Lue keskustelun säännöt.
Millaista opiskella yliopistossa aikuisena?
Kommentit (31)
Elämänkatsomukselliset käsitykseni on jo muodostettu ja ei tarvitse niellä yliopistossa eteen tulevia asioita "sellaisenaan", oma asenne on jotenkin aikuinen siten, että nauttii opiskelun hyvistä puolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olen kokopäivätyössä ja minulla on kaksi lasta. Lehtorit katsovat kieroon, kun en pääse joka kerta paikalle. Tehtävät hoidan kyllä ajoissa.
Kuivia latteuksia minuutista toiseen. Ei luennoilla oikeasti opi mitään konkreettista tai hyödyllistä. Luennoitsijat vain käyttää hyväkseen rahakasta opetusjärjestelmää. Onhan heidänkin elätettävä itsensä jotenkin. Sama se niille mitä siellä salin edessä lätisee. Harvempi uskaltaa sanoa vastaan.
Paremmin oppii omassa rauhassa kun on selkeät tavoitteet mitä haluaa lopulta tietää ja osata. Ei siihen yliopistoa tarvita mutta ainahan se auttaa jos on joku osaavampi ihminen tarkistamassa tietosi.
Yliopistojen vika on se että henkilökunta koostuu ihmisistä.
... mutta tarvitsee työnhakuun formaalin todistuksen siitä, että on myös tutkinto kaikesta siitä mitä väittää tehneensä työkseen yli 10 vuotta. Ainakin julkiselle puolelle pitää olla "soveltuva korkeakoulututkinto" lähes joka paikkaan.
Vaikka lukisin samat kirjat omalla ajalla työn ohessa, en rekrytoijien mielestä kai sitten pysty omaksumaan asioita hyvin kuin ollessani tutkinto-opiskelija, siksi opiskelen tutkintoa. Tämä on siis toinen ylempi korkeakoulututkintoni.
Kuten joku jo mainitsikin, luennoilla on isoimmaksi osaksi todella turhia opettajia. Jokunen helmikin toki joukossa.
Ikä ei sinällään ole mikään rasite, ainakin minulle siitä on ollut pelkkkää plussaa!
Kuivia latteuksia minuutista toiseen. Ei luennoilla oikeasti opi mitään konkreettista tai hyödyllistä.
Ei yliopistossa voikaan oppia mitään konkreettista ja välittömän hyödyllistä. Toisekseen, kaikesta ei tarvitse tykätä tai kiinnostua mutta jos mikään ei kiinnosta, silloin todella olet väärässä paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olen kokopäivätyössä ja minulla on kaksi lasta. Lehtorit katsovat kieroon, kun en pääse joka kerta paikalle. Tehtävät hoidan kyllä ajoissa.
Oon itse ollut yliopistolla opetushommissa eikä siellä kyllä ketään kiinnostanut seurata ketkä käy luennoilla istumassa ja ketkä ei. Olisi ollut ihan ennenkuulumatonta että joku oikeasti olisi semmoisat "kieroon katsonut".
Kuivia latteuksia minuutista toiseen. Ei luennoilla oikeasti opi mitään konkreettista tai hyödyllistä. Luennoitsijat vain käyttää hyväkseen rahakasta opetusjärjestelmää. Onhan heidänkin elätettävä itsensä jotenkin. Sama se niille mitä siellä salin edessä lätisee. Harvempi uskaltaa sanoa vastaan.
Paremmin oppii omassa rauhassa kun on selkeät tavoitteet mitä haluaa lopulta tietää ja osata. Ei siihen yliopistoa tarvita mutta ainahan se auttaa jos on joku osaavampi ihminen tarkistamassa tietosi.
Yliopistojen vika on se että henkilökunta koostuu ihmisistä.
Mikä on RAHAKAS OPETUSJÄRJESTELMÄ????
Kurjaa, että sulle on sattunut huonoja luentoja ja niin paskoja luentoja ja seminaaereja, joissa ei keskustella? Mun luennoilla saa todellakin esitää mielipiteensä, tosin perustellun ja hyvää keskustelua syntyy usein.
Yleensä se, joka jotain yliopistossa opettaa on tutkinut asiaa vuosia ja vastaan voi toki sanoa, mutta harvoin sitä ihan ilman vuosien paneutumista voi noin vain kumota.
Itsekin opiskelin aikuisena ja siinä oli omat puolensa. Mulla opiskelu oli tehokkaampaa. Sain kyllä paljon aikaiseksi ja hyvät verkostot. Ja ei, yksinään ei voi asiantuntijaksi kasvaa. Siihen pätevöidytään vain osana tiedeyhteisöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten emme pääasiassa missään isoissa saleissa istuksi ja silloinkin kun istutaan, kiertää nimilistat.
On erittäin ikävää kun 35-vuotiasta holhotaan kuin pikkulasta. Joskus tulee työesteitä, joskus lapset ovat sairaita. Otan kyllä selvää mitä olen missannut, mutta ei se tunnu riittävän, vaikka arvosanat ovat kyllä kärkikastia. Olen pariin kertaan ollut tiukassa neuvottelussa siitä saanko hylsyn ihan suoraan, kun 100% läsnäolovaatimus on ollut ihan mahdoton täyttää.
Itsekin opiskelin aikuisena ja siinä oli omat puolensa. Mulla opiskelu oli tehokkaampaa. Sain kyllä paljon aikaiseksi ja hyvät verkostot. Ja ei, yksinään ei voi asiantuntijaksi kasvaa. Siihen pätevöidytään vain osana tiedeyhteisöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olen kokopäivätyössä ja minulla on kaksi lasta. Lehtorit katsovat kieroon, kun en pääse joka kerta paikalle. Tehtävät hoidan kyllä ajoissa.
Mitä opiskelet, jos yleensä huomaavat, ketä on paikalla ja ketä poissa?
Yliopistossa ei yleensä ole läsnäolovelvoitetta muutan kuin seminaareissa, joten ei ole ongelma sekään.
Aikuisen elämässä sitä on paljon muutakin kuin opiskelu.
kun olen kokopäivätyössä ja minulla on kaksi lasta. Lehtorit katsovat kieroon, kun en pääse joka kerta paikalle. Tehtävät hoidan kyllä ajoissa.
Mitä opiskelet, jos yleensä huomaavat, ketä on paikalla ja ketä poissa?
Yliopistossa ei yleensä ole läsnäolovelvoitetta muutan kuin seminaareissa, joten ei ole ongelma sekään.Aikuisen elämässä sitä on paljon muutakin kuin opiskelu.
Kuten yllä mainittiin, niin kielissä on läsnäolopakko, yleensä 75-80% tunneista pakko olla läsnä. Luulisi läsnäolovelvollisuuden kuuluvan myös esim. sosiaalityön käytännön harjoituksiin, luentopiireihin ym. vastaaviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pääperiaatteena niin, että mitä enemmän porukkaa otetaan aineeseen sisään, sitä enemmän on massaluentoja ja kirjatenttejä, ja sitä helpompi on aikuisena sulautua massaan JA saada työt ja perheen soviteltua opintojen sekaan.
Kannattaa selata tarkasti ne tutkintovaatimukset ja katsoa, että miten paljon niissä on seminaarityöskentelyä, ryhmätyöskentelyä, keskustelua jne, joissa on aina pakko olla läsnä. Itsellä oli esim. joillakin kielten kursseilla ehdoton läsnäolopakko, joka käsitti myös sairastumisen. Joillakin oppilaiden ryhmätöitä painottavilla kursseilla ei taas ollut mitään aikatauluja, vaan viikosta toiseen yllätettiin uusilla tehtävillä, ja sen haluttoman nuorisoporukan kanssa oli aika mahdotonta sopia mitään, kun kaikki aikataulut erosivat toisistaan niin paljon.
Mutta kyllähän ne opinnot onnistuvat. Esimerkiksi sosiaalityössä on niin paljon alan vaihtajia, että sieltä löytyy ymmärrystä vähän enemmän. Mutta tosiaan kannattaa etukäteen katsoa, että millaisia kursseja on tarjolla ja sen mukaan tehdä päätös.
Ja nuorista ei juuri saa kavereita, ihan yksittäistapauksissa vain. Varsinkin ensimmäisenä vuosina he liikkuvat isoina laumoina paikasta toiseen ja pienessä oppiaineessa sitä jää väkisin niiden ryyppäjäisissä muodostettujen kuvioiden ulkopuolelle. Ehkä hyväkin?
joten emme pääasiassa missään isoissa saleissa istuksi ja silloinkin kun istutaan, kiertää nimilistat.
On erittäin ikävää kun 35-vuotiasta holhotaan kuin pikkulasta. Joskus tulee työesteitä, joskus lapset ovat sairaita. Otan kyllä selvää mitä olen missannut, mutta ei se tunnu riittävän, vaikka arvosanat ovat kyllä kärkikastia. Olen pariin kertaan ollut tiukassa neuvottelussa siitä saanko hylsyn ihan suoraan, kun 100% läsnäolovaatimus on ollut ihan mahdoton täyttää.
voi olla paljonkin läsnäolopakkoa. Mulla on esimerkiksi tällä hetkellä kurssi, jolta pitää kirjoittaa luentopäiväkirja ja kurssin pitäjät ovat antaneet ymmärtää, että läsnäolo on lähes 100%, luentopäiväkirjaa pitäisi vaan olla kirjoitettuna, vaikka ei luentodioista mitään tajuaisikaan..:(
Mutta joo, on siis ollut muitakin kursseja, joissa on valittu sellainen suoritustapa, että paikalla pitää olla lähes 100%. Toki ymmärtääkseni lähes aina voi valita kirjatentin suoritustavaksi.
En pidä siis joidenkin läsnäolopakkoa kohtuuttomana, mutta edellä mainitsemassani tapauksessa tökki se, että ei ole minkäänlaista korvaavan tehtävän mahdollisuutta, onhan se kuitenkin inhimillistä, että on pois vaikka flunssan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä väsänneet:
(HELSINGIN YLIOPISTON HUMANISTISEN TIEDEKUNNAN PYSYVÄISMÄÄRÄYKSET 15.5.2012
§23 Opetuksen pakollisuus tarkoittaa sitä, että paikalla tulee olla vähintään 85 %
opetuksesta. Opetusohjelmassa voidaan määritellä korkeampikin osallistumisprosentti, jos
se on tarkoituksenmukaista opetettavan asian tai opetusjärjestelyiden kannalta. Sallitun
poissaolon enimmäismäärä tulee kertoa viimeistään opetuksen alkaessa. Mikäli
poissaolokertoja kertyy sallittua enemmän, opintosuoritus voidaan hylätä.)
Minulla ei olisi tuota 85% vastaan mitään. Sellaiset prosentit saan kyllä järjestymään. Käytännössä vaatimus on kuitenkin ollut lähempänä sitä 100%.
t. 4 kaiketi
Palkkion he saavat työstään joka tapauksessa. Mä vaadin sen hukatun ajan takaisin minkä idioottimaisuudessani dumppasin yliopistoon. Kuten jo sanottiin, yliopistoissa ei opi mitään (välittömän) hyödyllistä.
En edelleenkään ymmärrä miten pääsin sisään yliopistoon aikoinaan. Mua ei olis pitäny päästää sinne alun alkaenkaan. Eipä sitä nuorempana voinut tietää paremmin mitä se opiskelu olisi. Kaiken olisi saanut tehdä itse kun luennoitsijat olivat kyvyttömiä esittämään mitään liian monimutkaisia ideoita. Tai he olivat muuten vain mielenkiinnottomia persoonia, ainakin salin edessä. Oppia voi luentosalin ulkopuolellakin, ja suosittelen lämpimästi tätä opiskelumuotoa kaikille.
Tulevaisuudessa luennoitsijat voidaan korvata roboteilla. Miksipä ei tietokonetta voisi laittaa lukemaan oppimateriaalia esim. Windowsin omalla Narrator-äänellä. Ainoat erot ovat siinä, että tietokoneen voi laittaa paussille, eikä se ylläpidä läsnäolopakkoa. Luennoitsijoiden työ on opetusjärjestelmän hyväksikäyttöä ja rahastusta.
valmistuin viime keväänä. Kolme lasta (kolmas sytyi kesken opintojen) ja ikää 34v. Toinen korkeakoulututkinto tämä. Ja oli aika kivaa!
Läsnäolopako oli lähes joka aineessa, mutta mä olikin täysiaikainen opiskelija, joten mulla se kävi 'työstä'. Nautin kuitenkin opiskeluajan vapaudesta ja siitä, että saan syödä ruokalassa rauhassa lounaani ja juoda kahvikupposen luennolla kuumana! Illat meni toki väsätessä esseitä ja tentteihin lukiessa. Mutta olihan sillä vapaapäiviäkin, melkein keskimäärin yksi viikossa. Luennoilla harvoin oli osalistumispakkoa, mutta OKL:ssa ryhmäopetusta on PALJON ja siellä osallistuminen oi suotavaa låhes joka tunnille.Tämä sama siis luokanope-puolella.
Mahtavinta oli se kriittiisyys ja oikeasti jo elämänkokemuksen ja työkokemuksen tuoma varmuus. Mulla oli jo jotain sanottavaakin tunneilla! Ja hommat hoitoivut muutenkin kiitettävästi. Nuorempana pääpaino oli bilettämisessä ja kahvittelussa, nyt prioriteetit oli vähän erilaiset. Ajatustenvaihto oman ikäisten kanssa oli mukavaa, meitä oli siellä paljon! Opettajiksi lukee tosi runsaasti 3-kymppisiä, vanhempiakin. Suurin osa alanvaihtajia, kuten minä.
Akateemiset iltapukujuhlat sun muut toki piti kokea ja olihan ne (ovat vieläkin)ikimuistoisia ja arvokkaita.
Mä suosittelen kaikille opiskelua aikuisiällä! Toki mun tilanteessa hyvätuloinen mies pelasti mut siltä, että olisin joutunut vielä töissäkin käymään....;)
Palkkion he saavat työstään joka tapauksessa. Mä vaadin sen hukatun ajan takaisin minkä idioottimaisuudessani dumppasin yliopistoon. Kuten jo sanottiin, yliopistoissa ei opi mitään (välittömän) hyödyllistä. En edelleenkään ymmärrä miten pääsin sisään yliopistoon aikoinaan. Mua ei olis pitäny päästää sinne alun alkaenkaan. Eipä sitä nuorempana voinut tietää paremmin mitä se opiskelu olisi. Kaiken olisi saanut tehdä itse kun luennoitsijat olivat kyvyttömiä esittämään mitään liian monimutkaisia ideoita. Tai he olivat muuten vain mielenkiinnottomia persoonia, ainakin salin edessä. Oppia voi luentosalin ulkopuolellakin, ja suosittelen lämpimästi tätä opiskelumuotoa kaikille. Tulevaisuudessa luennoitsijat voidaan korvata roboteilla. Miksipä ei tietokonetta voisi laittaa lukemaan oppimateriaalia esim. Windowsin omalla Narrator-äänellä. Ainoat erot ovat siinä, että tietokoneen voi laittaa paussille, eikä se ylläpidä läsnäolopakkoa. Luennoitsijoiden työ on opetusjärjestelmän hyväksikäyttöä ja rahastusta.
olisi kiva tietää, millainen lääkäri olisit, jos sinusta ohjaus on tarpeetonta ja luennot tiedon kaatamista päähän.
Oppia voi luentosalin ulkopuolellakin, ja suosittelen lämpimästi tätä opiskelumuotoa kaikille.
Toivottavasti et kuitenkaan yleistä omia kokemuksiasi koskemaan koko yliopistoa.
Itse olen nimeomaan nuorempana ollut "elämän opiskelija" ja tehnyt sitä monta vuotta, yliopistomaailmaan on ollut totuttelemista, koska käytännöiltään yliopisto on aika pölyinen. Olen noita elämäänsä kyllästyneitäkin luennoitsijoita nähnyt mutta omassa oppiaineessani on olleet luennoitsijat kiinnostuneita tästä oppiaineesta, on tarjottu virikkeiksi pinnalla olevia juttuja, artikkeleita ja tutkimuksia. Meidän oppiaine elää ainakin tällä hetkellä kiinnostavia aikoja, pohditaan teorioiden käyttökelpoisuuksia ja muutenkin askarrrellaan kiinnostavien kysymysten parissa. Ei todellakaan ole vain totutun toistelua, joillakin luennoilla on keskusteltu kiinnostavista kysymyksistä, yhdellä luennoitsija sanoi, että "onpas teillä fiksuja kommentteja.." tarkoittaen, että hänellekin kurssin vuorovaikutusanti oli mielenkiintoinen.
t:aiempi kolmikymppinen
Mulla oli suuret suunnitelmat luennoitsijarobottien/robottiluennoitsijoiden tuotantoketjun pystyttämiseksi (en ole päättänyt tuotenimikkeestä vielä). Aika kommunistista ja ihmisarvoa alentavaa että luennoitsijoita aletaan kilpailuttamaan. Tuleeko luennoitsijaa kilpailuttaessa käyttää kypärää vai ovatko vauhdit turvallisia ja luuystävällisiä? Tai noh, onhan se kai tavallaan aika imarreltavaa että saa luennon jälkeen pisteitä suorituksestaan. Suurin epäkohta tässäkin systeemissä on se että minun pisteet eivät ratkaise tarpeeksi vaikka sehän ne kaikkein olellisin pisteytys on. Miksi ihmiset polkevat diktatuuria ja selvästi kyvykkäämmän ihmisen mielipiteitä? Yhteistyö on voimaa mutta yhteistyö minun kanssani olisi ylivoimaa. Muuten, nyt on pakko kysyä, saako luennoitsijaa ruokkia luennon aikana tai sen ulkopuolella? Olen huomannut että he saavat kulkea ilman liekaa salin yleisön edessä. Entä missä luennoitsijoiden karsinoita pidetään? Luentosalien etuosat ovat pääsääntöisesti huomattavan siistejä ja haaskattomia.