Vauvakuumeettomat- ja " vahinko" äidit HUOM!

Eli kaipailen sellaisia äitejä joilla raskaaksi tullessaan ei ollut vauvakuumetta.



Millainen tausta sinulla on muuten, oliko vauvoista aikaisempaa kokemusta?



Miten raskausaika meni? Mitä tunsit/koit raskausaikana?



Mitä tapahtui vauvan syntymän jälkeen? Oliko vauva-arki sellaista kuin kuvittelit vai yllättikö jokin?



Itse lukeudun joukkoon: " vauvakuumeeton äiti"



Lapsi kyllä tehtiin suunnitellusti, koska ikää on jo sen verran ja työtilanne oli siihen suotuisa.

Minulla ei ollut vauvoista juuri mitään kokemusta ja kuvittelin vauva-arjen sellaiseksi että vauva vain itkee ja syö ja välillä sille vaihdetaan vaipat. ;)

Ajattelin että vauva vain ottaa ja haluaa ja tarvitsee koko ajan.



Onhan se paljon sitäkin, mutta eniten minua on yllättänyt tässä vauva-arjessa kuitenkin se, että vauva myös antaa NIIN paljon. En voinut kuvitellakkaan että tähän äitinä olemiseen liittyy myös näin paljon ihania hetkiä vauvan kanssa ja näin paljon ONNEN tunteita. Miltei päivittäin itken kun katselen vauvaani koska hän on niin ihana ja suloinen. :`)



Koin jotain aivan uskomatonta jo raskausaikana. Ensimmäisen kerran kun kuulin vauva sydänäänet, puhkesin itkemään. En voinut tajuta miksi!? Ja mua vaan itketti koko loppupäivä. Oli se vaan outo mutta niin ihana tunne!



Aikaisemmin en voinut ymmärtää miten äidit jaksavat jauhaa vauvoistaan ja lapsistaan koko ajan, ajattelin tyyliin; eikö niillä tosiaan ole muuta elämää?! Ja itse en halunnut tulla samanlaiseksi.



No, nyt kuitenkin olen samanlainen, enkä päivääkään, hetkeäkään vaihtaisi pois tai haluaisi muuksi tai muuhun tilanteeseen. :)



ÄITIYS ON PARASTA MITÄ ON!!!