Lue keskustelun säännöt.
Miten valitsette lahjat kummilapsille?
22.10.2012 |
Näin tänään kummilastani ja kyselin samalla joululahjatoiveita. Lapselle ei tullut siinä mitään tiettyä mieleen. Kysyin sitten äidiltä, onko kaupassa tms. katsellut jotain tiettyä, kun ei 3 v kuitenkaan aina muista tuollaisia kovin pitkään.
No lapsen äidillä oli heti mielessä mikä hänestä olisi kiva lahja. Ei mitään tiettyä merkkiä, mutta muuten aika tarkka toivomus, joka ilmeisesti äidin mielestä hyvä ja kehittävä ja/tai lasten huoneen sisustukseen sopiva.
Kiitin neuvosta, mutta nyt kyllä ärsyttää. Mä olisin halunnut tietää lapsen toiveen. Ja jos lapsi ei osaa toivoa, niin sitten haluaisin itse valita lahjan. Niin usein kuitenkin näemme, että tiedän mistä tynkää ja siinä tulee sellainen löytämisen ilo, kun se oikea lahja tulee kohdalle. Nyt taas on jo stressi löytää se tietty juttu, nimittäin kävin kotimatkalla jo 2:saa kaupassa, eikä niissä ollut. Tai oli sinnepäin, mutta niin huonolaatuinen, etten millään sellaista kehtaa antaa. Eli metsästämiseksi menee...
Miten teillä menee toivomiset? Millä vakavuudella otatte kertomanne/saamanne toiveet? Mitä jos niitä ei noudata?
Kommentit (8)
...vaan vein sellaisia mistä itse pidin ja ajattelin lapsen ilahtuvan. Sitten kun lapsella oli ikää enemmän, kyselin häneltä itseltään.
Ajattelin ennemmin niin, että vanhemmat toteuttamiin niitä must have-toiveita ja minä vien sellaista mitä eivät ole osanneet edes toivoa.
Toisaalta kummipojan äiti on lapsuudenystäväni, joten äidinkin maku on aika tarkkaan tiedossa.
12v lähtien annoin enää rahalahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkään juuri tuosta, että lapsi saa muilta sellaisia kivoja yllätyksiä, joita en itse olisi ikinä keksinyt. Kun oman lapsen kummeilla on vanhempia lapsia itsellään, niin osaavat ennakoida tulossa olevia kiinnosstuksenkohteita erilailla kuin me.
T. Ap
ostaa lapsen iän ja kiinnostuksen kohteiden mukaan. Et sinä sitä lahjaa lapsen äitille osta vaan lapselle. Ajattelet sit itsekses että mistä 3v tykkää! Sinähän sen lahjan ostat eikä se mikään lahja ole jos joku sen on sun puolestä päättänyt. Toivomuksiahan saa toki esittää mutta lopullinen päätös on sun! :)Ei stressiä.
mutta annoin syntymäpäivänä vain jonkun pikku lahjan, ja varsinainen lahja oli se, että avasin kummipojalle tilin, johon talletin rahaa joka syntymäpäivä. Täyttäessään 18 poika sai ihan mukavan summan käyttöönsä.
Oman pojan kummilla oli tapana antaa lahjaksi jotain tekemistä itsensä kanssa. Vei siis pojan vaikka leffaan ja hampparille, kerran Heurekaan, kerran eväsretkelle jne.
Tiedänpähän kysellä lapselta visusti kahden kesken ja olla kysymättä äidiltä jatkossa;)
Muutkin näkemykset toki tervetulleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedänpähän kysellä lapselta visusti kahden kesken ja olla kysymättä äidiltä jatkossa;)
Muutkin näkemykset toki tervetulleita.
ja äidillä tai lapsella on siihen vastaus, niin tottakai ostan sen. Todella ärsyttävää, jos lapsella on joku lahjatoive, josta tiedän tykkäävän tosi paljon ja joku lupaa ostaa sen, mutta ei ostakaan. Nykyään ostan aina itse lasten ykkös- ja kakkostoiveetkin, niin saavat varmasti ne kaikista halutuimmat lahjat.
kun pitäisi kaikille isovanhemmille ja kummeille kertoa lasten/äidin toiveita. Olen ihan kiitollinen jos ovat oma-aloitteisia ja lasten lahjat ovat yllätyksiä minullekin.
Jotain ideoita on taas hyvä päästä jakamaan eteenpäin, jos ovat sellaisia, että ne "tarvitsee" joka tapauksessa. Silloin lahjojen määrästä esim. joulusta ei tule liian ylenpalttista, kuten meillä helposti käy. Esim. ensi viikolla pojan synttäriä varten minulla oli liikaakin lahjoja, mutta yhden myyn sitten äidilleni, joka antaa sen omasta puolestaan.
Toisaalta, jos saat jonkin toiveen, mutta löydätkin jotain muuta (tai et halua sitä ostaa), voit hyvin ilmoittaa, että tulikin jotain muuta sopivaa vastaan ja ostit sen. Joku muu voi sitten toteuttaa ko. toiveen, vaikka se äiti itse. Älä ota stressiä!