Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En tiennyt että äitiys olisi näin rankkaa :(
16.10.2012 |
Meillä on pienet lapset, joita rakastan yli kaiken, mutta musta on alkanut tuntua enemmän ja enemmän siltä että en jaksa enää olla äiti. Tuntuu että kaikki päivät on yhtä samaa huutoa, vaipanvaihtoa ja väsymystä. Molemmat lapset on ollut toivottuja ja mieskin auttaa kotona niin paljon kuin ehtii, mutta haluaisin vaan olla yksinäni niin että ei tarttis huolehtia kenestäkään. En oikeasti uskonut että se olisi näin rankkaa olla äiti. :(
Kommentit (99)
Voit lohduttautua sillä, että monet painiskelevat samojen asioiden kanssa. Ja lapset eivät ikuisesti ole pieniä. Etkö saa hoitoapua koskaan? Terkuin "taas yksi yö huonosti nukuttuna"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millaista olisi jos olisi pieniä lapsia mutta en kyllä osannut etukäteen varautua mitenkään siihen, miten sekopäiseksi sitä itsensä tuntee jos ei saa nukkua riittävästi. Meillä ei oo ketään kuka vois auttaa, kun ei oo enää kummankaan vanhemmat elossa eikä ole oikein ketään muutakaan, joka voisi hoitaa lapsia.
ap
ja täytyy sanoa, että äitiys on juuri nyt aivan ihanaa! Pikkulapsiaika oli ajoittain rankkaa, mutta kyllä siitä selviää. Sinäkin!
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon ap:n viestin! Minulla täsmälleen sama tilanne, kaksi pientä lasta jotka ovat maailman ihanimpia ja mies kanssa auttaa aina kun pystyy. Mutta välillä tuntuu että haluaisin perua koko jutun. Varsinkin tämän toisen lapsen ( 1.v) kohdalla ajattelen että kun olisin tiennyt miten rankkaa tämä on niin olisin jättänyt yhteen lapseen. Ihan kamalaa sanoa näin mutta kun en jaksaisi enää yhtään tätä. Voimia sinulle ja ei auta kun mennä päivä kerrallaan ja muutaman vuoden päästä helpottaa ;).
Me muuten saatiin perhetyöntekijä kerran viikossa avuksi 3 h kerrallaan, vaikka ollaankin ihan "tavallinen" perhe (siis ei yh ja mies on töissä jne..) se on kuin taivaan lahja minulle! Kannattaa ottaa neuvolassa puheeksi asia, sieltä saa apua :)
meni enemmän tai vähemmän jossain sumussa.
Silloin mietin että jumal auta, TÄTÄKÖ tämä ON???
Nyt vanhin lasista täyttää 14 ja elämä lasten kanssa on antoisaa.
He ovat sopivassa määrin itsenäisiä, mutta kuitenkin haluavat vielä olla vanhempien kanssa. Itse voin mennä, jos tulee jotain menoja töitten jälkeen, ilman että pitää hankkia hoitajaa ja lapset harrastavat sopivassa määrin ja hoitavat itse itsensä harrastuksiin (kaikki 2 km säteen sisällä). Heillä on älyä keskutella maailman menosta ja ympäristön tapahtumista. He nauttivat ulkomaan matkoista, eikä heitä varten tarvitse ottaa kassillisia tavaroita mukaan, jotta selvittäisiin edes kaksi päivää poissa kotoa...Se aika tulee sullekin vielä.
Ja vaikka väsyttää nyt, yritä elää kuitenkin tässä päivässä ja nauttia lapsistasi sen minkä pystyt. Tätä aikaa et koskaan tule saamaan takaisin. Ja sitten kun voimat on palautuneet ja lapset vähän vanhempia harmittaa, kunnet halunnut silloin vuosia sitten panostaa heihin. Klisee "lapset ovat vain kerran pieniä" on klisee syystä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisitko jutella enemmän vaikka spostitse? Olisi niin kiva saada vertaistukea.
ap
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon ap:n viestin! Minulla täsmälleen sama tilanne, kaksi pientä lasta jotka ovat maailman ihanimpia ja mies kanssa auttaa aina kun pystyy. Mutta välillä tuntuu että haluaisin perua koko jutun. Varsinkin tämän toisen lapsen ( 1.v) kohdalla ajattelen että kun olisin tiennyt miten rankkaa tämä on niin olisin jättänyt yhteen lapseen. Ihan kamalaa sanoa näin mutta kun en jaksaisi enää yhtään tätä. Voimia sinulle ja ei auta kun mennä päivä kerrallaan ja muutaman vuoden päästä helpottaa ;).
Me muuten saatiin perhetyöntekijä kerran viikossa avuksi 3 h kerrallaan, vaikka ollaankin ihan "tavallinen" perhe (siis ei yh ja mies on töissä jne..) se on kuin taivaan lahja minulle! Kannattaa ottaa neuvolassa puheeksi asia, sieltä saa apua :)
Samaa mieltä! Tekisi mieli paeta toiseen maahan ja jättää nää lapset tänne. Harmi kun tuli tehtyä nämä lapset, jos olisin tämän tiennyt, olisin jättänyt väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis on jotain muttei tietoa hoitaisivatko he?
Onko kysytty vai oletettu ettei he hoitaisi ja tykkäsi olla teidän kanssa jakamassa arkea?
Kyllä apua voi saada kaukaisemmaltakin tädiltä jos malttaisi tutustua ja kysellä asiasta.
Nuevolasta voit kysyä mitä palveluja voit saada? Onko perhetyötä tai mitä lastenhoitopaikkoja?
Onko kuntosalia jossa on lapsiparkki?
Kummasti auttaa kun kotoa lähtee pois, niin yhdessä koko perhe kuin annat lapsen isukille ulkoiluun ja lähdet itse jonnekin yksin.
Harrasta jotain ja suunnitelkaa miehen kanssa jotain yhteistä tekemistä?
Mutta vaikeinä hetkinä minä lohduttaudun sillä ajatuksella, että lapset kasvavat koko ajan ja aika menee lopulta todella nopeasti. Pian lapset ovat kouluikäisiä ja paljon itsenäisempiä. He osaavat silloin jo tehdä itse monenlaista ja uhmat sun muut kuohunnat ovat laantuneet. Pikkulapsivaiheessa meidän äitien pitää vaas muistaa huolehtia omasta jaksamisesta, ottaa pieniä taukoja lastenhoidosta ja lähteä tuulettumaan. Kyllä se siitä, usko pois:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vaikka väsyttää nyt, yritä elää kuitenkin tässä päivässä ja nauttia lapsistasi sen minkä pystyt. Tätä aikaa et koskaan tule saamaan takaisin. Ja sitten kun voimat on palautuneet ja lapset vähän vanhempia harmittaa, kunnet halunnut silloin vuosia sitten panostaa heihin. Klisee "lapset ovat vain kerran pieniä" on klisee syystä :)
Kun musta tuntuu että en muuta teekään kuin panosta lapsiin. Varmaan nauttisinkin tästä, jos en olisi koko ajan niin kammottavan väsynyt. :( Mutta mikä siihen auttaa, kun tuntuu että koskaan ei saa nukkua riittävästi.
ap
yhden yön hotellissa ja mies teki ihan samoin. Ei tullut valtavaa univelkaa, kun sai nukkua ihan rauhassa. Ai niin, mieluummin halutaan ilmainen hoitaja kuin itse ratkaista pulma.
Ja jos vauva on pieni, sen voi hienovaraisesti opettaa siihen, että yöt nukutaan,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mikä siihen auttaa, kun tuntuu että koskaan ei saa nukkua riittävästi. ap
Kuulostaa hölmöltä, mutta toimii. Yksi ystäväni teki niin, että vietti välillä yön tai pari hotellissa, ihan vain nukkumassa. Jos ei ole imetyksessä kiinni, voi ihan hyvin jättää lapset yöksi isän kanssa ja mennä oikeasti itse nukkumaan. Hotellimaksu on pieni hinta mielenterveydestä.
Mutta mun ratkasu tohon on ollut se että lähdin töihin. Molempien lasten kohdalla olen ollut helpottunut kun olen päässyt ihmisten ilmoille puhumaan aikuisten kanssa aikuisten asioista. Lapset ovat viihtyneet tarhassa ja iltaisin jaksan muksuja ihan eri tavalla eikä ole pinna kireellä vaan käydään ulkona ja leikitään muutenkin kaikkea kivaa ennen nukkumaan menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tunteitasi ap.
T.äiti joka tällä hetkellä itkee väsymystään
Mutta mun ratkasu tohon on ollut se että lähdin töihin. Molempien lasten kohdalla olen ollut helpottunut kun olen päässyt ihmisten ilmoille puhumaan aikuisten kanssa aikuisten asioista. Lapset ovat viihtyneet tarhassa ja iltaisin jaksan muksuja ihan eri tavalla eikä ole pinna kireellä vaan käydään ulkona ja leikitään muutenkin kaikkea kivaa ennen nukkumaan menoa.
Samoin, koko perhe on nyt onnellisempi.
Luulisi että sen tietää millaisia pikkulapset ovat. Minäkin tiedän vaikkei minulla ole edes lapsia. En tosiaan kuvittele äitiyden olevan mitenkään helppoa, päinvastoin.
Ihan turhaan viisastelet. Ei voi tietää kuinka vuosia jatkuneeseen univelkaan reagoi, kellään ei ole kivaa, mutta jotkut silti kestävät paremmin kuin toiset.Esim. itselläni ei fyysisiä vaivoja lainkaan, mutta joillain tutuilla on.
Toinen yllättävän tärkeä tekijä on sosiaaliset suhteet.Jaksaako niitä ylläpitää ja kuinka hyvin kaverit puolestaan joustavat ja mukautuvat uuteen tilanteeseen. Jotkut myös saavat lasten myötä paljon uusia kavereita ja lasten viihdyttäminen on helppoa kun leikkikavereita riittää. Joskus sitten ei vaan löydy samanhenkistä seuraa lainkaa. Itse olen molemmat tilanteet kokenut, eli ei aina persoonasta edes kiinni.
Muuten tuo hotelli oliskin tosi hyvä. Ja vähän vaikea se on sanoa vauvalle, että nyt sun ei kuules oo nälkä. Esikoinen meillä nukkuu yöt heräilemättä.
ap
Muuten tuo hotelli oliskin tosi hyvä. Ja vähän vaikea se on sanoa vauvalle, että nyt sun ei kuules oo nälkä. Esikoinen meillä nukkuu yöt heräilemättä.
ap
Onneksi pikkulapsiaika on lyhyt, muuten en jaksaisi.
Haleja!
t.äiti joka itkee nyt.
Katkonaiset yöt vaikuttavat aika mittavasti mielenterveyteen pidemmän päälle. Tuo hotellissa nukkuminen ei ole ollenkaan hullumpi ajatus, jos muita vaihtoehtoja ei ole. Onko sulla omia harrastuksia, poissa kotoa? Lähdet joka päivä kotoa yksin jonnekin, vaikka vain vähäksikin aikaa.
Ja jos/kun nuorempikin on jo 1-2v, töihin meneminen on ihan todella hyvä idea. On ihan eri asia olla JOKA päivä KOKO päivä lasten kanssa kuin ne illat ja viikonloput.
Alue: Aihe vapaa
Luulisi että sen tietää millaisia pikkulapset ovat. Minäkin tiedän vaikkei minulla ole edes lapsia. En tosiaan kuvittele äitiyden olevan mitenkään helppoa, päinvastoin.