelijan ylemmyydestä.
ap
(ja 14 oli myös ap)
Onhan siinä vissi ero, kysytäänkö "mitä Pirkolle kuuluu" tai "mitä sinulle, Pirkko, kuuluu".
Ensimmäinen on jotenkin ulkopuolista ja kolmannessa persoonassa puhuttelua. Hoitohenkilökunnan kohdalla paljon viisaammalta kuulostavaa kuin jossain ulkomailla tavallinen me-muoto, esim. "onko meillä nyt asiaa vessaan".
Tuolla on iso merkitys.
ap
Ihmiset olettelee niin paljon toisista ihmisistä tietämättä hölkäsen pöläystä asioiden oikeasta laidasta.
Ihmiset olettelee niin paljon toisten ihmisten älykkyydestä tietämättä hölkäsen pöläystä asioiden oikeasta laidasta...
menisin hämilleni, kun ensin kutsutaan Jenniksi ja sitten hetken päästä Jaanaksi.
Kerros nyt Jaana mitä tarkoitat tuolla limaisella äijä asialla? Koska ei siihen mitenkään kuulu tuo että puhuu nimellä. Sinähän juuri sanot että se on OK puhua nimellä.
Tottakai se sinä kuuluu sinne lauseeseen mutta valivali jos sen jättää pois. :(
Ihan sama että joku sanoo lauseen eteen sun nimesi: Jaana, hei; miten sun loma meni. Ihan yhtälailla ookoo kuin miten sun lomas Jaana meni?
Onko sun elämässä mitään sisältöä? Hanki hoitoa jos tälläinen vaivaa.
menisin hämilleni, kun ensin kutsutaan Jenniksi ja sitten hetken päästä Jaanaksi.
Se on myös kyllä ihan karmiva ilmaus, kun vanhuksia puhutellaan "me-sanalla"... Onkos meillä tullut kakat vaippaan tänään....