haluasin vielä pari viikkoa sitten jättää mieheni, mutta nyt..
kirjoittelin täällä kolmisen viikkoa sitten miehestäni joka aina pettää lupauksensa. sain tilanteesta tarpeekseni ja ilmoitin sen myös miehelleni, en siis jaksa enää hänen katteettomia lupauksiaan enkä kunnioita häntä sen vuoksi.
mies otti asian niinkuin odotinkin: hän oli pahoillaan ja pyysi anteeksi. en voinut kuitenkaan enää luottaa hänen sanaansa ja päätin osoittaa hänelle myös omalla käytökselläni että jaksamiseni on kerta kaikkiaan finaalissa. kaksi viikkoa olen kohdellut häntä kuin kämppäkaveria: hoidan hänen kanssaan kodin ja lasten hoidon ihan asiallisesti, mutta seksiä ei ole tippunut. en myöskään halua keskustella mistään asiasta, mikä voisi johtaa miehen lupailuun.
uskokaa tai älkää: muutos miehessäni alkoi jo viikon kohdalla! hän oli luonnollisesti pahoillaan ja pyysi jälleen anteeksi. minä vastasin näihin uskovani hänen sanaansa mutta että en oikein uksonut hänen todella TUNTEVAN olevansa pahoillaan. parin viikon jälkeen hän haluasi seksiä mutta sanoin etten voinut koska en täysin luota häneen. haluan kunnioittaa itseäni ja sekstaan vasta sellaisen ihmisen kanssa joka on luottamukseni arvoinen.
tänään mieheni itki. siis ITKI että on pahoillaan ja että rakastaa minua eikä missään tapauksessa halua menetää minua. en nauti tästä mutta tunnen tyytyväisyyttä siitä että luulen saaneeni mieheni ymmärtämään että ole tosissan!
Kommentit (11)
siinä ei ole pahista ja hyvistä. Jokaisen pitää vetää omat rajansa ja sitten voidaan miettiä missä tehdään kompromissi.
Eli juuri noin, ap, on mahdollista tehdä muutoksia. Jos toiselle annetaan mahdollisuus vapaamatkustaa toisen elämässä, toki hän matkustaa.
parin viikon jälkeen hän haluasi seksiä mutta sanoin etten voinut koska en täysin luota häneen. haluan kunnioittaa itseäni ja sekstaan vasta sellaisen ihmisen kanssa joka on luottamukseni arvoinen.
Vastenmielistä ja alhaista. :(
kun ei saa pimppua
mutta että jo kahden viikon jälkeen :D ite kärvistelly säännöllisesti 2-3kk jaksoja eikä tee mieliä itkeä.
tänään mieheni itki. siis ITKI että on pahoillaan ja että rakastaa minua eikä missään tapauksessa halua menetää minua. en nauti tästä mutta tunnen tyytyväisyyttä siitä että luulen saaneeni mieheni ymmärtämään että ole tosissan!
iloinen tuosta ARVOKKAASTA INHIMILLISYYDESTÄ, jota tunteiden osoittaminen, erehdystensä katuminen ja itkeminenkin ovat! Nimittäin mielestäni tässä kovenevassa ja pinnallistuvassa kulttuurissa ei ole lainkaan liikaa syvää ja koskettavaa inhimillisyyttä.
Ihana asia. Pihtaamisen kautta voittoon!
on minussakin rahtunen inhimillisyyttä ja haluan tietenkin antaa miehelle mahdollisuuden korvata tekonsa! en vain ole ehkä liian innokkaasti tuonut tätä pointtia vielä esille.
mutta sitä vain halusin sanoa, että kantapään kautta voi oppi hyvinkin mennä perille.. eikä tarvinnut nalkuttaa!
mutta sitten taas oli asiat kuten ennenkin.
Toivotaan että teillä käy toisin
mutta sitten taas oli asiat kuten ennenkin.
Toivotaan että teillä käy toisin
mutta yritin joka tapauksessa ja nyt näyttää siltä että onnistuin, SE tuntuu hyvältä!
parin viikon jälkeen hän haluasi seksiä mutta sanoin etten voinut koska en täysin luota häneen. haluan kunnioittaa itseäni ja sekstaan vasta sellaisen ihmisen kanssa joka on luottamukseni arvoinen.
Vastenmielistä ja alhaista. :(
pihtaaminenhan ei ollut tässä se juttu, vaan se että luottamuspula ajoi pariskunnan eron partaalle. ei silloin tee välttämättä ensimmäisenä mieli seksiä!
Aina kannaattaa yrittää, sillä jotkut miehetkin oppivat, vaikkakin kantapäänkautta.