Miten naapureihin tutustutaan?
Olemme jo pari kuukautta sitten muuttaneet omakotitaloon ja rajanaapureita on kolme. Kukaan ei ole tullut esittäytymään ja en ole itse kuin vilaukselta nähnyt yhden naapureista postia hakiessa. Meni sisälle eikä huomannut minua. Tuntuu hassulta, että miten voi asua pari kuukautta törmäämättä keneenkään tuossa pihalla. Remonttihommaa on vielä sisällä niin paljon, että emme ole pihatöitä ehtineet tehdä, joten ehkä siksi ei olla törmätty. Nyt vain tuntuu vaikealta mennä näin pitkän ajan jälkeen kenenkään oven taakse koputtelemaan... miten teillä on nämä tutustumiset hoituneet? Mielelläni olisin naapureiden kanssa hyvissä väleissä, mutta kun en tiedä miten lähestyä kun heitä ei koskaan näe :-/. Lasten kanssahan tuo kävisi näppärästi, mutta kun vauva on niin pieni, ettei hänestä ole vielä leikkikaveriksi naapuruston lapsille.
Kommentit (2)
2: Miten tuppautua riesaksi..? Eihän me nyt heille hyvänen aika kylään olla tuppautumassa tai muuten heidän elämäänsä änkeytymässä :D! Lähinnä ajattelin, että olisi kiva sanoa hei ja esitellä itsemme, ei mitään sen suureellisempaa. Mutta onhan se nyt vähän erikoista, että naapureina asutaan ja ei edes tervehtimisväleissä olla. Siis kun omakotitaloalueella asutaan, joten niitä naapureita ei nyt mitään tolkutonta määrää ole, kuten vaikka kerrostalorapussa saattaisi olla. Eikä vaihtuvuus ole suurta.
Itse ajattelisin, että jos naapuriin muuttaisi uusi perhe niin kyllä menisin pikaisesti tervehtimään ja sen verran esittäytymään, että sentään sukunimeltä tuntisivat. Ihan vaan koska se on minusta kohteliasta.
Olemme mieheni kanssa molemmat asuneet lapsesta asti omakotitaloissa esikaupunkialueilla ja kyllä molempien kokemus on se,että naapureiden kanssa on aina ollut tosi hyvät välit. Vuoroin on postit tyhjennetty kun toiset ovat lomalla ja pidetty vähän silmällä poissaolon ajan ettei mitään epäilyttävää liikettä ilmaannu talolle. Apua on puolin ja toisin saatu ja tarjottu ja kuulumisia aina silloin tällöin pihalla vaihdettu. Lapset on leikkineet keskenään aj lakkiaisiin kutsuttu naapuritkin. Siis yhteishenki alueilla on ollut tosi hyvä. minusta se on ihan normaalia sosiaalista toimintaa ja tämä että kaikki sulkeutuvat tonteilleen ilman tervehtimisiä tuntuu kummalliselta. Ehkä tämä nyt sitten on sitä kuuluisaa nykyaikaa :(
me on asuttu tässä ok-talossa 5 vuotta eikä juurikaan olla tutustuttu naapureihin, paitsi niihin joilla on samanikäisiä lapsia. Huippu oli varmaan se, kun moikkasin rajanaapuriani kaupassa ja hän ei tuntenut minua :D Juoksee yleensä karkuun minut nähdessään muutenkin.