Turha väitellä tohtoriksi paremman työn toivossa!
Tänään Hesarissa Kauppakorkean tutkimus, jossa todettiin näin selkokielellä, ettei torhtorin hatusta ole juuri mitään hyötyä.
Miksi siis nähdä vaivaa, jos sitä kukaan ei kuitenkaan arvosta?5% vastanneista sanoi sen jopa haittaavan työnhakua.
Kommentit (10)
t. eräs joka ei todellakaan aio väitellä, hyvä jos gradun saan kasaan muutaman vuoden kuluessa
Muiden arvostuksen lisäämisestä? Mistä?
Jotkut todella haluavat tehdä tutkimustyötä yliopistossa eivätkä missään yksit. firmoissa.
Vierailija:
Muiden arvostuksen lisäämisestä? Mistä?
Vieläkin monilla aloilla yliopistosairaaloiden erikoistumisvirkoihin valitaan väitelleet tai ainakin hyvää vauhtia tutkimusta tekevät hakijat. Tämä tosin on parin vuoden takaisesta vähentynyt huomattavasti, mutta lisääntyvä lääkärimäärä kääntänee tilanteen taas toiseen suuntaan. Itse tein väikkärin lähinnä siksi, että siinä vaiheessa oli ihan pienet lapset, enkä halunnut sitoa itseäni pitkiin työpäiviin ja jatkuvaan stressaavaan päivystysrumbaan. Palkkaa sain kuitenkin väikkäriä tekemällä ja satunnaisesti päivystämällä enemmän kuin olisin erikoistuvana saanut. Nyt on sitten sekä tohtorintutkinto ja erikoislääkärin tutkinto, enkä voi sanoa että harmittaisi. : )
olisit sillä perusteella jotenkin parempi esim. valtion konttorin virkaan, kuin joku maisterispapereilla hakeva...
Väitöskirjojen aiheet ovat joskus vaan niin hupaisan naurettavaia...saaahan sitä toki tutkia vaikka rottien sukuelimiä jos siltä tuntuu, muttei se välttämättä ketään muuta kiinnosta...
Yleisesti ottaen voi sanoa, ettei väikkäri ole mikään uralla etenemisen apu, mutta kyllä kaikki tutkijat sen nyt tietävät. Mutta jos tähtää korkeampiin yliopistovirkoihin, asiantuntijatehtäviin tieteenaloilla jne, väikkäri ei edes riitä, pitää tehdä se ja vielä paljon enemmän.
Ei kai tässä nyt tuollaisista Beatlesien sanoitus -väikkäreistä puhuttukaan, semmoisethan nyt ovat ihan harrastustoimintaa oikean työn ohella. Niitä tehdään huvikseen kun on liikaa vapaa-aikaa. Sen sijaan jos tutkii rottien sukuelimiä ja sen perusteella tehdään johtopäätöksiä ihmisen hormonitoiminnasta tai vaikka jonkun lääkkeen vaikutuksesta, sillä kyllä irtoaa meriittiä. Täytyy ottaa huomioon, että näiden alojen piirit ovat kuitenkin aika pienet, mutta niihin mahtuu aina vaikutusvaltaisia ihmisiä.
Ystäväni juuri väitteli. On 38-vuotias ja ajatteli, että 10 vuoden tutkijaputkella ratsastaisi sitten maailman ääriin mielettömänä asiantuntijana, jonka kaikki haluavat remmiinsä. Kahdessa kuukaudessa kaikki häly laimeni eikä kukaan ole enää hänestä kiinnostunut. Se on aika julmaakin.
Itse ajattelin alkaa tehdä lisuria. Mutta vain siksi, että se pitäisi minut työssäni ajan hermolla ja pakottaisi oppimaan uutta. Ei siksi, että luulisin sen takia saavani kuun taivaalta.
Ei kai sitä kukaan realisti paremman liksan toivossa teekään?
T: tri P