Käytkö koulua lapsesi kanssa?

itsellä lapset vielä niin pieniä etteivät ole koulussa. Mutta kuulostaa kyllä vähän oudolta että vanhempien pitäisi tehdä tiivistelmiä koealueesta. Toki jos joku sen haluaa tehdä omalle lapselleen niin eihän siitä haittaa ole, mutta outo olettamus opettajilta. Itsekin kyllä olen ajatellut, että sitten lapsen kanssa katsotaan päivän läksyt yhdessä ja huolehdin, että lukee kokeisiin ja harjoitellaan asioita yhdessä.

Useampi vuosi ollut jo tuollaista. Kuopuksen koulussa on parempi roti, mutta esikoisen kanssa on juurikin tuota.



Eikä sekään mitään, mutta kun koko ajan pitää myös tarkastaa, onko asia oikeasti sitä mitä opetussuunnitelmassa kuuluisi olla ja että onko esimerkiksi luokkien välillä mitään jatkumoa. Tuntuu että jokainen ope tempoo opetettavat ihan hihasta...

pidän huolen, että lapset tekevät läksynsä ja lukevat kokeisiin, mutta en esimerkiksi korjaa heidän virheitään läksykirjoista.



Työkaverini sen sijaan käy lapsensa kanssa koulua ja se kuulostaa uuvuttavalta, kun koulutehtäviä tehdään lapsen kanssa myös puhelimitse työpaikalta.

Kuulostaa kyllä todella omituiselta pyynnöltä. En ole koskaan aikaisemmin kuullut tuollaisesta - ja minä sentään olen opettaja.



Ettei ap vain provoaisi..?

Tämä ei ole sitä, vaan täyttä totta, ja huomasin jo vanhempainillassa tämän saman "linjan" olevan kovastikin puheissa esillä. Minä en aio väheksyä koulunkäyntiä, mutta en myöskään nosta sitä elämän tärkeimmäksi asiaksi. Läksyt tehdään ja kokeisiin valmistaudutaan, mutta sen tekee lapsi, joka koulua käy, en minä. Voin olla tukena ja opastaa, mutta pääasiassa koululainen on itse vastuussa koulutehtävistään, jos tulee virheitä tai unohduksia, ne opettavat, ja huomautan olemaan tarkempi, mutta en jatkuvasti tarkkaile jokaista läksyä, ja varmista virheetontä suorittamista. Huomaan kyllä, että itseäni vähän ahdistaa nykykoulun meininki, myönnän!Ap

- Koulunkäynnin kyllä pitäisi olla yksi lapsen elämän prioriteeteistä



- Päävastuu kouluasioista on toki lapsella, mutta ennen kuin hän oppii tuon vastuun itse kantamaan, hän saattaa tarvita vanhemmaltaan/vanhemmiltaan tukea ihan päivittäin

oppimishäiriö. vaikka saa koulussa tukiopetusta yms, käydään koulua hänen kanssaan kotona. vituttaahan se, mutta ei oikein muuta voi. olis muutakin tekemistä vanhemmilla rankan pitkän duunipäivän jälkeen ja muitakin koululaisia on perheessä. asumme ulkomailla ja koulu missä lapsemme on, on ainoa missä voi käydä. joten pakko saada hyväksyttyjä tuloksia, muuten ei hyvä heilu.

Koulu tarjoaa materiaalin jota lapsi asian oppimiseen tarvitsee. Ei tosiaankaan olle vanhempien tehtävä tehdä mitään tiivistelmiä.

Jos sellainen tarvitaan, niin se tekeminen on kyllä ihan opettajan työtä.



Muutenkin tämä 'koulunkäynti lapsen puolesta' on mennyt ihan överiksi.

Vanhemmilta vaaditaan aina vain enemmän, opettajalta ja varsinkin lapsilta ei kohta mitään.



Tosin osasyyllisiä tähän ovat vanhemmat, todennäköisesti vielä eri vanhemmat kuin ne jotka sitten opettavat kotona lapsiaan.



Koulussa opettajan ajasta suuri osa menee kasvattamiseen, koska vanhemmat ovat jättäneet sen tekemättä. Siksi varsinaiselle opetustyölle ei jää tarpeeksi aikaa.

Toiset vanhemmat (todennäköisesti ne jotka eivät ole kasvattaneetkaan) eivät opeta lasta kotona, ja lapsi jää kokonaan ilman opetusta ja syrjäytyy.



Toiset vanhemmat tekevät omiensa kohdalla kaksinkertaisen työn. Ensin kasvattavat olemaan ihmisiksi, sitten vielä opettavat kouluasiat.



Mihin koulua tarvitaan?

että kysyn joka päivä kuinka siellä on mennyt. Kyselen aika usein miten jokin tietty aine menee ja onko ongelmia tai onko toinen oppinut jotakin mielenkiintoista. Keskustelemme paljon.



Autan paljon niin, että en lue puolesta, mutta opetan opiskelutekniikoita tai muistitekniikoita, jännittämisen poistamiskikkoja yms.



Jonnekin yläasteen seiskalle asti olen kuulustellut kokeisiin, jos lapsi itse on pyytänyt. En ala opettaa enää uutta asiaa, mutta autan hahmottamaan koknaisuuksia tai avaan joitakin solmukohtia. Jos koealuetta ei selvästi ole luettu, käsken uudelleen kirjan ääreen.



En ole koskaan korjannut virheitä lapsen puolesta. Oppimisen pitää tulla lapsen oman oivalluksen kautta. Autan vastakysymyksillä ja oivalluksen sytyttämisellä, en valmiilla ratkaisulla.



Tällä systeemillä mennyt nyt 3 teiniä aikuisiän kynnykselle ja 2 lasta vielä tulossa. Samoin on menetelty silloin kun minö olin lapsi. Meitä lapsia oli 4kpl.

mutta ei tärkeintä, vähän samalla tavalla kuin työ on tärkeää mutta ei tärkeintä. Tämä arvojärjetys on tietenkin yksilö-ja ehkä myös perhekohtaista. En kirjoituksessani kieltänytkään antavani tukeani, mutta en myöskään käytä iltoja "pelkkään" koulunkäyntiin ja tehtävien suorittamisen valvomiseen. Näin meillä. Kasvatan ja opetan lastani monissa asioissa, mutta koulun opetussuunnitelman apuopettajaksi en ryhdy. Ja nyt kaikki opettajat puolustamaan toisiaan ja linjaansa, kuten ammattiryhmällä on valitettavan usein tapana, kritiikki tyrmätään yhteisrintamalla, eikös? Ap

työmuistin kanssa ongelmia joten läksytkin joudun valvomaan ja auttamaan tarvittaessa. Kuopuksen kohdalla katson että tekee läksyt ja silmäilen ne nopeasti läpi.

tuo tosi oudolta kuulostaa. Meidän lasten opettajat ovat enemmänkin tuoneet esille sitä, että lasta pitää kannustaa ottamaan itse vastuuta omasta opiskelusta, ihan ekaluokasta asti, tietenkin omien resurssien mukaan. Ei kyllä koskaan ole opettajalta tullut tämänsuuntaista viestiä!



Olen kyllä kerran mainitun kaltaisen referaatin tyttärelle malliksi tehnyt, ja sen jälkeen hän on tehnyt niitä itse, ja niistä on ollut paljon hyötyä. Mutta ei olisi tullut mieleenkään tehdä niitä kaikista aineista hänelle valmiiksi.



Koulu on lapsen työ, sen pitää olla prioriteeteissa ihan kärkipäässä, mutta se on nimenomaan sen lapsen työ, ei isän ja/tai äidin.

tapasi seurata vierestä ja antaa itse oivaltamisen mahdollisuus kuulostaa tosi loistavalta. Muutenkin olen vahvasti samoilla linjoilla kanssasi, juuri noin pyrin toimimaan, olemaan kiinnostunut ja läsnä, ja myös kyselemään sellaisia koulun kuulumisia, jotka eivät aina liity itse opetuksellisiin aineisiin, vaan ihan ihmissuhdeasioihin ja tunteisiin sekä yleiseen fiilikseen, ihanaa kun sanoit sen jotenkin niin täsmällisesti!Ap

Ihan samoin kuin sinä, kiinnitän huomiota myös lasten sosiaaliseen kasvuun. Kyselen heiltä millainen luokka on ryhmänä, miten he itse tuntevat kuuluvansa joukkoon. Koitan keksiä rakentavia selvitymiskeinoja, kun vastass on tuskastumista.



Tuossa on kyllä suurimpana vaikuttimena oma kiinnostukseni. Tykkään keskustella eettisistä asioista ja kuunnella lasten tai nuorten sisäistä maailmaa ja sitä miten se kasvaa.



Olemme puhuneet paljon uskonnoista, politiikasta... ties mistä. En taatusti osaa olla kaiken suhteen neutraali, mutta olen koittanut esitellä heille asiat tasaveroisina. Tekevät aikanaan omat ratkaisunsa. Niin on kyllä käynytkin.



Kiitti, oli kiva kuulla positiivista kommenttia! 10

hänen kanssaan toimin noin. Ajattelin tehdä esim ennen ymparistöopin kokeita hänelle koealueesta tiivistelmän, mitä on sitten helpompi lukea. Ns hyvien oppilaiden vanhempien ei tarvitse käydä lapsen kanssa ala- ja yläastetta uudelleen.

alleviivaamaan tekstistä tärkeät kohdat (vaikka ei saisikaan), sillä tavalla asiat muistaa paremmin.

Hyvien lasten kanssa on käyty koulua juuri niin, että vanhemmat ovat osoittaneet kiinnostusta ja arvostaneet lapsen "työtä". Uskallan sanoa näin siksi, että sisaruskatraani keskiarvot ovat olleet läpi peruskoulun ja lukion 8,8-9,75 ja omieni 8,6-9,45



10

Joten autan häntä kokeisiin luvussa.



Esim. juuri kielissä ja reaaliaineissa panen hänet ensin lukemaan koealueen, yleensä kolmena edellisenä päivänä osan siitä. Sitten kuulustelen häntä ja samalla kirjoitan hänelle siitä muistiinpanot. Minkä jälkeen hän vielä lukee muistiinpanot.



Näin siksi, että lapsi on melko hidas kirjoittamaan itse muistiinpanoja ja toisaalta koska tekstikirjat periytyvät seuraavalle luokka-asteelle, niihin ei itseensä saa tehdä alleviivauksia tai merkintöjä.



Kurjaa, että ei saa, koska se helpottaisi kovasti kokeisiin lukua.



Mutta ei tuo minusta ole suuri vaiva, tosin iltapainotteinen vuorotyö välillä vähän haittaa sitä. Koululaisia on kaksi kpl.

suhteen on ollut kysellä kokeisiin tai kuulustella sanoja silloin, kun he sitä pyytävät.

tyhmäkin tajuaa että opettajat ei huvikseen papata siitä miten tärkeää vanhempien tuki on lapsen koulunkäynnille!! Tehkää vähemmän lapsia jos on niin hillitön stressi että ala-astelaisen läksyjä ei voi tarkistaa! Ettekö ymmärrä oikeasti että teidän asenne = lapsen asenne koulua kohtaan. Jos kotona vaahtoatte että koulun se lapsen opiskelusta vastuu pitää kantaa niin mikä kuva lapsillenne jää?? Kuulkaa TEIDÄN lapset ne sitä koulua käy ja voin vain kuvitella millaista on olla opettaja kun vanhemmat yrittää siirtää kaiken vastuun koululle jossa muutenkin tehdään säästöjä ja ajetaan henkilökunta tiukille. Menkää itteenne ja lukekaa vaikka aluksi Timo Parvelan ja Jari Sinkkosen kirjoittama Ekaluokkalaisten vanhemmille KOULUUN- kirja. Tuolla vanhempien asenteella tämä maa on menossa kovaa vauhtia konkkaan.