Olisitko mielestäsi rikas jos yhtäkkiä voittaisit 200.000 euroa?
Kommentit (28)
maksaisin asuntovelan pois ja hankkisin uusia huonekaluja. niin ja matkustaisin.
maailman kiitollisin! aiva ekana maksaisin sukulaiseni puolesta ottamani lainan,ettei häneltä mennyt koti pään päältä. laina vain painaa niskaani,hyvä että arjesta selviydyn.
Maksaisin rahalla tulevan putkiremonttini. Sen jälkeen jakaisin loput opiskeleville sisarentyttärilleni ja -pojilleni. Omia lapsia minulla ei ole ja itselläni jo asunto maksettuna, opintolainat samoin, eikä muutakaan suurta rahanmenoa tiedossa.
t.kolmonen
Ostaisin kaksi uudempaa autoa, tekisin keittiö- ja ulkosivurempan. Mökille rakentaisin ehkä saunarakannuksen. Matkustelisin ja kävisin plastiikkakirurgilla. Sen jälkeen olisin taas köyhä.
Oletpa hyvä sydäminen ihminen
Maksaisin rahalla tulevan putkiremonttini. Sen jälkeen jakaisin loput opiskeleville sisarentyttärilleni ja -pojilleni. Omia lapsia minulla ei ole ja itselläni jo asunto maksettuna, opintolainat samoin, eikä muutakaan suurta rahanmenoa tiedossa.
t.kolmonen
No, enpä kyllä varsinaisesti ole, nuo nuoret vaan ovat minulle yhtä rakkaita kuin omat lapset (joita itselläni ei siis ole).
Jos olisin todella pyyteetön ja hyväsydäminen, antaisin rahat joillekin kehitysmaan lapsille, joilla ei ole todellakaan mitään. Mutta itsekkäänä antaisin ne siis omille sukulaislapsilleni :). (Ja itselläni on siis asiat jo kunnossa, ei suurta rahantarvetta.)
mutta velaton olisin ja taloni olisi hieman paremmassa kunnossa kuin nyt. Myöt autot vaihdettaisiin uusiin.
Näin menisi rahat:
68 000 euroa talolainan maksuun
50 000 euroa talon täysremontti (katto, uusi kuisti, uusi keittiö, uusi yläkerta)
25 000 euroa mulle uusi auto
30 000 euroa uusi perheauto
Loput säästöön.
Varmastikin kayttaisin rahat asunnon kasirahana. Ei tuolla summalla niin kovin kummoista asuntoa edes saisi.
Onhan tuokin jo paljon rahaa, ja noi yhdistettynä jo olemassa oleviin varoihin ainakin tarkoittais ettei enää ikinä tarttis kuikuilla minkään työpaikan perään.
Elelisin vaan sellasta mukavaa elämää, tekisin mitä mieleen juolahtaa.
mentäisiin noilla rahoilla yksityiselle hedelmöityshoitoihin ja tahkottais niin kauan et vauva tulee. Sit voisin olla kotona lapsen kanssa 3-vuotiaaksi saakka ja lopuilla rempattaisiin taloa ja maksettais pois asuntovelkaa.
Varmastikin kayttaisin rahat asunnon kasirahana. Ei tuolla summalla niin kovin kummoista asuntoa edes saisi.
Porvoossa ei ääkköset toimi. Suurimmassa osassa maailmaa tuolla saa ihan kelpo asunnon, jopa suurkaupungissa kuten esimerkiksi Lontoossa, kunhan ei ihan ydinkeskustaan muuta.
Onhan tuokin jo paljon rahaa, ja noi yhdistettynä jo olemassa oleviin varoihin ainakin tarkoittais ettei enää ikinä tarttis kuikuilla minkään työpaikan perään.
Elelisin vaan sellasta mukavaa elämää, tekisin mitä mieleen juolahtaa.
että en osaisi pitää itseäni rikkaana. Ensin olisin viikon ihan huumassa rikkaudestani ja sitten keksisin että summa pitää sijoittaa, ja sitten minulla ei taas olisi yhtään sen enemmän rahaa käytössäni.
Oikeasti olen niin onneton työssäni että haluaisin lopettaa sen ja keskittyä miettimään mitä muuta voisin elämälläni tehdä, mutta pelkäisin etten ikinä keksisi mitään, enkä mitenkään elätä perhettäni 200 000 eurolla niin kauan että lapset ehtisivät aikuisiksi.
Uteliaana kysyn paljonko niitä ennestään olevia rahoja on?
En nyt erittele mitään euromääriä, mutta kun velkaa ei ole sentin latia, ja ikääkin sen verran että sen kaiken rahan ei tarvii puoltasataa vuotta kestää, niin kyllä riittäis.
Uteliaana kysyn paljonko niitä ennestään olevia rahoja on?
En nyt erittele mitään euromääriä, mutta kun velkaa ei ole sentin latia, ja ikääkin sen verran että sen kaiken rahan ei tarvii puoltasataa vuotta kestää, niin kyllä riittäis.
Saan tehdä 11 vuotta töitä tuon ansaitsemiseen.
maksaisin äitini velat (n. 35 000e "enää" hänellä jäljellä) ja loput säästöön, että voi hiljalleen käyttää.
Vaikka onhan tuo iso määrä rahaa.
Vaihdettaisiin toinen auto uudeksi (n. 40 e) ja maksettaisiin toisen auton laina loppuun (12 e). Sitten voisi maksaa lopun asuntolainan pois (120 000e).
Loput voisi säästää tai sijoittaa osaksi. Tehdä vähän reissua ja ostaa jotain kivaa.
Kun lainatkin olisi maksettu niin voisi alkaa tekemään nelipäiväistä työviikkoa ja rahaa jäisi silti kivasti.
Ei tuo nyt niin iso raha ole että sitä tarvitsisi hirveästi alkaa muille jakaa.
Saisin sillä huomattavaa helpotusta lainan määrästä aiheutuvaan stressiin, mutta ei se arjessa tuntuisi millään tavalla vielä. Sitten kyllä, kun laina olisikin maksettu loppuun jo kymmenessä vuodessa, kolmenkymmenen sijasta.
Maksaisin rahalla tulevan putkiremonttini. Sen jälkeen jakaisin loput opiskeleville sisarentyttärilleni ja -pojilleni. Omia lapsia minulla ei ole ja itselläni jo asunto maksettuna, opintolainat samoin, eikä muutakaan suurta rahanmenoa tiedossa.