Olen kateellinen ihmisille ketkä tietävät mitä tahtovat ja ovat hyviä jossain.

että olen aika samanlainen. Paitsi mun elämänpiirissä ei ole noita kunnianhimoisia tyyppejä, joita voisin kadehtia.

Mutta muuten joo, en ole hyvä missään, koen itseni lähinnä sopeutujaksi. Kunnianhimo on nolla.



Toisaalta tuntuu, että on paljon ihmisiä, jotka eivät pienestä pitäen ole tiennyt, mitä haluavat vaan ovat vaan menneet aina johonkin suuntaan elämässä.

Ei kannata kadehtia. Tuo kuvauksesi sopii minuun, mutta monella muulla osa-alueella sinulla menee varmasti paremmin. Olen joskus toivonut, että työ merkitsisi minulle vähemmän.

Olen kateellinen ihmisille, ketkä voivat sanoa missä ovat hyviä, omaavat kunnianhimoa ja tavoittelevat haluaamaansa. Itse tunnun vain ajelehtivan.

Sun täytyy itse selvittää mitä haluat, vasta sitten voit tietää mitä osaat ja mitä et. Miksi ihmeessä kulutat hukkaan päiviäsi kadehtimalla muita?

Sun täytyy itse selvittää mitä haluat, vasta sitten voit tietää mitä osaat ja mitä et. Miksi ihmeessä kulutat hukkaan päiviäsi kadehtimalla muita?

Työelämässä olen pärjännyt mielestäni ihan hyvin vaikka välillä tuntuu, että olen ajautunut ihan vääriin tehtäviin, joissa vaaditaan ominaisuuksia joita minulla ei ole. Toisaalta tykkään rutiineista, mutta haluan kuitenkin vaihtelevaa työtä. Myös ulkoiset paineet, niin typerää kuin se onkin, ajavat minua eteenpäin tiellä, joka ei välttämättä ole edes minua varten.

Olisi vaan niin helppoa kun tietäisi mitä haluaa, miten sen voi edes selvittää jos ei ole tähän päiväään mennessä selvinnyt itselleni. Kuten joku sanoi, minäkin olen sopeutuja. En ole vahvasti mitään mieltä asioista, uskon että toisten mielipide on uskottavampi ja parempi, joten olen hiljaa.

Sun täytyy itse selvittää mitä haluat, vasta sitten voit tietää mitä osaat ja mitä et. Miksi ihmeessä kulutat hukkaan päiviäsi kadehtimalla muita?

Työelämässä olen pärjännyt mielestäni ihan hyvin vaikka välillä tuntuu, että olen ajautunut ihan vääriin tehtäviin, joissa vaaditaan ominaisuuksia joita minulla ei ole. Toisaalta tykkään rutiineista, mutta haluan kuitenkin vaihtelevaa työtä. Myös ulkoiset paineet, niin typerää kuin se onkin, ajavat minua eteenpäin tiellä, joka ei välttämättä ole edes minua varten.

Olisi vaan niin helppoa kun tietäisi mitä haluaa, miten sen voi edes selvittää jos ei ole tähän päiväään mennessä selvinnyt itselleni. Kuten joku sanoi, minäkin olen sopeutuja. En ole vahvasti mitään mieltä asioista, uskon että toisten mielipide on uskottavampi ja parempi, joten olen hiljaa.

ja oma elämä elämättä...? Selitellä voit loppuikäs mutta tosiasia on et jokainen voi löytää sen oman tiensä jos vain haluaa. Mut jos haluaa peesailla muita ja tallustaa aivot sameena eteenpäin niin eihän siinä mitään omaa elämäänsä ja haluaan löydä. Mun mielestä kyse on pelosta. On helpompi peesata ja vinkua kuin ottaa vastuu itsestään ja onnestaan. On myös helpooa kadehtia muita ja syyttää elämää kuin yrittää itse. Muista että itse valitsen tuon tien.

jos nyt saisit tehdä ihan mitä tahansa rahasta ja ajasta välittämättä, niin mitä se olisi? Jos sinun ei esim. rahan takia tarvitsisi tehdä töitä niin mitä tekisit?

ikää hieman yli 30 eikä oikein mikään kiinnosta,

ei siis ole mitään "paloa" mitään asiaa kohtaan. Töissä käyn rahan vuoksi, en siksi että pitäisin siitä. En uskalla irtisanoutua koska pelkään etten saa uutta työtä, sillä en ole käynyt kouluja (tai olen useitakin, mutta jättänyt ne aina kesken kun ei ole motivaatio alkuinnostuksen jälkeen riittänyt)

Uskon myös että muilla on parempia ja oikeampia mielipiteitä. Ajelehdin ja sopeudun. Pienenäkin menin harrastuksiin koska kaverikin meni, en siksi että itseä olisi kiinnostanut.

Alkaa oikein itseäkin ärsyttämään tämä kirjoitus, toki pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni, kasvaa aikuiseksi ja selvittää mitä elämältään haluaa!

ja oma elämä elämättä...? Selitellä voit loppuikäs mutta tosiasia on et jokainen voi löytää sen oman tiensä jos vain haluaa. Mut jos haluaa peesailla muita ja tallustaa aivot sameena eteenpäin niin eihän siinä mitään omaa elämäänsä ja haluaan löydä. Mun mielestä kyse on pelosta. On helpompi peesata ja vinkua kuin ottaa vastuu itsestään ja onnestaan. On myös helpooa kadehtia muita ja syyttää elämää kuin yrittää itse. Muista että itse valitsen tuon tien.

minä en ole muuta tehnytkään kuin yrittänyt vuosikymmeniä etsiä omaa tietäni enkä vain ole onnistunut siinä (en ole ap). Nyt mä ajattelin luovuttaa ja olla tekemättä yhtään mitään, koska se on se mihin suuntaan mua on sisäinen ääni koko ajan kuiskinut. Onko tämä nyt sellainen "oma tie" joka kelpaa sulle? Oikeasti kiinnostaisi tietää.

jos saisitte tehdä AIVAN mitä tahansa, niin mikä se olisi, vaikka kuinka älytöntä? Filmitähteys? Runoilija? Avaruusinsinööri? Lääkäri? Mikä?

jos saisitte tehdä AIVAN mitä tahansa, niin mikä se olisi, vaikka kuinka älytöntä? Filmitähteys? Runoilija? Avaruusinsinööri? Lääkäri? Mikä?

yhtään mitään. Tai no, olisi kiva olla kirjailija. Ainoa etten osaa kirjoittaa.

ja oma elämä elämättä...? Selitellä voit loppuikäs mutta tosiasia on et jokainen voi löytää sen oman tiensä jos vain haluaa. Mut jos haluaa peesailla muita ja tallustaa aivot sameena eteenpäin niin eihän siinä mitään omaa elämäänsä ja haluaan löydä. Mun mielestä kyse on pelosta. On helpompi peesata ja vinkua kuin ottaa vastuu itsestään ja onnestaan. On myös helpooa kadehtia muita ja syyttää elämää kuin yrittää itse. Muista että itse valitsen tuon tien.

minä en ole muuta tehnytkään kuin yrittänyt vuosikymmeniä etsiä omaa tietäni enkä vain ole onnistunut siinä (en ole ap). Nyt mä ajattelin luovuttaa ja olla tekemättä yhtään mitään, koska se on se mihin suuntaan mua on sisäinen ääni koko ajan kuiskinut. Onko tämä nyt sellainen "oma tie" joka kelpaa sulle? Oikeasti kiinnostaisi tietää.

mikä se sun oikea tiesi on:D Kyllä se on varmaan ihan se minkä itse sellaiseksi koet. Herää sellainen tunne että oletko tosiaan etsinyt omaa tietä vai miettinyt millainen tie sun kannattaisi muita miellyttääksesi hakea? Kun multa nyt kysyt? Eihän sillä ole mitään väliä mitä mieltä mä olen. Vaan siitä mitä itse ajattelet.

jos saisitte tehdä AIVAN mitä tahansa, niin mikä se olisi, vaikka kuinka älytöntä? Filmitähteys? Runoilija? Avaruusinsinööri? Lääkäri? Mikä?

yhtään mitään. Tai no, olisi kiva olla kirjailija. Ainoa etten osaa kirjoittaa.

mahdollisimman vähän. Mutta mä en usko sua, koska kuitenkin kadehdit muita- eli jotakin haluat itsellesikin. Oletkos masentunut? Silloin on vaikea haluta mitään.

mahdollisimman vähän. Mutta mä en usko sua, koska kuitenkin kadehdit muita- eli jotakin haluat itsellesikin. Oletkos masentunut? Silloin on vaikea haluta mitään.

enkä ole elämässäni halunnut tehdä mitään. Muita miellyttääkseni toki olen koettanut jotain pyristellä. Nyt ajattelin viimeinkin aloittaa mahdollisimman vähän tekemisen. Ja en siis ole ap enkä kadehdi ketään.

Mulla melkein päinvastoin. Kaikki mahdollinen kiinnostais. Eri ammatit, harrastukset, opiskelut vapaa-ajalla. Mutta eihän sitä aikaa riitä. :( Pari kirjaa oon kirjottanu ym. mikä vaatii just sitä intoa ja innostusta ja tavoitetta tiettyyn suuntaan etenemiseen. Oon 34 v.

Miksi ihmisen pitäisi saada sanotuksi jotakin fiksua palaverissa? Eikö voi puhua vain silloin, jos on jotakin asiaa tai jos tilanne sitä vaatii? Miksi pitäisi olla muita parempi jossakin? Eikö jokainen ihminen ole arvokas? Eikö riitä, ettei tee pahaa vaan yrittää olla hyvä ihminen? Voisitko tavoitella mielenrauhaa ja luonteen ystävällisyyttä? Voisitko siirtää huomiosi pois omasta itsestäsi ja ihailla maailmaa ja ihmisiä?

En ole koskaan ymmärtänyt, miten joku voi olla ajelehtia tietämättä mikä kiinnostaa. Tuntuu, että jos todella asiat ovat noin, oletteko masentuneita tajuamattanne? Nimittäin kyllähän nyt jokaisella on pakko olla jokin asia joka innostaa enemmän kuin jokin toinen, ehkä olette vain itse tulleet sille sokeiksi. Jos siis olette rehellisiä itselleni, niin mitkä asiat saavat teidät innostumaan ja hyvälle tuulelle? Ne ovat niitä asioita! Innostutteko esim. jos kuulette uusista terveyteen liittyvistä asioista tai innostutteko uusista ruokaresepteistä, tekeekä musiikki teidät onnelliseksi ym. Mistä asioista saatte hyvän olon? Niitä asioita kohti pitää vain rohkeasti kulkea.



Oma ongelmani on täysin päinvastainen. Olen kiinnostunut liian monesta asiasta, ja koen olevani parissa kolmessa asiassa jopa kehityskelpoinen yksilö. Vaikea vain päättää mihin kiinnostuksen kohteeseen keskittyisi eniten ja tuntuu ettei vuorokaudessa ole aikaa tehdä kaikkea mikä kiinnostaa ja se taas ahdistaa.

Tule hyväksi, jos sen eteen ei ponnistele. Ne ihmiset joita kadehdit ja jotka ovat hyviä monessakin asiassa ovat todennäköisesti tehneet ihan hemmetisti töitä sen eteen. Siis oikeasti ihan hitosti töitä! (Varmasti maailmassa on niitä luonnonlahjakkuuksiakin, mutta pieni prosentti).



Eli se vaatii tahdonvoimaa ja HALUA. Kokemusta on, mikään ei tule ilmaiseksi. Sinun ei ole mitään syytä kadehtia, ellet itse ole valmis tekemään samaa työmäärää.



Ja jos tuntuu ettet jaksa, ota selvää miksi. Enemmän D-vitamiinia tai jotain? Toisaalta kaikki eivät vain luonnostaan ole kunnianhimoisia, eikä se ole heidän vikansa. Koita nauttia siitä, millaiseksi olet syntynyt. Miksi sinun pitäisi rehkiä, jos et tunne sellaista elämäntietä omaksesi.

itse olen tavoitellut suuria asioita ja epäonnistunut, eikä elämässä tunnu olevan enää mitään mieltä, kun se asia, jossa olin hyvä, ei kuitenkaan ollut sellainen, jossa olisin ollut _tarpeeksi_ hyvä verrattuna muihin alalle pyrkijöihin.



Olisi helpompi, jos olisi vain ihan sama mitä tekee, eikä mielessä koko ajan ne isommat suunnitelmat, jotka eivät pääse toteutumaan.

Taidan omaata vähän huonon itsetunnon. Olen aina ollut se kiltti ja tunnollinen työntekijä ja vasta ihan viimeiaikoina olen alkanut sanomaan oikeasti EI joihinkin työasioihin. On alkanut ärsyttämään kun minulle yritetään työntää kaiken maailman hanttihommia mitkä eivät kuulu minulle millään tavalla.



Tunnen joskus huijanneeni itseni töihin niihin paikkoihin mihin minut on valittu, jopa yli sadan hakijan joukosta. Tuntuu, että ajan kanssa paljastuu, että en oikeasti olekaan niin hyvä kuin mitä olen sanonut olevani. Toisaalta, ei ole kukaan koskaan valittanut, mutta en ole saanut aikaan mitään suuria saaavutuksiakaan.



Ehkä odotan itseltäni myös liikoja, en tiedä. Haluaisin olla se idearikas ja välkky palaverikommentoija vaikka en sitä ole.



Joku kysyi mitä tekisin jos raha ei olisi este. Jaa- vaikea kysymys. Rilluttelisin hetken, mutta tiedän, että tarvitsen työtä ja säännölisyyttä elämääni ja sitä kautta onnistumisen tunteita edes aika ajoin. Joskus vaan mietin, että olisipa helppoa olla töissä vaikka tuotantolinjalla. Työt päättyisivät työpäivän jälkeen eikä minulta odotettaisi mitään innovaatioita. En sitten kuitenkaan halua tehdä ko. työtä (väheksymättä niitä kenelle se sopii) koska sillä en pystyisi rahoittamaan sitä elämäntyyliä mitä haluan. Ei riitä nykyinen palkkakaan, joten raha motivoi minua tehtäviin, joita en ehkä ihan OIKEASTI edes haluaisi tehdä.



Tälläisiä mietiskelen.